Pendelöinti muokkaa kuntarakennetta ja asumista
- Väkiluku kasvaa nopeimmin ympäryskunnissa
- Työhön keskuskuntiin
- Pendelöijä ansaitsee enemmän
- Hyvä asumistaso pitkän työmatkan korvauksena
- Niukka enemmistö pendelöijistä autoilee
- Pendelöinti on tullut jäädäkseen
Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen henkilötilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2008
Työssäkäyntikunnat ja asumiskunnat ovat
nopeasti eriytyneet tosistaan. Suomen työllisistä joka kolmas käy
töissä asuinkuntansa ulkopuolella, vuonna 1960 näin teki joka
kymmenes. Eniten pendelöintiä tapahtuu suuriin kaupunkeihin niiden
ympäryskunnista.
___________
Pendelöinnin avulla määritellään niin sanotut työssäkäyntialueet. Esimerkiksi Helsingin työssäkäyntialueeseen kuuluvat kaikki ne ympäristökunnat, joiden työllisistä 10 prosenttia käy Helsingissä töissä. Kaikkien suurten kaupunkien ympärille on muodostunut laajoja työssäkäyntialueita, joiden sisällä on vilkasta työmatkaliikennettä ja kuljetaan pitkiäkin työmatkoja.
Pendelöijien määrään ja työssäkäyntialueen kokoon vaikuttavat ympäryskuntien määrä ja liikenneyhteydet. Meneillään oleva kuntauudistus vähentää pendelöijien määrää, kun työssäkäyntialueiden kuntia yhdistetään toisiinsa. Esimerkiksi Salon työssäkäyntialueen lähes kaikki kunnat yhdistetään, jolloin myös pendelöinti niiden välillä lakkaa ja koko työssäkäyntiliikenne tapahtuu Salon kaupungin sisällä. Suuria yhdistelyjä tapahtuu myös Jyväskylän, Kouvolan, Loviisan ja Kuopion seuduilla.
Tällä hetkellä väkiluku kasvaa vain vahvoilla työssäkäyntialueilla, jotka yleensä saavat muuttoliikkeestä voittoa ja joissa syntyneiden määrä yleensä ylittää kuolleiden määrän. Nopeimmin kasvavat suurten kaupunkien lähikunnat, joihin muuttoliike tuo koko ajan nuoria lapsiperheitä. Väestörakenteeltaan ympäryskunnat muistuttavat 1950-luvun kuntia, koska niissä on paljon lapsia ja vähän eläkeläisiä. Ympäryskunnissa on yleensä vähän työpaikkoja; ne ovat keskittyneet asumispalvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen tuottamiseen.
Suomessa työpaikat ovat keskittyneet vielä enemmän kuin väestö. Kymmenellä suurimmalla työssäkäyntialueella on 61 prosenttia työpaikoista, 58 prosenttia väestöstä ja 71 prosenttia pendelöivistä. Muilla työssäkäyntialueilla (45 kpl) on vain 26 prosenttia työpaikoista. Työpaikkakasvu on nopeinta suurilla työssäkäyntialueilla eli keskittyminen jatkuu.
Taulukko 1.
| Helsinkiin pendelöivät | Henkilöä |
| Helsingin seutukunta | 116 971 |
| Espoo | 44 010 |
| Vantaa | 39 617 |
| Järvenpää | 5 649 |
| Nurmijärvi | 5 367 |
| Kerava | 5 340 |
| Tuusula | 5 026 |
| Kirkkonummi | 4 569 |
| Hyvinkää | 3 344 |
| Mäntsälä | 1 545 |
| Kauniainen | 1 452 |
| Siuntio | 531 |
| Pornainen | 521 |
| Lohjan seutukunta | 5 260 |
| Vihti | 2 626 |
| Lohja | 1 794 |
| Tammisaaren seutukunta | 1 133 |
| Porvoon seutukunta | 7 180 |
| Turun seutukunta | 2 721 |
| Tampereen seutukunta | 2 638 |
| Riihimäen seutukunta | 2 487 |
| Lahden seutukunta | 2 291 |
| Hämeenlinnan seutukunta | 1 554 |
Lähde: Työssäkäyntitilastot. Tilastokeskus
Väkiluku kasvaa nopeimmin ympäryskunnissa
Suomen kunnista yli puolet on hyvin pieniä eli alle 5 000 asukkaan kuntia. 2000-luvulla väkiluku on vähentynyt 279 kunnassa ja kasvanut vain 139 kunnassa. Kasvukunnat ovat poikkeuksetta jonkin suuren kaupungin työssäkäyntialuetta. Vain eläkeikäisten määrä kasvaa kaikissa kunnissa.
Kuntaliitoksetkaan eivät muuta tappiokuntia kasvukunniksi, mutta ne auttavat kuntia säilyttämään pidempään vielä jäljellä olevat terveyskeskukset, koulut, postit, pankit, kaupat ja liikenneyhteydet. Kuntien yhdistelyt tulevat kuitenkin 30-40 vuotta liian myöhään, sillä monet kunnat menettivät tulevaisuuden mahdollisuutensa jo suurten ikäluokkien lähtiessä 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin kunnat olivat niin sanottuja "täyden palvelun kuntia", ja korkeampaa opetusta, erityissairaanhoitoa ja joitain muitakin erityspalveluja oli tarjolla vain suurissa kaupungeissa.
Nykyisin palvelut keskittyvät suurempiin kuntakeskuksiin. Keskittyminen vie mennessään pikkukuntien työpaikat, joten työssä jatkavien on sopeuduttava pendelöimään. Yhä useammin myös erilaisten palvelujen tavoittaminen edellyttää matkustamista toiseen kuntaan tai suureen keskukseen.
Työhön keskuskuntiin
Valtavat liikennevirrat kuljettavat ihmisiä aamuin illoin kotien ja työpaikkojen välillä. Liikkuvien työllisten määrä ja päivittäisten työmatkojen pituudet ovat kasvaneet. Molemmat komponentit kasvattavat liikenteen volyymia, mikä näkyy yhä pahenevina aamu- ja iltaruuhkina. Pieni osa liikkujista ei pendelöi päivittäin vaan hankkii tilapäisen asunnon työssäkäyntikunnasta.
Helsingin kaupungissa työskentelee 155 000 työllistä muista Suomen kunnista ja Helsingissä asuvista 58 000 työskentelee muissa kunnissa. Yli puolet Helsinkiin tulijoista on peräisin naapurikunnista Espoosta, Vantaalta, Järvenpäästä, Nurmijärveltä, Keravalta ja Tuusulasta. Porvoon seudulta Helsinkiin pendelöi yli 7 000 ja Turun, Tampereen, Riihimäen ja Lahden seutukunnista jokaisesta yli 2 000 työllistä. Naiset ovat enemmistönä Helsingin lähikunnista saapuvista ja miehet Turusta, Tampereelta, Riihimäeltä ja Lahdesta pendelöivistä.
Useimmissa Helsingin seudun kunnissa enemmistö työllisistä käy toisessa kunnassa työssä. Samanlaisia kuntia Turun seudulla ovat Masku ja Kaarina sekä Oulun seudulla Oulunsalo ja Kiiminki. Tampereelle pendelöidään eniten Pirkkalasta.
Vähiten pendelöintiä on suurissa maaseutukunnissa, joissa matkat keskuksiin ovat pitkiä, esimerkkeinä Kuusamo, Lieksa, Juuka ja Inari. Myös erillään olevissa kaupungeissa kuten Raahe, Rovaniemi, Vaasa ja Mikkeli on vähän pendelöintiä. Saaristokunnissa pendelöinti on harvinaista vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi.
Taulukko 2. Pendelöivien osuus työllisistä
| 10 suurinta pendelöintikuntaa |
% | |
10 pienintä pendelöintikuntaa |
% |
| Rusko | 75,4 | Hanko | 12,9 | |
| Lemland | 74,9 | Mikkeli | 12,8 | |
| Kauniainen | 74,9 | Vaasa | 12,8 | |
| Merimasku | 73,3 | Keitele | 12,6 | |
| Masku | 72,7 | Juuka | 12,4 | |
| Lemu | 72,7 | Pyhäntä | 12,2 | |
| Pornainen | 71,8 | Lieksa | 11,8 | |
| Oulunsalo | 71,5 | Rovaniemi | 9,6 | |
| Kaarina | 71,4 | Kuusamo | 9,1 | |
| Sund | 71,1 | Raahe | 8,8 | |
| Koko maa | 33,5 |
Lähde: Työssäkäyntitilastot. Tilastokeskus
Pendelöijä ansaitsee enemmän
Suomen työllisten verotettavat työtulot olivat yhteensä 58 miljardia euroa vuonna 2005. Pendelöijät saivat näistä tuloista 40 prosenttia eli 23 miljardia euroa. Pendelöijät ansaitsivat keskimäärin 30 200 euroa vuodessa, kun asuinkunnissaan työskentelevien keskitulot olivat 22 900 euroa. Asuinkuntansa ulkopuolella työssäkäyvien tulot ovat siis noin kolmanneksen korkeammat kuin asuinkunnassaan työskentelevien.
Ansiotulojen alue-erot ovat suuret: pendelöivän väestön tulot ovat 50 kunnassa yli kaksinkertaiset omassa kunnassa työskenteleviin verrattuna. Puolet kunnista on sellaisia, joissa yli puolet veronalaisista työtuloista kertyy pendelöijiltä. Kärjessä on Kauniainen, jonka verotettavista työtuloista peräti 87 prosenttia kertyy kunnan ulkopuolella ansaituista palkoista. Toisaalta Suomessa on 40 kuntaa, joissa pendelöijien ansaitsemat tulot ovat alle 20 prosenttia kunnan kaikista työtuloista - Raahessa ja Kuusamossa jopa alle 10 prosenttia. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Kunnan ulkopuolella ansaittujen työtulojen osuus kunnan kaikista työtuloista
Pendelöivä väestö kiinnostaa suurten kaupunkien ympäryskuntia juuri sen vuoksi, että tulonsa kunnan ulkopuolelta hakevat parantavat kunnan taloudellista asemaa enemmän kuin kunnassa työskentelevä väestö. Parhaiten palkatut pendelöijät saattavat palkkatulojensa lisäksi tuoda kuntaan myös suuria optiotuloja. Pendelöijien verotettavat tulot ovat myös kasvaneet nopeammin kuin omassa kunnassa työskentelevien tulot.
Hyvä asumistaso pitkän työmatkan korvauksena
Yleinen käsitys on, että korkeat asumiskustannukset pakottavat nuoret lapsiperheet muuttamaan keskuksien ulkopuolelle asumaan. Suuri osa pendelöijistä onkin nuoria lapsiperheitä, joissa vanhemmat ovat kolmikymppisiä ja perheessä on yhdestä kahteen lasta.
Pendelöinnin ja asumiskustannusten keskinäistä riippuvuutta voidaan tutkia vain suurimmilla työssäkäyntialueilla eli Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla. Kuviossa 2 on esimerkkinä verrattu Helsingin työssäkäyntialueen kuntien keskimääräisiä asumiskustannuksia ja pendelöijien osuutta kunnan työllisistä. Asumiskustannuksina on käytetty osakehuoneistojen keskimääräistä neliöhintaa sekä kaksioiden keskivuokraa.
Kuvio 2. Helsingin työssäkäyntialue
Lähde: Työssäkäyntitilastot. Tilastokeskus
Kuvio 3. Helsinkiin pendelöivät perhetyypin ja lähtöalueen mukaan
Lähde: Työssäkäyntitilastot. Tilastokeskus
- Helsingissä työssäkäyvistä 27 prosenttia on perheettömiä eli yksinasuvia sinkkuja. Lapsiperheisiin kuuluvia on 44 prosenttia ja lapsettomia avio- tai avopareja 29 prosenttia. Yksin asuvia on enemmän pääradan varrella eli Vantaalla, Keravalla, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. Näiden kuntien asuntokannasta huomattava osa onkin kerrostaloasuntoja. Myöskin Tammisaaresta, Riihimäeltä ja Lahdesta pendelöivistä enemmistö on yksin asuvia.
- Kauniaisista, Kirkkonummelta, Mäntsälästä, Nurmijärveltä, Pornaisista, Siuntiosta ja Tuusulasta Helsinkiin pendelöivistä enemmistö on perheellisiä. Näissä kunnissa asutaan pääasiassa rivi-, pari- tai omakotitaloissa, joita erityisesti nuoret perheet suosivat.
Ainakin pääkaupunkiseudulla ympäryskuntien pienemmät asumiskustannukset näyttävät kasvattavan pendelöivien osuutta. Ei kuitenkaan niin, että halvimmista kunnista pendelöitäisiin eniten, sillä pidempi työmatka ja mahdollisesti heikot liikenneyhteydet vähentävät halua pendelöidä. Pääradan varrella olevista kunnista - Keravalta, Järvenpäästä ja Hyvinkäältä - pendelöidään paljon, vaikka asumiskustannukset ovat vain 20 prosenttia Helsinkiä alhaisemmat. Karkkilasta ja Riihimäeltä pendelöiviä on huomattavasti vähemmän - siitä huolimatta, että esimerkiksi Riihimäelle pääsee paikallisjunalla ja asuntojen hintataso on vain puolet Helsingin hintatasosta. Molemmissa kaupungeissa on myös omat työmarkkinat, jotka vetävät osan perheellisistä työllisistä.
Tampereella ja Jyväskylässä tilanne on vastaava kuin Helsingissä. Turkuun pendelöidään paljon lähistön pienistä kunnista, vaikka niissä asumiskustannukset ovat miltei Turun luokkaa. Etäämmällä olevista, alemman hintatason kunnista Turkuun pendelöidään hyvin vähän. Oulun seudun pendelöinti muistuttaa Turun tilannetta: sen lähellä olevista kunnista pendelöidään paljon, vaikka asumiskustannukset ovat lähellä Oulun tasoa. Hyvätuloisten pendelöijien aiheuttama asuntojen lisäkysyntä nostaa asuntojen hintoja suurten keskusten lähikunnissa.
Niukka enemmistö pendelöijistä autoilee
Kaikista pendelöivistä 64 prosentilla on oma tai työsuhdeauto. Asuinkunnassa työskentelevillä autoja on vain 53 prosentilla. Auton omistaminen ei kuitenkaan kerro työmatkan kulkutavasta koko totuutta, sillä kaikki auton omistajat eivät käytä autoa työmatkoillaan ja toisaalta autoilevien kyydissä saattaa kulkea esimerkiksi perheenjäseniä. Pendelöijillä autoja on kuitenkin enemmän kuin asuinkunnassa työskentelevillä.
Autojen osuus on pienin pääkaupunkiseudulla ja noin 10 prosenttiyksikköä suurempi Turun, Tampereen ja Oulun seutukunnissa sekä pendelöijillä että kotikunnassaan työskentelevillä. Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja siellä auton omistaakin yli 70 prosenttia pendelöijistä ja yli 60 prosenttia asuinkunnassaan työskentelevistä. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että autoja on käytössä vähiten siellä missä asuminen on tiheintä eli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.
Julkisen liikenteen palvelutarjonta on yleensä parhaiten järjestetty suurilla kaupunkiseuduilla. Etäisyyden ja liikenneyhteyksien vaikutus näkyy Helsingin seudullakin. Autoja käyttävät eniten työlliset, jotka tulevat kauempaa ja joiden asuinkuntaan ei ole junaliikennettä, kuten Pornainen, Mäntsälä, Siuntio, Lohja ja Tammisaari. Myös Tuusulasta, Nurmijärveltä ja Porvoon seudulta tulevilla on enemmän autoja kuin helsinkiläisillä, espoolaisilla ja vantaalaisilla.
Espoon metrovastaisuutta on selitetty sillä, että työsuhdeautoilijat eivät metroa tarvitse. Tosiasiassa Espoon työllisillä on autoja toiseksi vähiten ja enemmistö pendelöijistä ja omassa kunnassa työskentelevistä ei käytä omaa autoa. Keravan, Kauniaisten ja Järvenpään pendelöijistä niukalla enemmistöllä on auto käytettävissä. Nämä kunnat ovat raideliikenteen piirissä ja niissä pendelöivien enemmistö on naisia.
Pendelöinti on tullut jäädäkseen
Pendelöinti on monimutkainen ilmiö, jossa risteilevät taloudelliset, yhteiskuntapoliittiset ja ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin liittyvät asiat. Pendelöintiä lisää sirpaloitunut kuntarakenne, joka ohjaa ihmisten asumis- ja työssäkäyntiratkaisuja. Turun seudun pienissä kunnissa kuntarajan ylittyminen työmatkan aikana on paljon todennäköisempää kuin esimerkiksi Lieksan seudulla. Kunnan ulkopuolella työssä käyvät saattavat tuoda valtaosan kunnan verotettavista työtuloista, joten työssäkäyntialueiden sisällä olevat kuntarajat haittaavat asuntopolitiikan, liikenteen ja ympäristönsuojelun laajempaa suunnittelua ja koordinointia.
Asumisen hinta ei yksin selitä pendelöintiä, sillä siihen vaikuttaa niin etäisyys, liikenneyhteydet, lasten päivähoitotilanne kuin koulutus- ja harrastusmahdollisuudetkin. Kuntien kannattaa kuitenkin tavoitella pendelöijiä, koska heidän tulonsa ovat keskimääräistä korkeampia ja heidän veroeuronsa ovat enemmistönä kuntien budjeteissa. Toisaalta hyvätuloisten pendelöijien synnyttämä lisäkysyntä nostaa asuntojen hintoja ja vuokria kunnan kaikilla asukkailla.
Lähde:
Työssäkäyntitilastot. Tilastokeskus.
Päivitetty 17.9.2008