Lapsikuolleisuuden väheneminen ilmentää yhteiskunnan muutosta ja kehitystasoa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Helena Korpi on yliaktuaari Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2010.

Suomen lapsikuolleisuus on nykyään pienimpiä maailmassa. Vuonna 1936 alle viisivuotiaana menehtyi lähes 100 lasta tuhatta syntynyttä kohden, mutta vuonna 2008 enää 3,5 lasta tuhannesta.

Maailman lapsikuolleisuus on vähentynyt suhteellisen helpoin ja tehokkain keinoin, kuten rokotuksilla ja paremmalla vesi- ja sanitaatiohuollolla (Rosling 2010). Lapsikuolleisuus on maailman pienintä Ruotsissa, Luxemburgissa, Islannissa, Singaporessa, Liechtensteinissa, San Marinossa ja Suomessa. Toisessa ääripäässä ovat Afganistan, Angola, Tšad ja Somalia, joissa yli 200 lasta tuhannesta menehtyy ennen kuin on täyttänyt viisi vuotta. Puolet maailman maista on sellaisia, joissa alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on alle 20 lasta tuhannesta.

Suomessa on tehty kuolemansyytilastoja vuodesta 1936. Sen jälkeen niin yhteiskunta kuin lasten elinolotkin ovat muuttuneet täysin. Tarkastelen artikkelissani lasten kuolleisuuden kehitystä ja pohdin yhteiskunnallisten muutosten sekä lasten terveyteen kohdistuneiden toimien vaikutuksia lapsikuolleisuuden vähenemiseen.

1930-luvulla "kehitysvirheet ja vastasyntyneiden taudit" olivat lasten yleisin kuolemansyy

Vuonna 1936 Suomessa kuoli alle vuoden vanhana 4 543 lasta ja 1-4-vuotiaana 2 036 lasta. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus tuhatta syntynyttä kohden oli 95.

Vuonna 2008 tilanne oli tyystin toinen: alle vuoden ikäisenä kuoli 159 lasta ja 1-4-vuotiaana 42 lasta. Alle viisivuotiaiden kuolleisuusluku on 3,4. (Kuvio 1.) Lapsikuolleisuuden alenemisen syistä saa hyvän käsityksen, kun tarkastelee alle 5-vuotiaiden yleisimpiä kuolemansyitä vuosina 1936 ja 2008 (taulukko).

Kuvio 1. 0-vuotiaiden ja 1-4-vuotiaiden kuolleisuus 1000 syntynyttä kohden.

Lähde: Kuolemansyytilasto. Tilastokeskus.

Ensimmäiset elinviikot ja ensimmäinen elinvuosi ovat aina olleet pikkulapsilla riskialtteimmat. Vuonna 1936 kaksi kolmannesta alle 5-vuotiaana kuolleista menehtyi alle vuoden iässä, ja heistä 40 prosenttia syntymävammoihin, kehitysvirheisiin tai synnynnäiseen heikkouteen. Erityisen vakava sairaus tuolloin oli keuhkokuume (ml. muut hengityselinten sairaudet), johon kuoli runsaat 1 000 alle 5-vuotiasta.

Kolmekymmentäluvulla myös tartuntataudit vaanivat pikkulapsia. Niistä eniten pikkulasten kuolemia aiheuttivat influenssa, hinkuyskä, kurkkumätä, tulirokko, keuhkotuberkuloosi sekä muiden elinten tuberkuloosi.

Myös pikkulasten väkivaltaisia kuolemia oli runsaasti: 73 vauvaa koki väkivaltaisen kuoleman vuonna 1936. Väkivaltakuoleman yleisyyttä kuvaa sekin, että "lapsenmurha" oli kuolemansyytilastossa erillisenä kuolinsyynä. Myös hukkumiskuolemat olivat yleisiä: vuonna 1936 hukkui 89 alle 5-vuotiasta lasta.

Sivun alkuun

Lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat vähentyneet dramaattisesti

Vuonna 2008 kuoli 201 lasta ennen 5-vuotispäiväänsä. Heistä lähes 80 prosenttia menehtyi ensimmäisen elinvuotensa aikana, suurin osa liian varhaisen syntymän, synnynnäisten sairauksien tai vammojen seurauksena. (Taulukko.)

1-4-vuotiaana kuoli 42 lasta, ja heistä 13 menehtyi pahanlaatuisiin kasvaimiin ja kolme tartuntatauteihin. Hukkumiskuolemia oli neljä.

Kuolleena syntyneitä alettiin tilastoida vuonna 1950, jolloin heitä oli 1 849. Siihen aikaan kuolleena syntyneitä oli noin 20 jokaista tuhatta elävänä syntynyttä kohden, mutta nykyisin vastaava suhdeluku on alle 5. Vuonna 2008 syntyi 189 lasta kuolleena. (Kuvio 2.)

Lapsikuolemien ohella myös äitiyskuolemat ovat vähentyneet; nykyisin äitiyskuolemia on vain muutamia vuodessa. Vielä vuonna 1936 kuoli 375 äitiä raskauden aiheuttamiin sairauksiin tai vammoihin.

Kuvio 2. Kuolleena syntyneet 1 000 elävänä syntynyttä kohden vuosina 1950-2008.

Lähde: Kuolemansyytilasto. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Käsitys lapsen merkityksestä muuttui 1900-luvulla

Leena Alasen (1994, 16) mukaan moderni länsimainen lapsuus ei ole itsestään selvää ja luonnollista. Nykyisenkaltainen lapsuus on vasta runsaat sata vuotta vanha ilmiö. Euroopassa lapset alkoivat 1800-luvulla käydä koulua ja tehdä vähemmän töitä. Näin he alkoivat erkaantua omaksi ryhmäkseen, ja lapsuutta alettiin pitää itseisarvona. Lapsiluvun vähentyessä lapsista oli mahdollista huolehtia paremmin, mikä ilmenee muun muassa lasten hukkumiskuolemien vähentymisenä Suomessa (ks. taulukko).

Alle 5-vuotiaiden lasten yleisimmät kuolemansyyt vuosina 1936 ja 2008.

1936   2008
Alle 1-vuotiaana kuolleet 1-4-vuotiaana kuolleet   Alle 1-vuotiaana kuolleet 1-4-vuotiaana kuolleet
Syntymävammat ja kehitysvirheet tms. 1 892 Keuhkokuume 407   Perinataaliaikana alkaneet tilat 74 Kasvaimet 13
Keuhkokuume 599 Muiden elinten tuberkuloosi 361   Synnynnäiset epämuodostumat 47 Hermoston ja aistimien sairaudet 7
Ripuli 430 Influenssa 298   Kätkytkuolemat 12 Synnynnäiset epämuodostumat 6
Pikkulasten kouristukset 298 Kurkkumätä 135   Hermoston ja aistimien sairaudet 6 Tapaturmat (pl. hukkumiset) 5
Influenssa 240 Pikkulasten kouristukset 130   Tartuntataudit 5 Hukkumiset 4
Ruuansulatuselinten sairaudet, mm. tyrä, suolitulehdus 220 Hinkuyskä 100   Ruuansulatuselinten sairaudet 2 Tartuntataudit 3
Hinkuyskä 159 Ripuli 86   Umpieritys- ja aineenvaihduntasairaudet 3 Umpieritys- ja aineen-vaihduntasairaudet 1
Muiden elinten tuberkuloosit 139 Hukkuminen 86   Verenkiertoelinten sairaudet 4 Verenkiertoelinten sairaudet 1
Väkivalta 73 Keuhkotuberkuloosi 83   Hengityselinten sairaudet 2 Influenssa 1
Keuhkotuberkuloosi 37 Ruuansulatuselinten sairaudet, mm. tyrä, suolitulehdus 78   Tapaturmat 1 Väkivalta 1
Hukkuminen 3 Tulirokko 73   Väkivalta 0 Hengityselinten sairaudet 0
Yhteensä 4 543 Yhteensä 2 036   Yhteensä 159 Yhteensä 42
0-4-vuotiaana kuolleet yhteensä 6 579   0-4-vuotiaana kuolleet yhteensä 201

Lähde: Kuolemansyytilasto. Tilastokeskus.

Hukkumiskuolemat eivät vähentyneet suoraviivaisesti: erityisesti suurten ikäluokkien syntymäaikoina - sotavuosina ja sen jälkeen - hukkui jopa 100 alle 5-vuotiasta lasta vuodessa. 1960-luvulla lasten hukkumiskuolemia alkoi olla alle 20 vuodessa, ja viime vuosina niitä on ollut enää muutama vuodessa.

1900-luvulla perhe on kokenut rajuja muutoksia. Lapsiluku on pienentynyt viidestä-kuudesta lapsesta alle kahteen, ja äidit ovat siirtyneet palkkatyöhön kodin ulkopuolelle. Ranskalainen sosiaalihistorioitsija Philippe Ariès kytki lapsen aseman muutoksen perheen muutokseen: lapsesta tuli perhe-elämän keskipiste ja perheestä intiimi ulkomaailmalta sulkeutunut tunneyhteisö. (Alanen 1994.)

Suomessa väki muutti sotien jälkeen maaseudulta kaupunkeihin maan teollistuessa. Teollistuessaan yhteiskunta synnytti ydinperheen, joka eli kaupungissa erillään muusta suvusta. Lisäksi teollistumisen eteneminen lisäsi tarvetta turvata lasten terveyttä. Lasten suojelemiseksi laadittiin lakeja, jotka kielsivät lapsilta raskaan tehdastyön. Lasten asemaa paransi alle 12-vuotiaiden työnteon kieltäminen, mutta kieltoa ei valvottu kovin tarkasti. Vielä 1920- ja 1930-luvuilla sahoilla oli töissä paljon naisia, jotka ottivat lapset mukaansa töihin. (Pulma 1992.)

Lapsuuden erityisasema on korostunut ennen kaikkea perhekoon pienentyessä, koulutusmahdollisuuksien lisääntyessä ja koulutusaikojen pidentyessä.

Tartuntataudit, kuten hinkuyskä ja kurkkumätä on saatu katoamaan maanlaajuisilla rokotuksilla. Tuberkuloosi katosi valistuksen, hoidon ja rokotusten avulla 1950-luvun loppuun mennessä lähes kokonaan. (Pulma - Turpeinen 1987, 430-436). Lasten ripulin katoamiseen vaikutti parantunut hygienia ja imetysvalistus.

Lähteet:

Alanen, L. 1994. Perhelapsuus ja lasten perheys - "perhe" lasten näkökulmasta. Teoksessa: Näkökulmia perheeseen. Toim. Antikainen, J. - Haataja, M.-L. - Korhonen, M. Raportteja 136. Stakes, Helsinki.
Forsius, A. 2010. Kuvauksia lääketieteen historiasta. Saatavissa: http://www.saunalahti.fi/arnoldus. Viittauspäivä: 15.4.2010.
Jutikkala, E. 1987. Kuolemalla on aina syynsä. Maailman väestöhistorian ääriviivoja. WSOY, Helsinki.
Pulma, P. 1992. Lapsuuden lyhyt historia. Teoksessa: Moniääninen laulu lapsuudesta. Toim. Bardy, M. Raportteja 66. Sosiaali- ja terveyshallitus, Helsinki.
Pulma, P. - Turpeinen, O. 1987. Suomen lastensuojelun historia. Lastensuojelun Keskusliitto, Helsinki.
Rosling, H. 2010. Saatavissa: http://global.finland.fi/ public/default.

Jokaisen suomalaisen kuolintodistus tilastoidaan ja arkistoidaan
Kuolemansyytietoja on julkaistu väestötilaston yhteydessä vuodesta 1868 alkaen, mutta varsinaista kuolemansyytilastoa on tehty vuodesta 1936 lähtien. Vuonna 1935 kuolemansyyn toteaminen siirtyi lääkärin tehtäväksi, ja vuodesta 1936 alkaen lääkärit alkoivat kirjoittaa kuolintodistuksia. Kuolemansyytilasto perustuu kuolintodistukseen, jonka tietoja täydennetään Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän avulla.

Kuolemansyytilastossa ovat ne kalenterivuoden aikana Suomessa tai ulkomailla kuolleet, joilla oli kuolinhetkellä kotipaikka Suomessa. Kuolemansyytilasto tehdään niin sanotun peruskuolemansyyn perusteella.

Kuolleena syntyneet tilastoidaan erikseen. Kuolemansyytilastossa kuolleena syntyneisiin luetaan sikiö tai vastasyntynyt, jolla ei syntyessä ole elonmerkkejä. Lisäksi raskaus on kestänyt vähintään 22 viikkoa tai - jos raskauden kesto ei ole tiedossa - syntymäpaino on vähintään 500 grammaa. Tätä aikaisemmassa raskausvaiheessa tapahtuvia keskenmenoja ei lasketa kuolleena syntyneiksi.

Tilastokeskus ylläpitää kuolintodistusarkistoa, johon on talletettu suomalaisten kuolintodistukset vuodesta 1936. Arkiston tietoja voidaan antaa kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (1973/459) määriteltyihin tarkoituksiin.

Kuolemansyyt luokitellaan WHO:n kansainvälisen tautiluokituksen mukaisesti. Kuolemansyytilaston luokitus on muuttunut useita kertoja, ja kuolintodistukset kooditetaan kulloisenkin luokituksen mukaan. Tilastosta on tehty ajallisesti vertailukelpoisia lyhennettyjä luokituksia, mm. vuodesta 1969 lähtien vertailukelpoinen 54-luokkainen kuolemansyyluokitus. EU:n piirissä tehdään työtä kuolemansyytilaston laadun ja tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi.

Uusimmat kuolemansyytilastot ja aikasarjatietoja on koottu tilaston kotisivuille (http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/index.html).

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 27.9.2010

Jaa