Tuloista riippumatta asuminen ja velat aiheuttavat toimeentulovaikeuksia

  1. Toimeentulokokemusten taustalla käsitykset kulutuksen välttämättömyydestä ja kohtuullisuudesta
  2. Toimeentulovaikeudet keskittyvät sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia saaville kotitalouksille
  3. Toimeentulovaikeuksia kokeneiden vähimmäistoimeentulon tarve oli muita suurempi
  4. Asumisen kalleus, velkaantuminen ja ansiotulojen epävarmuus usein toimeentulovaikeuksien taustalla

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asumisen kalleus, velkaantuminen ja ansiotulojen epävarmuus usein toimeentulovaikeuksien taustalla

Taulukossa 4 esitetään arvioita kotitalouksien suhteellisesta riskistä kokea toimeentulovaikeuksia, kun otetaan samanaikaisesti huomioon useita selittäviä tekijöitä. Tulokset osoittavat taustatekijöiden itsenäistä vaikutusta riippumatta muista tekijöistä kuten kotitalouden viitehenkilön iästä ja tulotasosta. Perheellisyys tai lasten lukumäärä eivät olleet analyysissä mukana, koska niiden vaikutukset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, kun muut tekijät otettiin huomioon. Tiedot on esitetty erikseen pienituloisimmille ja keski- ja suurituloisille ryhmille, joiden tavanomaisten menojen taso ja rakenne eroavat, ja joilla myös toimeentulovaikeuskokemusten voidaan olettaa olevan eriluonteisia.

Taulukko 4. Pienituloisten, keski- ja suurituloisten toimeentulovaikeuksien suhteellinen riski (ristitulosuhteet) eräiden taustatekijöiden mukaan vuonna 2008. Erilliset asetelmaperusteiset logitanalyysit tuloryhmille.

Pienituloisimmat kotitaloudet ( I, II tulokvintiili) Keski- ja suurituloiset kotitaloudet (III, IV, V tulokvintiili)
Kotitalouden viitehenkilön ikä
(10-vuotisikäryhmä) ja kotitalouden
tulodesiiliryhmä (käytettävissä olevat
ekvivalenttirahatulot) on vakioitu:		 Ristitulo-
suhde		 95 % luottamus-
välit		 Kotitalouden viitehenkilön ikä
(10-vuotisikäryhmä) ja kotitalouden
tulodesiiliryhmä (käytettävissä olevat
ekvivalenttirahatulot) on vakioitu:		 Ristitulo-
suhde		 95 % luottamus-
välit
Pääasiallinen tulolähde
– Ansiotulot tai -etuudet 1,000    
– Sosiaalietuudet, muut tulonsiirrot 1,733 1,290 – 2,327 Sosioekonominen asema
– Sosiaaliavustukset 1,804 1,267 – 2,568 – Ei yrittäjät 1,000  
Sosioekonominen asema – Yrittäjät ** 1,883 1,272 – 2,789
– Ei työttömät 1,000   – Ei työttömät 1,000  
– Työttömät 1,424 0,996 – 2,036 – Työttömät** 4,604 1,660– 12,771
Asunnon hallintaperuste   Asunnon hallintaperuste
– Omistus 1,000   – Omistus 1,000  
– Vuokra, muu** 1,547 1,229 – 1,947 – Vuokra, muu** 1,660 1,254 – 2,199
Asumismenojen tulo-osuus   Asumismenojen tulo-osuus
<20 % 1,000   <20 % 1,000  
20–40 % 1,439 1,156 – 1,791 20–40 % 1,228 0,934 – 1,614
yli 40 %** 1,873 1,382 – 2,539 yli 40 %* 2,152 1,171 – 3,957
Velkaisuus   Velkaisuus
– Velaton 1,000   – Velaton 1,000  
– Velallinen*** 2,050 1,668 – 2,519 – Velallinen*** 3,071 2,267 – 4,160
Arvio oman taloudellisen tilanteen kehityksestä   Arvio oman taloudellisen tilanteen kehityksestä
– Säilyy ennallaan 1,000   – Säilyy ennallaan 1,000  
– Paranee* 1,353 1,052 – 1,742 – Paranee 1,694 1,296 – 2,215
– Huononee*** 1,835 1,235 – 2,727 – Huononee** 2,117 1,673 – 2,678
***, **, * Piste-estimaattien (p) tilastollinen merkitsevyys (Wald-testisuure): *** p<0,0001; **p<0,01,*p<0,5. Piste-estimaatteina ovat ristitulosuhteet (odd ratios) eli vetosuhteet, joissa OR1...n = (p1...n/(1-p1...n))/ (p0/1-p0)). Selittävien tekijöiden viitearvona käytetyn luokan OR0 on arvo 1,000.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008. Tilastokeskus.

Työttömyys ja tulonsiirtoina saadut sosiaalietuudet ja avustukset ovat yleisimpiä kaikkein pienituloisimpien joukossa, mikä heikentää oletetusti näiden tekijöiden itsenäistä vaikutusta toimeentulovaikeuksien kokemiseen, kun tulotasoa kuvaavana tietona on vakioitu täsmällisempi tulokymmenysryhmä. Sitä vastoin vuokra-asuminen, asumisen kalleus (asumismenojen tulo-osuus yli 40 prosenttia) ja velkaisuus lisäävät edelleen toimeentulovaikeuksien suhteellista riskiä tilastollisesti merkitsevästi muista tekijöistä riippumatta. Esimerkiksi velkaisilla pienituloisilla kotitalouksilla toimeentulovaikeuksien suhteellinen riski on noin kaksinkertainen velattomiin kotitalouksiin verrattuna. Pienituloisten kotitalouksien näkemys taloudellisen tilanteensa kehityksestä huonompaan – ehkä yllättäen myös parempaan – tuo nykyiset toimeentulovaikeudet suuremmalla todennäköisyydellä esille verrattuna tilanteeseen, jossa taloudellisen tilanteen odotetaan säilyvän ennallaan.

Keski- ja suurituloisten kotitalouksien pääasialliset tulolähteet ovat ansiotulot, ansioetuudet ja/tai omaisuustulot. Saaduissa tulonsiirroissa muut sosiaalietuudet ovat hyvin marginaalisia tulolähteitä. Tässä joukossa kuten pienituloistenkin ryhmässä asumisen kalleus ja velkaisuus selittävät toimeentulovaikeuksia. Kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan työttömyys ja yrittäjänä toimiminen lisäävät toimeentulovaikeuksien suhteellista riskiä tilastollisesti merkitsevästi muihin ryhmiin verrattuna. Tulokset taloudellisen tilanteen näkymien vaikutuksista ovat samansuuntaisia kuin pienituloisilla, mutta ainoastaan huononeminen on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toimeentulovaikeuksien riskiin.

Tulotason ohella asumisen kalleus ja velkaisuus ovat keskeisesti yhteydessä toimeentulovaikeuksien kokemiseen. Korkeat asumis- ja velanhoitomenot välttämättöminä ja tavanomaisina menoina verottavat tulojen käyttöä muuhun. Toimeentulovaikeuksissa olevien kotitalouksien mahdollisuudet selviytyä yllättävistä menoista ja säästää ovatkin selvästi heikommat, samoin arvioitu vähimmäistoimeentulon määrä on suurempi kuin muilla kotitalouksilla (taulukot 1 ja 3). Keski- ja suurituloisilla erityisesti työttömyydestä ja yrittäjillä yritystoiminnan vaihteluista ja heikkenemisestä seuraa taloudellista haavoittuvuutta, jolloin tulotason alentuessa on vaikea selviytyä totutuista ja tavanomaisista menoista. Työttömyystilanteissa ansioetuusjärjestelmän riittämätön taso tai sen ulkopuolella olo voi syventää vaikeuksia.

Se, osoittaako toimeentulovaikeuskokemusten pienempi riski vakaana pysyvien taloudellisen tilanteen näkymissä tilanteeseen sopeutuneisuutta (tyytyväisyysparadoksi), ja toisaalta suurempi riski muuttuvissa näkymissä objektiivisesti huonontunutta ja/tai huonontuvaa taloudellista tilannetta, osin tilanteen tiedostamista ja sopeutumattomuutta, vaatii lisäanalyysia ja tulkintaa. On selvää, että kotitalouksien yksilölliset kulutustarpeet ja käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat edellä käsiteltyjä moninaisemmat ja tulosten taustalla.

_____

1 Alkuperäiset laskelmat perustuvat kotitalouksien kulutusmenoihin ja tarvebudjetteihin. Perusturvan tason riittävyyttä arvioidaan ja tarkistetaan poliittis-hallinnollisesti muun muassa kotitalouksien keskimääräisen tulotason ja -kehityksen perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 32). Vähimmäistoimeentulon tasoa on arvioitu mm. konsensusmenetelmällä (Forma ym. 1999; Lehtinen ym. 2010).

2 Arvioitaessa käytettävän tietolähteen tietojen laatua, on otettava huomioon, että tieto toimeentulovaikeuksista on tiedonkeruuajankohdalta. Sen sijaan tulotiedot ovat tiedonkeruuvuotta edeltävältä viitevuodelta ja väestöryhmittäiset taustatiedot joko tulojen viitevuodelta tai viitevuoden lopulta. Toimeentulovaikeuksien määritelmässä tulot eivät rajaudu eksplisiittisesti käytettävissä oleviin tuloihin eivätkä tavanomaiset menot kulutusmenoihin.

Lähteet:

Aatola, L. 2004. Näkökulmia kohtuulliseen kulutukseen. Teoksessa: Erilaisia kulutusuria. Toim. Kirsti Alhlqvist – Anu Raijas. Tilastokeskus, Helsinki.
Atkinson, A. B. – Marlier, E. –Wolff, P. 2010. Beyond GDP, measuring well-being and EU-SILC. Teoksessa: Income and living conditions in Europe. Toim. Anthony B. Atkinson – Eric Marlier. Eurostat statistical books. European Commission, Eurostat, Luxemburg.
Forma, P. – Heikkilä, M. – Keskitalo, E. 1999. Mikä on kohtuullinen minimi? Vähimmäisturvan taso konsensusmenetelmällä arvioituna. Raportteja 240. Stakes, Helsinki.
Lehtinen, R. – Varjonen J. – Raijas, A. – Aalto, K. – Pakoma, R. 2010. Mitä eläminen maksaa. Kohtuullisen minimin viitebudjetit. Julkaisuja 4. Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki.
Rojas, M. 2004. Well-being and the Complexity of Poverty. A subjective well-being approach. UNU- WIDER, Research Paper No. 2004/29.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA) ehdotukset sosiaaliturvan uudistamiseksi. Selvityksiä 62.
Tulonjakotilasto 2008. Julkaisemattomia tietoja tulonjakotilaston aineistosta. Tilastokeskus.
Tulonjakotilasto 2009. Subjektiivinen toimeentulo (ennakkotiedot). Tulot ja kulutus. Tilastokeskus.

____

Subjektiivista toimeentuloa selvitettiin seuraavin haastattelukysymyksin:
1. Kun taloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko
tavanomaiset menonne niillä katetuiksi:

1. suurin vaikeuksin
2. vaikeuksin
3. pienin vaikeuksin
4. melko helposti
5. helposti
6. hyvin helposti?

2. Kun taloutenne kaikki tulot ja menot otetaan huomioon,
jääkö teille yleensä rahaa, jonka voisitte säästää?

1. Kyllä
2. Ei tai hyvin vähän

3. Pystyisikö taloutenne maksamaan yllättävän 900 euron suuruisen
laskun kuukauden maksuajalla ottamatta luottoa tai pyytämättä
apua (tuttavilta, sukulaisilta tai sosiaalitoimistosta)?

1. Kyllä
2. Ei

4. Seuraavaksi kysyn mielipidettänne toimeentuloonne kuluvasta rahamäärästä.

Mikä on mielestänne pienin mahdollinen rahamäärä kuukaudessa, jonka kotitaloutenne tarvitsisi välttämättömiin elinkustannuksiin ja asumismenoihin tullakseen toimeen nykyoloissa?
Laskekaa mukaan taloutenne ja sen jäsenten tavanomaiset kuukausimenot.
(Älkää laskeko mukaan mahdollisen yrityksenne rahoitustarpeita.)

 

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.3.2011