Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot

  1. Onnellisuudesta ja hyveellisyydestä oman edun tavoitteluun
  2. Teollisen ajan näkökulma
  3. Talous ympäristöhaittojen ja sosiaalisen pahoinvoinnin tuottajana
  4. Onnellisuus ja hyvinvointi politiikan päätavoitteeksi
  5. Hyvinvointivaltiomallin haasteet
  6. Aidon kehityksen indeksin laskenta
  7. Kohti subjektiivisen onnellisuuden mittaamista

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Teollisen ajan näkökulma

Vallitseva taloustieteellinen ajattelu perustuu yhä teollistumisen alkuvuosilta 1870-luvulta peräisin olevaan uusklassiseen talousteoriaan. Sen taustaolettamuksena on periaate, että ihmisten taloudellista käyttäytymistä ohjaa pyrkimys mahdollisimman suureen omien tarpeiden tyydytykseen. Ihmisten tarpeet oletetaan rajattomiksi. Toisaalta keinoja tarpeiden tyydyttämiseen on ihmisten haluihin ja toiveisiin nähden vain rajallinen määrä.

Markkinahinnat määräävät viime kädessä, mitä ja kuinka paljon yhteiskunnassa tuotetaan, eli voimavarojen kohdistaminen tapahtuu hintasignaalien avulla. Hintainformaation toiminta voimavarojen tehokkaasta allokoinnista päätettäessä on taloustieteen keskeinen oletus. Huomattavia poikkeamia tähän logiikkaan aiheuttavat ulkoisvaikutukset eli talouden tuottamat yleensä negatiiviset hyödykkeet, joita markkinat eivät yksinkertaisesti ota huomioon. Ulkoisvaikutuksia ovat muun muassa saastuminen ja jätteiden syntyminen.

Talouden toiminnan tarkoituksena on kaikkien ihmisten hyvinvoinnin parantaminen, mikä tapahtuu maksimoimalla mahdollisuudet hankkia hyödykkeitä. Talouden toimintaa pitää yllä ja talouskasvun saa aikaan ihmisten pyrkimys nostaa tulojaan ja markkinakulutustaan. Käytännössä monien yksilön hyvinvoinnin kannalta tärkeiden sosiaalisten asioiden ja ympäristön hintojen puuttuminen on johtanut talouden tuotannon ja sitä edistävien arvojen korostumiseen ihmisten mielissä ja koko yhteiskunnassamme. Tällöin ei myöskään hintamekanismi toimi teorian mukaisella tavalla. Puuttuvien hintojen vuoksi talous toimii tehottomasti ja haaskaa resursseja, eikä sen toiminta johda mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

Ihmisen hyvinvointia voidaan lisätä paitsi markkinahintaisilla hyödykkeillä myös luonnon ja ympäristön tarjoamilla ilmaishyödykkeillä, joita ihmiset voivat hyödyntää täysin vapaasti (ks. kuvio 1). Yleensä taloustieteellisissä analyyseissä näiden hyödykkeiden vaikutusta hyvinvointiin ei pystytä analysoimaan markkinahintojen puuttumisen takia. Koska nämä hyödykkeet eivät ole niukkoja eikä niillä ole markkinahintaa, ei talouden markkinamekanismin toiminta johda niiden yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta järkevään hyödyntämiseen. Taloustiede onkin keskittynyt tarkastelemaan vain taloudelliselta kannalta niukkojen hyödykkeiden markkinoilla tapahtuvaa vaihtoa.

Kuvio 1. Kuluttajan kokonaishyvinvoinnin osatekijät.

Lähde: Hoffrén 2011.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 30.5.2011

Jaa