Työvoiman kasvu hiipui lamaan

  1. Työikäikäisten miesten määrä kasvoi naisia enemmän 1970- ja 1980-luvuilla
  2. Lama tasoitti naisten ja miesten työhön osallistumisen erot
  3. Työttömyyssairaus iski
  4. Vanhimpien työntekijöiden työllisyys on parantunut eniten
  5. Vuonna 2008 suurempi osa työvuosia käyttöön kuin vuonna 1995
  6. Työvoimareservit saatava käyttöön

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Työvoimareservit saatava käyttöön

1990-luvun laman jälkeen työmarkkinoilla tapahtui kaksi suurta muutosta. Osa työttömyydestä jäi - krooniseksi ja hyväksytyksi - "työmarkkinataudiksi". Maan tavaksi on vakiintunut se, että työttömiä on 5-10 prosenttia jokaisesta koulunsa päättäneestä ikäluokasta. Tämän ilmiön syitä on vaikea ymmärtää, koska koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa tilannetta.

Ei ole mahdollista, että kaikkien ikäluokkien työkyky ja työhalu olisivat kymmenessä vuodessa vähentyneet niin paljon, että joka kymmenes ei kelpaa työmarkkinoille - ainakaan he eivät ole päässeet huonon terveytensä johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle. Työmarkkinoille on saattanut syntyä sellaisia tehtäviä, joita varsinkaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien ei kannata ottaa vastaan. Tällaisista usein määrä- tai osa-aikaisista tehtävistä ovat kiinnostuneita lähinnä opiskelijat ja usein myös maahanmuuttajat, jos tehtävät eivät edellytä hyvää suomen kielen taitoa.

Työmarkkinoiden jatkuva rakennemuutos, jossa yrityksiä syntyy ja kaatuu ja toimintoja siirretään ulkomaille, on saattanut synnyttää entistä enemmän päättyneiden ja alkavien työsuhteiden välistä kitkatyöttömyyttä. Kun suuri paikallinen yritys lopettaa toimintansa, joutuu suuri osa työntekijöistä ainakin joksikin aikaa työttömäksi.

Opiskelijoista on yhä selvemmin muodostunut työvoimareservi, josta osa vedetään työmarkkinoille työvoiman kysynnän kasvaessa ja palautetaan oppilaitoksiin työvoimatarpeen taas vähetessä. Kyseessä on varsin merkittävä joukko. Opiskelujensa ohella työssä olevia oli vuonna 2008 jo 332 000, mikä oli 14 prosenttia kaikista työllisistä ja 59 prosenttia kaikista perusasteen jälkeisistä opiskelijoista.

Varsinkin kaupanalalla ja majoitustoiminnassa sekä muissa yksityisissä ja julkisissa palveluissa opiskelijatyövoimalla on suuri merkitys. Opiskelijoiden runsasta työhön osallistumista tuskin kannattaa enää lisätä, sillä työnteon vähentäminen voisi jopa nopeuttaa valmistumisia.

Työttömissä, eläkeläisissä ja opiskelijoissa on suuri potentiaali, jota pitäisi saada nykyistä enemmän käyttöön (ks. kuvio 4). Se on ainoa tapa saavuttaa tavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyystaso. Tavoitteeseen on vielä matkaa 5 prosenttiyksikköä ja 170 000 työllistä.

Kuvio 4. Työikäinen 18-64-vuotias väestö pääasiallisen toiminnan mukaan yksivuotisikäryhmittäin vuonna 2008.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Lähteet:

Ruotsalainen, K. 2009. Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon tilastointi on hajanaista ja puutteellista. Hyvinvointikatsaus 3/2009.
Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

______


Työllisyysaste
 Työllisten osuus työikäisestä väestöstä ilmaistaan työllisyysasteella. Työllisyysaste olisi 100 prosenttia, jos kaikki työikäiset olisivat töissä. Näin ei koskaan voi olla, sillä osa työikäisistä on aina muun muassa työttöminä, opiskelijoina, työkyvyttöminä tai tekemässä kotitöitä.

Nykyisin työllisyysaste on noin 70 prosenttia eli 30 prosenttia työikäisistä miehistä ja naisista ei ole työssä.


Opiskelijat työssäkäyntitilastossa
 Työssäkäyntitilastossa päätoimisiksi opiskelijoiksi luokitellaan ne 18 vuotta täyttäneet opiskelijat, joilla ei ole voimassa olevaa työsuhdetta vuoden lopussa.

Sekä opiskelijoiden määrä että opiskelijoiden työssäkäynti ovat lisääntyneet runsaasti vuodesta 1970. Opiskelijamäärän kasvu ei kuitenkaan ilmene työssäkäyntitilastossa, koska työssä olevat opiskelijat luetaan työllisiksi. Työvoiman kysynnän vähentyessä opiskelijamäärä lisääntyy, kun työnsä menettäneistä tulee opiskelijoita. Työttömyyden lisääntyessä tutkinnon suorittaneet saattavat jatkaa opiskelujaan, jos eivät löydä työtä.

Päätoimisia opiskelijoita on "normaalioloissa" noin 6-7 prosenttia työikäisistä. Opiskelijoita ei kelpuuteta työttömiksi työnhakijoiksi, jos he menettävät opiskeluaikaisen työnsä. Tämä ilmeni selvästi 1990-luvun laman aikana, jolloin miesopiskelijoiden osuus kasvoi 8:aan ja naisopiskelijoiden 10 prosenttiin.


Työelämässä viihdytään yhä pitempään
 Keskimääräinen työn aloittamisikä on pitkään alentunut opiskelijoiden työnteon yleistyessä. Naiset aloittavat työnteon noin 19 vuoden iässä ja miehet varusmiespalveluksen johdosta 21-vuotiaina.

Vuonna 1995 naiset ja miehet poistuivat työllisestä väestöstä keskimäärin 56-57-vuotiaina. Keskimääräinen työstä poistumisikä nousi laman jälkeen nopeasti, mutta viime vuosina työikä on pidentynyt enää muutaman kuukauden vuotta kohden. Nykyisin niin naiset kuin miehetkin lähtevät työelämästä keskimäärin 60,5 vuoden iässä. Työstä poistumisikä on siis 13 vuodessa pidentynyt noin neljällä vuodella.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 27.9.2010