Hyvätuloiset käyttävät eniten kotitalousvähennystä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Perttu Melkas on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2008.

Kulutustutkimuksen mukaan kotitalousvähennystä hyödyntää 8,5 prosenttia kotitalouksista. Joka neljäs suurituloisimpaan kymmenykseen ja prosentti pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvasta kotitaloudesta käytti kotitalousvähennystä vuonna 2006.

Kotitalousvähennys kannustaa kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla remontti-, siivous- ja kodinhoitotöitä. Kotitalousvähennyksen suosio on kasvanut kymmenien prosenttien vuosivauhtia vuodesta 1998. Kotitaloudelle keskimäärin maksettavan vähennyksen vuosittainen kasvu on ollut hitaampaa johtuen vähennyksen enimmäismäärästä ja sen portaittaisista korotuksista. Koska myös vähennysten lukumäärä on moninkertaistunut, vähennysten kokonaisarvo on kasvanut alle 10 miljoonasta yli 160 miljoonaan euroon.

Kotitalousvähennyksessä on 100 euron omavastuuosuus. Sitä suuremmista summista voi vähentää 60 prosenttia yrittäjälle tai yritykselle maksetusta työkorvauksesta tai 30 prosenttia työntekijälle maksetusta palkasta sekä palkan sivukulut. Vähennyksen enimmäismäärä on kasvanut 841 eurosta 2 300 euroon vähennyksen saajaa kohti vuosina 1997-2006. (Kotitalousvähennyksen määrät ja tilastotietoa 2007.)

Valtaosa vähennyksistä on käytetty remontteihin

Kulutustutkimuksen mukaan kotitalousvähennystä käytti vuoden 2005 verotuksessa 8,5 prosenttia kaikista kotitalouksista. Tehdyistä vähennyksistä 65 prosenttia kohdistui remontti- ja rakennustöihin, 30 prosenttia kotitaloustöihin ja 4 prosenttia piha- ja ulkotöihin. Asiointiin, hoitoon tai henkilökohtaiseen apuun vähennystä käytettiin vain vähän.

Eniten kotitalousvähennystä käyttivät kaikkein hyvätuloisimmat kotitaloudet. Suurituloisimmasta kymmenyksestä kotitalousvähennyksen käyttäjiä oli useampi kuin joka neljäs. Keskituloisista kotitalouksista lähes joka kymmenes käytti kotitalousvähennystä. Pienituloisimman viidenneksen kotitalouksista kotitalousvähennystä käytti joka sadas. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kotitalousvähennyksen käyttö vuonna 2006 tulodesiileittäin kotitaloutta kohti.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Kotitaloustyöhön kohdennettua vähennystä käytettiin hyvätuloisimmassa kymmenyksessä noin seitsenkertaisesti keskituloisiin eli desiileihin 4-8 kuuluviin kotitalouksiin verratuna. Kotitaloustyöhön kohdistetun vähennyksen osuus onkin merkittävä ainoastaan ylimmän tulodesiilin kotitalouksissa. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Kotitalousvähennyksen käyttäneiden kotitalouksien osuus tulodesiileittäin.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Remonttitöistä tehtävien vähennysten osalta tuloryhmien väliset erot olivat pienempiä. Vähennyksen käyttö yleistyy viidennestä tulodesiilistä alkaen ja kasvaa voimakkaasti yhdeksännen ja kymmenennen kohdalla. Suurituloisimman desiilin kotitaloudet käyttävät vähennystä 2-3 kertaa useammin kuin viidennestä kahdeksanteen desiiliin kuuluvat keskituloiset kotitaloudet. (Kuvio 2.)

Niilola ja Valtakari (2006) arvioivat, että kotitalouksien suurituloisin kymmenes saa itselleen noin puolet kaikille kotitalouksille vähennysten kautta tulevista veroetuuksista. Näillä talouksilla olisi varaa ostaa tarvitsemansa palvelut ilman verotusetuakin; hyvätuloisimpien talouksien osalta kotitalousvähennysjärjestelmän yhteiskunnallinen mielekkyys pohjautuu työllistämistavoitteisiin.

Vähäisemmästä käytöstä huolimatta kotitalousvähennys tuottaa pieni- ja keskituloisille suhteellisesti suuremman edun kuin suurituloisille. Täysimääräinen kotitalousvähennys voi nimittäin alentaa tuloveroprosenttia usealla prosenttiyksiköllä, jos edun saajan tulot ovat pienet. Koska kotitalousvähennys kohdistuu lähinnä tuloveroihin, ei järjestelmä ei hyödytä kaikkein pienituloisimpia.

Sivun alkuun

Vähennyksen käyttö on yhteydessä kulutustasoon

Ylemmät toimihenkilötaloudet ja yrittäjätaloudet erottuvat kotitalousvähennyksen käyttäjinä selvästi omaksi ryhmäkseen: ne käyttivät kotitalousvähennystä kaksi tai kolme kertaa runsaammin kuin muiden ansiotyöhön osallistuvien sosioekonomisten ryhmien taloudet. Kotitalousvähennyksen käyttö on yhteydessä sosioekonomisten ryhmien kulutustasoon: toimihenkilö- ja yrittäjätalouksien kulutusmenot ovat noin neljänneksen suuremmat kuin alempien toimihenkilöiden, maatalousyrittäjien ja työntekijöiden kotitalouksissa.

Eläkeläistalouksien kulutusmenot jäävät keskimäärin pienemmiksi kuin ansiotyöhön osallistuvissa talouksissa, mutta niiden kotitalousvähennyksen käyttö on ylempien toimihenkilö- ja yrittäjätalouksien jälkeen runsainta - tosin vain niukasti enemmän kuin alempien toimihenkilöiden talouksissa. Eläkeläiset näyttävät siis käyttävän kotitalousvähennystä tehokkaasti.

Eläkeläiset ovat tulojen suhteen heterogeeninen ryhmä, jonka keskuudessa kotitalousvähennyksen käyttö kasvanee tulojen mukana niin kuin muullakin väestöllä. Eläkeläiset kohdistavat vähennyksen muita ryhmiä enemmän kotitaloustöihin. Muut ammatissa toimimattomat kotitaloudet eivät luonnollisesti kotitalousvähennystä juuri käytä; vähennyshän kohdistuu lähinnä tuloveroihin.

Kotitalouden elinvaiheen mukaan tarkastellen kotitalousvähennystä käyttivät eniten kahden huoltajan lapsiperheet. Tuloihin nähden kotitalousvähennystä käytetään paljon sekä vanhustalouksissa (jotka koostuvat paljolti samoista talouksista eläkeläistaloudet) että yksinhuoltajatalouksissa (joissa mahdollisia vähennyksen tekijöitä on vain yksi).

Yksinhuoltajatalouksien vähennyksistä kolme neljäsosaa kohdistuu remontteihin kuten muissakin talouksissa - vanhustalouksia lukuun ottamatta, jotka ostavat muita enemmän kotitaloustyötä. Pienituloisten yksinhuoltaja- ja vanhuskotitalouksien kotitalousvähennys näyttää helpottavan tarpeelliseksi koetun kodin ulkopuolisen työvoiman hankintaa.

Sivun alkuun

Vähennyksestä apua hoivaan?

Niilola ja Valtakari pitävät kotitalousvähennysjärjestelmää kustannustehokkaana keinona uusien työpaikkojen luomiseksi. Myös pimeä työ vähenee niin, että julkiseen talouteen palautuu yli neljännes kotitalouksien saamasta verohyödystä. (Niilola - Valtakari 2006, 70.) Järjestelmä tehostaa yhteiskunnallista työnjakoa palveluita ostavien kotitalouksien käyttäessä enemmän aikaa omaan ansiotyöhönsä sekä parantaa naisten työmarkkina-asemaa (mt., 5 ja 11).

Lähivuosina yhteiskunnassa tapahtuu monia muutoksia, jotka heijastunevat kotitaloustyöstä käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hoivaa tarvitsevan vanhusväestön määrä nousee, jolloin kotitalousvähennys voi tuoda helpotusta monelle omaishoitajalle tai kotona sinnittelevälle vanhukselle. Toisaalta käytännössä järjestelmä auttaa hyväosaisia, ja veromenetysten kautta järjestelmän yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset kasvavat vauhdilla. Työvoiman tarjonnan vähetessä vähennysjärjestelmälle alun perin asetetut työllisyystavoitteet eivät välttämättä ole enää mielekkäitä.

Lähteet:

Kotitalousvähennyksen määrät ja tilastotietoa 2007.
Saatavissa: www.vero.fi/default.asp?path=5,664&article =3128&domain. [Viittauspäivä 4.2.2008.]
Niilola, K. - Valtakari, M. (2006). Kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys kotipalvelumarkkinoiden luojana ja työllisyyden lisääjänä. Työpoliittinen tutkimus 310. Työministeriö. Saatavissa: http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt310.pdf. [Viittauspäivä 4.2.2008.]

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 11.8.2008

Jaa