Työvoimakustannukset puuttuvat puolustusmenoista

  1. Asevelvollisten maksuosuus puolustusmenoista suurin Kreikassa ja Suomessa
  2. IISS:n tilastoissa Puolan puolustusmenot ovat prosenttiyksikön suuremmat

Kirjoittajat: Panu Poutvaara toimii Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professorina. Tuomas Louhela on Teknillisen korkeakoulun jatko-opiskelija. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 13/2007

Jos asevelvollisarmeijaa käyttävien maiden, kuten Suomen, puolustusmenoissa otettaisiin huomioon varusmiesten menettämät työtulot, puolustusvoimien kokonaistaloudellinen rasitus nousisi noin 30-40 prosenttia. Suomi hyppäisi puolustusmenojen BKT-osuuksien vertailussa EU:n kärkiryhmään.

Suomen sotilasmenot ovat joko EU-maiden kuudenneksi tai kuudenneksitoista suurimmat Eurostatin ja IISS-tutkimuslaitoksen (International Institute for Strategic Studies) puolustusmenotilastojen mukaan, joita Olli Savela kuvasi Tieto&Trendit-lehdessä (10/2006). Ranska oli kyseisessä vertailussa toinen tai kolmas ja Ruotsi viides tai kymmenes. Jos kuitenkin puolustusvoimien työvoimakustannukset huomioitaisiin tilastoissa täysimääräisesti, maiden järjestys olisi päinvastainen.

Asevelvollisarmeijaa käyttävien maiden, kuten Suomen, Ruotsin ja Puolan, puolustusmenoihin tulisi lisätä työvoiman markkinahinnan ja asevelvollisten päivärahan välinen erotus. Tähän kustannuserään laskettaisiin palvelusaikana menetettyjen työtulojen määrä, sillä asevelvolliset olisivat siviilissä voineet opiskella tai käydä töissä. Virallisissa tilastoissa tätä ei valitettavasti huomioida, vaikka varusmiespäiväraha on selvästi työmarkkinoilla maksettavaa keskipalkkaa alhaisempi.

Asevelvollisten maksuosuus puolustusmenoista suurin Kreikassa ja Suomessa

Asevelvollisten maksuosuus Suomen puolustusmenoista on uusimpien tutkimuksien mukaan noin 0,6-1,0 miljardia euroa vuodessa, mikä tarkoittaa, että puolustusvoimien kokonaistaloudellinen rasitus on noin 30-40 prosenttia tilastoitua suurempi. Asevelvollisuuden piilokustannus on prosentuaalisesti samaa suuruusluokkaa myös Itävallassa, Puolassa ja Kreikassa.

Oheisessa kuviossa vertaillaan eräiden Euroopan maiden puolustusmenoja Eurostatin virallisen tilaston ja siihen lisätyn työpanososuuden näkökulmasta. Suomen puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on kolmanneksi korkein, sillä asevelvollisia on maassa työllisten lukumäärään suhteutettuna Kreikan jälkeen eniten.

Kuviossa oletetaan, että asevelvollisten työttömyysaste ja tuottavuus olisi siviilissä yhtä suuri kuin muilla väestöryhmillä. Varusmiespäivärahoja laskelmassa ei ole niiden pienuuden vuoksi huomioitu. Esimerkiksi Suomessa päivärahojen bruttokansantuoteosuus on vain noin 0,03 prosenttia.

IISS:n tilastoissa Puolan puolustusmenot ovat prosenttiyksikön suuremmat

ETLA:n vuotta 2001 koskevassa vastaavalla tavalla tehdyssä tutkimuksessa Suomen puolustusmenojen kokonaisosuus bruttokansantuotteesta oli 2,1 prosenttia, mikä on hieman tässä arvioitua vähemmän. Ero johtuu virallisista puolustusmenoista, jotka tuolloin määritettiin IISS:n tilastoista.

Saman tilastolähteen mukaan Puolan sotilasmenojen bruttokansantuoteosuus olisi vuonna 2004 noin 0,9 prosenttiyksikköä korkeampi. Puolustusmenojen osuus kohoaisi vastaavasti lähes prosenttiyksiköllä myös Slovakiassa (0,8), Italiassa (0,7) ja Tšekin tasavallassa (0,6).

Myös puolustusmenojen pitkäaikaiset vaikutukset tulisi tilastoida

Kokonaispuolustusmenoja vertaillaan oheisessa kuviossa yksittäisen vuoden osalta, jolloin sotilasmenojen aiheuttamat pitkäaikaiset muutokset jäävät huomiotta. Asepalvelus voi kuitenkin vaikuttaa varusmiehen palkkaa alentavasti vielä vuosia tai vuosikymmeniä palveluksen päättymisen jälkeen, sillä asevelvollisen työkokemuksen määrä on palvelusajan verran suppeampi. Tämän vuoksi tilastoon pitäisi laskea myös asevelvollisuuden tuottama pysyvä palkkamuutos.

Asevelvollis- ja vapaaehtoisarmeijoiden kustannusvertailu saataisiin nykyistä vahvemmalle pohjalle esimerkiksi tilastovirastojen yksilötason aineistoja hyödyntämällä. Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa ja Vietnam-veteraanien osalta myös Yhdysvalloissa tällaista tutkimusta on jo tehty.

Yksittäiseen vuoteen rajoittuva tarkastelu aliarvioi tuloksien mukaan asevelvollisarmeijoiden kustannuksia. Esimerkiksi hollantilaisille asevelvollisille maksettiin siviiliyhteiskunnassa noin 5 prosenttia huonompaa palkkaa kuin heidän asepalveluksen välttäneille ikätovereilleen, mutta Vietnam-veteraanien kohdalla vastaava ero oli peräti 15 prosenttia.

Kuvio. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2004

Laskelman lähteenä on käytetty Eurostatin LFS-indikaattoreita ja puolustusmenotilastoa sekä Quaker Councilin varusmiestilastoa. Kreikan, Puolan ja Suomen varusmiesmäärät ovat ETLA:n julkaisusta. Koska Tšekki, Italia, Unkari ja Portugali luopuivat asevelvollisuudesta vuonna 2004, näille maille ei ole laskettu asevelvollisten työpanoksen osuutta.

Lähteet:

Alho, K., Kaitila, V. & Kotilainen, M. 2003. Puolustusmenojen kansainvälinen vertailu. ETLA.

Eurostat. LFS main indicators. Saatavilla www-muodossa http://epp.eurostat.ec.europa.eu.

Eurostat. Trends in government expenditure by function, 2000-2004. Statistics in focus - economy and finance 11/2006. Saatavilla www-muodossa http://epp.eurostat.ec.europa.eu.

Imbens, G. & van der Klaauw, W. 1995. Evaluating the cost of conscription in the Netherlands. Journal of Business and Economic Statistics. Vol 13 s. 207-215.

Kerstens, K. & Meyermans, E. 1993. The draft versus an all-volunteer force: issues of efficiency and equity in the Belgian draft. Defence Economics. Vol 4 s. 271-284.

Kiuru, P. & Riipinen, T. 2007. Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi kansantalouden näkökulmasta. Julkaistu tutkimuksessa: Puolustusministeriö. 2007. Asevelvollisuusjärjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia. Saatavilla www-muodossa http://www.defmin.fi.

Poutvaara, P. & Wagener, A. 2007. Conscription: economic costs and political allure. The Economics of Peace and Security Journal. Vol 2 s. 6-15. Saatavilla www-muodossa http://www.epsjournal.org.uk.

Quaker Council for European Affairs. The Right to Conscientious Objection in Europe: A Review of the Current Situation. Saatavilla www-muodossa http://www.quaker.org/qcea/coreport/.

Päivitetty 1.6.2007