Suuret ikäluokat eläkeiässä

  1. Suuret ikäluokat ovat pienentyneet
  2. Suuret ikäluokat lähtivät kotiseudultaan koulutuksen ja työn perään
  3. Suurista ikäluokista suurin osa on eläkkeellä
  4. Koulutus pitää työelämässä mukana pidempään
  5. Suuret ikäluokat työskentelevät pidempään kuin edellinen sukupolvi
  6. Suuret ikäluokat ovat viivästyttäneet eläkepommia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Suuret ikäluokat ovat viivästyttäneet eläkepommia

Valtaosa Suomessa syntyneistä suurista ikäluokista on siirtynyt eläkkeelle. Vain pieni osa jatkaa työntekoa 68 ikävuoteen asti tai sen yli. Työelämän jättämisen jälkeen useimmilla on edessä aiempia sukupolvia pidempi eläkeikä. Monelle se näyttäytyy myönteisessä valossa. Suuret ikäluokat ovat suhteellisen hyväkuntoisia ja useat hyvin toimeentulevia.

2010-luvulle tultaessa yhdeksi kansantalouden suurimmaksi ongelmaksi on nähty suurten ikäluokkien eläköityminen, ns. eläkepommi ja väestön vanheneminen. Väestökehityksen, kuten taloudellisenkaan kehityksen arviointi, ei kuitenkaan ole helppoa. Maahanmuutto Suomeen saattaa olla tulevaisuudessa ennusteita suurempi, mikä pitkällä aikavälillä tuo Suomeen tarpeellista työvoimaa. Lisäksi syntyvyys on viime vuosina ollut Suomessa nousussa. Pitkällä ajanjaksolla pienilläkin poikkeamilla saattaa olla merkitystä.

Kalle Elo (2011) on tarkastellut Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä, millaista olisi väestön ja eläkemenojen kehitys ilman suuria ikäluokkia. Hän tekee oletuksen, että syntyvyys olisi sotien jälkeen pysynyt väestön uusiutumistasolla (kokonaishedelmällisyys 2,1) aina 1960-luvun lopulle saakka ja maahan- ja maastamuuttoa ei olisi tapahtunut vuoteen 2008 saakka.

Tämän laskelman mukaan syntyneet ikäluokat olisivat siis olleet vuodesta 1945 lähtien huomattavasti pienempiä toteutuneisiin verrattuna ja työikäinen väestö olisi alkanut vähentyä jo 1980-luvun puolivälissä. Vuosikymmen myöhemmin myös koko väestön määrä olisi kääntynyt laskuun ja vuonna 2008 väestön määrä olisi ollut 4,2 miljoonaa.

Todellisuudessa Suomen väestö on kasvanut noin 1,5 miljoonalla vuodesta 1945 lähtien ja oli vuoden 2010 lopussa 5,4 miljoonaa. Sotien jälkeisen korkean syntyvyyden lisäksi väestömäärää on kasvattanut kuolleisuuden nopea pieneneminen ja parin viime vuosikymmenen aikana myös muuttovoitto.

Laskelmassa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä olisi todellisuutta suurempi, sillä matala syntyvyys olisi ehtinyt vaikuttaa vain alle 65-vuotiaan väestön määrään. Vanhushuoltosuhde eli yli 64-vuotiaiden suhde työikäiseen väestöön olisi noussut toteutunutta korkeammalle jo 1960-luvulla (kuvio 8). Sen sijaan kokonaishuoltosuhde, joka ottaa huomioon myös alle 15-vuotiaiden määrän, olisi vaihtoehtoisessa laskelmassa ollut todellisuutta edullisempi aina 1980-luvun puoliväliin saakka johtuen huomattavasti pienemmästä syntyvyydestä.

Kuvio 8. Laskelma huoltosuhteen kehityksestä vuosina 1945–2060. Todellinen ja vaihtoehtoinen laskelma ilman suuria ikäluokkia. Prosenttia.

Lähde: Kalle Elo (2011).

Voidaankin ajatella, että suuret ikäluokat ovat siirtäneet Suomen väestörakenteen epäsuotuisaa kehitystä muutamalla vuosikymmenellä. Vaihtoehtoisen laskelman mukaan 65 vuotta täyttäneitä olisi ollut jo vuonna 2005 viidennes Suomen väestöstä, kun heitä todellisuudessa oli 16 prosenttia. Vanhushuoltosuhde olisi ollut todellisuutta epäedullisempi aina 1960-luvun puolivälistä vuoteen 2020 saakka.

Lähteet:

Elo, Kalle 2011. Väestön ja eläkemenojen suuruus ilman suuria ikäluokkia. Yhteiskuntapolitiikka 4/2011.
Karisto, Antti (toim.) 2005. Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino.
Nieminen, Mauri 2005. Ikärakenteen muutos. Teoksessa: Pekka Myrskylä (toim.). Tallella ikä eletty. Ikääntyminen tilastoissa. Helsinki: Tilastokeskus.
Hyvinvointikatsaus 1/2002.
Heinonen, Ville & Kangaspunta, Kirsi & Räisänen, Heikki & Sardar, Paula 2009.
Työllisyys ja työttömyys eri koulutustasoilla – tilastollinen tarkastelu. TEM-analyyseja 12/2009.

 

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.3.2012

Jaa