Mikä ihmeen palkansaaja?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Olli Savela on yliaktuaari kansantalouden tilinpidossa Tilastokeskuksessa. Seppo Kouvonen on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Arkiajattelun mukaan palkansaajia ovat ne, jotka saavat työstään palkkaa. Tilastoissa palkansaajan käsite on monimuotoisempi. Myös työstä maksetulla korvauksella on useita tilastomäärittelyjä.

Tilastontekijät eivät yleensä puhu työntekijöistä. Tilastoissa käytetään palkansaajan käsitettä, tekeehän yrittäjäkin työtä. Maallikon kannalta asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että tilastoissa sekä palkansaajan että yrittäjän käsitettä käytetään useilla tavoilla.

Taloustilastojen palkansaajat

Taloustilastoissa palkansaajia ovat ne, joilla on työsuhde jonkin yrityksen (työnantajan) kanssa ja jotka saavat työstään korvausta. Työsuhde on henkilön ja työnantajan välinen sopimus, jonka mukaan henkilö tekee työtä yritykselle rahapalkkaa tai muuta korvausta vastaan.

Kansantalouden tilinpidon palkansaajakäsite on laaja: palkansaajia ovat myös omissa yrityksissään työskentelevät yrittäjät, jos he maksavat itselleen palkkaa. Myös oppisopimuksella työskentelevät ja harjoittelijat luetaan palkansaajiksi, vaikka he eivät saisi työstään palkkaa.

Työllinen vaan ei työssä

Taloustilastoissa ja työvoimatilastossa myös tilapäisesti työstä poissa olevat lasketaan palkansaajiksi, jos heillä on voimassa oleva työsuhde. Sidokseksi riittää, että oli tutkimusviikolla työssä tai tilapäisesti poissa työstä. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa sairauslomalla, opintovapaalla, vuorotteluvapaalla, lakossa ja työsulun piirissä olevat sekä määräaikaisesti lomautetut.

Palkansaajaksi määrittelystä seuraa, että edellä mainitut työstä poissa olevat luetaan kansantalouden tilinpidossa työllisiksi. Työtunteja heille ei luonnollisesti kerry, ja viimeaikaisten lomautusten seurauksena tilastoitu keskimääräinen työaika on lyhentynyt.

Useimmissa tilastoissa osa-aikaisetkin palkansaajat ja yrittäjät lasketaan "kokonaisiksi" työntekijöiksi. Tästä syystä kansantalouden tilinpidon työpanosta ei voi määrittää työllisten määrän mukaan; parhaan kuvan kansantalouden työpanoksesta saa tehtyjen työtuntien perusteella. Poikkeuksen muodostaa yritys- ja toimipaikkarekisteri, jossa osa-aikaisten työpanokset muunnetaan kokoaikaisiksi (esim. kaksi puolipäivätyöntekijää vastaa yhtä kokoaikatyöntekijää).

Vuokratyö sekä varusmies- ja siviilipalvelus erityistapauksina

Vuokratyön työllisyysvaikutus oli noin 31 000 henkilötyövuotta vuonna 2007. Kansantalouden tilinpidossa vuokratyöntekijöitä ei kuitenkaan lueta niiden toimialojen palkansaajiksi, joilla he työskentelevät. Siten esimerkiksi ravintolassa työskentelevä vuokratyöntekijä ei ole tilinpidossa ravitsemistoiminta-alan työllinen, vaan työvoiman vuokraus -toimialan palkansaaja.

Nykyisin työvoimatilaston tilastointitapa poikkeaa kansantalouden tilinpidon käytännöstä: vuodesta 2008 lähtien vuokratyöntekijät on työvoimatilastossa luettu niiden toimialojen palkansaajiksi, joilla he työskentelevät.

Kansantalouden tilinpidossa varusmiehet ja siviilipalvelusta suorittavat tilastoidaan palkansaajiksi: palkaksi katsotaan heidän saamansa päivärahat ja luontoisedut kuten ravinto, majoitus ja vaatetus. Luontoisetujen arvoksi on viime aikoina arvioitu noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Kansantalouden tilinpidon työllisyyttä varusmiehet lisäävät noin 25 000 henkeä. - Työvoimatilastossa varusmiehiä ei tilastoida työvoimaksi.

Sivun alkuun

Henkilö- ja kotitaloustilastojen palkansaajat

Henkilö- ja kotitaloustilastojen palkansaajan käsite perustuu ammattiasemaa kuvaavaan luokitukseen ja siitä johdettuun kotitalouden sosioekonomisen aseman luokitukseen. Käytännön luokitustyö on usein rajankäyntiä palkansaaja- ja yrittäjästatusten kesken. Niinpä palkansaajiksi määritellään ne ammatissa toimivat, joita ei ole erikseen määritelty yrittäjiksi tai avustaviksi perheenjäseniksi.

Yrittäjäksi luokitellaan se, joka harjoittaa omaan laskuun tai omalla vastuulla taloudellista toimintaa omistamiaan tuotantopanoksia käyttäen. Luokittelussa ratkaisevaa on, onko taloudellisessa toiminnassa yrittäjäriskiä.

Yrittäjävastuu saattaa ilmetä esimerkiksi siten, että palkanmaksu perustuu yksinomaan työsuoritukseen tai siten, että yrittäjä vastaa omavastuisella takauksella yritystoimintaan liittyvistä veloista. Tuotannontekijätulojen laatu ei sinänsä - toisin kuin taloustilastoissa - vaikuta ammattiaseman määrittelyyn.

Yrittäjän tulot voivat koostua myös palkkatuloista

Yrittäjiksi luokitellaan monia sellaisia ammatissa toimivia, joiden ansiot koostuvat pääosin palkkatuloista. Niinpä yrittäjiä ovat muun muassa ne vapaiden ammattien harjoittajat, joiden palkkatulo koostuu lyhytaikaisista suoritukseen perustuvista ansioista tai korvauksista. Tässä joukossa on runsaasti hyvin koulutettuja tieteellistä tai taiteellista työtä tekeviä ammattilaisia. Yrittäjiksi luokitellaan myös esimerkiksi osakeyhtiöissä tai kommandiittiyhtiöissä työskentelevät omistajat.

Rekisteritilastoissa yrittäjiä ovat ne, jotka yksin tai yhdessä perheensä kanssa omistavat vähintään puolet yrityksestä. Yrittäjäksi luetaan myös työeläkelain piiriin kuuluvat osaomistajat, jotka yksin tai perheenjäsentensä kanssa omistavat vähintään puolet yrityksestä. Johtavissa asemissa olevista yrittäjiksi tulkitaan ne, jotka omistavat vähintään 15 prosenttia - tai joiden perhe omistaa vähintään 30 prosenttia - yrityksestä.

Sivun alkuun

Työstä saadut korvaukset

Kansantalouden tilinpidon palkka

Palkansaajat saavat palkkaa työnsä korvaukseksi. Kansantalouden tilinpidossa palkkaan luetaan kuuluvaksi myös lomarahat, luontoisedut, bonukset ja voittopalkkiot. Lisäksi mukaan otetaan yrittäjien itselleen maksama palkka, luottamushenkilöiden ja muiden saamat palkkiot sekä muun muassa juomarahat ja tarjoilupalkkiot.

Kansantalouden tilinpidon palkansaajakorvaus sisältää työnantajan niin sanotut sivukulut eli sosiaalivakuutusmaksut. Kansantalouden tilinpidossa työnantajien sosiaalivakuutusmaksut tulkitaan palkansaajille maksetuiksi, vaikka ne maksetaan sosiaaliturvarahastoihin ja vakuutusyhtiöille. Nämä puolestaan maksavat työntekijöille maksuja vastaavat sosiaalietuudet kuten eläkkeet, työttömyysavustukset ja sairausvakuutuskorvaukset - näin maksut hyödyttävät viime kädessä työntekijöitä.

Vuonna 2008 kotitaloudet saivat noin 24 miljardia euroa erilaisia sosiaalietuuksia. Samana vuonna työnantajan sosiaalivakuutusmaksut olivat 18 miljardia euroa, ja palkansaajien ja yrittäjien sosiaalivakuutusmaksut runsaat 6 miljardia euroa.

Veronalaisten luontoisetujen lisäksi myös verottomat luontoisedut lisätään palkkasummaan työvoimakustannustilaston tietojen perusteella. Verottomia luontoisetuja ovat esimerkiksi henkilöstöalennukset ja henkilöstön virkistystoiminnan kulut. Työnantajan maksamia päivärahoja ei lueta palkoiksi, vaan ne ovat yritysten välituotepanoksia - poikkeuksena ovat varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten päivärahat.

Arvio harmaista palkoista lisätään kansantalouden tilinpidon palkkasummaan, mutta luvut ovat luonnollisesti vain likimääräisiä ja mahdollisesti liian pieniä. Niiden osuus kaikista palkoista on arvioitu 1-2 prosentiksi. Vain joidenkin toimialojen harmaista palkoista on eksplisiittisiä laskelmia. Osaa viranomaisilta pimitetyistä työtuloista on syytä pitää pikemminkin yrittäjätulona kuin palkkana.

Kaikkea ei lueta palkaksi kansantalouden tilinpidossa

Kansantalouden tilinpidossa palkkatulo määräytyy pitkälti verotuskäytännön mukaisesti. Palkkatulona verotettava ansio määritetään useimmiten palkkatuloksi. Tästä perussäännöstä on kolme merkittävää poikkeusta.

Ensinnäkin palkoista vähennetään ne sairausvakuutuskorvaukset, jotka työnantajat saavat vakuutusyhtiöiltä maksettuaan työntekijöilleen sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkoja. Näitä sairausvakuutuskorvauksia ei luokitella palkoiksi, vaan kotitalouksien saamiksi sosiaalietuuksiksi.

Toiseksi työsuhdeoptioita ei lueta palkoiksi vaan hallussapitovoitoiksi, vaikka verottaja niitä palkkoina kohteleekin. Jos ne määriteltäisiin palkoiksi, yritysten ja kansantalouden toimintaylijäämät vääristyisivät, koska optioita ei makseta yritysten kassoista.

Kolmanneksi myöskään omaishoitajille maksettuja tukia ei luokitella palkoiksi vaan sosiaaliavustuksiksi, vaikka verottaja kohtelee niitä verollisina työkorvauksina. Sen seurauksena omaishoitajat eivät ole tilinpitolaskelmissa palkansaajia eivätkä työllisiä.

Sekä palkat että työnantajan sosiaalivakuutusmaksut kirjataan suoriteperusteisesti työnteon, ei maksamisen ajankohdan mukaan - poikkeuksen tekevät vain erityisbonukset.

Sosiaalitilastojen palkka

Henkilöiden ja palvelussuhteiden vuosiansiota koskevat tiedot saadaan lähes yksinomaan rekistereistä, lähinnä verotusrekistereistä tai yritysten palkkakirjanpidoista. Sen vuoksi on luonnollista, että ansiot määritellään pitkälti verotuskäytännön mukaisesti. Vuosiansio sisältää tilastovuoden aikana ansaitut veronalaiset palkat ja palkkiot ammattiasemasta (palkansaaja tai yrittäjä) riippumatta.

Ansioiden eli palkkojen käsite poikkeaa kansantalouden tilinpidosta siten, että luontoisedut luetaan palkkatuloon pelkästään verotusarvonsa mukaisesti. Vuosiansio sisältää yleensä sekä optiotulot, omaishoitajien palkkiot että sairasloman ajalta saadun ansion. Niin sanotut pimeät ansiot luonnollisesti puuttuvat.

Palkkatilasto mittaa tunti- tai kuukausipalkkoja. Palkkatilastojen ansiokäsite on yleensä suppeampi kuin muissa tilastoissa. Lisäksi sen kattavuus vaihtelee jonkin verran palkansaajaryhmästä riippuen; pois jäävät yleensä kertaluonteiset palkkaerät kuten lomaraha ja lomakorvaus. Tuntipalkkaisten ansiokäsitteeseen sisältyvät vain tehdyltä työajalta maksetut ansiot, eikä palkatulta vapaalta maksettuja korvauksia sisällytetä tilastoon.

Sivun alkuun

Yhdenmukainen kuva palkkojen kehityksestä

Tarkastelun perusteella talous- ja sosiaalitilastojärjestelmät tuottavat palkoista suhteellisen yhtenäistä tietoa. Talous- ja sosiaalitilastot antavat samankaltaisen kuvan palkkojen kehityksestä, vaikka tilastomäärittelyissä on jonkin verran eroja (ks. oheinen kuvio). Kansantalouden tilinpidon palkkasummaa voidaan verrata esimerkiksi työvoimatilaston työtuntien ja ansiotasoindeksin kehitykseen.

Palkkasumman vuosimuutos 1980-2008. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus.

Ajoittain työmarkkinatilastoista johdettu indikaattori näyttää reagoivan palkkasumman muutoksiin melko hitaasti. Sen vuoksi sekä 1990-luvun lamavuosien että vuosituhannen taitteen korkeasuhdanteen muutokset eivät ilmene tilastoissa oikea-aikaisesti. Tämä saattaa liittyä tulospalkkioiden kuvautumiseen viiveellä ansiotasoindeksissä.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 14.12.2009