Investoinnit kasvuun Venäjällä, kiitos!

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Sutela on Suomen Pankin johtava neuvonantaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 6/2009.

Harvoin on mikään lyhenne uponnut yhtä hyvin niin asiantuntijoiden kuin muidenkin tietoisuuteen kuin BRIC. Tutkimustoiminnastaan ennestäänkin arvostettu investointipankki Goldman Sachs iski tähän kultasuoneen vuosikymmenen alussa. Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina olivat kasvaneet nopeasti. Pankki alkoi kutsua niitä yhdeksi ryhmäksi. Mikä tärkeintä, se ennusti, että kasvu tulisi jatkumaan. Ja kun tällaisten maiden valuuttakursseilla on taipumus vahvistua, ne kasvaisivat dollareissa mitattuna edelleen. Iskevällä kuvalla näytettiin, millaisella vauhdilla nämä neljä maata nousisivat suurimpien kansantalouksien joukkoon. Lähtötilanteessa Kiina oli kolmanneksi suurin. Muut olivat alemmalla sijalla, mutta pyyhältäisivät eteenpäin. Viime vuoden syksyllä Venäjäkin asetti viralliseksi tavoitteekseen nousemisen viidenneksi suurimmaksi kansantaloudeksi vuoteen 2020 mennessä.

Nirppanokat esittivät jo varhain vastalauseita. Nämä neljä maata ovat kovin erilaisia. Kiina on oma tarinansa: kommunistinen diktatuuri, joka on avannut osan talouttaan maailman työpajaksi, mutta myös päässyt hyvään alkuun innovaatioiden aikaansaamisessa. Brasilia on pitkäaikainen lupaus, joka ei oikein koskaan ole toteutunut. Maassa tuotetaan kyllä jotkin maailman kauneimmista matkustajalentokoneista, joilla sinivalkoiset siivetkin lentävät, mutta se ei paljoakaan auta slummikaupunkien kurjalistoa. Intia on edelleen köyhä maatalousmaa. Ja Venäjä ei oikein pystynyt päättämään, onko BRIC-maaksi pääsy kunnia vai loukkaus. Onhan se sentään entinen supervalta, joka vielä muutama vuosikymmen sitten mielestään edusti koko maailman parempaa tulevaisuutta.

Kiina kasvoi teollisuustuotteiden viejänä, Brasilia väestönkasvun myötä, Intia monsuunisateiden varassa ja Venäjä toipumalla kommunismista. Mitä yhteistä tässä oikein oli? Ainakin tähän asti maiden yhteistyö on jäänyt vähäiseksi. Taloudellisen kasvun myötä kaikki toki haluavat kohentaa asemaansa maailmantaloudessa ja sen säännöistä päättämisessä. Ongelma vain on, että ne haluavat korjata, siis revisioida maailmaa eri syistä ja eri tavoilla. "Kaikki maailman revisionistit, liittykää yhteen!" Tämä iskulause ei oikein ole sytyttänyt.

Sitä paitsi on muitakin nopeasti kasvavia suurehkoja kansantalouksia, kuten Indonesia, Meksiko ja Turkki. Miksi ei ylistettäisi niitä?

Talouskriisi iski voimalla globalisaation mallioppilaisiin

Vielä puoli vuotta sitten oli tapana korostaa, että nykyinen talouskriisi on ensimmäinen oikeasti maailmanlaajuinen taantuma. Ja totta onkin, että hyvin monenlaiset taloudet ovat kärsineet pahasti. Jos kärsimystä mitataan kansantulon supistumisella, kyseenalaisessa etujoukossa on raaka-aineiden tuottajia kuten Angola, pieniä avoimia talouksia kuten Baltian maat, rahakeskus Islanti ja logistiikkajätti Singapore. On silmiinpistävää, kuinka pienuus ja avoimuus eivät tässä kriisissä olekaan kaunista. Nämä maat ovat olleet maapalloistumisen sankareita, ja nyt globaali talous potkaisee niitä takaisin - ja lujaa.

Oma kärsivien ryhmänsä ovat ne korkean teknologian mallimaat, jotka ovat erikoistuneet investointitavaroiden ja niiden osien valmistamiseen. Lujimmin on isketty Taiwaniin, joka kyllä saattaa myös elpyä nopeasti. Saksa, Ruotsi ja Suomi eivät ole kovin kaukana takana. Ja Meksiko, joka luuli yhdistävänsä kolme valttikorttia - kasvavat kotimarkkinat, energian tuotannon ja integraation Yhdysvaltain kanssa - kutistuu myös vauhdilla.

Tässä paradoksissa on historioitsijoilla miettimistä. Tällaiset maat ovat olleet globalisaation mallioppilaita. Ne ovat myös kiistatta olleet sen suuria hyötyjiä. Palataanko hyötymisen uralle piankin vai aiheuttaako kriisi pahoja pitkävaikutteisia vahinkoja? Tätä kysymystä maailman taloustieteen parhaat aivot miettivät juuri nyt.

Jotta kuva olisi riittävän epäselvä, kannattaa esittää vielä pari kysymystä. Miksi ihmeessä Korea menestyy tänä vuonna huomattavasti paremmin kuin Taiwan? Ja miksi useimmat suuret Aasian maat kasvavat tänäkin vuonna vahvasti? Ei kait Kiinan, Intian, Bangladeshin ja Indonesian yli viiden prosentin kasvulla ole mitään tekemistä niiden rahoitusjärjestelmien pienuuden ja tiukan sääntelyn kanssa? Jos ei, niin missä vastaus luuraa?

Joka tapauksessa on selvää, että maailman taloudellisen painopisteen siirtyminen kohti Aasiaa ja Tyyntä valtamerta on saanut kriisistä uutta vauhtia. Mutta kaikki eivät suinkaan hyödy, ei varsinkaan Japani.

Sivun alkuun

Venäjälle iskussa iso lommo

Talouden supistuminen yhtenä vuonna on selkeä mutta liian yksinkertainen kriisin kustannusten mittari. Parempi mutta hankalampi mittari on katsoa, millainen pidemmän aikavälin menetys aiheutuu. Koska pidempi aikaväli on kauempana tulevaisuudessa, joudumme heikommalle jäälle. Silloin kannattaa piiloutua leveämpien hartioiden taakse. Kansainvälisellä valuuttarahastolla on sellaiset. Se julkaisee kaksi kertaa vuodessa arvion eri maiden kansantulosta muutaman vuoden päästä, viimeksi vuodelle 2013. Otetaan siis lokakuussa 2008 esitetyt arviot ja verrataan niitä huhtikuussa 2009 esitettyihin. Lokakuussa oltiin vielä optimistisia, huhtikuussa pessimismi oli monien maiden osalta syvimmillään. Mitä havaitaan?

Jotkut maat selviävät tämän veikkauksen mukaan pienillä lommoilla, niiden joukossa kriisin kotimaa Yhdysvallat. Jotkut maat menettäisivät jopa viidenneksen vuodelle 2013 ennustetusta kansantulostaan. Niitä ovat Viro, Latvia, Liettua, Ukraina ja Venäjä.

Venäjästä ei siis todellakaan olisi tulossa maailman viidenneksi suurinta kansantaloutta vuonna 2020. Se ei myöskään olisi silloin innovaatioihin perustuva yhteiskunta, niin kuin tavoitteeksi on asetettu. Ja tuskinpa se myöskään olisi maailman paras paikka ihmisen asua, kuten Vladimir Putin asetti tavoitteeksi. Ehkä kyse on pikemminkin umpikujasta, niin kuin presidentti Medvedev puolestaan juuri huokasi.

Miksi Venäjää koskevat odotukset ovat romahtaneet niin poikkeuksellisen paljon? Osasyy on varmasti se, että vuosi sitten oltiin yksinkertaisesti liian optimistisia. Venäjää koskevilla odotuksilla on kovin kauan ollut tapana heilahdella yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Mutta jotain muutakin on tapahtunut, eikä vain odotuksissa vaan venäläisissä tilastoissa - ja siksi ehkä todellisuudessakin.

Venäjän kasvua on vetänyt eteenpäin rakennemuutos. Se on tarkoittanut nykyaikaisten palveluiden ilmaantumista maahan ja kulutuksen nopeaa kasvua. Keskiluokan vaurastuminen merkitsee jatkuessaan myös yhteiskunnan pikkuporvaristumista. Se on yksi maailman vahvimmista muutosvoimista. Kriisin aikanakaan kulutus ei ole ainakaan vielä mitenkään romahtanut, laskenut vain muutaman prosentin.

Tätä perusmuutosta on säestänyt öljyn hinta, jota muut tärkeät vientihinnat seuraavat. Vuoden alusta lähtien on kuitenkin todistettu paradoksia. Kun öljyn hinta on noussut, Venäjän talousennusteet ovat sukeltaneet yhä alemmas. Miksi ihmeessä?

Tilastojen nautiskelijat tietävät, että erä "varastojen muutos" kansantalouden taseessa voi tarjota monenlaisia pähkinöitä. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin myös Venäjällä. Ensin, vuosikausia, tilastot väittivät, että kovin suuri osa tuotannon kasvusta itse asiassa vain paisutti varastoja. Tätä oli aina vähän vaikea uskoa. Ja nyt pääosa tuotannon laskusta selittyisi varastojen tyhjentämisellä. Tämä on uskottavampaa, mutta voiko uskoa jälkimmäiseen uskomatta edelliseen?

Sivun alkuun

Investointien romahdus ei lupaa hyvää Venäjälle eikä Suomelle

Varmaa on ainakin se, että investointien lasku on ollut Venäjällä varsin raju. Venäjä on siis tässäkin suhteessa erikoinen BRIC-maa. Kriisissä suojellaan kulutusta mutta investointien annetaan romahtaa. Sama linja jatkuu ensi vuoden budjetissa. Se nostaa reippaasti eläkkeitä, mutta supistaa voimalla julkisia investointeja. Poliittisen vakauden kannalta linjavalinta voi olla ymmärrettävä, mutta kuinka kasvavan ja uudenaikaistuvan talouden perusta rakennetaan vähillä investoinneilla?

Tämä ei ole vähäinen kysymys meidänkään kannaltamme. Jostain syystä Suomessa sijaitsevat tehtaat ovat paljon parempia valmistamaan investointitavaroita kuin kulutushyödykkeitä. Tämän vuoksi emme ole täyteen mittaan hyötyneet viime vuosien venäläisestä kasvubuumista. Sen sijaan olemme menettäneet siellä markkinaosuutta. Eikä kuva muutu ennen kuin Venäjän kasvu perustuu nykyistä huomattavasti enemmän juuri investointeihin. Me hyötyisimme siitä. Ja Venäjä tarvitsee sitä.

Onneksi Venäjällä on kyky yllättää itsensä ja muut, hyvässä jos pahassakin. Laitamme siis sisään tilauksen myönteisestä yllätyksestä. Kun vielä löytyisi oikea osoite...


Päivitetty 8.9.2009

Linkkipolku

Olet sivulla: Etusivu > Artikkelit > Investoinnit kasvuun Venäjällä, kiitos!

Navigointi

Artikkelit

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute