Teollisuuden toimialakatsaus I/2007

  1. Yhteenveto teollisuuden suhdannetilanteesta
  2. Teollisuustuotannon kasvuvauhti EU-maita hitaampi
  3. Monien raaka-aineiden hinnat yhä nousussa
  4. Kasvua toivat kaikkien kokoluokkien yritykset
  5. Teollisuuden työllisten määrä samalla tasolla kuin vuotta aiemmin
  6. Tehdasteollisuuden näkymät edelleen suotuisat
  7. Fokus: Antavatko eri tilastot erilaisen kuvan suhdannetilanteesta?
  8. Talouskehitys teollisuuden suurimmilla toimialoilla
  9. Lähdeluettelo

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Fokus: Antavatko eri tilastot erilaisen kuvan suhdannetilanteesta?

Teollisuuden suhdannetilanne herättää keskustelua. Eri tilastojen perusteella on vaikea tehdä yhteneviä johtopäätöksiä suhdannetilanteesta. Alkuvuonna 2007 on keskusteltu, jatkuuko teollisuuden korkeasuhdanne yhä. Muun muassa seuraavien tilastojen valossa näin voisi ajatella: Teollisuuden liikevaihto kasvoi reilut 8 prosenttia ja viennin arvo suureni 10 prosenttia vuotta aiemmasta. Tuottajahintojen ja vientihintojen muutaman prosentin nousu selittää tästä osan mutta jättää myös osansa volyymin kasvulle. EK:n suhdannebarometrin mukaan teollisuusyritysten tuotannon kasvu jatkui alkuvuonna, ja kehitys oli jopa aiemmassa barometrissä esitettyjä arvioita parempaa.

Toisaalta muutamien muiden tilastojen perusteella teollisuuden suhdannetilanne ei näytä näin hyvältä. Teollisuustuotannon volyymi-indeksin mukaan tuotannon määrä pysyi alkuvuonna kutakuinkin vuodentakaisella tasollaan. Työllisyystilastojen mukaan myöskään teollisuuden työllisten määrä ei ensimmäisellä vuosineljänneksellä juuri muuttunut vuotta aiemmasta. Vuonna 2006 teollisuuden työllisten määrä kuitenkin lisääntyi lähes prosentin. Teollisuuden varastotilaston mukaan tehdasteollisuuden varastojen arvo oli vuoden 2007 maaliskuun lopussa runsaat 10 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Varastojen kasvu saattaa indikoida kysynnän heikkenemistä.

Ensi silmäyksellä eri tilastot siis antavat suhdannekehityksestä erilaisen kuvan. Onko jokin tilasto oikeammassa kuin toinen? Mistä erot johtuvat? Tässä Fokuksessa pyritään valottamaan näitä kysymyksiä tilastojen määritelmien ja tilastoille annettujen tehtävien kautta. Tarkastelu keskittyy teollisuustuotannon volyymi-indeksin, Tullin vientitilastoon ja teollisuuden liikevaihtokuvaajaan. Tavoitteena on välittää lukijalle viesti siitä, että eri tilastojen käyttö toisiaan täydentävinä on perusteltua. Jokaisessa tilastossa on joitain tietoja, joita toisista tilastoista ei saa.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksin ja teollisuuden liikevaihtokuvaajan väliset erot heijastuvat myös BKT-indikaattoreiden eroihin, sillä kokonaistuotannon kuukausikuvaaja käyttää teollisuuden osalta lähteenä volyymi-indeksiä ja neljännesvuositilinpito puolestaan hyödyntää pääsääntöisesti teollisuuden liikevaihtokuvaajaa.

Mistä erot voisivat johtua?

Eri tilastojen välittämälle erilaiselle suhdannekuvalle voidaan löytää määritelmien, kuvauskohteiden ja aineistojen kautta ainakin neljä teoriassa mahdollista selitystä. Ensinnäkin, toimitukset ja laskutus voivat ajoittua eri tavalla kuin tuotanto. On esimerkiksi mahdollista, että tuotteita on tehty varastoon vuonna 2006, mutta myynti ajoittuu vuodelle 2007. Toiseksi, tuotteiden laatu on voinut parantua ajassa, mikä näkyy arvotietoon (kuten liikevaihto ja viennin arvo) mutta ei määrätietoon (kuten volyymi-indeksi) pohjautuvissa indikaattoreissa. Kolmanneksi, teollisuuden toimialoilla näkyvien palvelujen tuotanto ja myynti voivat kuvautua eri tavalla eri tilastoissa. Teollisuuden liikevaihtokuvaaja sisältää palveluliiketoimintaa, kun taas volyymi-indeksi kuvaa puhtaammin tavaratuotannon kehitystä. Neljänneksi, pienten ja keskisuurten yritysten kehitys voi poiketa suurten yritysten kehityksestä. Tällöin teollisuustuotannon volyymi-indeksin toimialojensa suurimpiin toimipaikkoihin perustuva otos ei välttämättä enää kuvaisi kaikkien teollisuusyritysten suhdannekehitystä.

Sitä, johtuvatko erot käytännössä näistä tekijöistä ja miten paljon, on vaikea arvioida. Jos verrataan tehdasteollisuuden deflatoitua (hintakorjattua) liikevaihtoa tuotannon määrän kehitykseen, havaitaan, että ylipäätään erot ovat olleet vuosina 2001-2006 keskimäärin varsin vähäisiä.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksiä tarkistetaan vuosittain laskettavalla ns. lopullisella vuosivolyymi-indeksillä, joka ottaa alkuperäistä otosta paremmin huomioon laadunmuutokset, teolliset palvelut ja pk-yritykset. Esimerkiksi vuoden 2007 alusta on käytössä lopulliset indeksipisteluvut vuodelta 2005. Käsiteltävät tilastoerojen mahdolliset selitykset koskevat runsaan 1 000 toimipaikan otokseen perustuvaa volyymi-indeksiä, ei sen sijaan lopullista, korjattua indeksiä.

Kuvio 7. Tehdasteollisuuden (tol D) tuotannon ja hintaindeksillä korjatun liikevaihdon kehitys

Onko varastoilla enää merkitystä?

Teoreettisesti liikevaihto ja vienti kuvaavat suhdanteiden muutoksia hitaammin kuin tuotanto, koska ne ajoittuvat tuotannon jälkeen. Kuten edellisessä teollisuuden toimialakatsauksessa (IV/2006) todettiin, on kuitenkin todennäköistä, että viive tilauksesta tuotantoon ja toimitukseen on pienentynyt huomattavasti vuosien varrella ja on nykyään jo hyvin lyhyt.

Käytännössä tuotannon ja toimituksen/laskutuksen väliset viiveet eroavat eri toimialoilla ja eri suhdannetilanteissa. Joillakin toimialoilla, etenkin prosessiteollisuudessa, tuotanto ja toimitus ovat usein hyvin samanaikaisia tapahtumia. Prosessiteollisuudessakin varastojen merkitys näkyy ainakin "erityistilanteissa", jollaisena voi pitää kesän 2005 paperiteollisuuden työkiistaa. Teollisuustuotannon volyymi-indeksissä puu- ja paperiteollisuuden tuotannon romahdus näkyi täsmälleen sinä ajankohtana, jolloin seisokki todella oli eli touko- ja kesäkuussa. Sen sijaan viennissä ja liikevaihdossa suurin pudotus näkyi kesä- ja heinäkuussa, koska tuotteita riitti varastosta myyntiin vielä toukokuussa. Liikevaihto oli varastojen tyhjyydestä johtuen heinäkuussa vielä noin neljänneksen ja viennin arvo jopa kolmanneksen vuodentakaista tasoaan pienempi.

Kuvio 8. Puu- ja paperiteollisuuden liikevaihdon, viennin (Tulli) ja tuotannon kehitys vuonna 2005

Sen sijaan esimerkiksi koneiden ja laitteiden valmistuksessa tai ääriesimerkkinä laivojen valmistuksessa ajoituserojen merkitystä ei voi kiistää. Tuotanto voi ajoittua useille kuukausille tai jopa vuosille, mutta toimitus näkyy yhtenä kuukautena vasta tuotteen valmistuttua. Lisäksi liikevaihdoksi kirjautuminen voi ajallisesti poiketa sekä tuotannosta että toimituksesta.

Vaikka varastoilla voi olla suurikin merkitys tarkemmilla toimialatasoilla ja kuukausitason tarkasteluissa, niiden roolia ei ainakaan koko teollisuuden tasolla tai esimerkiksi neljännesvuosittaisen kehityksen seurannassa helposti näe.

Laadun paranemisen kuuluu näkyä volyymin kasvuna

Teoriassa liikevaihdon tai viennin arvon kasvu voi johtua joko hintojen noususta, määrän kasvusta tai laadun paranemisesta. Hintaindeksit pyrkivät mittaamaan tasalaatuisten tuotteiden hintakehitystä, joten laadun muutosten tulisi näkyä volyymin kehityksessä.

Toistaiseksi teollisuustuotannon volyymi-indeksi kuvaa ensisijaisesti tuotannon määrän kehitystä. Näin ollen tuotteisiin sisältyvät laadunmuutokset jäävät osittain huomioimatta. Jos oletetaan, että tuotteisiin sisältyvät ominaisuudet paranevat ajassa, määriin pohjautuva teollisuustuotannon mittari voi aliarvioida talouden kehitystä.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksiä kehitetään parhaillaan ottamaan paremmin huomioon laadunmuutokset. Tavoitteena on, että volyymi-indeksin laadinnan perusmenetelmäksi tulisi tuotannon arvotietojen deflatointi laatuvakioiduilla hintaindekseillä.

Tälläkin hetkellä volyymi-indeksiä tarkistetaan vuosittain laskettavalla ns. lopullisella vuosivolyymi-indeksillä, jonka laskennan perustana käytetään sekä teollisuuden hyödyke- ja toimipaikkatilaston vuosiaineistoa että tuottajahintaindeksejä. Vuosivolyymi-indeksin laskennassa laadunmuutokset tulevat otokseen perustuvaa kuukausi-indeksiä paremmin huomioitua, mutta noin vuoden viipeellä.

Kasvaako teollisuusyritysten palveluliiketoiminta eri tahtia kuin tuotannollinen toiminta?

Erona Tullin tavaravientiä kuvaavaan tilastoon ja teollisuustuotannon volyymi-indeksiin, teollisuuden liikevaihtokuvaajaan tuo oman leimansa erilaisten palveluiden sisältyminen teollisuusyritysten myyntitietoihin. Tällaisia palveluita voivat teollisuudessa olla niin sanotut teolliset palvelut eli korjaus, huolto ja asennus, mutta myös esimerkiksi tekijänoikeuden, lisenssin tms. luovuttaminen, tuotekehittelypalvelut tai välityspalvelut. Myös sopimusvalmistus voi näkyä eri tavalla eri tilastoissa; liikevaihto voi koostua valmistuspalkkioista, kun taas Tullin aineistoon valmistettu tavara kirjautuu koko arvostaan.

Sekä teollisten palveluiden että muun palveluliiketoiminnan merkitys korostuu metalliteollisuuden toimialoilla, erityisesti metallituotteiden valmistuksessa, koneiden ja laitteiden valmistuksessa ja sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa. Projektisopimukset, jotka solmitaan yleensä ns. avaimet käteen -periaatteella, ovat tyypillisiä näille toimialoille. Projektien kokonaishintaan sisältyvät kaikki kustannukset, myös esimerkiksi kohdemaassa suoritettava kokoonpanotyön arvo. Tällainen projektitoimitus näkyy koko arvostaan liikevaihtokuvaajissa, ja projekteihin sisältyy usein myös muualla kuin kotimaassa tapahtuvaa toimintaa. Tullin aineistossa sen sijaan näkyvät vain projektiviennin tavaratoimitukset ja volyymi-indeksissä konkreettisesti Suomessa tapahtunut tavaratuotanto.

Erilaisten palvelujen sisältyminen teollisuuden liikevaihtokuvaajaan asettaa omat rajoituksensa myös teollisuuden tuottajahintaindeksien suoraviivaiselle käytölle liikevaihdon deflaattorina, sillä teollisuuden tuottajahintaindeksi ei mittaa vastaavien palveluiden hintakehitystä.

Liikevaihdon kehitys voi siis poiketa volyymi-indeksin tai Tullin tilastoiman viennin kehityksestä tilanteissa, joissa palveluliiketoiminta kehittyy eri tavalla kuin tavaroiden tuotanto.

Erikokoisten yritysten kehitys alkoi eriytyä 2000-luvulla

Jos pk-sektorin yritysten kehitys on erilaista kuin suurten, voi näiden yritysten toimipaikkojen puuttuminen teollisuustuotannon volyymi-indeksin otoksesta aiheuttaa eroja tilastojen välille, sillä liikevaihtokuvaaja perustuu kaikki yritykset kattavaan kokonaisaineistoon.

Eräissä yritystilastoissa otannalla on pyritty saavuttamaan mahdollisimman suuri kattavuus ottamalla otokseen suurimmat yritykset, jolloin otoskoot voidaan pitää pieninä. Perinteisesti suurten yritysten kehitys on dominoinut koko teollisuuden kehitystä Suomessa.

Teollisuuden liikevaihto kasvoi vuosina 1996-2000 keskimäärin 10,1 prosenttia vuodessa. Suurissa (vähintään 250 henkilöä työllistävissä) yrityksissä kasvu oli hieman nopeampaa (10,6 prosenttia) kuin pk-yrityksissä (9,1 prosenttia). Ajanjaksolla 2001-2006 kuva kuitenkin muuttuu; pk-yritysten liikevaihto kasvoi keskimäärin 5,0 prosenttia, kun suurten yritysten liikevaihdon kasvu jäi 2,7 prosenttiin. Vuosina 2001-2006 kasvunopeus oli sitä suurempi mitä pienempien yritysten kokoluokasta oli kysymys. Nopeinta liikevaihdon kasvu oli siis mikroyrityksissä (alle 10 henkilöä työllistävät yritykset).

Eri kokoluokkien yritysten kehityksen erkaantuminen vuodesta 2001 alkaen näkyy hyvin kuvion 9 trendisarjoista. Kaikissa muissa kokoluokissa paitsi mikroyrityksissä liikevaihdon kasvu hidastui vuoden 2001 aikana ennen kuin kääntyi uudelleen kasvuun. Vuoteen 2000 saakka erikokoisten yritysten liikevaihdon kasvunopeudet olivat huomattavasti lähempänä toisiaan. Tämä havainto voisi selittää sitä, miksi teollisuustuotannon volyymi-indeksin kehitys on etenkin ennen lopullisen vuosivolyymi-indeksin laskentaa poikennut viime vuosina aiempaa enemmän teollisuuden liikevaihtokuvaajan kehityskulusta.

Vuonna 2005 koko pk-sektorin (alle 250 henkilöä työllistävät yritykset) osuus tehdasteollisuuden liikevaihdosta oli noin 28 prosenttia. Valtaosa keskisuurista yrityksistä lukeutuu mukaan teollisuustuotannon volyymi-indeksin otokseen, joten siitä poisjäävien mikroyritysten ja pienten yritysten osuus liikevaihdosta oli noin 12 prosenttia vuonna 2005. Tämän otoksesta poisjäävän yritysjoukon merkitystä voi havainnollistaa esimerkin avulla. Jos tämän alle 50 henkilöä työllistävien yritysten joukon kotimaan tuotanto esimerkiksi kasvaisi 10 prosenttia ja muun yritysjoukon tuotanto kasvaisi prosentin, olisi koko yritysjoukon tuotannon kasvu runsaat 2 prosenttia.

Kuvio 9. Teollisuuden liikevaihdon kehitys (trendi) erikokoisissa yrityksissä 1995-2006

Seuraava vuoden 2007 toista neljännestä käsittelevä teollisuuden toimialakatsaus ilmestyy 28.9.2007.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 28.6.2007