Maksetut ja saadut palkat eivät mene tasan alueittain
- Kolme tasoa palkkasuhteelle
- Vain kaksi maakuntaa täyttää tiukimman perusteen
- Väljempään haarukkaan mahtuu joka kymmenes kunta
- Väljimmällä perusteella joka toinen seutukunta tasapainossa
- Itä-Uusimaa erottuu maakunnista
- Seutukuntien perustana työssäkäyntialueet
- Kunnat muodostettu paikallisiksi yhteisöiksi
- Kuntarajat menettäneet merkitystään
- Kartan värit osoittavat palkkasuhteen erot
- Palkkasumma alueen ostovoiman tärkein osa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Väljempään haarukkaan mahtuu joka kymmenes kunta
Tasapainokriteerin väljentäminen plus miinus viiteen prosenttiyksikköön nostaa tasapainoisten maakuntien määrän viiteentoista. Loput neljä maakuntaa (Etelä-Karjala, Päijät-Häme, Kanta-Häme ja Itä-Uusimaa) alittavat asetetun rajan. Vaihteluvälin väljentäminen kolminkertaistaa seutukuntien ja nelinkertaistaa kuntien osumat tasapainovyöhykkeelle.
Yhdeksän kuntaa kymmenestä jää edelleen tasapainorajojen ulkopuolelle. Kolmella neljäsosalla maksettujen ja saatujen palkkojen suhde jää tasapainorajan alapuolelle.
Päivitetty 18.12.2009