Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003
- Tuloerohaitari on supistunut, venynyt...
- Tulonsiirtojen tasaava vaikutus on vaihdellut
- Palkansaajien tulot ovat kasvaneet vakaasti
- Maanviljelijöiden reaalitulot parantuneet
- Yrittäjien tulot kasvaneet viime vuosina paremmin kuin muiden
- Eläkeläisten toimeentulo 83 prosenttia keskimääräisestä vuonna 2003
- Kauas rikkaat karkaavat
- Köyhyys on suhteellista
- Pitkä työttömyys vie köyhyyteen
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Palkansaajien tulot ovat kasvaneet vakaasti
Sosioekonomisten ryhmien välistä tulokehitystä on havainnollistettu kuviossa 3 laskemalla talouden käytettävissä olevat mediaanitulot kulutusyksikköä kohti.
Ylemmät toimihenkilöperheet eroavat tulotasoltaan selvästi muista sosioekonomisista ryhmistä (kuvio 3). Heidän suhteellinen asemansa heikkeni selvästi 1970-luvulla, mutta säilyi tämän jälkeen samana ja parantui jälleen 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun omaisuustulot kasvoivat. Reaalitulojen suhteellinen kehitys on ollut kutakuinkin samalla tasolla kuin kaikilla talouksilla keskimäärin. Alempien toimihenkilöiden tulokehitys on ollut hyvin samantapainen kuin ylemmillä toimihenkilöillä, vaikka tulotaso on ollut heitä matalampi. Alempien toimihenkilöiden käytettävissä olevat tulot kaksinkertaistuivat vuodesta 1966 vuoteen 2003. Luokitusmuutoksien vuoksi alempien ja ylempien toimihenkilöiden määrittelyt eivät ole kuitenkaan täysin vertailukelpoisia eri ajanjaksoina.
Myös työntekijätalouksien tulotaso on ollut hyvin lähellä koko väestön keskimääräistä tulotasoa. Palkansaajatalouksien bruttotuloista suurin osa, noin 80 prosenttia, muodostui palkkatuloista. Niiden osuudessa on tapahtunut vain lievää laskua 1960-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Ylemmillä toimihenkilöillä omaisuustulojen merkitys on suurempi kuin muilla palkansaajilla.
Palkansaajatalouksissa asui 2,7 miljoonaa henkeä (59 %) vuonna 1966 ja 3,1 miljoonaa henkeä (61 %) vuonna 2002.
Päivitetty 16.6.2006