Etusivu > Artikkelit > Kenen ääni kuuluu kuntien valtuustoissa?

Kenen ääni kuuluu kuntien valtuustoissa?

Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Kunnanvaltuutetut ovat enimmäkseen miehiä, ja valtuutettujen tulot ovat keskimäärin 70 prosenttia suuremmat kuin äänioikeutetuilla. Ylemmät toimihenkilöt on suurin "valtuustoryhmä".

Puolueet ovat perinteisesti profiloituneet tiettyjen väestöryhmien etujen ajajiksi. Pitääkö se edelleen paikkansa? Puolueet ovat yrittäneet itsekin murtaa näitä käsityksiä. Kansallinen Kokoomus on julistautunut työväen puolueeksi, ja Suomen Keskusta on hakenut kannatusta kaupunkilaisten toimihenkilöiden keskuudessa. Ruotsalainen kansanpuolue yrittää laajentua kielipuolueesta porvarilliseksi liberaalipuolueeksi. Työväenpuolueet - Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto - eivät kuitenkaan ole ainakaan näkyvästi yrittäneet johtajien ja maatalousyrittäjien alueelle. Kannatustaan kasvattava Perussuomalaiset kohdistaa kampanjansa tyytymättömiin, yleensä pienituloisiin äänestäjiin. Eläkeläisistä ja lapsiperheistä tuntuvat kaikki olevan huolissaan, samoin syrjäytyneistä nuorista.

Seuraavassa tutkitaan viime vuoden kunnallisvaaleissa äänioikeutettujen, ehdokkaiden ja valittujen sosioekonomista asemaa ja tulotasoa. Lisäksi verrataan valtuutettuja puolueiden mukaan. Tarkoitus on selvittää, kuinka hyvin kuntien valtuustot edustavat äänestäjäkuntaa ja keitä puolueet valtuutettujensa perusteella näyttäisivät edustavan.

Äänioikeutettuja oli vuoden 2008 kuntavaaleissa 4,2 miljoonaa, ehdokkaita 38 500 ja valittujakin 10 400. Ehdokkaat ja valitut muodostavat siksi hyvän ja laajan tutkimusaineiston. Lisäksi valtuustoihin valituista suuri osa hoitaa edelleen normaalia ansiotyötään, jolloin myös heidän sosioekonominen asemansa määräytyy tämän työn perusteella. Eduskuntavaaleissa suurin osa valituista on ennestään kansanedustajia, ja kansanedustajina he kuuluvat ylempiin toimihenkilöihin. Sosioekonomisella asemalla heitä ei voi erotella kuten kunnanvaltuutettuja. Saadaanko tilastoista näyttöä puolueiden profiloitumisesta?

Äänestäjäkunta on toimihenkilöistynyt

Yhteiskuntarakenteen muutos on pakottanut puolueet mukautumaan kehitykseen. Maatalousväestö puolittuu nykyisin noin kymmenen vuoden välein, ja ruotsinkielisten osuus on tasaisesti pienentynyt. Työelämän muuttuminen on johtanut yhteiskunnan toimihenkilöistymiseen. Tuotantotyö teollisuudessa on vähentynyt, eikä korvaavaa kasvua ole ollut myöskään rakennustoiminnassa tai liikenteessä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. 18 vuotta täyttänyt äänioikeutettu väestö sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 1970 ja 2008. Prosenttia.

	1970	2008
Kaikki	100	100
Maa- ja metsätalousyrittäjät	12	2
Yrittäjät	4	4
Ylemmät toimihenkilöt	6	11
Alemmat toimihenkilöt	18	19
Työntekijät	34	19
Opiskelijat	21	9
Eläkeläiset	5	26
Muut	0	10

Lähde: Kunnallisvaalit 2008 ja työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Palvelualoilla on tapahtunut nopea muutos työntekijöistä toimihenkilöiksi. Sairaaloista, sosiaalipalveluista, opetuksesta ja kaupasta ovat työtekijänimikkeet lähes kadonneet, ja tilalle on tullut ylempiä ja alempia toimihenkilöitä. Ylempien toimihenkilöiden osuuden kaksinkertaistuminen vuodesta 1970 kertoo koulutustason nousun lisäksi siitä, että työelämässä on entistä enemmän johto-, suunnittelu-, kehittämis- ja markkinointitehtäviä ja entistä vähemmän suorittavia tehtäviä.

Opiskelijoiden osuus aikuisväestöstä on pudonnut selvästi, ja siihen on ainakin kaksi syytä. Vuonna 1970 suuret ikäluokat olivat opiskeluvaiheessa, mutta tuolloin opiskelijat eivät yleensä olleet töissä lukukausien aikana. Vuonna 2008 opiskelijoita on ehkä sama määrä, mutta esimerkiksi korkeakouluopiskelijoista selvä enemmistö on työssä myös lukukausien aikana, jolloin heidän sosioekonominen asemansa muodostuu työsuhteen mukaan eikä enää opiskelun perusteella.

Eläkeläisten osuus on vuodesta 1970 viisinkertaistunut. Se johtuu ikärakenteen muutoksesta ja eläkkeelle menon aikaistumisesta. Nykyisin joka neljäs äänioikeutettu on eläkeläinen, kun vuonna 1970 vain joka kahdeskymmenes oli eläkkeellä. Eläkeläiset eivät ole järjestäytyneet merkittävässä määrin omaksi puolueekseen, vaan he hakevat poliittisen kotinsa vanhojen tottumustensa perusteella. Maatalousyrittäjät ovat miltei kadonneet äänestäjäkunnasta, mutta eivät poliittisesta elämästä.

Valtuutetut ja äänestäjät eri puusta veistettyjä

Kunnanvaltuustoihin ehdolla olleet ja niihin valitut ovat sosioekonomiselta taustaltaan hyvin erilaista joukkoa kuin äänestäjäkunta. Kun yrittäjiä ja maatalousyrittäjiä on äänioikeutetuista yhteensä vain kuusi prosenttia, niin ehdokkaista heitä oli 13 prosenttia ja valituista yli 20 prosenttia. Yrittäjien osuus valtuustoissa on siis moninkertainen heidän väestöosuuteensa nähden, maatalousyrittäjillä jopa seitsenkertainen. Samalla tavalla väestöosuuteensa nähden yliedustettuja ovat ylemmät toimihenkilöt, joita on jopa joka neljäs valtuutetuista, mutta ainoastaan joka kymmenes äänestäjäkunnasta. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kuntavaalien äänioikeutetut, ehdokkaat ja valtuutetut sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008. Prosenttia.

Lähde: Kunnallisvaalit 2008 ja työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Aliedustettuina valtuustoissa ovat puolestaan työntekijät ja opiskelijat sekä erityisesti eläkeläiset, joita on äänestäjistä jopa 25 prosenttia, mutta valtuutetuista ainoastaan 10 prosenttia. Suurin piirtein väestöosuutensa kokoiseen valtuusto-osuuteen ovat päässeet ainoastaan alemmat toimihenkilöt, joita on noin 20 prosenttia sekä äänestäjistä että valtuutetuista.

Valtuutettujen keskitulot selvästi äänestäjää suuremmat

Kunnanvaltuustoihin valitut ovat siis sosioekonomisesti äänestäjäkuntaa paremmassa asemassa, mikä näkyy myös valtuutettujen tulotasossa. Valtuustoihin valitaan pääosin sellaisia kansalaisia, joiden koulutus- ja tulotaso ovat korkeita. Viime kunnallisvaaleissa valittujen keskimääräiset verotettavat tulot olivat 39 000 euroa. Paras tulotaso on valtuustojen suurimmalla "ryhmällä" eli ylemmillä toimihenkilöillä, joita on 2 800.

Kuntavaaliehdokkaiden verotettavat vuositulot ovat keskimäärin 20 prosenttia suuremmat kuin äänioikeutettujen. Vaaleissa läpi päässeiden tulotaso on vielä ehdokkaitakin parempi: heidän tulonsa ovat keskimäärin 70 prosenttia suuremmat kuin keskivertoäänestäjän. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Kuntavaalien äänioikeutettujen, ehdokkaiden ja valittujen keskimääräiset tulot sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008. Tulot keskiarvoina.

Lähde: Kunnallisvaalit 2008 ja työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Tuloerot äänioikeutettujen, ehdokkaiden ja valtuustoihin valittujen välillä ovat suuret jopa saman sosioekonomisen ryhmän sisällä. Ehdokkaiden vuositulot ovat keskimäärin äänioikeutettuja suuremmat kaikissa muissa paitsi yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden ryhmissä, joissa ne ovat 10-15 prosenttia pienemmät. Vaaleissa läpi päässeiden tulotaso on kuitenkin selvästi suurempi kaikissa ryhmissä. Pienimmät tuloerot saman ryhmän äänestäjäkuntaan verrattuna ovat yrittäjillä (20 %) ja suurimmat opiskelijoilla (120 %).

Kunnanvaltuustot ovat miesten valtakuntia

Valtuustoihin valittiin 6 600 miestä ja 3 800 naista eli kaksi kolmesta valtuutetusta on miehiä. Sekä naisten että miesten keskuudessa äänestäjäkunta ja valitut eroavat selvästi toisistaan: ryhmät alemmista toimihenkilöistä yrittäjiin ovat yliedustettuja, kun taas työntekijät, opiskelijat ja eläkeläiset ovat aliedustettuja.

Valittujen sosioekonominen rakenne eroaa naisten ja miesten kesken ennen kaikkea siksi, että myös äänestäjäkunnassa on eroja. Äänioikeutettujen miesten joukossa on suurempi osuus yrittäjiä ja työntekijöitä kuin naisten, ja naisten joukossa puolestaan suurempi osuus alempia toimihenkilöitä ja eläkeläisiä. Nämä rakenteelliset erot näkyvät myös valtuustoihin valittujen joukossa: valituista miehistä suurimmat ryhmät ovat maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät (25 %), ylemmät toimihenkilöt (25 %) ja työntekijät (noin 20 %). Naisvaltuutetuista kolmannes on ylempiä toimihenkilöitä ja kolmannes alempia toimihenkilöitä. Yrittäjä-, työntekijä- ja eläkeläisvaltuutetuista selkeästi suurin osa onkin miehiä (75-80 %), kun taas ainoat naisvaltaiset ryhmät ovat alemmat toimihenkilöt ja opiskelijat (noin 55 %).

Keskustan maatalousyrittäjät ovat suurin valtuutettujen ryhmä

Syksyn 2008 kunnallisvaaleissa valittiin 10 400 valtuutettua. Valtuutetuista noin 34 prosenttia kuuluu keskustaan, vajaa 20 prosenttia SDP:hen ja 20 prosenttia myös kokoomukseen. Loput 2 800 valtuutettua jakautuvat Vasemmistoliiton, RKP:n, perussuomalaisten, vihreiden ja kristillisten kesken. (Taulukko 2.) Vaikka ääniosuudella laskettuna vaalien suurin puolue oli kokoomus (23,5 % äänistä) ja keskusta oli vasta kolmanneksi suurin puolue (20,5 % äänistä), niin valtuutettujen määrällä mitattuna keskusta on ylivoimaisesti suurin puolue kunnanvaltuustoissa.

Taulukko 2. Kunnanvaltuutetut puolueen mukaan vuonna 2008.

	Valtuutetut	%
Kesk.	3 520	33,8
Kok.	2 018	19,4
SDP	2 071	19,9
Vas.	832	8,0
Vihr.	370	3,5
KD	349	3,4
RKP	509	4,9
PS	442	4,2
Muu	301	2,9
Yhteensä	10 412	100,0

Lähde: Kunnallisvaalit 2008. Tilastokeskus.

Suurimman valtuutettujen määrän hankkinut keskusta näyttää saaneen valtuutettuja runsaasti kaikista sosioekonomisista ryhmistä. Valtuutetuista maatalousyrittäjistä 75 prosenttia, muista yrittäjistä reilu kolmasosa ja alemmista toimihenkilöistä vajaa kolmannes on keskustan riveissä. Ylemmistä toimihenkilöistä, työntekijöistä, opiskelijoista ja eläkeläisistä keskimäärin neljännes kustakin kuuluu keskustaan. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Valtuutetut puolueen ja sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008.

	Yhteensä	Maa- ja metsä- talousyrittäjät	Yrittäjät	Ylemmät toimihenkilöt	Alemmat toimihenkilöt	Työntekijät	Opiskelijat	Eläkeläiset	Muut
Yhteensä	10 412	1 083	1 020	2 777	2 271	1 409	305	1 046	501
Kesk.	3 520	825	366	717	737	366	87	280	142
Kok.	2 018	111	330	783	390	95	66	171	72
SDP	2 071	3	99	482	605	491	44	257	90
Vas.	832	11	34	159	149	255	21	131	72
Vihr.	370	5	22	190	62	22	32	14	23
KD	349	14	36	127	86	27	10	37	12
RKP	509	66	42	182	103	38	19	40	19
PS	442	33	59	54	75	80	21	72	48
Muu	301	15	32	83	64	35	5	44	23

Lähde: Kunnallisvaalit 2008 ja työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Kokoomus puolestaan näyttää vetävän puoleensa erityisesti yrittäjiä ja ylempiä toimihenkilöitä. Näihin ryhmiin kuuluvista valtuutetuista noin kolmannes on kokoomuslaisia; myös opiskelijavaltuutetuista joka viides kuuluu kokoomukseen. Työväenpuoluetta kokoomuksesta ei kuitenkaan vielä ole tullut ainakaan valtuutettujen perusteella: työntekijäasemassa olevista valtuutetuista vain noin seitsemän prosenttia kuuluu kokoomukseen.

SDP on onnistunut saamaan puolelleen erityisesti työntekijöitä, joista reilu kolmasosa on sosialidemokraatteja. Myös eläkeläisten ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa SDP on suosittu: siihen kuuluu näiden ryhmien valtuutetuista noin joka neljäs. Vasemmistoliitto on onnistunut parhaiten työntekijöiden houkuttelussa, sillä työntekijävaltuutetuista vajaa viidennes kuuluu Vasemmistoliittoon.

Kaikkien puolueiden valtuutettujen keskitulo on suurempi kuin äänestäjäkunnan

Puolueet näyttäisivät valtuutettujensa perusteella profiloituvan edelleen melko perinteisesti tiettyjen ryhmien etujen ajajiksi (taulukko 3). Keskusta on puolueista yrittäjävetoisin erityisesti siksi, että maatalousyrittäjien osuus sen valtuutetuista on suuri. Yrittäjiä on paljon myös kokoomuksen, RKP:n ja perussuomalaisten valtuutetuissa.

Toimihenkilöitynein puolue on vihreät, jonka valtuutetuista lähes 70 prosenttia on toimihenkilöitä, erityisesti ylempiä toimihenkilöitä. Toimihenkilöiden edustus on yli 50 prosenttia myös kokoomuksessa, SDP:llä, kristillisdemokraateilla ja RKP:llä. Pienin toimihenkilöedustus on perussuomalaisilla.

Työntekijäpuolueiksi profiloituvat edelleen Vasemmistoliitto ja SDP, mutta työntekijät ovat merkittävä ryhmä myös perussuomalaisissa. Opiskelijoiden osuus valtuutetuista on suurin vihreissä, ja eläkeläisten Vasemmistoliitossa ja perussuomalaisissa.

Valtuutettujen lukumäärillä laskettuna kaikkein vaikutusvaltaisimmat "ryhmät" ovat kuitenkin keskustalaiset maatalousyrittäjät ja toimihenkilöt, kokoomuslaiset ylemmät toimihenkilöt sekä sosialidemokraattiset alemmat toimihenkilöt.

Tulotaso on paras kokoomuksen valtuutetuilla, joiden vuositulot ovat keskimäärin yli 50 000 euroa, yli kaksi kertaa niin suuret kuin äänioikeutetuilla keskimäärin. Myös RKP:n valtuutetuilla on suuret tulot, keskimäärin 45 000 euroa vuodessa. Pienimmät tulot ovat perussuomalaisten valtuutetuilla, joiden keskitulot ovat noin puolet kokoomusvaltuutettujen tuloista ja vain noin 2 500 euroa suuremmat kuin äänioikeutetuilla. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Valtuutettujen keskitulot puolueittain vuonna 2008. Euroa. Tulot keskiarvoina.

Lähde: Kunnallisvaalit 2008 ja työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Tuloihin vaikuttaa valtuutettujen sosioekonominen tausta: kokoomuksen ja RKP:n yrittäjä- ja toimihenkilövaltaisuus nostaa keskituloa. Perussuomalaisilla painopiste on pienituloisissa eläkeläisissä, työntekijöissä ja alemmissa toimihenkilöissä. Tästä huolimatta jokaisessa puolueessa valtuutettujen keskimääräinen vuositulo on suurempi kuin äänestäjäkunnassa.

Vihreät on ainoa naisvaltainen puolue

Suurin miesedustus valtuutetuissa on perussuomalaisilla, jonka valtuutetuista neljä viidestä on miehiä. Ainoa naisenemmistöinen valtuutettujen joukko on vihreillä, joista noin kaksi kolmesta on naisia. Muilla puolueilla suhteet vaihtelevat. Lähimmäs "tasa-arvoista" tilannetta pääsevät kristillisdemokraatit, jonka valtuutetuista 43 prosenttia on naisia ja 57 prosenttia miehiä. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Valtuutetut puolueen ja sukupuolen mukaan vuonna 2008. Prosenttia.

	Naiset	Miehet
Yhteensä	37	63
Kesk.	34	66
Kok.	36	64
SDP	41	59
Vihr.	64	36
Vas.	33	67
PS	21	79
KD	43	57
RKP	38	62
Muu	35	65

Lähde: Kunnallisvaalit 2008. Tilastokeskus.

Naisten ja miesten sosioekonominen asema vaihtelee puolueiden sisälläkin. Keskustan naisvaltuutetuista yli puolet on toimihenkilöitä ja 16 prosenttia yrittäjiä, kun taas miehistä 40 prosenttia on yrittäjiä ja kolmasosa toimihenkilöitä. Naisyrittäjien osuus on keskustassa puolueiden suurin. Kokoomus on sekä naisten että miesten osalta keskustaa toimihenkilöityneempi puolue; sen naisvaltuutetuista reilut 60 prosenttia ja miehistäkin yli puolet on toimihenkilöasemassa. Noin joka neljäs kokoomusmies ja noin joka kymmenes kokoomusnainen on yrittäjä. Keskusta on maatalousyrittäjien ansiosta yrittäjävaltaisempi, mutta kokoomuksen valtuutetuista muiden yrittäjien osuus on suurempi kuin keskustassa sekä naisten että miesten keskuudessa.

Vasemmistopuolueiden eli SDP:n ja Vasemmistoliiton naisvaltuutetut ovat miesvaltuutettuja useammin toimihenkilöitä. SDP:n naisista 60 prosenttia ja miehistä vajaat 40 prosenttia sekä Vasemmistoliiton naisista reilut 40 prosenttia ja miehistä alle 30 prosenttia on toimihenkilötaustaisia. Vasemmistopuolueiden miesvaltuutetut ovat taas naisia useammin työntekijätaustaisia: SDP:n miehistä on työntekijöitä 34 ja naisista 16 prosenttia, Vasemmistoliitossa miehistä 39 ja naisista 22 prosenttia.

Vihreät ovat sekä nais- että miesvaltuutetuissa valtaosin toimihenkilötaustaisia, kuten ovat kristillisdemokraatitkin. RKP:n valtuutetuissa naisten ja miesten taustat eroavat hieman: RKP:n naisvaltuutetuista suuri enemmistö (70 %) on toimihenkilöitä, kun taas miehistä toimihenkilöitä on alle puolet, mutta yrittäjiä reilu neljännes.

Perussuomalaiset on vähiten toimihenkilöitynyt puolue: vajaa kolmannes sen naisvaltuutetuista ja noin neljännes miesvaltuutetuista on toimihenkilöitä. Perussuomalaisista miehistä sekä yrittäjiä, työntekijöitä että eläkeläisiä on noin viidesosa, naisvaltuutetut sen sijaan hajautuvat useisiin ryhmiin.

Perinteiset jaot näkyvät edelleen kuntien valtuustoissa

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa valitut valtuustot näyttävät rakentuvan edelleen pitkälti vanhalle pohjalle. Vaikka suurimmat puolueet Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vetävät edelleen lukumääräisesti suurimmat joukot kaikista sosioekonomisista ryhmistä, niin puolueiden rakenteessa vanhat eturyhmät näkyvät edelleen. Keskustan ja kokoomuksen sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen valtuutetuista merkittävä osa tulee yrittäjistä ja ylemmistä toimihenkilöistä, kun taas vasemmistopuolueet profiloituvat ennen kaikkea alempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden puolueina. Vihreässä liitossa edustavat erityisesti naistoimihenkilöt, Suomen Kristillisdemokraateissa toimihenkilöt ja Perussuomalaiset on vähän kaikkien puolue.

Kunnallispolitiikka on politiikasta kaikkein lähimpänä äänestäjien arkielämää. Siitä huolimatta valtuustoihin valitut edustajat ovat keskivertoäänestäjää paremmassa asemassa. Valtuutettujen sosioekonominen asema on selkeästi parempi kuin äänestäjäkunnassa, ja tulotaso jopa saman sosioekonomisen ryhmän sisällä parempi kuin äänioikeutetuilla.

Äänestäjäkunnan toimihenkilöistyminen näkyy kuitenkin myös kuntapolitiikkaa harjoittavissa puolueissa: toimihenkilöiden painoarvo on lähes kaikissa puolueissa merkittävä. Äänestäjäkunnan rakennemuutokset eivät kuitenkaan ole nyrjäyttäneet kaikkia paitsioon. Varsinkin maanviljelijät pitävät edelleen pintansa vaikutusvaltaisimpana ryhmittymänä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 8.6.2009

Jaa