Tulojakauman huomioon ottaminen parantaa Suomen asemaa tulovertailussa

  1. Suomen menestys hyvinvointivertailuissa ei perustu tuloihin
  2. Tuloerojen merkitys
  3. Tulonjakoindikaattorit hyvinvoinnin kuvaajina
  4. Jakaumatiedot parantavat hieman Suomen asemaa
  5. Tulojakaumien tarkastelu tarkentaa käsitystä maiden välisistä hyvinvointieroista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Jakaumatiedot parantavat hieman Suomen asemaa

Käytän eri maiden hyvinvointivertailuun OECD-maiden aineistoa vuodelta 2005 (OECD 2008). Aineistosta saadaan tulodesiilien keskiarvotulot, joten täysin aukottomia vertailuja ei pystytä tekemään jakauman joka kohdasta. Jakauman keskivaiheilla tulodesiilien sisäiset tuloerot eivät poikkea kovinkaan paljon eri maiden välillä, joten niiltä osin tulodesiilien keskiarvoilla saadaan vertailukelpoinen käsitys tulojakaumista. Pieni- ja suurituloisimman viidenneksen sisällä saattavat tuloerot kuitenkin vaihdella eri maissa.

Hyvinvointivertailussa etenkin alimmat tuloluokat ovat tärkeitä, joten jakaumatarkastelun rajoittaminen tulodesiileihin asettaa tiettyjä varauksia tekemilleni tulkinnoille. Tulokäsitteenä käytän kotitalouden käytettävissä olevia tuloja kulutusyksikköä kohden, mikä lienee paras tulokäsite hyvinvointivertailussa, sillä se ottaa huomioon sekä verotuksen ja saadut tulonsiirrot että erot kotitalouksien rakenteessa. Tulotiedot ovat ostovoimakorjattuja eli ne kuvaavat kotitalouksien saamien tulojen ostovoimaa jokaisessa maassa vertailukelpoisella tavalla.

Kolmenkymmenen OECD-maan joukossa Suomi sijoittuu tulojen mediaanilla mitattuna sijalle 15, ja keskiarvolla mitattuna sijalle 16. Tämä ei siis anna kuvaa Suomesta erityisen hyvinvoivana maana ainakaan rikkaiden teollisuusmaiden joukossa. Tulojakauman ääripäät kuitenkin antavat jo viitettä siitä, että Suomen tulojakauma on keskimääräistä suotuisampi. Alimman tulodesiilin käytettävissä olevien tulojen keskiarvo on Suomessa jo kymmenenneksi paras, kun taas ylimmän tulodesiilin keskiarvojen vertailussa Suomi on vasta sijalla 19. Suomen edelle rikkaimman tulokymmenyksen vertailussa menevät muun muassa Italia ja Uusi-Seelanti, jotka eivät ole 20 suurituloisimman OECD- maan joukossa mediaanituloilla mitattuna.

Suomen ja eräiden muiden OECD-maiden hyvinvointieroja havainnollistetaan GL- käyrien avulla kuvioissa 1 ja 2. Kuvioissa käyrien vasen ääripää kuvaa pienituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvoa ja oikea ääripää kaikkien kotitalouksien tulojen keskiarvoa. Kahden maan käyrän välinen etäisyys mittaa niiden tuloeroja jakauman eri osissa. Jos käyrät leikkaavat esimerkiksi kohdassa P30, tarkoittaa tämä sitä, että pienituloisimmalla 30 prosentilla kotitalouksista on näissä maissa keskimäärin yhtä suuret tulot.

Taulukossa 1 ovat kaikkien OECD-maiden kumulatiivisilla tulo-osuuksilla kerrotut keskitulot eri tulokymmenyksissä. Tulot on skaalattu siten, että Suomen arvo kaikissa tulokymmenyksissä on 100. Sarake P10 kuvaa eroja pienituloisimman desiilin keskituloissa ja sarake P100 eroja kaikkien kotitalouksien keskituloissa. Alimmalla rivillä ovat Suomen tulotiedot ostovoimakorjattuina euroina. Nämä luvut ovat Suomen GL-käyrän leikkauspisteitä eri tulokymmenysten kohdalla.

Taulukko 1. OECD-maiden tulokymmenysten kumulatiivisilla tulo-osuuksilla kerrotut kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, Suomi=100.

  P10 P20 P30 P40 P50 P60 P70 P80 P90 P100
Turkki 14 17 18 19 20 22 23 24 25 29
Meksiko 11 14 16 17 18 19 20 22 24 30
Slovakia 39 41 42 42 42 42 42 42 42 42
Puola 23 29 31 33 34 36 37 38 40 43
Unkari 46 48 48 47 47 47 47 47 48 49
Tšekki 61 63 63 62 61 61 61 61 61 61
Portugali 43 48 50 52 54 55 57 59 62 69
Kreikka 64 69 73 75 77 78 80 82 84 87
Italia 58 66 69 71 73 75 77 78 81 87
Espanja 58 67 71 75 77 79 82 84 86 88
Korea 54 67 75 79 83 85 87 89 91 92
Ruotsi 104 104 104 103 102 101 100 99 98 95
Japani 58 70 77 81 85 87 90 92 95 96
Uusi-Seelanti 68 76 78 80 82 85 88 91 94 98
Suomi 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100
Ranska 96 98 99 99 98 99 99 99 100 101
Tanska 115 114 113 112 112 111 110 109 107 104
Belgia 101 102 102 103 103 104 105 105 105 105
Saksa 82 91 96 98 100 101 102 104 106 107
Australia 91 94 97 99 101 104 106 108 110 111
Islanti 96 107 109 110 109 109 109 109 109 111
Irlanti 85 87 90 93 96 99 102 104 107 111
Itävalta 113 117 118 118 118 118 117 117 118 118
Kanada 88 100 106 109 112 114 117 119 122 125
Norja 121 128 131 131 130 129 128 126 125 128
Iso-Britannia 103 107 109 110 112 114 116 118 122 129
Sveitsi 102 118 124 126 128 128 129 130 131 130
Alankomaat 119 128 130 131 132 132 133 133 133 133
Yhdysvallat 64 84 95 102 108 114 119 124 130 141
Luxemburg 169 175 177 176 175 175 174 174 174 172
Suomi keskiarvo, e 9 049 21 718 36 846 54 317 74 199 96 407 121 165 149 256 181 986 233 659

Lähde: OECD 2008.

Niistä neljästätoista OECD-maasta, joissa tulojen keskiarvo on pienempi kuin Suomessa, kolmessatoista GL-käyrä on joka kohdassa Suomen käyrän alapuolella. Suomen hyvinvointi on siis yksiselitteisesti parempi kyseisiin maihin verrattuna. Suomea pienituloisemmista maista ainoastaan Ruotsissa tulotaso on jakauman alaosassa Suomea suurempi – itse asiassa Ruotsin GL-käyrä kulkee Suomen vastaavan käyrän yläpuolella aina kahdeksanteen desiiliin saakka. Tämä vertailu kuvastaa hyvin keskitulojen käytön ongelmaa hyvinvoinnin mittaamisessa. Tulojen keskiarvo on Suomessa viitisen prosenttia korkeampi kuin Ruotsissa, mutta pienituloisimmalla kolmella neljäsosalla ruotsalaisista on keskimäärin paremmat tulot kuin vastaavassa kohdassa tulojakaumaa olevilla suomalaisilla.

Hyvinvointierot Suomen ja köyhimpien OECD-maiden välillä ovat erilaisia jakauman eri kohdissa. Kuviossa 1 vertaillaan Suomen GL-käyrää muutaman pienituloisemman OECD-maan vastaavaan käyrään. Mediaanilla mitattuna pienituloisimman OECD- maan Meksikon GL-käyrä on selkeästi Suomen käyrän alapuolella, mutta ero supistuu siirryttäessä jakauman yläosaan. Myös Italian ja Uuden-Seelannin käyrien oikeassa reunassa on nähtävissä vastaavanlainen voimakas nousu. Etenkin Uuden-Seelannin käyrä nousee loppua kohden varsin lähelle Suomen käyrää. Uuden-Seelannin kotitalouksien tulojen keskiarvo on vain noin kaksi prosenttia Suomen keskiarvoa pienempi, mutta pienituloisimmalla 50 prosentilla uusiseelantilaisista on 18 prosenttia Suomen vastaavaa ryhmää pienemmät tulot.

Kuvio 1. Suomen ja eräiden OECD-maiden GL-käyrät.

Lähde: OECD 2008.

Useimmissa vertailuissa Suomen ja Suomea pienituloisempien maiden välillä tulojen keskiarvo näyttäisi siis vähättelevän hyvinvointieroja Suomen hyväksi. Vastaavanlaisia maita, joissa tulojakauma on selvästi Suomea vinompi, ovat lisäksi Turkki, Puola, Portugali, Kreikka, Espanja, Korea ja Japani. Toisenlainen esimerkki kuviossa 1 on Tšekki, jonka GL-käyrä on lähes samanmuotoinen kuin Suomen käyrä. Tšekissä tulotaso on hieman yli 60 prosenttia Suomen tulotasosta jakauman joka kohdassa. Jakaumatiedot eivät siis muuta keskitulojen antamaa kuvaa näiden maiden välisistä hyvinvointieroista. Myös Slovakian ja Unkarin tulojakaumat ovat hyvin lähellä Suomen jakaumaa.

Niistä viidestätoista maasta, joiden tulojen keskiarvo on Suomea parempi, vain kahdeksalla on yksiselitteinen hyvinvointietu Suomeen nähden, kun tulojakauma otetaan huomioon. Kuviossa 2 vertaillaan kahden tällaisen Pohjoismaan, Tanskan ja Norjan, sekä suurituloisimman OECD-maan Luxemburgin GL-käyriä Suomen käyrään. Suomen ja Tanskan väliset hyvinvointierot kapenevat ylemmissä tuloluokissa, mutta tuloerot pysyvät suhteellisen vakaina jakauman joka kohdassa verrattuna Luxemburgiin. Norjaan verrattuna tuloerot kasvavat jakauman yläosassa hieman.

Kuvio 2. Suomen ja eräiden OECD-maiden GL-käyrät.

Lähde: OECD 2008.

Tanska on Ruotsin lisäksi ainoa OECD- maa, johon verrattuna Suomen suhteellinen tulojakauma heikkenee huomattavasti tarkastelussa. Niistä maista, joilla on yksiselitteinen hyvinvointietu Suomeen verrattuna, tulojakauma on Luxemburgin lisäksi Suomen kaltainen Belgiassa ja Itävallassa. Norjan lisäksi Alankomaiden ero Suomeen on varsin pieni. Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä alimman tulokymmenyksen tulot ovat vain pari prosenttia suomalaisten tuloja paremmat, kun tulojen keskiarvolla mitattuna näiden maiden tulotaso on noin 30 prosenttia Suomea korkeampi.

OECD-maiden joukossa on seitsemän maata, joiden tulotaso on keskiarvolla mitattuna Suomea korkeampi, mutta joihin verrattuna suomalaisten tulotaso on parempi tulojakauman alaosassa. Tulojen keskiarvolla mitattu paikoin selkeäkin hyvinvointiero voidaan kyseenalaistaa ottamalla tulojakauma huomioon. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten keskitulot ovat yli 40 prosenttia paremmat kuin suomalaisten, mutta pienituloisimpaan 30 prosenttiin kuuluvien henkilöiden tulot ovat Suomessa keskimäärin korkeammat kuin Yhdysvalloissa.

Kuviossa 3 on verrattu kolmen tällaisen maan GL-käyriä Suomen käyrään. Koska GL-käyrien leikkauspisteiden havaitseminen kuvioista on vaikeaa, on käyrät skaalattu siten, että Suomen käyrä saa arvon 100 jakauman joka kohdassa. Niissä jakauman kohdissa, jossa GL-käyrä kulkee Suomen käyrän alapuolella, ovat keskitulot pienemmät kuin Suomessa. Leikkauspiste osoittaa siis sen kohdan jakaumaa, jossa Suomen hyvinvointi jää huonommaksi. Esimerkiksi vasta suurituloisimman kymmenyksen kohdalla Ranskan GL-käyrä nousee Suomen vastaavan käyrän yläpuolelle. Irlannissa keskimääräiset tulot ovat yli kymmenen prosenttia Suomen tason yläpuolella, mutta vielä tulojakauman puolivälissä suomalaisten keskitulot ovat selvästi irlantilaisia korkeammat.

Tulojakaumien huomioiminen parantaa Suomen suhteellista asemaa OECD-maiden tulovertailussa. Vielä kolmen alimman desiilin tulovertailussa Suomi on sijalla 12 esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Saksan edellä, mutta toisaalta Ruotsin takana. Tulojakaumien tarkastelu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Suomen viimeaikainen menestys hyvinvointivertailuissa perustuu muihin tekijöihin kuin kotitalouksien poikkeuksellisen hyvään tulotasoon.

Kuvio 3. Eräiden OECD-maiden GL-käyrien ero Suomen käyrään.

Lähde OECD 2008.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011