Haku
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mielestä on olennaista puuttua sellaisiin sosiaalisiin mekanismeihin, jotka saattavat vähentää ihmisten koettua hyvinvointia. Niitä ovat esimerkiksi huono-osaisuuden kasautuminen, alueellista ja sosioekonomista eriytymistä aiheuttavat prosessit, yksinäisyyttä aiheuttavat valikoitumisprosessit sekä epävarmuus (Tulevaisuusvaliokunnan kannanotot 2010, xi-xii). Valiokunnan lista ei pääty tähän, mutta jo edellä mainituista asioista käynnissä olevasta teorioiden ja faktojen kilpailusta on haasteellista ottaa selvää. Tulojen ja koetun hyvinvoinnin suhdetta koskevat rajatutkin keskustelut ovat vaativia.
Niin kutsuttu Easterlinin paradoksi on saanut aikaan maailmanlaajuisen debatin. Richard Easterlinin (1974) mukaan onnellisuus korreloi tulotason kanssa kaikissa niissä maissa, joista hän löysi tutkittua aineistoa sekundaarianalyysiinsä. Mitä ylemmästä tuloluokasta on kysymys, sitä suurempi on "hyvin onnellisten" osuus.
Varsinainen paradoksi liittyy kahteen muuhun havaintoon. Ensinnäkin maidenvälisissä vertailuissa havaittiin, että korkeimman tulotason maat eivät olleet onnellisimpia. Toiseksi onnellisuus ei lisääntynyt Yhdysvalloissa taloudellisen kasvun myötä.
Easterlin pohtii pitkään sosiaalisten vertailujen (keeping up with the Joneses) merkitystä ihmisten onnellisuuden tunteiden muodostumisessa. Kirjoituksensa viimeisissä lauseissa hän esittää arvion, että yhteiskunnan vaurauden kasvulla ei ole päätepistettä.
Talous jatkaa kasvuaan ja tuottaa uusia tarpeita, joita tavoitellessaan ihmiset ovat tyytymättömiä siihen mitä heillä on. Samalla he kiihdyttävät taloudellista kasvua edelleen. Ainoa varma johtopäätös on se, että tarvitsemme lisää tutkimusta hyvinvoinnin olemuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. (Emt., 119–121.)
Päivitetty 30.5.2011
Tilastokeskus
 Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |