Suuret ikäluokat eläkeiässä

Suuret ikäluokat lähtivät kotiseudultaan koulutuksen ja työn perään

Suuret ikäluokat olivat vuoden 1980 väestölaskennan aikoihin 30–34-vuotiaita. Ikäluokasta oli kadonnut jo yli 80 000 henkeä, joista osa oli kuollut ja osa muuttanut maasta. Tuolloin suurista ikäluokista noin 40 prosenttia oli muuttanut synnyinmaakuntansa ulkopuolelle; miehistä lähti 37 prosenttia ja naisista 43 prosenttia.

Maakuntien välillä on suurta vaihtelua. Uudellamaalla syntyneet jäivät enimmäkseen aloilleen: vain noin 17 prosenttia asui Uudenmaan ulkopuolella vuonna 1980. Sen sijaan Etelä- ja Pohjois-Savosta, Pohjois-Karjalasta, Etelä-Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä on lähdetty liikkeelle. Näissä maakunnissa syntyneistä suurista ikäluokista enää alle puolet asui vuonna 1980 synnyinmaakunnassaan. (Kuvio 4.) Lisäksi on otettava huomioon muuttoliike ulkomaille, jota tässä tarkastelussa ei ole voitu ottaa huomioon. Siten todellisuudessa muuttotappioalueilla kato on ollut edellä esitettyä suurempaa.

Kuvio 4. Suuret ikäluokat maakunnittain muuttoaktiivisuuden mukaan vuonna 1980. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Väestölaskenta 1980.

Suuret ikäluokat lähtivät kotiseuduiltaan koulutuksen ja työn perään. Liikkuvaisimpia ovat olleet korkeakoulututkinnon suorittaneet: heistä alle 40 prosenttia on jäänyt synnyinmaakuntaansa. Peruskoulutuksen varassa olevat ovat jääneet kotiseudulleen huomattavasti useammin. Noin 66 prosenttia kansa- ja kansalaiskoulun suorittaneista asui vuonna 1980 synnyinmaakunnassaan.

Minne suuret ikäluokat sitten suuntasivat Ruotsin lisäksi? Uusimaa on tietysti ollut ylivoimaisesti suosituin muuttoalue. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa syntyneistä lähes kolmannes asui Uudellamaalla vuonna 1980, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa syntyneistä noin neljännes. Tämä käy ilmi tarkasteltaessa näitä vuonna 1980 Uudellamaalla asuneita suurten ikäluokkien edustajia: vain hieman yli 40 prosenttia on syntynyt Uudellamaalla. Sama tilanne on muissakin muuttovoittomaakunnissa kuten Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä.

Pohjois-Karjalasta lähdettiin Uudenmaan lisäksi jonkin verran Päijät-Hämeeseen, Kainuusta suunnattiin lisäksi Pohjois-Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalta Pirkanmaalle ja Pohjanmaalle.

Verrattuna hieman vanhempiin eli 1920-luvun alussa ja 1930-luvun lopussa syntyneisiin ikäluokkiin, suuret ikäluokat ovat lähteneet hieman aktiivisemmin liikkeelle. 1920-luvun alussa syntyneistä asui vuonna 1980 synnyinmaakunnassaan 66 prosenttia ja 1930- luvun lopulla syntyneistä 63 prosenttia.

Myös 1970-luvun alun ikäluokkiin verrattuna suuret ikäluokat ovat olleet hieman innokkaampia muuttajia: vuosina 1970–1974 syntyneistä asui synnyinmaakunnassaan 64 prosenttia vuonna 2010. Merkillepantavaa kuitenkin on, että osassa maakunnista 1970-luvun alussa syntyneet ovat muuttaneet aktiivisemmin pois synnyinmaakunnastaan kuin suuret ikäluokat. Esimerkiksi Lapin suurista ikäluokista jäi kotimaakuntaansa 62 prosenttia, ja 1970-luvun alun ikäluokasta Lapissa asuu alle 50 prosenttia alueella syntyneistä.

  1. Suuret ikäluokat ovat pienentyneet
  2. Suuret ikäluokat lähtivät kotiseudultaan koulutuksen ja työn perään
  3. Suurista ikäluokista suurin osa on eläkkeellä
  4. Koulutus pitää työelämässä mukana pidempään
  5. Suuret ikäluokat työskentelevät pidempään kuin edellinen sukupolvi
  6. Suuret ikäluokat ovat viivästyttäneet eläkepommia

Suurista ikäluokista suurin osa on eläkkeellä

Vuoden 2010 lopussa, jolloin suuret ikäluokat olivat 61–65-vuotiaita, heistä oli työelämässä enää vajaa kolmannes eli 120 000 (kuvio 5). Suurten ikäluokkien osuus kaikista työllisistä oli vain 5 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmin osuus oli vielä 14 prosenttia. Lähes 200 000 suurten ikäluokkien edustajaa on jättänyt työelämän kymmenessä vuodessa.

Kuvio 5. Vuosina 1945–1949 syntyneiden toiminta vuonna 2010. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto, 2010 ennakko.

Sukupuolten väliset erot työelämään osallistumisessa ovat suuriin ikäluokkiin kuuluvilla olleet koko työuran aikana pienet. Näin on myös työuran loppuvaiheessa: miehistä 30 prosenttia ja naisista 31 prosenttia kävi edelleen työssä. Vuoden 2010 lopussa työttömänä oli vain muutama prosentti, miehistä hieman useampi (5 prosenttia) kuin naisista (4 prosenttia).

Eläkkeelle suurista ikäluokista oli siirtynyt vuoden 2010 loppuun mennessä jo yli 60 prosenttia. Työssä käyminen on vähentynyt nopeasti iän mukana. Vuonna 1945 syntyneistä enää sitkeimmät olivat työssä. Heistä 65-vuotiaana työskenteli enää yksi kymmenestä – yhdeksän kymmenestä oli siirtynyt eläkkeelle. Suurten ikäluokkien nuoremmistakin jäsenistä eli vuonna 1949 syntyneistä oli lähes 40 prosenttia työttömyys- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Jatkossa eläkeläisten määrää kasvattavatkin 1950- ja 1960-lukujen ikäluokat, joista työvoimaan kuuluvien osuus on vielä keskimäärin 80 prosenttia.

Koulutus pitää työelämässä mukana pidempään

Suuret ikäluokat ovat aiempia sukupolvia paremmin koulutettuja. He ovat myös ensimmäinen sukupolvi, jossa naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten. Perusasteen jälkeisen tutkinnon heistä on suorittanut hieman yli 60 prosenttia, kun sotia ennen syntyneissä ikäluokissa osuus jää alle puoleen.

Työllisyysasteiden on havaittu useissa selvityksissä olevan sitä suurempia, mitä parempi koulutustausta on (esim. Heinonen ym. 2009). Tämä pätee myös suuriin ikäluokkiin vielä eläkeiän kynnyksellä. Kuviosta 6 ilmenee, että korkeasti koulutetuilla oli vuonna 2010 noin kaksinkertainen työllisyysaste verrattuna pelkästään perusasteen suorittaneisiin. Niistä vuonna 1949 syntyneistä, jotka olivat jääneet ilman perusasteen jälkeistä koulutusta, oli 61-vuotiaana työssä 40 prosenttia, kun vähintään ylemmän korkeakouluasteen suorittaneista työelämässä oli mukana yli 70 prosenttia. Samanlainen ero on myös vuonna 1947 syntyneillä, joista perusasteen suorittaneista oli 63-vuotiaina viidennes työllisenä, kun vähintään ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon hankkineista yli puolet ahersi vielä työelämässä.

Kuvio 6. Vuosina 1949–1945 syntyneiden työllisyysasteet koulutuksen mukaan vuonna 2010. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto, 2010 ennakko.

Suuret ikäluokat työskentelevät pidempään kuin edellinen sukupolvi

Kuviosta 7 havaitaan vuosina 1939, 1945, 1949, 1955, 1959 ja 1965 syntyneiden työllisyysasteen muutokset vuosittain iän mukaan vuosina 1987–2010. Tätä vanhempia tietoja on saatavissa vain viiden vuoden välein. Tarkastelujakson alussa (vuonna 1987) vuonna 1939 syntyneet täyttivät 48 vuotta ja vuonna 1965 syntyneet 22 vuotta. Tarkastelujakson lopussa vuonna 2010 vanhin syntymäkohortti (vuonna 1939 syntyneet) oli 71-vuotias ja nuorin 45-vuotias.

Kuvio 7. Vuosina 1965, 1959,1955, 1949,1945 ja 1939 syntyneiden työllisyysasteet eri ikävaiheissa vuosina 1987–2010. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilastot 1987–2009, 2010 ennakko.

Kaikkien kohorttien työllisyysastetta verotti rajusti 1990-luvun lama. Työllisyys aleni jyrkästi vuodesta 1991 lähtien, jolloin nuorin kohortti oli 26-vuotias ja vanhimman kohortin jäsenet (vuonna 1939 syntyneet) olivat 52-vuotiaita ja lähes eläkeputki-ikäisiä. Työttömyyseläkeputken alaikäraja oli tuolloin 53 vuotta. Vuonna 1939 syntyneiden työllisyys laskikin nopeasti laman alettua.

Suuret ikäluokat olivat 1990-luvun laman alussa 42–46-vuotiaita. Heidän työllisyysasteensa notkahti lamavuosina lähes 90 prosentista 15 prosenttiyksiköllä, eikä palautunut enää lamaa edeltäneelle tasolle, vaan jäi 75 prosentin tuntumaan noin kymmeneksi vuodeksi. Sen jälkeen työllisyysasteet kääntyivät ikääntymisen myötä laskuun, joka on kuitenkin ollut selvästi loivempaa kuin vuoden 1939 kohortilla. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat pysyivätkin huomattavasti paremmin työllisinä 55 vuoden iästä lähtien kuin vuonna 1939 syntyneet. Vuosina 1949 syntyneistä oli 61-vuotiaina töissä vielä puolet, kun vuoden 1939 kohortissa oli senikäisenä työelämässä mukana neljännes. Vuonna 1945 syntyneistä kävi 62-vuotiaana työssä vielä 41 prosenttia ja vuonna 1939 syntyneistä 25 prosenttia.

Vaikka suuret ikäluokat työskentelevät pidempään kuin vuonna 1939 syntyneet, heidän työllisyytensä väheni huomattavasti 55 ikävuoden kohdalla. Ikääntyneiden työllisyysasteet ovat kuitenkin nousseet viimeisen 15 vuoden aikana. Vuonna 1955 syntyneillä, jotka olivat vuonna 2010 ehtineet 55 vuoden ikään, oli muutaman prosenttiyksikön parempi työllisyysaste kuin suurilla ikäluokilla 55 vuoden iässä.

Myös 1950-luvulla syntyneet kärsivät 1990-luvun lamasta. Heidän työllisyysasteensa palasivat laman jälkeen hitaasti yli 80 prosenttiin, mikä jää hieman uupumaan lamaa edeltävästä tasosta. Sitä vastoin vuonna 1965 syntyneiden ennen lamaa vallinnut työllisyysaste ylittyi laman jälkeen. Tosin heidänkään työllisyytensä ei koskaan saavuttanut 1940- ja 50-luvulla syntyneiden ennen lamaa vallinneita tasoja. Kuvio osoittaa, kuinka tärkeä taloudellisten suhdanteiden merkitys on ollut vanhempien ja nuorempienkin työllistymiselle.

Suuret ikäluokat ovat viivästyttäneet eläkepommia

Valtaosa Suomessa syntyneistä suurista ikäluokista on siirtynyt eläkkeelle. Vain pieni osa jatkaa työntekoa 68 ikävuoteen asti tai sen yli. Työelämän jättämisen jälkeen useimmilla on edessä aiempia sukupolvia pidempi eläkeikä. Monelle se näyttäytyy myönteisessä valossa. Suuret ikäluokat ovat suhteellisen hyväkuntoisia ja useat hyvin toimeentulevia.

2010-luvulle tultaessa yhdeksi kansantalouden suurimmaksi ongelmaksi on nähty suurten ikäluokkien eläköityminen, ns. eläkepommi ja väestön vanheneminen. Väestökehityksen, kuten taloudellisenkaan kehityksen arviointi, ei kuitenkaan ole helppoa. Maahanmuutto Suomeen saattaa olla tulevaisuudessa ennusteita suurempi, mikä pitkällä aikavälillä tuo Suomeen tarpeellista työvoimaa. Lisäksi syntyvyys on viime vuosina ollut Suomessa nousussa. Pitkällä ajanjaksolla pienilläkin poikkeamilla saattaa olla merkitystä.

Kalle Elo (2011) on tarkastellut Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä, millaista olisi väestön ja eläkemenojen kehitys ilman suuria ikäluokkia. Hän tekee oletuksen, että syntyvyys olisi sotien jälkeen pysynyt väestön uusiutumistasolla (kokonaishedelmällisyys 2,1) aina 1960-luvun lopulle saakka ja maahan- ja maastamuuttoa ei olisi tapahtunut vuoteen 2008 saakka.

Tämän laskelman mukaan syntyneet ikäluokat olisivat siis olleet vuodesta 1945 lähtien huomattavasti pienempiä toteutuneisiin verrattuna ja työikäinen väestö olisi alkanut vähentyä jo 1980-luvun puolivälissä. Vuosikymmen myöhemmin myös koko väestön määrä olisi kääntynyt laskuun ja vuonna 2008 väestön määrä olisi ollut 4,2 miljoonaa.

Todellisuudessa Suomen väestö on kasvanut noin 1,5 miljoonalla vuodesta 1945 lähtien ja oli vuoden 2010 lopussa 5,4 miljoonaa. Sotien jälkeisen korkean syntyvyyden lisäksi väestömäärää on kasvattanut kuolleisuuden nopea pieneneminen ja parin viime vuosikymmenen aikana myös muuttovoitto.

Laskelmassa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä olisi todellisuutta suurempi, sillä matala syntyvyys olisi ehtinyt vaikuttaa vain alle 65-vuotiaan väestön määrään. Vanhushuoltosuhde eli yli 64-vuotiaiden suhde työikäiseen väestöön olisi noussut toteutunutta korkeammalle jo 1960-luvulla (kuvio 8). Sen sijaan kokonaishuoltosuhde, joka ottaa huomioon myös alle 15-vuotiaiden määrän, olisi vaihtoehtoisessa laskelmassa ollut todellisuutta edullisempi aina 1980-luvun puoliväliin saakka johtuen huomattavasti pienemmästä syntyvyydestä.

Kuvio 8. Laskelma huoltosuhteen kehityksestä vuosina 1945–2060. Todellinen ja vaihtoehtoinen laskelma ilman suuria ikäluokkia. Prosenttia.

Lähde: Kalle Elo (2011).

Voidaankin ajatella, että suuret ikäluokat ovat siirtäneet Suomen väestörakenteen epäsuotuisaa kehitystä muutamalla vuosikymmenellä. Vaihtoehtoisen laskelman mukaan 65 vuotta täyttäneitä olisi ollut jo vuonna 2005 viidennes Suomen väestöstä, kun heitä todellisuudessa oli 16 prosenttia. Vanhushuoltosuhde olisi ollut todellisuutta epäedullisempi aina 1960-luvun puolivälistä vuoteen 2020 saakka.

Lähteet:

Elo, Kalle 2011. Väestön ja eläkemenojen suuruus ilman suuria ikäluokkia. Yhteiskuntapolitiikka 4/2011.
Karisto, Antti (toim.) 2005. Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino.
Nieminen, Mauri 2005. Ikärakenteen muutos. Teoksessa: Pekka Myrskylä (toim.). Tallella ikä eletty. Ikääntyminen tilastoissa. Helsinki: Tilastokeskus.
Hyvinvointikatsaus 1/2002.
Heinonen, Ville & Kangaspunta, Kirsi & Räisänen, Heikki & Sardar, Paula 2009. Työllisyys ja työttömyys eri koulutustasoilla – tilastollinen tarkastelu. TEM-analyyseja 12/2009.

 

Päivitetty 12.3.2012