Suomi on kirjastojen käytön kärkimaa
Kuinka kauan vielä?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 4-5/2011.

Kirjastojen käyttö lisääntyi selvästi niin Suomessa kuin muuallakin 1990-luvun alun lamassa, kuten myös aiemmissa lamoissa. Viimeisin lama ei meillä näytä vaikuttaneen näin.

Suomea on totuttu pitämään kirjastojen kultamaana sekä asukaskohtaisen käytön että kirjastojen yhteiskunnallisen arvostuksen osalta. Vaikka kirjastojen käyttö ja niissä käynti ovat meilläkin vähentyneet, olemme kansainvälisessä vertailussa edelleen ykkönen melkein millä tahansa mittarilla.

Tavallisesti Pohjoismaat ovat lähellä toisiaan kulttuurisessa käyttäytymisessä, mutta kirjastojen käytössä on isoja eroja. Pohjoismaista ainoastaan Tanska pääsee lähelle Suomea vaikkapa lainausten asukaskohtaisessa määrässä. Ruotsi on jo huomattavasti alempana ja Norja vielä Ruotsiakin heikompi.

Käänne laskuun monilla mittareilla

Yleisten kirjastojen käyttö kuitenkin vähenee. Johtuuko tämä vain internetin aiheuttamasta käytöksen muutoksesta vai jostain vielä syvemmästä kulttuuristen tapojen muutoksesta, on vielä epäselvää.

Kirjastoja kuvaavat tilastotiedot jakautuvat Suomessa kahteen lähteeseen. Yleiset kirjastot ovat kaikille avoimia kuntien kirjastoja. Tieteellisten kirjastojen tilastot kuvaavat eri oppi- ja tutkimuslaitosten ja instituutioiden kuten eduskunnan kirjastojen toimintaa. Nekin ovat toki periaatteessa avoimia kaikille. Edellisten ryhmien ulkopuolisista, mm. yritysten kirjastoista, tilastotietoja ei ole.

Tässä artikkelissa esitetyt tilastot kuvaavat pääosin yleisten kirjastojen käyttöä.

1990-luvun alun lamassa, kuten myös aiemmissa lamoissa, kirjastojen käyttö on yleensä lisääntynyt selvästi meillä ja muuallakin. Näin ei vaikuta Suomessa käyneen viimeisen, vuoden 2008 lopulla alkaneen talouskriisin myötä. Käyttäytymisen muutos vaikuttaa nyt olevan enemmänkin rakenteellista kuin suhdanteisiin liittyvää.

Kirjojen lainaus lähti selvään laskuun jo vuoden 2004 jälkeen (Kuvio 1). Internetin käytön kasvu on varmaankin tärkein yksittäinen selittäjä asialle. Kulttuurinen käytös on muutenkin muuttunut joidenkin ryhmien keskuudessa. Ainakin nuoret miehet ovat ylipäätään entistä vähemmän kiinnostuneita fyysisestä kirjasta.

Kuvio 1. Kirjojen lainaus asukasta kohden 1999–2010

Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot

Syitä voi etsiä myös kirjastojen omasta toiminnasta. Voihan hankintapolitiikka olla epäonnistunutta ja kirjavalikoima ei tyydytä. Itsekin olen huomannut, että vaikka käyn kirjastoissa yhtä paljon kuin ennenkin, nykyään pääasiassa luen siellä lehtiä. Jopa minunkaltaiseni kirjojen ystävän lainausmäärät ovat vähentyneet selvästi. Toki syynä on myös se, että uudesta tyylikkäästi remontoidusta lähikirjastostani on aiempaa hankalampi löytää mitään.

Toisaalta lainausten väheneminen viime vuosina tuntuu hieman oudolta. Kirjakaupoissa myytävien kirjojen kiertonopeushan on samaan aikaan kasvanut. Vähänkään vanhempia kirjoja ei kaupasta tahdo enää saada millään, divareita lukuun ottamatta. Niinpä pitäisi olla yhä suurempi tarve kirjastoille.

Muiden lainojen kehityskäyrä ei näytä yhtä huolestuttavalta kuin kirjojen (Kuvio 2).

Kuvio 2. Kuva- ja musiikkitallenteiden lainaus asukasta kohden 2001–2010

Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot

Myös musiikkitallenteiden asukaskohtainen lainaus on kyllä kääntynyt laskuun aiemman nousun jälkeen. Käännepiste oli vuosi 2002. Syy lienee selvä. Internetin ja erilaisten streaming-palvelujen kautta tapahtuva kuuntelu on vallannut alaa fyysisten levyjen lainaamiselta.

Sen sijaan kuvatallenteiden lainaus on kasvanut hiukan koko 2000-luvun ajan.

Sivun alkuun

Suunta alas myös tieteellisissä kirjastoissa

Tieteellisissä kirjastoissa (ml. korkeakoulut ja muut oppilaitokset) lainaus on myös kääntynyt laskuun. Sekä kotilainojen että lukusalilainojen lainaus on vähentynyt niissä vuodesta 2003 alkaen. Samoin kävi toimeksiantojen määrissä.

Myös aktiivisten asiakkaiden ja uusien asiakkaiden määrät ovat tieteellisissä kirjastoissa kääntyneet laskuun vuosina 2004 ja 2005. Kiinnostavaa on silti, että tieteellisissä kirjastoissa pidettyjen tapahtumien ja näyttelyjen määrä on kasvanut koko ajan.

Kirjastojen nettisivuilta katsottujen tietueiden määrät näyttävät kasvaneen aina vuoteen 2007 saakka. Varsinaiset tiedonhaut ovat lisääntyneet senkin jälkeen edelleen. Samoin tieteellisten kirjastojen oma julkaisutoiminta on kasvanut jatkuvasti.

Sivun alkuun

Nettikäynnit lisääntyneet

Investoinnit kirjastojen tarjoamaan sosiaaliseen tilaan ovat Suomessa kasvaneet viime vuosina. Miten sitten on ymmärrettävä se, että kirjastotilojen fyysinen käyttö on vähentynyt (Kuvio 3).

Kuvio 3. Kirjastoissa käynnit asukasta kohden 1999–2010

Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot

Käyntien määrä on mielestäni kiinnostavin ja tärkein mittari kirjastojen yhteiskunnallisen merkityksen kannalta. Käynti kirjastossa on osa sosiaalista pääomaa, yksi sen empiirinen mittari – oli ainakin aiemmin.

Olisin silti vielä varovainen väittämään, että sosiaalinen pääoma on pienentynyt, jos asukasta kohden lasketut kirjastokäynnit ovat vähentyneet. Voihan olla, että sosiaalista pääomaa syntyy entistä enemmän muuta kautta. Määrällisten ja laadullisten vaikutussuhteiden arviointi on hankalaa pelkkien numeroiden pohjalta.

Asukasta kohden laskettujen digitaalisten käyntien kasvu on osa ilmiötä. Digikäynnit eivät kuitenkaan voi kokonaan korvata fyysisiä käyntejä sosiaalisen pääoman osalta, vaikka pelkän tietopääoman osalta voisivatkin. Digitaalisten käyntien kasvu voi olla myös osin vaikeasti tulkittavissa, koska jokainen laina-ajan pidennyskin lasketaan nettikäynniksi.

Tieteellisissä kirjastoissa tapahtuneet käynnit ovat niin ikään vähentyneet. Lasku alkoi niissä jo hiukan aiemmin kuin yleisissä kirjastoissa. Tieteellisissä kirjastoissa myös nettikäynnit ovat pääosin vähentyneet, tosin joinain vuosina on tapahtunut myös selvää nousua. Opiskelijat ja tutkijat hakevat lähteensä kenties yhä enemmän muualta kuin omista kirjastoista. Tieteellisilläkin kirjastoilla on kova kilpailu edessään.

Sivun alkuun

Työllisyyskehitys vaatimatonta

Kirjastojen työllisyyskehitys on ollut suhteellisen vakaata mutta kuitenkin hieman laskevaa viime vuosina. Tämä on huomionarvoista, koska kulttuurialoilla työllisten määrä on keskimäärin ollut kasvussa.

Julkisissa kirjastoissa työskenteli vuosituhannen vaihteessa noin 4 770 kokoaikaiseksi muunnettua työntekijää. Kuntien kirjastoissa työskennellään pääsääntöisesti kokoaikaisina. Määrä kasvoi noin sadalla vuoteen 2004 saakka, jonka jälkeen se on laskenut tasaisesti. Viime vuonna oltiin jo takaisin vuosituhannen vaihteen tasolla.

Tieteellisten kirjastojen henkilöstömäärän kehitys näyttää seuranneen samaa kaavaa. Kokoaikaiseksi muunnettu työllisten määrä kasvoi vuoteen 2004 saakka, jonka jälkeen se on laskenut vuoden 2010 lopussa aiemmalle, vajaan 1 800 hengen tasolle. Tieteellisissä kirjastoissa on myös jonkin verran osa-aikaisia työntekijöitä, ja sektorin kaikkien työllisten määrä on hieman suurempi. Kuitenkin myös osa-aikaisten määrä oli laskussa vuonna 2010.

Kirjastojen työllisyyskehitys on siis ollut aika lailla samansuuntaista kirjastojen käytön kehityksen kanssa.

Sivun alkuun

Menot kasvaneet hitaammin kuin bkt

Yleisien kirjastojen menot eri kohteisiin kasvoivat vuosina 1999–2008 selvästi hitaammin kuin bkt (Kuvio 4). Henkilöstömenot ovat kasvaneet hieman nopeammin kuin aineistomenot 2000-luvulla. Tämä on kiinnostavaa, koska kirjastohenkilöstön palkkataso on yhä varsin heikko koulutukseen nähden.

Tieteellisten kirjastojen menojen kohdalla on tapahtunut suurin piirtein samanlainen kehitys ainakin vuosina 2002–09, joskin menot ovat kasvaneet.

Kuvio 4. Yleisten kirjastojen kulut ja bkt 1999–2009, 1999 = 100

Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot taulu 1,2 ja 3 ja 4. Kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus

Olisi lyhytnäköistä ryhtyä vähentämään julkisia panostuksia kirjastoihin vain sen takia, että käynti- ja lainausluvut ovat pienentyneet. Emmehän tiedä vaikkapa sitä, miten ja millä nopeudella e-kirja saa jalansijaa kirjastoissa.

On selvää, että kirjastoala miettii kuumeisesti, miten pysyä mukana kulttuuristen käyttäytymisen muutoksissa ja kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta.

___________________

Turvapaikka taantumassa

Yleensä lama on lisännyt kirjastojen käyttöä länsimaissa, ainakin siltä osin kuin asiaa on mitattu 1930-luvulta lähtien. USA:ssa on kirjastoista käytetty termiä 'recession sanctuaries', taantumalta suojaavat turvapaikat. Työttömyyden kasvu on perinteisesti merkinnyt USA:ssa kirjastojen aktivoitumista. Erityisesti työnhaku on siirtynyt paljolti julkisista kirjastoista tapahtuvaksi.

Britanniassa julkistettiin nykyisen laman yhteydessä laajalle levinnyt tiedote '10 tapaa joilla julkinen kirjastosi voi auttaa sinua säästämään rahaa' ja laskeskeltiin esimerkkejä vähävaraisten keskisäästöistä.

Unescon julkisen kirjaston manifestissa vuodelta 1994 julkiset kirjastot nähdään vastavoimana kaupalliselle yhteiskunnalle: kirjastot tarjoavat puolueettoman tilan ja resursseja riippumatta kävijöiden taustasta.

Edelleen jatkuva lama on lisännyt kirjastojen käyttöä aiempien mallien mukaisesti USA:ssa ja Britanniassa. Mikä voisi selittää poikkeavan suunnan meillä ja myös Ruotsissa? Käyttävätkö esimerkiksi työttömät täällä entistä enemmän muita väyliä kuin kirjastoa töiden etsinnässä?

Lähde: Rooney-Browne: Rising to the chal­lenge:'A look at the role of public libraries in time of recession,' Library Review , Vol 58, no. 5. 2009.

___________________

Kaupallisuudesta vapaata julkista tilaa...

Kirjastoilla on tärkeä rooli julkisen tilan säilyttäjänä, kun kaupallisen tilan osuus kasvaa kaiken aikaa erityisesti sisätiloissa. Siksi kirjastoja pitäisi tarkastella myös julkisen tilankäytön kehityksen kannalta. Näiden investointien hyötysuhdetta on vain kovin vaikeata mitata numeroilla.

Samalla kun puhutaan kirjastoista investointina yhteisön sosiaaliseen pääomaan, voidaan kirjastopalveluja pitää taloustieteen kielellä myös julkishyödykkeenä – eräänlaisena jokamiehen oikeutena kuten metsässä kävelyä, jota markkinat eivät kykene korvaamaan.

Kirjasto on kaikkien käytettävissä ainakin periaatteessa, toki asuinpaikan ja etäisyyksien asettamissa rajoissa. Kirjasto on samanlainen julkinen investointi kuin peruskoulutus, joka on yhteisistä varoista kustannettua ja saajalle ilmaista.

Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole yhtäkään kunnallista kirjastoa yksityistetty eikä edes sen kaltaisia vaatimuksia esitetty päinvastoin kuin muiden kunnallisten palvelujen kohdalla. Tuskinpa Suomessa edes kaikkein ideologisimmat yksityistäjät näkevät edellytyksiä menestyvään bisnekseen kirjastoalalla toisin kuin terveydenhuollossa.

Ruotsissa on julkisuuteen noussut Nackan kirjaston yksityistäminen Tukholman lähellä. Britanniassa on toistaiseksi vain yksi kirjasto yksityistetty, mutta suunnitelmia on 150 kirjaston sulkemisesta, mihin saattaa liittyä myös yksityistäminen joidenkin kirjastojen osalta.

Amerikkalainen kirjastoalan yritys SSLI on tarjoutunut ottamaan hoitoonsa noin 15 prosenttia brittien julkisista kirjastoista. Yritys ei ole onnistunut kovin hyvin pääsemään kirjastomarkkinoille edes USA:ssa ja tarvitsisi kansainvälisiä näyttöjä omasta bisneksestään.

...ja aineellista pääomaa

Kirjastoihin on sitoutunut myös perinteistä aineellista pääomaa. Kirjastorakennusten uudisrakentaminen ja vanhojen rakennusten ylläpito on tärkeä osa kulttuurisen rakennuskannan kasvua ja kannan ylläpitoa. Sama koskee kirjastoissa tarvittavia laitteita.

Kirjastojen uudisrakentaminen vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Kirjastojen uudisrakentamisen osuus kaikista uusista kokoontumisrakennuksista (sisältää kaikki urheilu- ja kulttuurirakennukset) on vaihdellut viime vuosina alle prosentin osuudesta vuonna 2007 aina yli kuuden prosentin osuuteen vuonna 2005.

Laitehankintojen kustannusten kehitys on ollut paljon tasaisempaa. Samoin jo valmiiden kirjastojen tilakustannusten osuus kaikista juoksevista kuluista on pysytellyt kuntien kirjastoissa jonkin verran alle viidenneksen tasolla viime vuosina.

___________________

E-kirjoissa tulevaisuus – alku kangertelee

E-kirjojen lainaus ei ole toistaiseksi ottanut kovin suuria askelia Suomen yleisissä kirjastoissa. Olemme siinä suhteessa hitaita kuten muidenkin kulttuuristen tuotteiden streaming-palveluiden hankinnassa.

Jotkin lukulaitteet, esimerkiksi Amazonin Kindle ja Ipad, eivät ainakaan toistaiseksi ole yhteensopivia kirjastojen e-kirjasovellusten kanssa edes Ruotsissa, joka muuten on e-kirjastojen osalta paljon edellä Suomea.

Tärkeä syy e-kirjojen lainaustoiminnan kangerteluun on myös se, että asiasta ei ole kyetty luomaan sopimuksia kustannusyhtiöiden kanssa. E-kirjan tekijänoikeusmaksu on nykyisin sama kuin fyysisen kirjan, ja sitä lainataan ikään kuin painettua kirjaa e-kirja-sovelluksen kautta.

Toistaiseksi levinneintä on tekijänoikeuksista vapaiden tai halpojen e-kirjojen tarjonta kirjastoissa. Tulevaisuudessa e-kirja voi kuitenkin olla ratkaiseva tekijä kirjaston roolin säilymisessä edes samantasoisena kuin tällä hetkellä. Digitaalinen aineisto ja 24/7 avoinna oleva verkkokirjasto tulee olemaan erittäin tärkeä osa kirjastopalveluita ns. fyysisen kohtaamistilan eli kirjastotilan lisäksi.

 


Päivitetty 30.6.2011

Jaa