Tilastot elämässäni, syyskuu
Tilastoja päivittäin ja öisinkin
Tilastot tulivat elämääni marraskuussa 1970, kun Niitamon Ollin kansantaloustieteen laudaturseminaarissa sai "ilmoittautua" töihin Tilastolliseen Päätoimistoon. Toki numerot ja tilastot olivat kiinnostaneet jo aiemminkin. Lukioaikana joukko meitä oppilaita perusti kouluun oman matematiikkakerhon, kun emme mielestämme saaneet tarpeeksi oppia varsinaisilta oppitunneilta, vaikka ne olivat aivan erinomaisia: ehkä se tosiasiassa olikin syy haluun oppia vielä enemmän.
Tilapäisenä koodaajana aloin sitten kirjoitella loputtomia nollia ja ykkösiä lyijykynällä, reikäkortti-ihmisiä varten. Aika pian Olli nosti minut koodaushommista kansantalouden tilinpidon laskentaan. Työ siellä antoi paljon enemmän ymmärrystä tulevaa elämää ajatellen kuin kaikki yliopisto-opinnot yhteensä.
1970-luvulla uskottiin laajan suunnittelun ja ohjauksen kaikkivoipaisuuteen. Niinpä Tilastokeskuskin pantiin oikein lain voimalla laatimaan vuosittain Valtion tilastotoimen kehittämisohjelma, ja myös valvomaan sitä. Itse siirryin jossain vaiheessa suunnitteluosastolle näihin hommiin.
Osana tätä ohjausajattelua toimi Tilastoneuvosto, jonka pääsihteeri olin. Pitkäaikainen puheenjohtaja oli kaikkitietävä Jussi Linnamo. Hän toivotti aina asiantuntijat tervetulleiksi kokoukseen hyvin pitkäsanaisesti. Fiksuimmat ja rohkeimmat kuultavaksi kutsutut totesivat aikansa Jussia kuunneltuaan ja kutsusta kiittäessään, että tietävät nyt omista asioistaan paljon enemmän kuin paikalle tullessaan...
Väestölaskentaa uudistamaan
Vuosikymmenen lopulla tieni vei Valtiovarainministeriön budjettiosastolle. Vuonna 1980 Tilastokeskus toimeenpani taas kerran perinteisen laajan lomakepohjaisen väestölaskennan, joka maksoi nykyrahassa noin viisikymmentä miljoonaa euroa. Silloinen VM:n valtiosihteeri Teemu Hiltunen tuli huoneeseeni ja sanoi, että tämä saa olla laitimmainen kerta:
"Kauhea työ, vaiva ja rahamäärä siitä, että kerätään tietoja, jotka on jo muutenkin kerätty. Hoida homma kuntoon!"
Siitä alkoi pitkäaikainen ja moninainen yhteistyöni Myrskylän Pekan kanssa, eikä lomakkeita sen jälkeen lähetelty. On syntynyt maailmanlaajuisestikin ihmeteltävä ja ihasteltava "supertietovarasto", jonka käyttöarvo tutkimuksessa ja päätöksenteossa on mittaamaton. Pekka kuvaa tätä hyvin huhtikuisessa "Tilastot elämässäni"-jutussaan.
Ympyrä sulkeutuu
Olen työelämässä aina korostanut tiedon arvoa päätöksenteossa. Tästä esimerkkinä olkoon tilastotieteen laudaturtyöni otsikko 70-luvulta: "Yhteiskuntatilasto julkisen hallinnon päätöksenteossa ja suunnittelussa".
Oppieni mukaisesti käytän tilastoja työssäni edelleen päivittäin ja joskus öisinkin. Lähin työtoverini – juristi - usein päivittelee sitä, että joku voi olla noin liikuttunut tilastoista, suorastaan jopa rakastaa niitä. Vastavuoroisesti toki ilmoitan ystävällisesti oudoksuvani ihmisiä, jotka rakastavat lakeja.
Kutsu Tilastokeskuksen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi Hetemäen Martin jälkeen tuli yllättäen. Suostuin siihen tietysti mielihyvin. Lähdöstäni Tilastoneuvoston pääsihteerin toimesta on kulunut yli kolmannesvuosisata, joten iso ympyrä on sulkeutunut.
Toivottavasti voin tässä uudessa luottamustoimessa olla hyödyksi niin Tilastokeskukselle kuin tilastomaailmalle laajemminkin.
Erkki Virtanen
kansliapäällikkö
Työ- ja elinkeinoministeriö
Päivitetty 5.9.2013
Vaihde 09 17 341