Uhkien torjuminen vaatii uutta ajattelua - keinot on jo keksitty
- Kansantuotetta ei voi käyttää moneen kertaan
- Kustannustehokkaita ratkaisuja tarvitaan
- Vaihtoehtoisia malleja on paljon
- Missä viipyy aurinkosähkö?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Missä viipyy aurinkosähkö?
Julkisuudessa on usein annettu ymmärtää, että aurinkosähkö on joskus tulevaisuudessa mahdollinen energiamuoto, mutta että halvan aurinkosähkön tuottaminen vaatii vielä uuden ja nykyistä paremman teknologian aikaa vievää kehittämistä. Tämä näkemys piti paikkansa jokin aika sitten, mutta nyt se on jo pahasti harhaanjohtava.
Kyse ei enää ole teknisten ratkaisujen puutteista, vaan poliittisesta tahdosta. Maailmassa on jo olemassa ainakin seitsemän teknologiaa, joilla tuotetusta aurinkosähköstä tulisi hiili- tai ydinsähköä halvempaa heti, jos tuotanto laajennettaisiin kertainvestoinnilla suhteellisen laajamittaiseksi. Joidenkin tekniikoiden kohdalla jo tuhannen megawatin tuotantotason saavuttaminen laskisi hinnat ilman tukiaisia kannattavalle tasolle. Tällaisia teknologioita ovat ainakin hyvin suuriin parabolisiin heijastimiin sekä Fresnel-linsseihin perustuvat keskittävät valosähköjärjestelmät ja todennäköisesti myös aurinkovoimalat, joissa auringonvalon määrä kaksin- tai kolminkertaistetaan yksinkertaisten tasopeilien avulla. Myös uudet ohutkalvotekniikat saattavat kuulua samaan luokkaan, sillä esimerkiksi Moser Baer India laskee pääsevänsä uudessa aurinkovoimalassaan lähelle dollari per watti -kustannustasoa tätä teknologiaa käyttäen. Kaukalomaisia heijastimia ja höyryturbiineja käyttäviä aurinkokouruvoimaloita pitäisi laskelmien mukaan rakentaa 5 000 megawattia kannattavan hintatason saavuttamiseksi Etelä-Euroopassa tai Yhdysvaltain eteläosissa. Stirling-koneisiin ja lautasantennin muotoisiin heijastimiin sekä uudenaikaisiin lämpösähkökennoihin perustuvat aurinkosähkön tuotantotavat olisivat nekin todennäköisesti taloudellisesti kannattavia jo olemassa olevalla tekniikalla kaikkialla, missä on paljon suoraa auringonvaloa.
Aurinkosähkön läpimurtoa hidastavat esteet eivät tällä hetkellä enää ole luonteeltaan ensisijaisesti teknisiä, vaan ne liittyvät ennemminkin erilaisiin taloudellisiin intressiristiriitoihin. Uudet energiatekniikat ovat monien suuryritysten näkökulmasta ongelma, koska ne mahdollistaisivat halvan aurinkosähkön hajautetun tuotannon. Nykyisin sähkö tuotetaan suhteellisen harvoissa suurissa yksiköissä valtavien höyryturbiinien avulla ja jaetaan sitten yrityksille ja kuluttajille keskitetyn sähköverkon kautta. Keskitetyssä mallissa yksittäiset kotitaloudet ja pk-yritykset maksavat sähköstään selvästi enemmän kuin suurimmat ostajat ja subventoivat näin suuryritysten energian kulutusta. Hajautetussa mallissa paikalliset kuluttajat saisivat sähkönsä halvemmalla kuin suuret teollisuuslaitokset, jotka menettäisivät samalla myös kotitalouksien ja pienten firmojen niille nykyään maksamat energia-avustukset.
Kotimaisesta näkökulmasta on joka tapauksessa enemmän kuin lievästi huolestuttavaa, että yksikään suomalainen yritys tai yliopisto ei omaa vakavasti otettavaa osaamista yllä lueteltujen keskeisten aurinkosähkötekniikoiden alalla. Kaikki seitsemän ovat jääneet Suomessa täysin huomiotta! Meillä unelmoidaan kyllä siitä, että Suomi nousisi maailman johtavaksi uusiutuvan energiateknologian valmistajaksi. Tämä on hyvä tavoite, mutta se on helpompi saavuttaa, jos vedämme hupun pois silmiltä ja lakkaamme istumasta käsiemme päällä.
Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki on julkaissut lehtiartikkeleiden lisäksi ympäristöaiheisia romaaneja, mm. palkitun Sarasvatin hiekkaa -teoksen.
Päivitetty 12.9.2007