Tarinaa tilastosta?

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Jussi Melkas työskentelee Tilastokeskuksessa kehittämispäällikkönä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2010.

Tilastontekijöitä ja muita kvantitatiivisten aineistojen parissa työskenteleviä on viime aikoina haastettu kertomaan tilastotarinoita. Näissä keskusteluissa tarinan käsite on väljä eikä välttämättä merkitse muuta kuin sitä, että tilastoista tulisi tehdä mahdollisimman helposti ymmärrettäviä. Tarina-termiä voisi tulkita tiukemminkin.

Yhteiskuntaa voi tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta: Kyynisyyteen taipuvat ovat valmiita näkemään elämän sattumien summana, jolloin mitään juonellista tarinaa ei voi löytyäkään. Heille riittää lukujen matriisi. Tarinoiden ystävät taas näkevät elämässä mielellään juonen – optimistit onnelliseen loppuun päättyvän, pessimistit traagisen.

Kun kehotetaan tilastontekijää kertomaan tarina, ajatus voisi olla, että tilastossa on jokin paljastamista kaipaava juoni, jossa on alku ja loppu ja niiden välissä etenevä looginen kehitysprosessi. Tilastontekijän pitäisi siis syvällisesti analysoida tuottamaansa aineistoa, kertoa syy-seuraussuhteista ja jopa raportoida siitä, onko kyseessä tragedia vai menestystarina.

Tilastotiede etsii juonta

Itse asiassa eräänlaisen juonen etsintä on tilastotieteen ydinajattelua. Onhan pyrkimys satunnaisvaihtelun ymmärtämiseen ja hallintaan antanut pohjan monille tilastollisille menetelmille, joiden ideana on yhdistää sattuma ja juoni: riittävän monta sattumaa tuottaa tilastollisen lainalaisuuden.

Yhteiskunnan ymmärtäminen satunnaisuudelle pohjautuvien lainalaisuuksien kokonaisuudeksi muodostaa pohjan nykyiselle yhteiskuntatieteelle, jonka löytämät lainalaisuudet järjestävät sattumien kaaosta siten, että kehityksestä tulee ymmärrettävää. Tuore esimerkki tällaisesta teoriasta on Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin teos The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better? Teoria ei päde jokaisessa yksittäistapauksessa, mutta kokonaisuuden tasolla vaikutussuhde näkyy, kirjoittajat sanovat.

Sairaanhoidon ja tilastotieteen tienraivaaja Florence Nightingale oli uskonnollinen mystikko. Hän näki tilastollisesti kuvattavissa olevan, sattumista syntyvän kehityksen Jumalan tahdon tuloksena. "Essential character of God" is "a Universal Being who is Law". Tilastollisten lainalaisuuksien selvittäminen oli hänen mielestään ihmiskunnan velvollisuus, jotta se voisi toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Siten sattumat ja tilastollinen lainalaisuus voivat olla myös uskonnollisen ajattelun perustaa.

Sivun alkuun

Juoni voi löytyä, vaikkei sitä olisikaan

Toisaalta Nightingale voisi olla esimerkki ihmismielen liiallisuuksiin yltävästä halusta löytää juoni sattumista. Tämä halu hallitsee erityisesti myös nykyistä julkisuutta. Eikä nykyinen tieteenharjoituskaan ole satunnaisvaihtelun väkisin selittämisestä vapaa: säännönmukaisuuksia löydetään helposti sieltäkin, missä on vain sattumaa.

Julkisuudessa erityisen yleistä on erilaisten sairauksien riskitekijöillä kauhistelu. Milloin mikäkin pieni korrelaatio saa hurjaa huomiota. Esimerkiksi jos jollakin paikkakunnalla esiintyy syöpää keskimääräistä enemmän, aletaan etsiä syytä siihen, vaikka kyse olisi pelkästä satunnaisvaihtelusta.

Sikainfluenssarokotuksista ja narkolepsiasta syntynyt kohu on myös esimerkki tästä. Kahden asian ajallisesta samanaikaisuudesta tehtiin oikopäätä oletus, että asioiden välillä on syy-seuraussuhde.

Tilastot antavat siis mahdollisuuden löytää juoni – silloinkin, kun sitä ei ole.

Sivun alkuun

Tilastosta löytyy monta juonta

Juonen etsinnässä on toinenkin ongelma, joka tilastoista tarinoivan kannattaa huomata. Maailman historia ei ole tilastollisesti supistettavissa vain yhdeksi juoneksi. Meneillään on koko ajan monia rinnakkaisia kehityskulkuja.

Suuremmat sattumat tekevät pienempiin liittyvistä tilastollisista lainalaisuuksista selvää. Näin kävi, kun lama sotki jokseenkin yllättäen Suomen kansantalouden myönteisen kehityksen. Joskus taas pienet sattumat muuttavat suurempien ilmenemistä: erilaisten pienten sattumien kautta maansa johtoon nousseet poliitikot ovat kumonneet monia tilastollisia lainalaisuuksia – ja luoneet uusia.

Kolmas varaus juonen etsinnälle tilastoista on se, että todellinenkin kehitys tulee tulkituksi monella eri tavalla, riippuen tulkitsijan näkökulmasta. Kertomalla tarinan tilastontulkitsija nostaa oman näkemyksensä totuudeksi.

Sivun alkuun

Tilasto on tarjoiltava niin, että kukin löytää oman tarinansa

Tilastovirastot ovat perinteisesti välttäneet tilastojen tulkitsemista tarinoiksi. Perinteessä on ollut järkeä. Koska tilasto tarjoaa aina aineksia moniin juoniin ja tarinoihin, kannattaa tarinan kertominen pitää erillään tilastojen perustuotannosta. Jos tilaston tuottaja tulkitsee tilastoa kovin voimakkaasti, tilaston monitulkintaisuus saattaa unohtua ja tuottajan näkemyksestä poikkeavat tulkinnat saattavat jäädä liian vähälle huomiolle.

Tilastojen ja tarinoiden yhteyttä ei saisi kuitenkaan unohtaa. Tilastot ja tilastoaineistot tulisi tarjota käyttäjille sellaisessa muodossa, että tiedon käyttäjien ja jatkojalostajien on helppo löytää ja rakentaa tilastosta oma tarinansa ja että heitä kannustetaan tarinoiden löytämiseen. Tällaisessa yhteydessä myös tilastoviraston omat tilastotarinat ovat paikallaan.

Kun tilastojen julkaisuun oli käytössä vain painojulkaisu, oli tärkeätä, että tilastoaineisto julkaistiin kattavana ja tarkkana taulukkomatriisina. Tilastotarinoiden rakentaminen oli silloin numerolukutaidoltaan etevien eksperttien puuhaa. Nyt tarinoita voivat kehittää muutkin, sillä nykyaikainen vuorovaikutteinen verkkotekniikka tarjoaa tilastojen käyttäjille ja jalostajille monenlaisia apuvälineitä tarinoiden rakentamiseen.

Maailmanmaineeseen yltänyt esimerkki tällaisesta tilastojen esittämisestä on ruotsalaisen professori Hans Roslingin kehittämä Gapminder-ohjelma, jonka avulla voidaan yhdistää 4–5 muuttujaa samaan animoituun graafiseen esitykseen. Rosling tarjoaa helppokäyttöisen työvälineen, jonka avulla tiedon käyttäjä voi tuottaa samasta perusaineistosta monenlaisia tarinoita.

Roslingin esityksiin kannattaa tutustua verkko-osoitteessa http://www.gapminder.org.

 

Päivitetty 10.11.2010