Luoteis-Venäjän haasteet ja mahdollisuudet

  1. Pietarin alueen kasvu luo uusia mahdollisuuksia
  2. Pohjoisten alueiden ahdinko syö pohjaa uusilta investoinneilta
  3. Sosiaaliset ongelmat varjostavat elintason ja ostovoiman kasvua
  4. Suomalaiset pärjäävät Luoteis-Venäjällä hyvin
  5. Luoteis-Venäjän tulevaisuus ja Suomi

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Pohjoisten alueiden ahdinko syö pohjaa uusilta investoinneilta

Murmansk ja Karjala eivät ole kyenneet valjastamaan merkittäviä luonnonvarojaan kehityksensä moottoreiksi. Karjalassa kehitystä jarruttaa vanhentunut teknologia ja huono infrastruktuuri, jotka vaikeuttavat luonnonvarojen hyödyntämistä. Murmansk sinnittelee nollakasvun tienoilla, ja molempien alueiden talous heilahtelee raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen mukana. Luonnonvarojen hyödyntämistä vaikeuttaa myös ulkomaisen pääoman puute. Suorat ulkomaiset investoinnit Karjalaan jopa laskivat 50 prosenttia vuonna 2005, mikä kertoo mielenkiintoisten sijoituskohteiden puutteesta alueella. Karjala ja Murmansk ovatkin kyenneet houkuttelemaan lähinnä kauppalainoja ja lainoja kalanjalostusteollisuuteen.

Edes kasvava ulkomaankauppa ei pönkitä Murmanskin ja Karjalan kehitystä odotetusti. Ulkomaankauppa kyllä kasvaa, mutta osittain vain paperilla, sillä se heilahtelee kovasti maailmanmarkkinahintojen mukaan. Alueet ovat myös periaatteessa avautuneet, sillä Karjalan teollisuustuotannosta viennin osuus on kasvanut viidessätoista vuodessa noin kahteen kolmasosaan. Suomi on tasavallan tärkein kauppakumppani ja paikoitellen - esimerkiksi Kostamuksessa - myös tärkeä investoija. Myös Murmanskin ulkomaankaupasta yli 90 prosenttia käydään nykyisin muiden kuin IVY-maiden kanssa. Suomen rooli jää kuitenkin hollantilaisten ja norjalaisten varjoon Murmanskissa.

Alikehittyneillä alueilla ongelmana ovat eräänlaiset kehitystaskut, joihin investoinnit kertyvät. Suuri osa hallinnollisesta alueesta jää investointien vaikutusten ulkopuolelle. Esimerkiksi Kostamus imuroi vuonna 2005 lähes 70 prosenttia Karjalan saamista ulkomaisista investoinneista. Taskut jarruttavat teknologian leviämistä, aiheuttavat sosiaalisia jännitteitä, rajaavat ostovoiman kehitystä ja ovat jo synnyttäneet työvoimapulaa esimerkiksi Kostamuksessa.

Vähemmän kehittyneiden alueiden ongelmat saattavat olla pitkäkestoisia, sillä niiden korjaaminen edellyttäisi poliittisia toimenpiteitä. Alueiden toteuttamalla politiikalla näyttää olevan paljon merkitystä investointien houkuttelemisessa. Leningradin alueen investointiohjelmat ovat houkutelleet toimijoita Pietarista. Pietari puolestaan on kuvernööri Valentina Matvienkon aikana kohentanut kilpailukykyään ja on nykyisin vähäriskisin Venäjän alueista. Novgorodissa kuvernööri Mihail Prusakin hallinto on onnistunut vuosien ajan houkuttelemaan ulkomaista pääomaa ja pitämään alueen poliittisen ilmapiirin vakaana. Myös Novgorodin alue kuuluu vähäriskisimpiin alueisiin Venäjällä investointien suhteen.

Kaliningrad joutuu testiin erityistalousalueen statuksen muutosten myötä, ja Karjalan vaatimattoman investointikehityksen taustalla on alueen nuiva suhtautuminen ulkomaisiin investoijiin sekä aluehallinnon yrityksille esittämät vaatimukset tehdä investointeja paikalliseen julkiseen infrastruktuuriin. Myös Karjalan yhteiskuntarauha järkkyy, mistä tuoreena esimerkkinä ovat Kontupohjan etniset mellakat.

Pienenä valopilkkuna ongelma-alueilla on havaittavissa venäläisen pääoman hidas paluu. Venäläisiä off-shore -investointeja on alettu toteuttaa Luoteis-Venäjällä myös muualla kuin hyvin kehittyvillä alueilla. Karjalassa viidennes ja Murmanskissa yli puolet ulkomaisista investoinneista on peräisin Kyprokselta, Neitsytsaarilta tai Belizestä. Pietarissa ja Leningradin alueellakin off-shore -sijoittajien sijaintimaat ovat jo pitkään kuuluneet kolmen suurimman maan joukkoon. Venäläiset näyttävät muutenkin uskovan Luoteis-Venäjän kehitykseen. Yritysbarometrin mukaan yritykset uskovat sekä Venäjän talouden että oman taloutensa kasvavan tulevaisuudessa.

Väestö, 1 000 h. Väestöllinen huoltosuhde1)
  1995 2005   1995 2005
Pietari 4 820 4 581 Pietari 707 577
Leningradin al. 1 685 1 644 Leningradin al. 762 573
Novgorodin al. 736 665 Novgorodin al. 825 640
Kaliningradin al. 940 940 Kaliningradin al. 685 540
Murmanskin al. 1 037 865 Murmanskin al. 532 438
Karjalan tasav. 763 698 Karjalan tasav. 715 543

1) Työikäistä (miehet 16-59, naiset 16-54) nuoremmat ja vanhemmat 1 000 työikäistä kohti.
Lähteet: Tilastokeskuksen Venäjän ja Baltian tietokanta, Regiony Severo-Zapadnogo fed. okryga Rossii, 2006 (2006). Komistat

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 17.4.2007