Suuri osa pienituloisista elää perusturvan varassa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Laura Lohikoski on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2010.

Pienituloisuus on yleistynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien eniten työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa. Suurin osa pienituloisista on silti edelleen eläkeläisiä.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuosi. Tässä artikkelissa tarkastelen suomalaista köyhyyttä pienituloisuuden näkökulmasta. Keskityn erityisesti pienituloisten sosioekonomiseen taustaan ja tulokehitykseen. Käytän tarkastelussani Tilastokeskuksen tulonjakotilaston henkilö- ja kotitaloustason aineistoja. Aikasarjavertailu kattaa vuodet 1990—2008.

Pienituloisuus kaksinkertaistui kahdessakymmenessä vuodessa

Pienituloisuustarkasteluissa käytetään usein niin sanottua suhteellisen köyhyyden mittaria, jolloin pienituloisuus määräytyy suhteessa sopivaksi katsottuun väestön keskimääräiseen tulotasoon. Pienituloisuusrajana voidaan käyttää muun muassa 40, 50, 60 tai 70 prosentin osuutta väestön mediaanitulosta. Suhteellisella mittarilla tarkasteltuna pienituloisten osuus ja määrä muuttuu kun tuloerot muuttuvat. Mikäli eri tulokymmenyksien tulokehitys on tasaista, pysyy pienituloisuus vastaavasti ennallaan.

Yleisimmin käytössä olevan määritelmän mukaan pienituloisia ovat niissä kotitalouksissa asuvat henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketusta mediaanitulosta (60 prosenttia ekvivalenttitulojen mediaanista). Kotitalouden koosta riippuen pienituloisuusraja vaihtelee: vuonna 2008 yhden hengen kotitalouksissa raja oli 13 800 euroa kun taas kahden aikuisen ja kahden alle 14-vuotiaan lapsen kotitaloudessa raja oli 28 900 euroa vuodessa.

Kun määritelmänä käytetään 60 prosenttia ekvivalenttitulojen mediaanista, pienituloiseksi luokiteltuja oli noin 696 000 henkilöä vuonna 2008. Vastaava määrä oli 395 000 vuonna 1990. Pienituloisten määrä on kasvanut noin 300 000 henkilöllä vajaassa 20 vuodessa.

1990-luvun alun laman aikana pienituloisten osuus ja määrä pieneni muun muassa tuloerojen tasoittumisen vuoksi, kun taas vuosikymmenen puolivälin jälkeen tuloerot ja pienituloisten osuudet ovat tasaisesti kasvaneet. Pienituloisuusaste vuonna 2008 oli 13 prosenttia, mikä oli lähes kaksinkertainen lamaa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Myös muilla suhteellisilla pienituloisuusmääritelmillä tarkasteltuna pienituloisuus on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 1990.

Sivun alkuun

Pienituloiset pääosin työelämän ulkopuolella

Tarkastelen seuraavaksi pienituloisuutta pienituloisissa kotitalouksissa asuvien henkilöiden sosioekonomisen aseman perusteella. Alle 16-vuotiaita lapsia tarkastelen erikseen.

Pienituloisuusriski eli se, kuinka suuri osuus väestöstä luokitellaan pienituloiseksi, vaihtelee merkittävästi sosioekonomisen aseman mukaan (ks. taulukko 1). Työssä käyminen antaa hyvän suojan pienituloisuutta vastaan. Harvinaisinta pienituloisuus on palkansaajien keskuudessa, mutta yrittäjyys ei ole yhtä hyvä köyhyyden ehkäisijä. Yrittäjistä runsas 10 prosenttia on pienituloisia. Opiskelijoista 31 prosenttia, eläkeläisistä 16 prosenttia ja muista ammatissa toimimattomista 27 prosenttia luokitellaan pienituloisiksi. Yleisintä pienituloisuus on työttömien keskuudessa, sillä heistä yli puolet luokitellaan pienituloisiksi.

Taulukko 1. Pienituloisuusaste henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990—2008. Prosenttia.

  1990 1995 2000 2005 2008
Yrittäjät 12 12 13 12 12
Palkansaajat 2 2 3 3 3
Opiskelijat 17 20 24 31 32
Eläkeläiset 17 7 11 15 16
Työttömät 27 20 38 44 53
Muut ammatissa toimimattomat 14 12 22 26 27
Alle 16-vuotiaat 5 4 12 11 14
Kaikki, % 8 7 11 13 13
Kaikki, N 395 000 361 700 576 100 660 500 696 100

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Pienituloisuusaste on kaksinkertaistunut työelämän ulkopuolella olevien joukossa eli opiskelijoiden, työttömien ja muiden ammatissa toimimattomien tulot ovat kehittyneet heikosti suhteessa väestön mediaaniin. Palkansaajien ja yrittäjien parissa pienituloisten määrä sen sijaan on pysynyt lähes ennallaan. Eläkeläisten ryhmässä pienituloisuusaste on vuonna 2008 hieman pienempi kuin vuonna 1990, vaikka pienituloisiksi luokiteltuja eläkeläisiä on noin 20 000 enemmän kuin vuonna 1990.

Suurin osa pienituloisiksi luokitelluista on työelämän ulkopuolella (ks. taulukko 2). Palkansaajia ja yrittäjiä kaikista pienituloisista on 14 prosenttia. Työelämän ulkopuolisista ryhmistä eläkeläiset ovat suurin yksittäinen pienituloisten ryhmä, mikä johtuu tulojen pienuuden ohella myös eläkeläisten suuresta määrästä. Heidän osuutensa kaikista pienituloisista on laskenut selvästi vuodesta 1990 kun taas työttömien osuus on kasvanut eniten. Myös pienituloisissa kotitalouksissa olevien lasten ja opiskelijoiden osuus on kasvanut tarkastelujakson aikana.

Taulukko 2. Pienituloiset sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990—2008. Prosenttia.

  1990 1995 2000 2005 2008
Yrittäjät 11 10 7 6 6
Palkansaajat 10 7 9 8 9
Opiskelijat 12 20 16 18 16
Eläkeläiset 45 19 21 27 28
Työttömät 3 25 20 18 17
Muut ammatissa toimimattomat 6 6 6 7 7
Alle 16-vuotiaat 14 13 21 17 19
Kaikki, % 100 100 100 100 100
Kaikki, N 395 000 361 700 576 100 660 500 696 100

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Pienituloiset ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä

Seuraavaksi siirryn henkilötasolta kotitalouden tasolle ja tarkastelen koko kotitalouden tuloja sen viitehenkilön eli suurituloisimman jäsenen sosioekonomisen aseman mukaan (ks. tietolaatikko aineiston rajoituksista). Kuvaan sitä, miten tulot ovat kehittyneet erilaisissa kotitalouksissa ja minkälaisista tuloista ja tulonsiirroista kotitalouksien tulot muodostuvat. Lisäksi vertaan pienituloisten kotitalouksien tulojen kehitystä keskimääräiseen tulokehitykseen.

Tulokehitys pienituloisissa kotitalouksissa on ollut heikompaa kuin keskimäärin riippumatta siitä, onko vertailukohtana vuosi 1990 vai 2000. Koko väestön tasolla kotitalouksien tulot kasvoivat noin 30 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2008 ja pienituloisten kotitalouksien tulot kasvoivat 26 prosenttia, mutta 2000-luvulla ero kaikkien ja pienituloisten kotitalouksien välillä oli pienempi.

Vuoden 2008 rahassa mitattuna ekvivalenttitulon kasvu koko väestön tasolla oli noin 5 000 euroa vuodesta 1990 ja 1 000 euroa vähemmän vuoteen 2000 verrattuna. Pienituloisilla kasvua vuodesta 1990 oli noin 2 400 euroa ja vuodesta 2000 noin 1 900 euroa. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Kotitalouksien reaalinen tulokehitys sosioekonomisissa ryhmissä. Tulokäsitteenä on kotitalouksien kulutusyksikköä kohden laskettu käytettävissä oleva mediaanitulo. Euroa vuoden 2008 rahassa.

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Tulojen nousu oli vähäisin pienituloisissa yrittäjäkotitalouksissa, kun taas koko väestön tasolla tulojen kasvu oli yrittäjillä runsainta. Yrittäjäkotitaloudet ovat hyvin erilaisia suurten yritysten omistajista pienmaanviljelijöihin ja freelancereihin. Lisäksi pienituloisten yrittäjäkotitalouksien määrä on vähäinen.

Tulokehitys on poikkeuksellisesti parempi niissä pienituloisissa kotitalouksissa, joiden viitehenkilö on opiskelija tai työtön. Muiden ammatissa toimimattomien ryhmässä pienituloisten tulokehitys verrattuna koko väestöön on vaihdellut eri tarkastelujaksoina, mutta muutokset ovat kokonaisuudessaan vähäisiä ryhmän alhaisen tulotason vuoksi.

Tulokehityksen lisäksi kotitalouksien välistä tuloeroa voidaan tarkastella vertaamalla eri ryhmien tulotason ja keskimääräisen tulotason eroa. Keskimäärin pienituloisten tulot olivat 47 prosenttia koko väestön ekvivalentista mediaanitulosta, joka oli vuonna 2008 noin 22 000 euroa. Tavallisesti tätä kuvataan köyhyysvajeen käsitteellä, jolloin lasketaan pienituloisuusrajan alittavien mediaanitulon ja pienituloisuusrajan suhteellinen ero raja-arvosta. Sen perusteella voidaan laskea, kuinka suuri rahamäärä pienituloiselta puuttuu, jotta hänen tulonsa yltäisi köyhyysrajalle.

Pienituloisten joukossa köyhyysvaje oli suurin yrittäjä- ja opiskelijakotitalouksissa sekä muilla ammatissa toimimattomilla. Näiden kotitalouksien nosto köyhyysrajalle vaatisi vuosituloihin lisää lähes 5 000 euroa. Pienituloisten palkansaajatalouksien ja eläkeläistalouksien köyhyysvaje oli alle 15 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 2 000 euron lisätuloa köyhyysrajan tavoittamiseksi.

Sivun alkuun

Työelämän ulkopuolella olevien tuloista yli puolet tulonsiirtoja

Pienituloisten kotitalouksien tulorakenne vaihtelee sen mukaan, onko kotitalouden viitehenkilö ansiotyössä vai ei (kuvio 2). Palkkatulojen osuus on suurin ja vastaavasti saatujen tulonsiirtojen osuus on pienin palkansaajatalouksilla – tosin saatujen tulonsiirtojen osuus muodostaa kolmanneksen pienituloisten palkansaajatalouksien bruttotuloista. Yrittäjätalouksissa yrittäjätulojen ohella myös omaisuustuloilla on merkitystä. Pienituloisten yrittäjien tulonsiirtojen osuus on lähes 40 prosenttia bruttotuloista.

Kuvio 2. Pienituloisten kotitalouksien tulorakenne viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008. Prosenttia kotitalouden bruttotuloista.

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Saatujen tulonsiirtojen osuus on suurin eläkeläisten, työttömien ja muiden ammatissa toimimattomien talouksissa. Myös pienituloisilla opiskelijatalouksilla saatujen tulonsiirtojen osuus on yli puolet kotitalouden bruttotuloista, vaikka näissä palkkatulojen osuus on melko suuri. Suomessa opiskelijat käyvät opiskelun ohella usein työssä, mikä ilmenee kansainvälisissä vertailuissa usein muita suurempana palkkatulojen osuutena.

Saaduista tulonsiirroista suurimman osan muodostavat erilaiset sosiaaliavustukset (ks. kuvio 3). Yhdessä muiden sosiaalietuuksien kanssa ne muodostavat yli 90 prosenttia pienituloisten saaduista tulonsiirroista eläkeläisiä lukuun ottamatta.

Kuvio 3. Pienituloisten kotitalouksien saatujen tulonsiirtojen jakautuminen viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008. Prosenttia.

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Eläkeläiskotitalouksien saamista tulonsiirroista lähes 90 prosenttia koostuu eläkkeistä. Ansioeläkkeiden osuus pienituloisilla eläkeläisillä on puolet ja kansaneläkkeiden osuus 40 prosenttia saaduista tulonsiirroista. Ansioeläkkeet kattavat yksityisen ja julkisen sektorin ansiotasoon suhteutetut työeläkkeet sekä yksityiset vakuutukset ja kansaeläkkeet kattavat Kelan maksaman vähimmäiseläkkeen. Pienituloisten keskuudessa kansaneläkkeen varassa eläviä on huomattavasti enemmän kuin koko väestössä, sillä koko väestön tasolla kansaneläkkeiden osuus saaduista tulonsiirroista on ainoastaan 13 prosenttia ja ansioeläkkeiden osuus noin 80 prosenttia.

Sivun alkuun

Pienituloisten tulonsiirroista suurin osa perusturvaetuuksia

Sosiaaliturvaetuudet voidaan jakaa myös perusturva- ja ansioturvaetuuksiin. Esimerkiksi sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistellut Sata-komitea pohti perusturvaetuuksien uudelleen järjestämistä ja etuuksien korottamista.

Perusturvan ja ansioturvan määrittely ei ole aina selvää eikä yksiselitteistä. Tässä artikkelissa perusturvaksi määritellään rahassa maksettavat ei-ansiosidonnaiset etuudet eli rahasuorituksina maksettava toimeentuloturva. Sellaisia ovat muun muassa kansaneläke, työttömyysturvan peruspäiväraha, sairauspäiväraha, opintoraha ja vähimmäistasoiset vanhempainetuudet. Ansioetuuksia puolestaan ovat ansiotasoon suhteutettavat etuudet. Tarkastelun ulkopuolelle jätetään päivähoidon tuet sekä päivähoidolle vaihtoehtoinen kotihoidontuki.

Pienituloisten kotitalouksien saamista tulonsiirroista suurin osa muodostuu perusturvaan luettavista etuuksista eläkeläisiä lukuun ottamatta (kuvio 4). Pienituloisilla opiskelijatalouksilla perusturvaetuuksien osuus kaikista tulonsiirroista on suurin (97 prosenttia saaduista tulonsiirroista).

Saadut tulonsiirrot muodostavat pääosan kotitalouden tuloista eläkeläisillä, työttömillä sekä muilla ammatissa toimimattomilla. Pienituloiset työttömien ja muiden ammatissa toimimattomien kotitaloudet ovat lähes kokonaan perusturvan varassa, kun taas eläkeläisten tuloista hiukan yli puolet on ansiosidonnaisia etuuksia ja niistä suurin osa ansioeläkkeitä.

Kuvio 4. Pienituloisten kotitalouksien saamat tulonsiirrot viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2008. Prosenttia bruttotuloista.

Lähde: Tulonjakotilasto. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Perusturvan varassa elävien toimeentuloa tulisi selvittää tarkemmin

Perusturvaetuuksien taso on laskelmien mukaan alentunut suhteellisesti viimeisten 15 vuoden aikana. Tämä on yksi syy siihen, miksi pienituloisuus on Suomessa yleistynyt. Olisikin kiinnostavaa tarkastella niitä väestöryhmiä, joiden toimeentulo on tämän perusturvan varassa. Tässä tarkastelussa käytetty kotitaloustarkastelu viitehenkilön sosioekonomisen aseman perusteella häivyttää yksittäisten henkilöiden toimeentulotilannetta, koska kotitalouden tuloja tarkastellaan suurituloisimman jäsenen mukaan.

Tarkoitukseni oli tarkastella lähemmin niiden pienituloisten kotitalouksien tulotasoa, joissa oli työelämän ulkopuolella olevia sekä arvioida, miten pienituloisuuteen voisi vaikuttaa erilaisilla sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin aineiston koko, sillä esimerkiksi muita ammatissa toimimattomia oli otoksessa melko vähän, ja heidän kotitalouksiensa hienosyinen tarkasteleminen oli yhden vuoden osalta mahdotonta.

_________

Saadut tulonsiirrot

SOSIAALIAVUSTUKSIA ovat perheavustukset, asumis- ja toimeentulotuki, opinto- ja tutkimusavustukset sekä joukko muita avustuksia kuten sotilaskorvaukset.

MUITA SOSIAALIETUUKSIA ovat korvaukset lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta, työttömyysvakuutuksesta sekä sairausvakuutuskorvaukset.

MUITA TULONSIIRTOJA ovat kotitalouden muilta kotitalouksilta saamat tulonsiirrot, mm. rahalliset avustukset ja muiden maksamat laskut.

 

Tietolaatikko
Aineiston rajoitukset

Tulonjakotilasto on kotitalouspohjainen tilasto, joka perustuu kotitalouksilta vuosittain kerättäviin haastattelutietoihin sekä niihin yhdistettyihin rekisteritietoihin mm. palkkatuloista. Tämän seurauksena osa tilaston tiedoista on ainoastaan kotitaloustasolla, mutta osasta on myös henkilötason tiedot. Tässä artikkelissa pienituloisuutta sosioekonomisissa ryhmissä on tarkasteltu henkilöiden sosioekonomisen aseman kautta. Pienituloisuus pohjautuu kuitenkin kotitaloustasolla laskettuihin kokonaistuloihin, joiden perusteella määritellään pienituloiset kotitaloudet ja liitetään näissä kotitalouksissa asuvat henkilöt. Useissa tarkasteluissa pienituloisuutta tarkastellaan kotitalouden tasolla ja kotitalouden viitehenkilön eli kotitalouden suurituloisimman jäsenen sosioekonomisen aseman perusteella. Tämä antaa hyvin erilaiset kuvan pienituloisuudesta. Esimerkiksi opiskelijoiden pienituloisuusaste muuttuu huomattavasti tarkastelukulmasta riippuen.

Kun tarkastellaan henkilökohtaista sosioekonomista asemaa, opiskelijoiden pienituloisuusaste on 32 prosenttia kun taas kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan se on 84 prosenttia. Muilla ammatissa toimimattomilla vastaavat luvut ovat 27 prosenttia ja viitehenkilön sosioekonomisen aseman perusteella 55 prosenttia.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 12.12.2010