Työsuhde ja koulutus ratkaisevia aikuiskoulutukseen osallistumisessa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Kirsti Pohjanpää on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 3/2008.

Aikanaan hankitut tutkinnot eivät riitä kiivastahtisessa työelämässä. Palkansaajat paikkaavat innokkaasti koulutusvajettaan osallistumalla aikuiskoulutukseen, ja osaamisesta ja koulutusmyönteisyydestä on tullut entistä tärkeämpi resurssi. Kunta ja valtio kouluttavat työntekijöitään enemmän kuin yksityinen sektori.

Joka toinen 18-64-vuotias työvoimaan kuuluva osallistui vuoden aikana aikuiskoulutukseen työhön tai ammattiin liittyvien syiden takia vuonna 2006. Osallistuneiden osuus oli sama kuin kuusi vuotta aikaisemmin ja 6-7 prosenttiyksikköä suurempi kuin 1990-luvulla. (Pohjanpää ym. 2008.)

Palkansaajista ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistui 58 prosenttia, mikä vastaa runsasta 1,1 miljoonaa 18-64-vuotiasta. Korkea-asteen koulutuksen saaneet sekä julkisella sektorilla työskentelevät osallistuvat muita useammin (kuviot 1 ja 2). Myös naisten, 25-54-vuotiaiden, toimihenkilöiden ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvien osallistuminen ammatilliseen aikuiskoulutukseen on jonkin verran keskimääräistä yleisempää.

Kuvio 1. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuminen koulutusasteen mukaan
vuonna 2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

 

Kuvio 2. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuminen työnantajasektorin mukaan
vuonna 2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Aikuiskoulutus on aikuisille suunniteltua ja järjestettyä koulutusta. Se voi olla tutkintoon tähtäävä, mutta tutkinto ei ole aina syy koulutukseen osallistumiselle. Usein koulutukseen mennään, kun ollaan oltu jo joitakin vuosia mukana työelämässä. Ammatillinen aikuiskoulutuson puolestaan koulutusta, johon osallistutaan työhön tai ammattiin liittyvien syiden takia - osallistumissyyt vastaaja voi arvioida itse. Esimerkiksi englannin kielen kurssi voi olla toisille ammatillista, toisille taas ei. - Jos työnantaja on osallistunut koulutuksen kustannuksiin, on kyse henkilöstökoulutuksesta (ks. Timo Ruuskasen artikkeli tässä lehdessä).

Tässä artikkelissa tarkastellaan palkansaajien osallistumista ammatilliseen aikuiskoulutukseen sekä sitä, missä koulutukseen osallistujat eroavat koulutukseen osallistumattomista. Tarkastelun pääpaino on työelämään liittyvissä ilmiöissä. Tiedot perustuvat aikuiskoulutustutkimukseen, jonka tiedonkeruu toteutettiin vuonna 2006 Tilastokeskuksen, opetusministeriön ja Euroopan tilastoviraston Eurostatin yhteishankkeena.

Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa

Globalisaatio ja talouden kansainvälistyminen lisäävät kilpailua ja aiheuttavat työsuhteiden ja työelämän epävarmuutta. Muutos heijastuu myös koulutus- ja osaamisvaatimuksiin. Lisäksi suuret teknologiset muutokset ja väestön ikääntyminen sekä ilmastonmuutos vaikuttavat työhön ja sen vaatimaan koulutukseen. On esitetty, että työhön liittyvät epävarmuustekijät pikemminkin lisääntyvät kuin vähenevät tulevaisuudessa (esim. Räikkönen 2007).

Peruskoulutus ei pysty vastaamaan nopeisiin muutoksiin yksin, vaan tarvitaan aikuiskoulutusta - erityisesti ammatillista aikuiskoulutusta ja henkilöstökoulutusta. Työelämätaitojen lisäksi koulutuksen tulee innostaa jatkuvaan oppimiseen (Opetusministeriö 2008). Ajatus suoraviivaisesta elämänkulusta, jossa ammatillisen koulutuksen jälkeen siirrytään palvelemaan työnantajaa loppuiäksi, on vanhentunut. Sen sijalle ovat tulleet elinikäinen oppiminen ja työssä oppiminen. Opiskelu ja työ lomittuvat ja menevät osin päällekkäin; työ sisältää opiskelua ja opiskelu työtä. (Esim. Järvensivu ja Koski 2008; Stenström 2008).

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus on muuttunut. Aikaisempi niin sanottu paternalistinen psykologinen sopimus perustui luottamukseen ja vastavuoroisuuteen; tunnollisesti tehty työ toi varmuuden työsuhteen jatkumisesta. Nyky-yhteiskunnassa kilpailua käydään maailmanlaajuisilla markkinoilla ja hyvinkin nopeatempoisesti, joten tämäntyyppisen sopimisen aika on ohi. Sen sijaan työnantaja pyrkii tarjoamaan työntekijöilleen haasteellisia työtehtäviä ja näin takaamaan heidän osaamisensa jatkuvan kehittymisen ja parantamaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan. (Alasoini 2006 ja 2007.)

Myös Päivi Naumanen (2002) tuo esille koulutuksen työmarkkina-asemaa parantavan ja ylläpitävän vaikutuksen. Kun työmarkkinoilla pysymisestä ja työssä hyvin selviämisestä tulee entistä ankarampi velvoite, myös koulutuksen "vaihtoarvo" eli koulutuksen rooli menestymisen pelivälineenä korostuu (Naumanen 2002, 280). Elämme voimakkaan yksilöitymisen aikakautta myös työelämässä (Julkunen 2008), ja jokainen on itse vastuussa omasta markkina-arvostaan. Kärjistäen voidaan väittää, että työtä tehdään oman markkina-arvon säilyttämiseksi. Epävarmuuden ja liikkuvuuden tarpeen lisääntyminen onkin puettu hyvän urakehityksen vaatteisiin ja mielikuviin sen luomista uusista työ- ja ammattimahdollisuuksista. Työ on minua varten enkä minä työtä varten, saattaa nykytyöntekijä ajatella.

Sivun alkuun

Koulutustarve ajaa ammatilliseen aikuiskoulutukseen

Palkansaajien kokemukset lisäkoulutustarpeesta ja työtehtävien vaativuudesta suhteessa peruskoulutukseen ovat selkeästi yhteydessä ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumiseen. Kaksi palkansaajaa viidestä ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneista toteaa, että nykyiset työtehtävät vaativat enemmän kuin saatu perus- ja ammattikoulutus edellyttää. Vastaava osuus niiden joukossa, jotka eivät osallistuneet ammatilliseen aikuiskoulutukseen, on vain 27 prosenttia. Samoin ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneet pitävät tietojansa ja taitojansa muita useammin puutteellisina tai ilmoittavat tarvitsevansa lisäkoulutusta selviytyäkseen hyvin työtehtävistään. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuminen eräiden työelämään liittyvien taustamuuttujien mukaan vuonna 2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

  Osallistunut
ammatilliseen
aikuiskoulutuk-
seen, %
Ei osallistunut
ammatilliseen
aikuiskoulutuk-
seen, %
p-arvo1
Työtehtävät vaativat enemmän kuin
peruskoulutus edellyttäisi.

40

27

***
Tietojen ja taitojensa kokeminen puutteelliseksi
usein tai melko usein.

15

10

***
Tarvitsee lisäkoulutusta, jotta selviäisi hyvin työtehtävistään. 9 5 ***
Melko tai hyvin todennäköistä, että nykyinen työ muuttuu ratkaisevasti
esimerkiksi työtavoiltaan ja työvälineiltään seuraavien 5 vuoden aikana.

42

32

***
Hyvät etenemismahdollisuudet yleensä työelämässä. 29 22 ***
Hyvät mahdollisuudet saada uusi koulutusta ja
ammattitaitoa vastaava työpaikka.

42

36

**
Hyvin tai melko todennäköistä, että vaihtaa
nykyisen työnantajan palveluksessa toisiin työtehtäviin
seuraavien 2 vuoden aikana.


25


17


***
Hyvät mahdollisuudet saada työnantajan kustantamaa ammattitaitoa
kehittävää tai uraa edistävää koulutusta.

45

21

**
Erittäin tai melko paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen,
millaista koulutusta työnantaja järjestää tai tukee.

43

21

***
Nykyinen työ tarjoaa erittäin tai melko paljon mahdollisuuksia
oppia uusia asioita.

61

41

***
Paljon tai jonkin verran uhkaa,
että jäisi työttömäksi tai lomautetaan.

22

32

***
On ollut työttömänä viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana. 17 24 ***
 
Vastaajia 1 584 1 098 2 680
 
1 *** p<0,001, ** p<0,01, * p<0,05

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Myös odotuksilla, että oma työ tulee muuttumaan työtavoiltaan tai työvälineiltään seuraavien viiden vuoden aikana, on selkeä yhteys ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumiseen. Jopa 42 prosenttia koulutukseen osallistuneista pitää tällaisia muutoksia nykyisessä työssään melko tai hyvin todennäköisenä. Sen sijaan vastaava osuus ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumattomien keskuudessa on kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi.

Erityisen keskeistä ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumisen kannalta on mahdollisuus saada koulutusta ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista koulutusta työnantaja järjestää tai tukee. Hyvät mahdollisuudet kaksinkertaistavat aikuiskoulutukseen osallistumisen.

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa olo näyttää lisäksi pienentävän koettua uhkaa jäädä työttömäksi ja tuntuu parantavan koettuja etenemismahdollisuuksia ja lisäävän oletettua todennäköisyyttä vaihtaa työtehtäviä. Joka kolmas niistä, jotka eivät olleet työhön tai ammattiin liittyvässä aikuiskoulutuksessa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, kokee työttömyysuhkaa vähintäänkin jonkin verran. Vastaavasti koulutuksessa olleista tällaista uhkaa kokee joka viides. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneet suhtautuvat osallistumattomia useammin positiivisesti uramahdollisuuksiinsa; erot ryhmien välillä ovat 6-8 prosenttiyksikköä.

Poikkileikkaustutkimuksella ei luonnollisestikaan kyetä selvittämään syy-seuraussuhteita, vaan saadut tulokset antavat vain viitteitä siitä, mitkä ilmiöt liittyvät aikuiskoulutukseen. Osa tutkituista ilmiöistä on luonteeltaan sellaisia, että niiden voidaan perustellusti olettaa olevan syitä koulutukseen menolle (esimerkiksi koettu koulutusvaje), kun taas osa voi olla seurausta koulutuksesta tai yleisestä koulutusmyönteisyydestä (esimerkiksi usko omiin etenemismahdollisuuksiinsa, ei työttömyysuhkaa).

Tulokset aikuiskoulutukseen ja työnantajan kokonaan tai osin kustantamaan aikuiskoulutukseen eli henkilöstökoulutukseen osallistumisen osalta ovat samanlaiset kuin taulukossa 1 esitetyt tulokset ammatillisen aikuiskoulutuksen osalta (osallistumisosuuksissa korkeintaan 0-5 prosenttiyksikön eroja).

Sivun alkuun

Koulutus ja työnantajasektori selittävät osallistumista

Seuraavassa tarkastellaan ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista selittävien tekijöiden keskinäisiä suhteita. Mallitukseen otettiin mukaan koulutukseen liittyviä muuttujia (sukupuoli, ikä, työnantajasektori, työsuhteen pysyvyys) sekä vastaajan työhön liittyviä asioita. Työelämään liittyvistä 25 muuttujasta muodostettiin faktorianalyysin avulla neljä ulottuvuutta:

  1. Koetut mahdollisuudet kehittyä ja oppia uutta nykyisessä työssään ja kehittää työtään.
  2. Koettu todennäköisyys, että vaihtaa työtä ja koetut hyvät etenemismahdollisuudet.
  3. Koulutusvaje ja koettu uhka, että työ muuttuu.
  4. Työttömyyskokemukset ja työttömyyden uhka.

Ensimmäinen ulottuvuus ilmentää palkansaajan mahdollisuutta kehittyä työssään ja sitä kautta motivoitua ja viihtyä siinä. Osaaminen työssä on yksi keskeinen työkyvyn elementti (Tuomi ym. 2006), mutta tämän työn tarjoamien mahdollisuuksien ulottuvuuden voidaan katsoa edustavan myös Alasoinin (2006) esille nostamaa uutta psykologista sopimusta työntekijän ja työnantajan välillä.

Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan vaihtamiseen ja koettuihin hyviin etenemismahdollisuuksiin, ja se kuvaa palkansaajan näkemyksiä oman työnsä muuttumisesta sekä luottavaista suhtautumista omaan kilpailukykyynsä kiristyvillä työmarkkinoilla. Muutos työssä koetaan urakehitykseksi.

Kolmas ulottuvuus kuvaa samoja työelämässä tapahtuvia muutoksia kuin edellinenkin, mutta nyt näkemys on negatiivisempi. Muutos työssä onkin uhka, johon myös liittyy selkeä koulutusvaje.

Neljäs ulottuvuus kertoo työttömyyskokemuksista viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ja mahdollisesti uhkaavasta työttömyydestä.

Tarkastelu tehtiin logit-mallituksen avulla. Lähtökohtana oli kokonaismalli, jossa kaikki yhdeksän valittua muuttujaa oli mukana. Muuttujia poistettiin mallista yksitellen niiden tilastollisen merkittävyyden mukaan siten, että lopulliseen malliin jäi viisi ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista selittävää muuttujaa (taulukko 2). Ennen mallitusta kaikki selittävät muuttujat dikotomisoitiin eli tehtiin kaksiluokkaisiksi tulosten tulkinnan ja raportoinnin helpottamiseksi.

Taulukko 2. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneiden osuudet työelämään liittyvien taustamuuttujien luokissa (kyllä/ei)1 vuonna 2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

  Taustamuuttuja
Kyseinen
luokka
Muut-
luokka
p-arvo2 Odds ratio
logit-mallissa3
Korkea-asteen koulutus 74 48 *** 2,4
Työnantajana valtio tai kunta 73 52 *** 2,4
Vakituinen työsuhde 61 51 *** 2
Kokee paljon kehittämis- ja kehittymismahdollisuuksia nykyisessä työssään 65 47 *** 1,8
Kokee uhkaa, että työ muuttuu tai ettei pärjää työssään 63 53 *** 1,4
On työttömyyskokemuksia tai kokee uhkaa työttömyydestä 52 63 *** ns.
Miehet 54 64 *** ns.
Ikä 25-54 vuotta 61 50 *** ns.
Pitää todennäköisenä, että vaihtaa työtään 61 58 ns. ns.
 
1  Taustamuuttujat on dikotomisoitu tarkastelua varten. Esim. ikämuuttujan luokan 25-54-vuotiaiden "vastaluokka" (luokka ei)
  on 18-24-vuotiaiden ja 55-64-vuotiaiden muodostama luokka, joista siis 50 % osallistui ammatilliseen aikuiskoulutukseen.
2  *** p<0,001, ** p<0,01, * p<0,05, ns. = ero ei tilastollisesti merkitsevä
3  Vain uhkaa työn muuttumisesta kuvaavan muuttujan saama ristitulosuhde (odds ratio 1,4) poikkeaa
  tilastollisesti merkitsevästi muista ristitulosuhteista.

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Korkea-asteen koulutuksen saaneilla ja julkisella sektorilla pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä on kaksinkertainen todennäköisyys osallistua ammatilliseen aikuiskoulutukseen, kun vertailukohtina ovat perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneet ja toisaalta yksityisellä sektorilla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät (katso ristitulosuhteet eli odds ratiot taulukossa 2). Myös nykyisen työn tarjoamat työntekijän ja työn kehittämismahdollisuudet kaksinkertaistavat aikuiskoulutukseen osallistumisen (ulottuvuus 1). Samoin osallistumista lisää se, että palkansaaja kokee koulutusvajetta tai uhkaa työnsä muuttumisesta (ulottuvuus 3) - joskin hiukan edellä mainittuja ilmiöitä pienemmässä määrin.

Sen sijaan niin palkansaajan ikä kuin sukupuolikin sekä työttömyyskokemukset (ulottuvuus 4) ja todennäköisyys, että vaihtaa työtänsä (ulottuvuus 2), eivät selitä ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista, vaan niiden mahdollinen vaikutus osallistumiseen tulee esille malliin hyväksyttyjen muuttujien kautta.

Tulokset ovat samat, kun selitettäväksi muuttujaksi valitaan ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumisen sijaan joko aikuiskoulutukseen tai henkilöstökoulutukseen osallistuminen. Ainoana erona on vakituisen työsuhteen merkityksen hienoinen korostuminen henkilöstökoulutukseen osallistumista tarkasteltaessa (työsuhteen riskitulosuhde tuolloin 2,6).

Tuloksia voidaan tulkita myös niin, että korkea-asteen koulutuksen saaneella, julkisella sektorilla vakituisessa työsuhteessa olevalla palkansaajalla on lähes seitsenkertainen todennäköisyys (2,4 + 2,4 + 2,0 = 6,8) osallistua ammatilliseen aikuiskoulutukseen verrattuna perus- tai keskiasteen koulutuksen saaneeseen yksityissektorilla määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevään. Jos ehtoihin vielä lisätään, että palkansaajalla on nykyisessä työssään paljon mahdollisuuksia kehittää itseään ja työtään ja lisäksi tämä vielä kokee koulutusvajetta ja pitää todennäköisenä työn muuttumista viiden vuoden sisällä, niin olemme löytäneet eräänlaisen ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuvan työntekijän perusmallin. Hänen koulutukseen osallistumisensa todennäköisyys on kymmenkertainen vähiten osallistuneeseen verrattuna (2,4 + 2,4 + 2,0 + 1,8 + 1,4 = 10).

Sivun alkuun

Palkansaajien koulutukseen pääsy on eriarvoista

Keskeisimmät ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumisen kriteerit näyttävät liittyvän palkansaajan työsuhteeseen, ei niinkään henkilön omiin ominaisuuksiin tai kokemuksiin. Tosin koulutustausta on tästä selkeä poikkeus. Koulutuksen kasaantuminen on tuttu ilmiö. Ensinnäkin koulutukseen on helpompi mennä, jos kurssilaisella on tiedonhankkimisen ja tiedonomaksumisen perustaidot. Toisaalta korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat todennäköisemmin töissä, joissa mahdollisesti sekä tarvitaan lisäkoulutusta että myös arvostetaan kouluttautumista. Lisäksi koulutus resurssina ja markkina-arvona mahdollistaa mielenkiintoiset työtehtävät - ja samalla niin usko koulutukseen kuin koulutustarpeetkin lisääntyvät. (Esim. Naumanen 2002.)

Julkinen sektori, erityisesti valtio, kouluttaa työntekijöitään enemmän kuin yksityinen sektori. Osittain tämä selittyy sillä, että valtiosektorin työt ovat suurelta osin asiantuntijatehtäviä, joihin vaatimuksena on korkeakoulututkinto.

Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevien vähäisempään koulutukseen hakeutumiseen tai pääsemiseen on ymmärrettävä selitys. On luonnollista, että yritykset suuntaavat koulutusresurssit niihin, joihin on jo panostettu (vakituinen työsuhde). Lisäksi saattaa olla niin, että työntekijöiden aika ja voimavarat eivät riitä omaehtoiseen koulutuksen hankkimiseen pitkien työpäivien jälkeen. Kun aikuiskoulutus työntekijän markkina-arvon osana tulee lähitulevaisuudessa lisääntymään, se lisää erityisesti huolta määräaikaisessa työsuhteissa olevien palkansaajien asemasta työmarkkinoilla.

Näyttää myös siltä, että palkansaajat ovat sisäistäneet koulutuksen työssä tapahtuviin myllerryksiin. On opittu panostamaan omaan kehittymiseen ja arvostamaan oppimismahdollisuuksia - mutta myös varautumaan tulevaisuudessa ilmeneviin muutoksiin ja olemaan varuillaan oman osaamisen vanhenemisesta ja riittävyydestä. Huolestuttavaa kuitenkin on se, jos vastuu osaamisesta jää työntekijän harteille. Työnantajien panostaminen henkilöstöön, sen osaamiseen ja viihtymiseen on ensiarvoisen tärkeää työelämän hyvän kehityksen turvaamiseksi.

Aikuiskoulutuksen on todettu tukevan elämän hallintaa kokonaisuutena (Laukkanen 2000). Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja henkilöstökoulutuksen lisäksi on tärkeää muistaa myös vapaa-ajalla tapahtuva ja harrastuslähtöinen aikuiskoulutus - onnistunut vapaa-aika luo omalta osaltaan työssä jaksamisen ja onnistumisen edellytyksiä.

Lähteet:

Alasoini, T. 2007. Psykologisen sopimuksen murros - hiipivä muutos suomalaisessa työelämässä? Teoksessa: Työ murroksessa. Toim. Antti Kasvio - Johanna Tjäder. Työterveyslaitos, Helsinki.
Alasoini, T. 2006. Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992-2005. Työolobarometrin aineistoihin perustuva analyysi. Raportti 45. TYKES, Helsinki.
Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Vastapaino, Tampere.
Järvensivu, A. - Koski, P. 2008.Työssä oppimista ja oppimistyötä. Aikuiskasvatus 1/2008.
Laukkanen, R. 2000.Aikuiskasvatus tukee elämänhallintaa. Aikuiskasvatus 3/2000.
Naumanen, P. 2002.Koulutuksella kilpailukykyä. Koulutuksen yhteys miesten ja naisten työllisyyteen ja työn sisältöön. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 57. Turun yliopisto, Turku.
Opetusministeriö 2008.Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Helsinki.
Pohjanpää, K. - Niemi, H. - Ruuskanen, T. 2008.Osallistuminen aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutustutkimus 2006. Koulutus 2008. Tilastokeskus, Helsinki.
Räikkönen, T. 2007. Työ muuttuu maailman mukana. Hyvinvointikatsaus 4/2007.
Stenström, M.-L. 2008. Koulutus ja työelämä muutoksessa. Aikuiskasvatus 2/2008.
Tuomi, K. - Seitsamo, J. - Ilmarinen, J. 2006.Työkyvyn moninaisuus ja työkykyindeksi. Teoksessa: Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Toim. R. Gould - J. Ilmarinen - J. Järvisalo - S. Koskinen. Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 16.12.2008