Haku
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Mielipidetutkimusten läpimurto tapahtui 1930 -luvulla Yhdysvalloissa, kun George Gallup perusti American Institute of Public Opinion -tutkimuslaitoksen. Laitos käytti tutkimuksissaan Gallupin kehittämää kiintiöpoimintaa. Gallupin vuonna 1936 tekemästä tutkimuksesta tuli eräänlainen vedenjakaja, koska se ennusti suhteellisen pienen otoksen perusteella presidentinvaalien voittajan oikein (Kuusela 2009).
Kiintiöpoiminnassa haastattelijat osallistuvat myös näytteen muodostamiseen. Haastattelija saa niin sanotun kiintiökortin, jossa määritellään millaisia ihmisiä hänen tulisi löytää haastateltavaksi. Haastattelijat liikkuvat ennalta määrätyillä alueilla tiettyjä reittejä pitkin, jotka on suunniteltu väestölaskennan tietojen perusteella. Näiden sääntöjen puitteissa haastattelijat saavat valita suhteellisen vapaasti haastateltavansa. Kiintiöpoiminnan tavoitteena on tuottaa osittain intuitioon perustuva väestön pienoismalli.
Kiintiöpoiminta levisi nopeasti markkinointi- ja mielipidetutkimuslaitoksiin ympäri maailman, ja se on edelleen runsaassa käytössä. Kiintiöpoiminnan suosio perustuu siihen, että otoksen muodostaminen ja tiedonkeruu on yhtenäinen prosessi. Varsinaista otoskehikkoa ei myöskään tarvita. Sen vuoksi menetelmä on hyvin helppo ja suhteellisen halpa.
Ensimmäisen galluptutkimuksen onnistumisella oli myönteinen vaikutus myös Census Bureaun johtoon (Hansen 1987). Kiintiöpoimintaa ei kuitenkaan pidetty riittävän luotettavana ja viraston imagoon sopivana menetelmänä. Epäilyä menettelyn luotettavuudesta herätti se, että haastattelijat pääsivät valitsemaan haastateltavansa.
Kiintiöpoiminnassa ei ole mahdollista soveltaa otantateoriaa, koska se ei mahdollista poimintatodennäköisyyksien määrittelyä. Julkisen hallinnon käyttämillä tiedoilla on niin suuret luotettavuusvaatimukset, että vain todennäköisyysotantaan perustuvia menetelmiä on pidetty mahdollisina.
Päivitetty 14.12.2009
Tilastokeskus
 Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |