Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003

  1. Tuloerohaitari on supistunut, venynyt...
  2. Tulonsiirtojen tasaava vaikutus on vaihdellut
  3. Palkansaajien tulot ovat kasvaneet vakaasti
  4. Maanviljelijöiden reaalitulot parantuneet
  5. Yrittäjien tulot kasvaneet viime vuosina paremmin kuin muiden
  6. Eläkeläisten toimeentulo 83 prosenttia keskimääräisestä vuonna 2003
  7. Kauas rikkaat karkaavat
  8. Köyhyys on suhteellista
  9. Pitkä työttömyys vie köyhyyteen
  10. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Köyhyys on suhteellista

Tilastojen valossa köyhyys on nyky-Suomessa enimmäkseen suhteellista, tuloeroihin liittyvää, eikä niinkään absoluuttista, välttämättömyyksien puutetta. Köyhyyttä mitataan monella tavalla. Suhteellista köyhyyttä mitataan tavallisesti suhteessa väestön keskimääräiseen tulotasoon. Tällöin pienituloisia ovat ne, jotka näyttävät pienituloisilta verrattuna keskiarvoihin. Suomessa ei ole kuitenkaan omaa virallista köyhyysrajaa tai pienituloisuuden määritelmää. Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosittama on määritelmä, jonka mukaan pienituloiseksi määritellään henkilö, joka kuuluu kotitalouteen, jonka tulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kotitalouksien ekvivalenteista mediaanituloista. Kuvioon 5 on tämän määritelmän mukaan laskettu pienituloisten eli tuloköyhien absoluuttiset ja suhteelliset määrät henkilötasolla.

Vuonna 1966 pienituloisissa kotitalouksissa asui runsaat 800 000 henkeä eli yli 18 prosenttia väestöstä. Pienituloisuusaste aleni nopeasti alle 10 prosenttiin väestöstä 1970- ja 1980-luvuille tultaessa. Alimmillaan, noin kahdeksan prosenttia, pienituloisten osuus ja lukumäärä oli vuonna 1993, kun Suomessa oli lama syvimmillään. Tämän jälkeen tuloköyhien määrä on noussut lievästi. Ennakkotietojen mukaan pienituloisuusaste oli runsaat 11 prosenttia vuonna 2003. Kaikkiaan pienituloisuusaste on 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa vaihdellut 7 prosentista 11 prosenttiin. (Ks. myös Ruotsalaisen artikkeli)

Kun ajattelee taloudessa tapahtuneita suuria muutoksia ja elintason nopeaa paranemisesta, pienituloisuusaste on pysynyt suhteellisen vakaana ja muuttumattomana viime vuosikymmeninä. Tämä johtuu siitä, että määritelmä ei reagoi niinkään tulotasoon, vaan tuloeroihin ja tulojakaumaan. Sen vuoksi suhteellisen pienituloisuuden rajan muutokset tai muuttumattomuus näyttävät joskus yllättäviltä. Esimerkiksi tulotason voimakas lasku 1990-luvun laman aikana ei näkynyt tuloköyhyyttä kuvaavissa mittareissa. Mittari on herkkä, jos tuloerot tulojakauman ala- ja keskiosassa olevien välillä muuttuvat. Mediaanitulon nousu nostaa pienituloisuuden rajaa, mutta ei lisää pienituloisten määrää, jos pienituloisimpien tulot lisääntyvät vähintään yhtä paljon.

Köyhyyden suhteellisuudesta saa hyvän kuvan, kun vuosien 1966-2002 aineistossa käytetään kiinteää vuoden 2003 mediaanituloon perustuvaa pienituloisuusrajaa muutettuna ainoastaan elinkustannusindeksillä. Kun köyhyysraja kiinnitetään reaalisesti vuoden 2003 tasolle, vuoden 1966 kotitalouksissa asuvista henkilöistä peräti 80 prosenttia tilastoitaisiin köyhiksi ja vuoden 1981 väestöstäkin vielä 37 prosenttia. Näin mitattuna pienituloisen väestön osan osuus on supistunut huomattavasti elintason parantuessa. Pienituloisten elinolot ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Yhteiskunnan muuttuessa muuttuvat kuitenkin myös tarpeet ja kohtuullista elintasoa koskevat käsitykset. 2000-luvun pienituloista ei lämmitä se, että hänellä asiat ovat taloudellisesti paremmin kuin 1960-luvun pienituloisilla.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 16.6.2006

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Artikkelit > Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003

Navigointi

Artikkelit

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute