Otostutkimukset otettiin hitaasti käyttöön virallisissa tilastoissa
- Ensimmäiset osittaistutkimukset
- Otostutkimukset tulevat väestölaskennan korvikkeiksi
- Suomen julkinen sektori omaksuu otostutkimukset
- Helsinki etunenässä otostutkimusten käyttäjäksi
- Työvoimatutkimus oli Tilastokeskuksen ensimmäinen otostutkimus
- Kaikki kotitaloudet kulutustutkimuksen otokseen vuonna 1966
- Yksityiset tutkimuslaitokset tienraivaajina
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Työvoimatutkimus oli Tilastokeskuksen ensimmäinen otostutkimus
Tilastokeskuksen ensimmäinen moderni otostutkimus oli vuonna 1958 aloitettu Työvoimatutkimus, joka aluksi tehtiin postikyselynä (ks. Kuusela 2009). Tätä edelsi Lauri Heikinheimon tutkimus metsätyövoiman tutkimusmenetelmistä (Heikinheimo 1954). Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa, mutta Tilastollisen päätoimiston väestölaskentaosasto ja sen kenttäorganisaatio osallistui näytteen poimintaan ja tiedon keruuseen. Asiantuntijoina tutkimukseen osallistuivat muun muassa professorit Heikki Waris ja Leo Törnqvist.
Ennen varsinaisen aineiston poimintaa Heikinheimo teki kolme esitutkimusta otanta- ja tiedonkeruumenetelmien vertailemiseksi. Varsinkin otantaa koskeva tutkimus oli perusteellinen; sen tärkein tavoite oli otoskoon määrittäminen ennalta määriteltyjen virhemarginaalien puitteissa. Heikinheimo totesi esitutkimusten osoittaneen, että Suomessa on otantatutkimuksia varten käyttökelpoinen luettelo, henkikirjat, joista otos voidaan poimia vaivattomammin kuin esimerkkimaissa Yhdysvalloissa ja Englannissa. Lisäksi hän totesi esitutkimusten osoittaneen, että osittamisella ei saavuteta mainittavaa hyötyä.
Tutkimuksen perusjoukkona olivat kaikki maalaiskunnissa asuneet työikäiset miehet, ja heistä poimittiin kuukauden 1. ja 15. päivinä syntyneet. Pitkän pohdinnan jälkeen Heikinheimo totesi, että käytännössä ei ole mitään syytä epäillä, ettei näin poimittua näytettä voisi pitää todennäköisyysotoksena.
Päivitetty 30.9.2009