Naiset valtaavat esimiespaikkoja
- Urapolut muutoksessa
- Yhä useampi nainen on esimiehenä
- Yhä useamman esimiehenä on nainen
- Nais- ja miesesimiesten ominaisuuksia
- Naiset saavat miehiä parempia arvioita
- Kannustavaa johtamista tarvitaan tulevaisuudessa
- Naisesimiehistä pidetään enemmän kuin miesesimiehistä
- Naisjohtaminen voi lisätä tuottavuutta
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kannustavaa johtamista tarvitaan tulevaisuudessa
Hannele Seeck (2008) on kuvannut kiinnostavasti johtamisoppien historiaa ja niiden yhteyttä yhteiskunnallisiin muutoksiin ja organisaatioiden strategioihin. Suomeenkin ovat rantautuneet sellaiset kansainväliset suuntaukset kuin tieteellinen liikkeenjohto, ihmissuhdekoulukunta, tuottavuutta korostava rakenneanalyyttinen paradigma, organisaatiokulttuuriteoriat sekä innovaatioparadigma. Näiden sisältämiä käsityksiä johtajuudesta voidaan eritellä monella tavalla. Naisten ja miesten eroihin johtajuudessa päästään ehkä parhaiten Seeckin kuvaamilla käsitteillä transformationaalinen ja transaktionaalinen johtaminen.
Transformationaalinen johtaminen perustuu käsitykseen, että todellinen johtajuus muuttaa johdettavaan prosessiin tai asiaan osallistuvia ihmisiä parempaan suuntaan. Transaktionaalinen johtaja taas vaikuttaa työntekijöidensä toimintaan palkitsemalla heitä hyvistä suorituksista ja rankaisemalla huonoista; painopiste on valvonnassa ja ulkoisissa motivaatiotekijöissä. Transformationaalinen johtamistapa puolestaan painottuu henkilökohtaiseen, sisäsyntyistä motivaatiota ruokkivaan johtamiseen. (Bruns 1978).
Samaa jaottelua on käyttänyt myös Eagly (2007) eritellessään sukupuolten eroja johtamistyyleissä (Lyly-Yrjänäinen - Fernándes Marcías 2009). Eagly yhdistää tranformationaalisen johtajuuden naisiin ja transaktionaalisuuden miehiin. Hänen mukaansa tranformationaalisuuden piirteet, kuten alaisten rohkaiseminen kehittämään omaa potentiaaliaan, ovat suoremmin yhteydessä tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen.
Transaktionaaliset, miehiin yhdistetyt johtamisen piirteet taas ovat perinteisiä, alaisten velvollisuuksia, muodollista palkitsemista ja virheiden välttämistä painottavia. Eagly selittää näitä sukupuolten välisiä eroja yksinkertaisesti sillä, että tranformationaalinen johtamistapa on paremmin sopusoinnussa naisten sukupuoliroolin kanssa kuin vanhemmat johtamisen mallit.
Anna-Liisa Palmu-Joronen (2009) on pohtinut kokemuksiinsa pohjaten sitä, mitä uutta naisjohtajat voivat tarjota suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Hänen näkemyksensä mukaan feminiinisillä toimintatavoilla, jotka korostavat yhteistyötä ja tasavertaista neuvottelu- ja toimintakulttuuria, pyritään murtamaan maskuliinista valtapeliä.
Hän korostaa sitä, että tulevaisuuden johtajuus edellyttää paljon feminiinisiä ominaisuuksia, johon naisilla on luontaisia vahvuuksia. Naiset ovat hyviä muutosjohtajia, sillä naisten tapaa johtaa voidaan kutsua yhdistäväksi johtajuudeksi. Toisaalta monikulttuurinen ja globaali toiminta ja jatkuvasti muuttuvat verkostomaiset organisaatiot tarvitsevat naisille tyypillisiä taitoja vanhojen johtamismallien sijaan.
Päivitetty 14.12.2009