Haku
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Suomessa väestön elinolojen tilastointi laajeni huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla. Aiemmin väestön elinoloja oli selvitetty perinteisillä kulutustutkimuksilla, joita oli tehty 1900-luvun alusta lähtien pääosin sosiaaliministeriön sosiaalisessa tutkimustoimistossa. Vuonna 1966 tutkimus siirrettiin ministeriöstä Tilastolliseen päätoimistoon, jossa siitä muokattiin käsitteistöltään kansantalouden tilinpidon kanssa yhteensopiva kulutus-, tulo- ja varallisuustilasto. Seuraavalla vuosikymmenellä siihen lisättiin ajankäyttöä, vapaa-aikaa ja hyvinvointipalveluiden käyttöä kuvaavia tietoja. Tavoitteena oli luoda tilastojärjestelmä, jolla voitiin kuvata julkisten hyvinvointijärjestelmien sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Kulutuksen tilastoinnin laajentamisen ohella Tilastokeskukseen perustettiin vuosittainen tulonjakotilasto vuonna 1977, työolotutkimus aluksi koeluonteisesti vuonna 1972 ja sen jälkeen säännölliseksi vuodesta 1977 lähtien, vapaa-aikatutkimus vuonna 1977, ajankäyttötutkimus vuonna 1979 sekä elinolojen osa-alueita kokoava yleinen elinolotutkimus vuonna 1978.
Myös ympäristötilastoja alettiin suunnitella aivan 1970-luvun alussa. Seuraavalla vuosikymmenellä vuonna 1987 toteutettiin erillinen säästämis- ja velkaantumistutkimus, josta muodostui varallisuustutkimus. (Tilastokeskus 2000.) Myöhemmin yleinen elinolotutkimus on korvautunut EU-lähtöisillä tuloja ja elinoloja tarkastelevilla tutkimuksilla.
Päivitetty 7.6.2010
Tilastokeskus
 Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |