Elinajanodotteen muutos Helsingissä 1991-2005:
Helsinkiläiset saaneet lisää elinvuosia, mutta niitä on vähemmän kuin muilla suomalaisilla

  1. Helsinki viitisen vuotta muuta Suomea jäljessä elinajanodotteen kehityksessä
  2. Iäkkäiden kuolleisuus alentunut
  3. Kuolleisuus sepelvaltimotautiin vähentynyt
  4. Koulutusryhmittäiset erot kasvaneet
  5. Mitä alempi koulutustaso, sitä suurempi ero Helsingin ja muun Suomen välillä
  6. Sosiaalinen rakenne erottaa Helsingin alueita
  7. Erojen kasvu vastoin terveyspoliittisia tavoitteita
  8. Elinajanodote kuvaa jäljellä olevaa elinaikaa

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Elinajanodote kuvaa jäljellä olevaa elinaikaa

Yksittäisen ajanjakson kuolleisuutta kuvaava elinajanodote kertoo, kuinka pitkä jäljellä oleva elinaika tietynikäisellä henkilöllä on odotettavissa, jos kyseisenä ajanjaksona vallinnut tilanne eri ikäryhmien kuolleisuudessa säilyy muuttumattomana. Se lasketaan niin sanotun kuolleisuus- ja eloonjäämistaulun avulla, jota varten on oltava tiedossa ikäryhmittäiset väkiluvut ja kuolleiden määrät tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona siinä väestössä, jonka elinajanodotetta halutaan kuvata.

Ideana on kuljettaa niin sanottu synteettinen kohortti (esimerkiksi 100 000 henkilön kuvitteellinen joukko alkuhetkellä) ikäryhmien läpi ja laskea havaittuihin ikäryhmittäisiin kuolleisuuslukuihin perustuen, kuinka paljon tässä kohortissa kertyy kuolleita kussakin ikävaiheessa ja kuinka moni jatkaa vielä seuraavaan ikävaiheeseen.

Tämän jälkeen voidaan laskea kohorttiin kuuluvien henkilöiden elämät elinvuodet yhteensä. Jaettaessa tämä summa kohortin koolla saadaan keskimääräinen elinvuosien määrä eli elinajanodote.

Ei ennuste, mutta havainnollinen mitta

Koska kuolleisuudessa tapahtuu todellisuudessa muutoksia ajan mittaan, elinajanodotetta ei tule käsittää ennusteena yksilön todelliselle lopulliselle eliniälle. Sen sijaan se on havainnollinen mittari eri väestöjen tai ajankohtien vertailuun. Vertailukelpoisuutta lisää se, että ikärakenteen erot väestöjen välillä eivät vaikuta elinajanodotteeseen. Se on terveyspoliittisesti hyvä mittaluku, koska nuorten ikäluokkien kuolleisuus saa sitä laskettaessa suuremman painon kuin vanhojen ikäluokkien kuolleisuus.

Tässä tutkimuksessa laskettiin elinajanodotteita 20- ja 30-vuotiaille. Tulokset kuvaavat siis odotetta kyseiseen ikään asti eläneiden jäljellä olevalle elinajalle.

Lisätietoa:

Rowland, D.T. 2003. Demographic methods and concepts. Oxford University Press, Oxford.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 4.9.2008