Kuka on maahanmuuttaja?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Markus Rapo Markus Rapo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen henkilötilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.

Maahanmuuttaja, ulkomaalainen, vieraskielinen, siirtolainen, maahanmuuttajataustainen, ulkomaalaistaustainen. Ulkomaalaisuus on Suomessa niin tuore asia, että välillä tahtovat puurot ja vellit mennä sekaisin. Asia on tuonut uuden haasteen myös väestötilastointiin. Yhä enemmän halutaan tietoa "maahanmuuttajista", mutta aina ei edes kysyjä itse tiedä, keitä hän näillä tarkoittaa.
___________________

Suomesta on kautta aikojen lähdetty ulkomaille etsimään vaurautta ja parempaa tulevaisuutta. Ennen itsenäisyyttä ja vielä maamme itsenäistymisen jälkeenkin suuntaus oli pääsääntöisesti Suomesta ulkomaille. Suomalaiset siirtolaiset muuttivat Yhdysvaltoihin, Australiaan, Ruotsiin ja muualle Eurooppaan. Jokunen "amerikanserkku" palasi takaisin kotimaahan enemmän tai vähemmän vaurastuneena. Useampi jäi sille tielleen.

1960–1970-lukujen vaihteessa Suomesta suuntautui varsin suuri muuttoaalto Ruotsiin. Osa muuttajista palasi muutaman vuoden jälkeen takaisin kotimaahan, mutta yhä vieläkin Ruotsissa asuu Ruotsin tilastoviraston (SCB) mukaan noin 170 000 Suomessa syntyneitä henkilöitä. Ei ole olemassa tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon ulkosuomalaisia eli ulkomaille muuttaneita suomalaisia eri maailman kolkissa on. Eduskuntavaaleissa äänioikeutettuja ulkomailla asuvia täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia on viime vaaleissa ollut runsas 200 000. Tämä luku ei kerro kokonaiskuvaa, koska moni ulkomaille muuttaneista on luopunut Suomen kansalaisuudesta. Ruotsissa asuvista Suomessa syntyneistä henkilöistä vain joka kolmas on Suomen kansalainen.

Suomesta tullut maahanmuuttokohde vasta 2000-luvulla

Maahanmuutto on noussut Suomessa puheenaiheeksi etenkin maailmanlaajuisen taloustilanteen heikennyttyä. Kriittisiäkin sävyjä on ollut kuultavissa ja melko varmasti aihe puhuttaa myös tulevien eduskuntavaalien kampanjoinnissa. Maahanmuutto Suomeen on kuitenkin hyvin tuore ilmiö. Sotien jälkeen siirtolaisuus oli pääsääntöisesti Suomen ja Ruotsin välistä muuttoliikettä. 1990-luvulla Suomi sai muutamina vuosina muuttovoittoa reilummin, kun pakolaisia saapui etenkin Somaliasta ja sen lisäksi poliittisella päätöksellä myönnettiin inkeriläisille mahdollisuus muuttaa Suomeen. Tämän jälkeen siirtolaisuus ja muuttovoitto ulkomailta hiipuivat 10 vuoden ajaksi sille vaatimattomalle tasolle, jossa se lähes koko itsenäisyytemme ajan on ollut.

Todellinen maahanmuuton lisäys on tapahtunut vasta EU:n laajentumisen myötä viime vuosikymmenen loppupuolella. Kun ihmisten liikkuvuutta on helpotettu, on uusista jäsenmaista, etenkin Virosta, tullut lisää muuttajia Suomeen. Myös Aasiasta on ollut yhä enemmän tulijoita. Vuosina 2007 ja 2008 tehtiin uusi maahanmuuttoennätys ja sen myötä Suomi sai ennätysmäärän muuttovoittoa ulkomailta. Vuoden 2008 nettomaahanmuutto oli 15 500 henkilöä. Vuosina 2007–2009 muuttovoitto ulkomailta on kasvattanut maamme väestöä enemmän kuin luonnollinen väestönlisäys eli syntyneiden enemmyys kuolleisiin nähden.

Maahanmuutosta puhuttaessa tulisi aina muistaa suomalaiset paluumuuttajat. Vuosien 2000–2009 aikana Suomeen on muuttanut ulkomailta yhteensä noin 218 000 henkilöä. Heistä joka kolmas oli Suomessa syntynyt eli ns. paluumuuttaja. Vuosittain suomalaiset itse ovat ylivoimaisesti suurin maahanmuuttajaryhmä. Tämä tosiasia tahtoo monesti unohtua maahanmuutosta keskusteltaessa. Jos keskustelu painottuu vain ulkonäöltään kantaväestöstä poikkeaviin ihmisiin, ollaan pahasti sivuraiteilla.

Sivun alkuun

Suomessa on vähän ulkomaalaisia...

Ennen kuin keskustellaan maahanmuuttajien tai ulkomaalaisten kouluttautumisesta tai työllistymisestä, tulisi määritellä perusjoukko, jota halutaan tarkastella. Lehtijutuissa käytetään milloin syntymävaltiota, milloin kansalaisuutta tai äidinkieltä kohdejoukkoa määriteltäessä. Jokainen näistä määritelmistä (kieli, kansalaisuus, syntymävaltio) antaa eri ihmisjoukon ja näin ollen tehdyt tarkastelutkin voivat antaa erilaisen kuvan tai lopputuloksen.

Kuviossa 1 on nähtävissä vieraskielisen väestön määrä Suomessa vuosina 1990–2009. Kuviossa vieraskieliset on jaettu ulkomailla ja Suomessa syntyneisiin. Vuonna 1990 maassamme oli äidinkieleltään vierasta kieltä puhuvia

Kuvio 1. Vieraskielisten määrä Suomessa 1990–2009

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

25 000 henkilöä. Määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja vuonna 2009 vieraskielisten määrä ylitti 200 000 henkilön rajan, mikä oli 3,9 prosenttia Suomen väestöstä. Maamme vieraskielisestä väestöstä yli kolmannes (37 %) puhuu äidinkielenään joko venäjää tai viroa.

Henkilön äidinkielitietoa ei ole kovinkaan monen maan osalta käytettävissä, joten kansainvälisen vertailun mahdollistaa kansalaisuus. Eurostatin vuoden 2008 tilastojen mukaan Suomessa oli EU27-maista ulkomaiden kansalaisia seitsemänneksi vähiten. Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli ulkomaiden kansalaisia 156 000, mikä on noin 50 000 henkilöä vähemmän kuin vieraskielisiä. Erotus selittyy sillä, että ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö voi anoa ja saada Suomen kansalaisuuden, minkä jälkeen hän on tilastoissa Suomen kansalainen.

Ulkomailla syntyneitä henkilöitä asui Suomessa vuoden 2009 lopussa 233 000. Mistä ulkomailla syntyneet henkilöt ovat Suomeen tulleet? Kuviossa 2 on ryhmitelty ulkomailla syntyneet henkilöt maanosittain. Euroopassa syntyneitä on kaksi kolmasosaa ulkomailla syntyneistä. Toiseksi suurin ryhmä ovat Aasiassa syntyneet, 19 prosenttia, ja kolmanneksi suurin Afrikassa syntyneet, 9 prosenttia. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa syntyneitä on noin 4 prosenttia.

Kuvio 2. Suomessa asuvat ulkomailla syntyneet henkilöt syntymämaanosan mukaan vuonna 2009

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

Kansalaisuutta, äidinkieltä tai syntymävaltiota käytettäessä päädymme siis ulkomaalaisten osalta joukkoon, joka on kooltaan 156 000–233 000 henkilöä. On itsestään selvää, että jos tarkastellaan esimerkiksi ulkomaalaisten työllisyyttä kansalaisuuden tai syntymävaltion mukaan, päädytään helposti erilaisiin tuloksiin. Lisäksi on huomioitava, että ulkomailla syntyneet henkilötkään eivät ole yksiselitteisesti ulkomaalaisia. Osa ulkomailla syntyneistä henkilöistä on syntynyt suomalaisen perheen lapsena ulkomailla ja voi näin ollen olla Suomen kansalainen ja puhua äidinkielenään suomea. Ulkomailla syntyneistä puhuukin äidinkielenään suomea lähes joka viides. Siksi Suomessa olevia ulkomaalaisia määritellessä olisi hyvä käyttää henkilön syntymävaltion lisäksi henkilön äidinkieltä. Ulkomailla syntyneitä ja äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvia oli vuoden 2009 lopussa Suomessa 190 000 henkilöä. Tämä luku antaa luotettavimman kuvan siitä, kuinka paljon Suomessa on ulkomaalaisia.

Sivun alkuun

...ja vielä vähemmän ulkomaalaistaustaisia

Suomessa on yhä useammin ryhdytty käyttämään myös termiä ulkomaalaistaustainen tai maahanmuuttajataustainen henkilö. Itse ymmärrän edellä mainitut termit niin, että niillä tarkoitetaan ns. toisen polven siirtolaisia eli ulkomailta Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten henkilöiden Suomessa syntyneitä lapsia. Koska maahanmuuttoa on suuntautunut maahamme lyhyen ajan, on ulkomaalaistaustaisia hyvin vähän ja he ovat iältään varsin nuoria.

Ulkomaalaistaustaisten määritteleminen on vaikeampaa kuin ulkomaalaisten määritteleminen. Suomessa syntyvä lapsi voi tilastoissa olla Suomen kansalainen tai puhua äidinkielenään suomea. Siksi ulkomaalaistaustaisen henkilön määrittelemiseksi tarvitaan tieto hänen vanhempiensa syntyperästä. Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli 30 000 alle 25-vuotiasta henkilöä, joiden molemmat (tai ainoa tiedossa oleva) vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden vanhempien syntyperää on tarkasteltu kuviossa 3. Äitejä ja isiä on tarkasteltu erikseen, koska kaikilla ei ole tietoa molemmista vanhemmista. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden äideistä puolet on syntynyt Euroopassa, 26 prosenttia Aasiassa ja 23 prosenttia Afrikassa. Isien kohdalla tilanne on ymmärrettävästi hyvin samankaltainen. Isistä 46 prosenttia on syntynyt Euroopassa, 28 prosenttia Aasiassa ja 24 prosenttia Afrikassa. Näin ollen Suomessa syntyneistä alle 25-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä karkeasti sanoen joka toinen on taustaltaan eurooppalainen, joka neljäs aasialainen ja joka neljäs afrikkalainen. Alle 10-vuotiaiden osuus ulkomaalaistaustaisista, joiden molemmat vanhemmat asuvat Suomessa, on 70 prosenttia ja täysi-ikäisten osuus vain kaksi prosenttia.

Kuvio 3a. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten (0–24 -v.) henkilöiden äidin syntymävaltio

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

Kuvio 3b. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten (0–24 -v.) henkilöiden isän syntymävaltio

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Tietokysyntä ulkomaalaisista lisääntynyt

Koska ulkomaalaiset ovat Suomessa varsin tuore ilmiö, on tietokysyntä ulkomaalaisista lisääntynyt vasta viime vuosina. Tietoa halutaan siitä, kuinka hyvin ulkomaalaiset integroituvat maahamme, ja on hyvä, että asiaa tutkitaan. Ilmiön tilastointiin liittyy myös ongelmia. Jos suomalainen yritys palkkaa ulkomailta ulkomaalaisen työntekijän, ei työntekijän tarvitse maahanmuuton yhteydessä esittää tutkintotodistuksiaan. Työntekijän on luonnollisesti kyettävä esittämään pätevyytensä yritykselle, mutta maahanmuuton yhteydessä hänen koulutustietojaan ei järjestelmällisesti tallenneta. Muuttoilmoituksessa henkilöltä kysytään lähinnä vain uusi ja vanha asuinpaikka, aivan kuten kenen tahansa suomalaisen muuttaessa asuinpaikkaa. Tilastokeskuksessa ylläpidettävään tutkintorekisteriin päätyvät pääsääntöisesti vain Suomessa suoritetut tutkinnot. Esimerkiksi suomalaisen ulkomailla suorittama tutkinto ei päädy tutkintorekisteriin, ellei henkilö itse ole aktiivinen ja hae viranomaisilta hyväksyntää ulkomaiselle tutkinnolleen. Näin ollen esimerkiksi puhuttaessa aivovuodosta ulkomaille tulisi muistaa, että meillä ei ole kattavaa tietoa Suomeen muuttavien henkilöiden koulutuksesta eli mahdollisesta aivovuodosta Suomeen.

Suomessa ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa on samanaikaisesti sekä työttömyyttä että työvoimapulaa. Ongelma syntyy siitä, että työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. On ammattiryhmiä, joissa työpaikat ovat Suomessa vähentyneet globalisaation seurauksena. Toisaalta on aloja, jolle suomalaiset itse eivät kouluttaudu ja hakeudu. Maahanmuuttokriittisyyden ymmärtää, kun maassa on paljon pitkäaikaistyöttömiä. Ongelmallista on myös se, jos työvoimapulasta kärsivä ala ei voi hankkia työvoimaa ulkomailta, vaikka kotimaan työmarkkinoilla ei työvoimaa ole tarjolla.

Ulkomaalaisten integroitumisessa yhteiskuntaamme on havaittavissa suuria eroja. Eroavuudet saattavat heijastaa myös ennakkoluulojamme. Integroituminen voi tapahtua vain sitä kautta, että hyväksymme uudet tulijat maahamme. Länsi-Euroopasta tulevat ulkomaalaiset työllistyvät Suomessa hyvin. Virolaiset työllistyvät hyvin ja heillä on varmasti etua sukulaiskielestään, jolloin suomenkielen oppiminen on nopeaa. Jos tarkastellaan työssäkäyntitilaston avulla sitä, miten hyvin eri kansalaisuudet työllistyvät Suomessa, niin voimme havaita joitakin yllätyksiäkin. Vuoden 2008 lopussa Suomessa olevista kansalaisuuksista kenialaisilla oli korkein työllisyysaste (72,9 prosenttia). Suomen kansalaisten työllisyysaste oli toiseksi korkein (71,3 prosenttia) ja virolaisten kolmanneksi korkein (69,0 prosenttia).

Jos tarkastellaan työttömyystilannetta, niin alhaisin työttömyysaste oli kenialaisilla (4,0 prosenttia), nepalilaisilla (6,7 prosenttia) ja intialaisilla sekä alankomaalaisilla (7,2 prosenttia). Suomen kansalaisten työttömyysaste oli kansalaisuuksista 11. alhaisin eli 8,7 prosenttia. Korkein työttömyysaste oli Sudanin, Somalian, Irakin, Afganistanin ja Myanmarin kansalaisilla. Näiden maiden kansalaisten työttömyysaste oli kaikilla yli 50 prosenttia.

Sivun alkuun

Miten Suomen kävisi ilman ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia?

Tilastokeskus julkisti vuoden 2009 syksyllä tuoreimman väestöennusteen. Väestöennusteesta laaditaan aina myös ns. omavaraislaskelma. Omavaraislaskelma on laskelma siitä, millainen väestökehitys Suomessa olisi tulevaisuudessa, jos valtakunnan rajat "lukittaisiin" eli muuttoliikettä maanrajojen yli ei tapahtuisi. Samassa laskelmassa oletetaan myös, että ihmiset eivät muuttaisi kunnasta toiseen valtakunnan rajojen sisäpuolella. Laskelma tarjoaakin mahdollisuuden tarkastella, millainen väestökehitys meitä odottaisi, jos nykyiseen väestöömme vaikuttaisivat vain syntyvyys ja kuolevuus.

Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Heidät työmarkkinoilla korvaavat ikäluokat ovat pieniä ja siksi maamme työikäisen väestön määrä pienenee tulevaisuudessa. Omavaraislaskelman mukaan työikäisen eli 15–64-vuotiaan väestön määrä vähenisi vuoteen 2020 mennessä 280 000 henkilöllä. Vuoteen 2040 mennessä vähennys olisi 490 000 henkilöä eli lähes 14 prosenttia työikäisestä väestöstä. Jos asiaa tarkastellaan 50 vuoden päähän, niin vuoteen 2060 mennessä työikäisen väestön määrä vähenisi peräti 650 000 henkilöllä eli 18 prosenttia nykyisestä.

On varsin selvää, että tällainen kehitys olisi kestämätön. Jokainen voi kuvitella, mitä valtiontaloudelle merkitsisi mahdollinen verotulojen väheneminen viidenneksellä, kun samaan aikaan ikärakenteen muutoksen aiheuttamat lisäkustannukset rasittavat sosiaali- ja terveysmenoja. Suomeen muuttavista ulkomaalaisista ei tule valtiontalouden kannalta kannattavia veronmaksajia, ellei heitä saada integroitua yhteiskuntaamme. Tässä onkin haaste meille kaikille. Hyväksymmekö Suomeen tulevat ulkomaalaiset vai suljemmeko heidät yhteiskunnan ulkopuolelle?

Kuvio 4. Ulkomaiden kansalaisten osuus väestöstä EU27-maissa vuoden 2008 lopussa

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

Kuvio 5. Maahanmuutto syntymävaltion mukaan 1990–2009

Lähde: Väestötilastot. Tilastokeskus

 


Päivitetty 15.2.2011

Jaa