Ikääntyneiden yrittäjyys on lisääntynyt

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Noora Järnefelt on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2011.

Ikääntyneiden 55–74-vuotiaiden yrittäjien määrä on voimakkaassa kasvussa. Taustalla vaikuttaa väestön vanheneminen ja ikääntyneiden lisääntynyt työssäkäynti. Samalla yrittäjien osuus ikääntyneestä väestöstä on kasvanut ja erityisesti eläkkeellä olevien sivutoiminen yrittäjyys on yleistymässä.

Yrittäjien kokonaismäärä, maatalousyrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet mukaan luettuna, on 2000-luvulla kasvanut (kuvio 1). Kasvuun on vaikuttanut ehkä hieman odottamaton ilmiö: 55–75-vuotiaiden yrittäjien määrän lisääntyminen.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna yrittäjien kokonaismäärä ja osuus Suomen väestöstä on tosin ollut laskusuunnassa. Taustalla on elinkeinorakenteen muutos, jonka myötä pienviljelijävaltaisesta maataloudesta on siirrytty teollisuuden ja palveluiden palkansaajayhteiskuntaan (Julkunen 2009; Keinänen 2009). Tämä yleinen suunta näkyi vielä 1990-luvulla kaikissa ikäryhmissä: yrittäjien määrä väheni niin nuorten (15–29-vuotiaat), keski-ikäisten (30–54-vuotiaat) kuin ikääntyneidenkin (55–74-vuotiaat) joukossa (kuvio 1).

Kuvio 1. Yrittäjien määrä ikäryhmittäin vuosina 1990–2010.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

2000-luvulla yrittäjien kokonaismäärän väheneminen ensin hidastui ja vuodesta 2005 yrittäjien määrä on alkanut kasvaa. Kasvun syynä ei ole keski-ikäisten, 30–54-vuotiaiden yrittäjien lukumäärän lisääntyminen, sillä se on 2000-luvulla pysytellyt melko vakaana. Nuorten yrittäjien määrä on hienoisesti kasvanut, mutta on silti pieni. Sen sijaan ikääntyneiden 55–74-vuotiaiden yrittäjien määrä on kasvanut 2000-luvulla voimakkaasti noin 60 000:sta vuonna 2000 noin 100 000:een vuonna 2010.

Määrällisen kasvun lisäksi ikääntyneiden yrittäjyys on muuttunut rakenteeltaan ja monimuotoistunut. Tarkastelen seuraavassa ikääntyneiden yrittäjyydessä vuosina 1990–2010 tapahtuneita rakenteellisia muutoksia Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuositietoihin perustuen. Tarkastelun pääpaino on 2000-luvulla. Samalla pohdin, millaisia selittäviä näkökohtia ikääntyneiden yrittäjien lukumääräisen kasvun taustalta löytyy.

Ikääntyneillä yrittäjillä tarkoitan 55–74-vuotiaita yrittäjiä.

Maatalousyrittäjyydestä muiden alojen yrittäjyyteen

Ikääntyneen yrittäjäkunnan rakenne muuttui vuosina 1990–2010: maatalousyrittäjien osuus pieneni muiden alojen yrittäjien osuuden kasvaessa (kuviot 2 ja 3). Tämä tapahtui kahdessa vaiheessa.

Kuvio 2. 55–64-vuotiaat maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät
(ml. yrittäjäperheenjäsenet) vuosina 1990–2010.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

 

Kuvio 3. 65–74-vuotiaat maatalousyrittäjät ja muut yrittäjät
(ml. yrittäjäperheenjäsenet) vuosina 1990–2010.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Ensimmäisessä vaiheessa 1990-luvulla ikääntyneiden maatalousyrittäjien määrä supistui voimakkaasti. Muiden alojen yrittäjien määrä ei kuitenkaan vielä kasvanut, joten ikääntyneiden yrittäjien kokonaismäärä pieneni.

Toisessa vaiheessa 2000-luvulla ikääntyneiden maatalousyrittäjien määrä vakiintui noin puoleen vuoden 1990 tasosta. Muiden alojen yrittäjien määrä kääntyi sen sijaan selvään kasvuun. Artikkelin alussa kuvattu ikääntyneiden yrittäjien määrän kasvu onkin kokonaisuudessaan peräisin muilta aloilta kuin maataloudesta.

Ikääntyneiden yrittäjien elinkeinorakenteessa vuosina 1990–2010 tapahtunut siirtymä lienee osin heijastumaa sotien jälkeisestä suuresta rakennemuutoksesta.

1990-luvun alun ikääntyneet yrittäjät olivat astuneet työelämään heti sotien jälkeen ja 1950-luvulla, jolloin maatalous oli vielä Suomen pääelinkeino ja pääosa maatiloista oli pientiloja (Keinänen 2009, 43–45). Suomen elinkeinorakenteen teollistuminen ja palveluvaltaistuminen tapahtui seuraavina vuosikymmeninä suurelta osin palkkatyön yleistymisen kautta (Julkunen 2009). Yrittäjäkunnassa elinkeinorakenteen muutos oli hitaampaa. Vielä 1990-luvun alussa yli puolet 55–74-vuotiaista yrittäjistä oli maatalousyrittäjiä.

1990-luvulla maatilojen määrää supisti sopeutuminen EU:n maatalous- ja tukipolitiikkaan sekä kansainvälistyneiden markkinoiden vaatimuksiin (Yrittäjyyskatsaus 2008, 106, 108). Ikääntyneiden maatalousyrittäjien vähenemistä ovat vauhdittaneet myös sukupolvenvaihdostuet, luopumistuet ja luopumiseläkkeet, joilla on haluttu edistää maatalousyrittäjien ikärakenteen nuorentumista ja tilakokojen suurentamista (Korpiluoma ym. 2007).

Maatalousyrittäjien osuus ikääntyneistä yrittäjistä on nykyisin lähes sama kuin nuoremmassakin yrittäjäkunnassa. Vuonna 2010 enää vajaa neljännes (23 %) ikääntyneistä yrittäjistä oli maatalousyrittäjiä, kun 30–54-vuotiailla yrittäjillä vastaava osuus oli 19 prosenttia.

1990-luvun alun ikääntyneet yrittäjät edustivat siis vielä historiallista maataloussuomea. Sen sijaan 2000-luvun ikääntyneet yrittäjät kuuluvat suuriin ikäluokkiin, jotka aikanaan aloittivat työuransa keskellä kiivainta elinkeinorakenteen muutosta. Työhön hakeuduttiin teollisuuteen tai palveluelinkeinojen pariin usein palkkatyöhön, mutta myös yrittäjäksi. Aloittavien yrittäjien elinkeinorakenne monipuolistui.

Nämä 1960-luvun nuoret pääsivät myös ensimmäisinä osallisiksi Suomen voimakkaasti laajenevasta koulutusjärjestelmästä. Kouluttautuminen avasi mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjäksi uusilla aloilla ja kasvatti yksityisyrittäjyyteen sopivia ammattiryhmiä kuten lääkärikuntaa ja lakiasiantuntijoita.

2000-luvun iäkkäät, sotien jälkeen syntyneet yrittäjät edustavat siis monipuolisempaa elinkeinorakennetta kuin heitä edeltävät maatalousyrittäjävaltaiset ikäluokat. Aiemman selvityksen mukaan 2000-luvulla 55–74-vuotiaiden yrittäjien toiseksi suurin ryhmä – maatalousyrittäjien jälkeen – onkin asiantuntijayrittäjien ryhmä. Myös rakennusalan yrittäjien osuus on kasvanut. (Akola ym. 2008, 27–28.)

Sivun alkuun

Väestön ikääntyminen koskee myös yrittäjiä

Väestön ikärakenteen vanheneminen on yksi keskeinen selittäjä ikääntyneiden yrittäjien lukumääräisen kasvun taustalla. Suurilla ikäluokilla on tässäkin kehityksessä merkittävä rooli.

Ikääntyneiden yrittäjien määrän kasvua selittää kaksi erillistä, mutta samaan suuntaan vaikuttavaa ikärakenteeseen liittyvää ilmiötä. Yhtäältä yrittäjyys on yleisempää keski-ikäisissä ja vanhimmissa ikäryhmissä kuin nuorilla. Toisaalta väestön ikääntyminen on siirtänyt väestön ikärakenteen painopistettä juuri näihin vanhempiin ikäryhmiin.

Yrittäjäksi ryhdytään harvoin aivan nuorena. Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii aineellista ja henkistä pääomaa sekä verkostoja, joita nuorilla ei useinkaan vielä ole. Nuorten onkin helpompi hankkia ansiotuloja palkkatyöstä.

Kuviossa 4 esitetään yrittäjien ja palkansaajien ikärakenne vuosina 1990 ja 2010. Vertailu paljastaa, kuinka selvästi nuorten osuus korostuu palkansaajien joukossa verrattuna yrittäjien ikärakenteeseen molempina ajankohtina. Yrittäjistä vastaavasti suurempi osa kuin palkansaajista kuuluu ikääntyneisiin.

Kuviosta 4 ilmenee myös, kuinka väestön ikärakenteen vanheneminen vuosien 1990 ja 2010 välillä on kasvattanut ikääntyneiden osuutta sekä yrittäjien että palkansaajien joukossa. Erityisen suuri merkitys on suurten ikäluokkien vanhenemisella. Kun suuret ikäluokat saavuttivat 55 vuoden iän, ikääntyneiden yrittäjien määrä lisääntyi etenkin vuosina 2000–2004 (kuvio 2). Koska 55–74-vuotiaiden ikäryhmään tulevat uudet vuosiluokat ovat 2000-luvulla olleet suurempia kuin ikäryhmästä poistuvat vuosiluokat, on ikääntyneiden yrittäjien lukumääräkin kasvanut.

Kuvio 4. Palkansaajien ja yrittäjien ikärakenne 1990 ja 2010.
Ikäryhmän osuus prosentteina.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Yrittäjäksi ryhdytään ikääntyneenäkin

Väestön ikärakenteen muutos ei kuitenkaan yksinään selitä ikääntyneiden yrittäjien määrän kasvua 2000-luvulla.

Yrittäjyys on myös aidosti yleistynyt 55–74-vuotiaiden joukossa. Itse asiassa ikääntyneet ovat ainoa ikäryhmä, jossa yrittäjien osuus ikäryhmän väestöstä on kasvanut. Kun 30–54-vuotiailla yrittäjien osuus on 2000-luvulla vakiintunut noin 11 prosenttiin ja nuorilla (15–29-vuotiailla) 2–3 prosentin tienoille, 55–74-vuotiailla yrittäjien osuus on noussut viidestä noin kahdeksaan prosenttiin ikäluokasta.

Koska maatalouden rakennemuutos ei enää verota ikääntyneitä yrittäjiä samalla tavalla kuin 1990-luvulla, ja tämän päivän ikääntyneiden yrittäjien elinkeinorakenne vastaa paremmin nyky-yhteiskunnan tarpeita, yritystoiminnan jatkamiselle on paremmat mahdollisuudet ikääntyneenäkin. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna yrittäjien osuus 55–74-vuotiaasta väestöstä on palannut jotakuinkin1990-luvun alun tasolle.

Yrittäjien osuus väestöstä voi kasvaa myös siksi, että aikaisempaa useammat ryhtyvät yrittäjäksi. Yritystoiminnan aloittamista ei ole aikaisemmin pidetty ikääntyneille ominaisena. Nyt tilanne näyttää olevan muuttumassa.

Työvoimatutkimuksen perusteella aloittavien yrittäjien osuus ikääntyneistä yrittäjistä on viime vuosina ollut kasvamaan päin. Määrittelin aloittaviksi yrittäjiksi yrittäjät, joiden nykyinen yrittäjätoiminta on alkanut korkeintaan viisi vuotta aikaisemmin. Näin määriteltynä aloittavien yrittäjien osuus ikääntyneistä yrittäjistä on kasvanut kymmenestä prosentista vuonna 2001 neljääntoista prosenttiin vuonna 2010.

Tutkimusten mukaan ikääntyneillä yrittäjäksi ryhtymisen syyt liittyvät usein työoloihin ja työn sisältöön, kuten haluun toteuttaa omia ideoita vapaammin tai väsymiseen aikaisempaan työhön (Akola ym. 2008). Työmarkkinoiden ikäsyrjinnän on myös arveltu työntävän ikääntyneitä yrittäjyyteen. Selvitysten mukaan ikääntyneillä vastentahtoinen yrittäjyys saattaakin olla jonkin verran yleisempää kuin nuorilla (Akola ym. 2008, 113). Kaiken kaikkiaan vastentahtoinen yrittäjyys tai pakkoyrittäjyys on tosin arvioitu vähäiseksi Suomessa (Kantola—Kautonen 2007, Palmroos tässä numerossa).

Pääosin ikääntyneillä yrittäjillä on kuitenkin takanaan pitkä ura yrittäjänä. Vuonna 2010 puolet ikääntyneistä yrittäjistä oli pyörittänyt nykyistä yritystään tai maatilaansa 23 vuotta tai kauemmin.

Sivun alkuun

Sivutoiminen yrittäjyys eläkkeellä lisääntynyt

Ikääntyneitä voi houkutella yritystoiminnan aloittamiseen myös se, että vanhuuseläkkeellä olevien yrittäjänä toimimista on helpotettu 2000-luvulla.

Työvoimatutkimuksessa vastaaja katsotaan yrittäjäksi, jos hän on päätyönsä perusteella yrittäjä. Työ yrittäjänä ei kuitenkaan välttämättä ole kokoaikaista eikä edes henkilön ensisijainen tulonlähde. Näin on erityisesti ikääntyneiden kohdalla, joille eläke voi tarjota rinnakkaisen tulonlähteen.

Eläkesäännöt pyrkivät kannustamaan eläkeaikaiseen työskentelyyn. Vuodesta 2007 alkaen yrittäjä on voinut jatkaa yritystoimintaansa vanhuuseläkkeellä ilman, että hänen tarvitsee maksaa yrittäjän eläkemaksua. Tämä helpottaa eläkeläisyrittäjien yritystoiminnan kannattavuutta. Yrittäjä voi myös pienentää työpanostaan ja siirtyä osa-aikaeläkkeelle 58–67-vuotiaana. (Palomäki—Tuominen 2010, 8–9; Lith 2010.)

Ikääntyneen näkökulmasta sivutoiminen yrittäjyys voi tarjota mahdollisuuden jatkaa työntekoa joustavalla tavalla eläkkeelle siirtymisen jälkeen (Lith 2010). Kansantalouden kannalta eläkkeellä työskentely lisää väestön työpanosta, ja samalla voidaan hyödyntää ikääntyneiden ammattiosaamista (Lehto—Sutela 2010).

Sivutoimista yrittäjyyttä on tutkittu Suomessa varsin vähän eikä sen määrittelyyn ole vakiintuneita käytäntöjä (Lith 2010). Seuraavassa ilmiötä lähestytään työvoimatutkimuksen avulla tarkastelemalla, onko yritystoiminta henkilön omasta mielestä päätoimista vai onko hän mielestään ensisijaisesti eläkkeellä eli yritystoiminta on sivutoimista. Yrittäjyyttä sivutyönä eli toisena työnä ei tarkastella tässä yhteydessä lainkaan.

Taulukosta 1 ilmenevät ikääntyneiden päätoimisten ja sivutoimisten yrittäjien määrät vuosina 2001–2010. Yrittäjäperheenjäsenet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Vertailun vuoksi vastaavat ryhmät on muodostettu myös ikääntyneistä palkansaajista.

Sivutoimisten eläkeläisyrittäjien määrä näyttää tarkastelujaksolla kasvaneen nopeammin kuin päätoimisten ikääntyneiden yrittäjien määrä. Sivutoimisten eläkeläisyrittäjien lukumäärä on kaksinkertaistunut ja päätoimisten yrittäjien lukumäärä on kasvanut noin 50 prosentilla. Kaikista ikääntyneistä 55–74-vuotiaista yrittäjistä noin viidennes oli sivutoimisia vuonna 2010.

Vanhuuseläkeikäisistä eli 63–74-vuotiaista yrittäjistä noin puolet oli sivutoimisia eläkeläisyrittäjiä vuonna 2010. Luultavimmin myös päätoimisista 63-vuotta täyttäneistä yrittäjistä osa saa vanhuuseläkettä, koska vanhuuseläkkeellä olon ja yrittäjyyden yhdistämisestä on tehty hyvin edullista. Työvoimatutkimuksesta ei kuitenkaan saada tietoa päätoimisesti työssä käyvien eläkkeellä olosta.

Keskeinen sivutoimisia eläkeläisyrittäjiä ja päätoimisia yrittäjiä erotteleva tekijä on ansiotyöhön käytetty aika. Sivutoimisilla yrittäjillä yrittäjätoiminta on selvästi osa-aikaista, päätoimisilla taas kokoaikaista työtä. Vuoden 2010 työvoimatutkimuksen mukaan sivutoimisista yrittäjistä 80 prosenttia työskentelee alle 30 tuntia viikossa, mutta päätoimisista vain 17 prosenttia.

Motiivit sivutoimiseen yrittäjyyteen eläkkeellä voivat vaihdella. Osa aikaisemmin päätoimisista yrittäjistä jatkaa pienimuotoista yritystoimintaa vanhuuseläkkeellä. Huomattavalla osalla syynä eläkkeellä työskentelyyn on pieneksi jäänyt eläke (Hyrkkänen 1997, 34 ja 2006, 32).

Osa sivutoimisista eläkeläisyrittäjistä taas lienee entisiä palkansaajia, joille yritystoiminta on mielekäs ja joustava tapa tehdä ansiotyötä eläkkeellä ollessa. Taulukko 1 osoittaa, että sivutoimisen yrittäjyyden lisäksi myös sivutoiminen palkkatyö on yleistynyt päätoimisesti eläkkeellä olevilla. Lieneekin niin, että eläkkeellä olevien sivutoiminen ansiotyö on luontevampaa joillakin aloilla yritystoiminnan muodossa ja toisilla aloilla taas palkkatyönä. Sivutoiminen yrittäjyys sopii hyvin esimerkiksi asiantuntija-ammatteihin. (Akola ym. 2008, 109.)

Taulukko 1. 55–74-vuotias väestö ja työlliset 2001–2010. Työlliset jaettuna palkansaajiin ja yrittäjiin päätyön perusteella. Palkansaajat ja yrittäjät jaettuna niihin, jotka ovat oman ilmoituksensa perusteella ensisijaisesti ansiotyössä ja ensisijaisesti eläkkeellä. Tuhatta henkeä.

  2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Muutos 2001–2010, %
1 000 henkeä
Väestö 1 020 1 054 1 088 1 120 1 149 1 175 1 201 1 229 1 255 1 279 25
Työlliset 284 313 340 363 391 419 439 464 465 482 70
 
– Palkansaajat 219 244 263 283 305 329 346 353 362 376 72
  Päätoimiset
  palkansaajat		 207 231 248 267 288 310 325 342 338 351 70
  Sivutoimiset
  palkansaajat,
  eläkkeellä		 11 11 14 13 16 18 20 20 20 20 82
 
– Yrittäjät (pl.
  yrittäjäperheen-
  jäsenet)		 60 62 72 74 78 81 85 91 94 99 65
  Päätoimiset
  yrittäjät		 51 53 62 64 67 71 72 74 78 80 57
  Sivutoimiset
  yrittäjät,
  eläkkeellä		 9 9 10 10 11 10 13 17 16 19 111

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Voiko ikääntyneiden yrittäjyys pidentää työuria?

Ikääntyneiden yrittäjien lukumäärä on siis kasvanut ja myös yrittäjien osuus 55–74-vuotiaasta väestöstä on kasvanut. Samalla maatalousyrittäjien osuus on kutistunut ja ikääntyneiden yrittäjien elinkeinorakenne on lähentynyt nuorempien (30–54-vuotiaiden) elinkeinorakennetta. Lisäksi vanhuuseläkeikäisten (63 vuotta täyttäneiden) sivutoiminen yrittäjyys eläkkeellä ollessa on lisääntynyt.

Voivatko nämä muutokset ikääntyneiden yrittäjyydessä johtaa myös työurien pidentymiseen koko väestössä?

Yrittäjät ovat perinteisesti jatkaneet työelämässä pitempään kuin palkansaajat. Siinä mielessä yrittäjien työurat ovat jo aikaisemmin olleet pitkiä. Syyksi on arvioitu esimerkiksi yrittäjyyttä elämäntapana tai sitä, että eläkkeelle ei ole taloudellisista syistä varaa jäädä. Pitkään yrittäjänä toimineiden eläke jää monesti pieneksi, sillä eläkkeen pohjana olevat yrittäjäeläkemaksut ovat usein alimitoitettuja. (Hyrkkänen 1997.)

Koska palkansaajat ovat vetäytyneet työelämästä keskimäärin nuorempina kuin yrittäjät, ikääntyneiden työllisten joukossa yrittäjien osuus on ollut huomattavan suuri. Kuviosta 5 nähdään, että 1990-luvulla 55–64-vuotiaista työllisistä reilu neljännes ja 65–74-vuotiaista jopa 80 prosenttia oli yrittäjiä. Kaikista työllisistä laskettuna yrittäjien osuus oli 1990-luvulla noin 15 prosenttia.

Vaikka ikääntyneiden yrittäjyys on 2000- luvulla lisääntynyt, yrittäjien osuus ikääntyneistä työllisistä on pienentynyt (kuvio 5). Tämä johtuu siitä, että palkansaajatyöllisyys on kasvanut voimakkaasti erityisesti 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Kun yhä useampi palkansaaja jatkaa pitempään työssä, yrittäjät eivät ole enää ainoita työelämän "harmaita panttereita".

Kuvio 5. Työllisyysasteet ja yrittäjien osuus työllisistä ikäryhmittäin 1990–2010.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Ikääntyneiden työllisyys onkin kokonaisuudessaan parantunut Suomessa reippaasti 2000-luvulla, selvästi nopeammin kuin EU- maissa keskimäärin (Lehto—Sutela 2010). Suurin vaikutus ikääntyneiden työllisyyteen ja työurien pitenemiseen on sillä, että palkansaajat pysyvät työssä aikaisempaa pitempään.

Oma osuutensa on kuitenkin myös ikääntyneiden yrittäjyyden kasvulla. Taulukossa 1 verrattiin 55–74-vuotiaan väestön kasvua ja samanikäisten yrittäjien määrän kasvua vuosina 2001–2010. Taulukko osoitti, että ikääntyneiden yrittäjien määrä on kasvanut suhteellisesti nopeammin kuin samanikäisen väestön määrä. Näin on käynyt sekä päätoimisen yrittäjyyden että sivutoimisen yrittäjyyden kohdalla.

Näiden tarkastelujen perusteella ikääntyneiden yrittäjyyden kasvu on aidosti tuonut lisää vuosia työurien loppupäähän.

Suhteellisesti eniten oli kasvanut 63 vuotta täyttäneiden vanhuuseläkeikäisten sivutoiminen yrittäjyys. Toistaiseksi sivutoimisten eläkeläisyrittäjien lukumäärät ovat melko vaatimattomia. Selvä kasvusuunta kuitenkin viittaa siihen, että eläkeläisten sivutoimisessa yrittäjyydessä on potentiaalia, joka etenkin suotuisassa taloudellisessa suhdanteessa voi lisätä ikääntyneiden aktiivista osallistumista työelämään.

Lähteet:

Akola, E. – Heinonen, J. – Kovalainen, A. – Suvanto, K. 2008. Yrittäjyys valintana työuran eri vaiheissa – tarkastelussa nuoret ja ikääntyneet. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 29/2008.
Hyrkkänen, R. 1997. Yrittäjien työhalukkuus eläkeaikana. Eläketurvakeskuksen raportteja 7/1997.
Hyrkkänen, R. 2006. Yrittäjien ja palkansaajien eroja eläkeiän valinnassa. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2006:2.
Julkunen, R. 2009. Suomalainen palkkatyön yhteiskunta. Teoksessa: Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Toim. Anna Pärnänen – Kaisa-Mari Okkonen. Työmarkkinat 2009. Tilastokeskus.
Kantola, J. – Kautonen, T. 2007. Vastentahtoinen yrittäjyys Suomessa. Työpoliittinen tutkimus 327. Työministeriö.
Keinänen, P. 2009. Elinkeinorakenteen muutos – maatalousvaltaisuudesta palkansaajien ja palveluiden yhteiskuntaan. Teoksessa: Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Toim. Anna Pärnänen – Kaisa-Mari Okkonen. Työmarkkinat 2009. Tilastokeskus.
Korpiluoma, R. – Alaluusua, A. – Heinonen, R. – Kaarre, S. 2007. Työeläke. FINVA. Sulkava.
Lehto, A.-M. – Sutela, H. 2010. Ikääntyvien työpanos vahvassa kasvussa. Tieto&trendit 2/2010. Tilastokeskus.
Lith, P. 2010. Yrittäjäksi palkkatyön tai eläkkeen ohella. Tieto&trendit 7/2010. Tilastokeskus.
Palomäki, L.-M. – Tuominen, E. 2010. Työssä käyvät eläkeläiset – erot muihin työssä käyviin ja eläkkeellä oleviin. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2010:4.
Yrittäjyyskatsaus 2008. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 25/2008.

_________

Tietolaatikko.

Keskeiset käsitteet.
Työllinen Työvoimatutkimuksessa työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin, tai joka on ollut vain tilapäisesti poissa työstään. Työlliset jaetaan päätyön perusteella yrittäjiin ja palkansaajiin.
Päätyö Päätyö on työllisen ainoa tai pääasiallinen ansiotyö. Jos työpaikkoja on useita, päätyö on yleensä se, johon käytetään eniten aikaa tai josta ansiotulot ovat suurimmat.
Yrittäjä Tässä artikkelissa käsitellään vain niitä yrittäjiä, jotka ovat yrittäjiä päätyön perusteella. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Myös yrittäjäperheenjäsenet lasketaan yrittäjiin.
Ikääntynyt yrittäjä Yrittäjä, joka kuuluu ikäryhmään 55–74-vuotiaat.
Yrittäjäperheenjäsen Työvoimatutkimuksessa yrittäjäperheenjäsen on henkilö, joka työskentelee palkatta samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla.
Maatalousyrittäjä Tässä artikkelissa maatalousyrittäjäksi katsotaan henkilö, joka on yrittäjä tai yrittäjäperheenjäsen ja jonka päätoimiala on kasvinviljely tai kotieläintalous, riistatalous tai niihin liittyvät palvelut. Metsätalousyrittäjät ja puunkorjuuyrittäjät luetaan muihin yrittäjiin.
Päätoiminen yrittäjä Tässä artikkelissa päätoiminen yrittäjä on henkilö, joka on päätyön perusteella yrittäjä ja joka myös itse määrittelee itsensä ensisijaisesti ansiotyössä käyväksi.
Sivutoiminen yrittäjä Tässä artikkelissa sivutoiminen yrittäjä on henkilö, joka itse katsoo olevansa ensisijaisesti eläkkeellä, mutta joka on tehnyt myös ansiotyötä ja on sen perusteella yrittäjä.
Yritystoiminta sivutyönä Tässä artikkelissa ei lueta yrittäjiksi henkilöitä, joille yrittäjyys on sivutyö palkkatyön ohessa. Heidät luetaan palkansaajiin.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 12.12.2011