Haku
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Eurostatin kestävän kehityksen mittaristo on johdettu suoraan EU:n poliittisen strategian tavoitteista ja näin on tehty Suomessakin. Toinen vaihtoehto olisi lähteä liikkeelle kestävän kehityksen käsitteestä, mitä artikkelin alussa hahmotettiin. Käytännöllisemmän menetelmän etuna on poliittinen relevanssi: ollaan lähellä päättäjiä, koska mitataan sitä, mitä päättäjät ymmärtävät kestävällä kehityksellä. Haittana ovat jatkuvat muutokset mittaristossa, kun poliittiset tavoitteet vaihtelevat tai se, että jäädään jälkeen virallisten asiakirjojen tavoitteista.
Käytännöllisen tarkastelutavan varjopuolena ovat myös poliittiset kompromissit. EU:ssa näyttää olevan tapana vältellä ja piilotella viimeiseen saakka vaikeita aiheita. Jälkiviisaasti voi ihmetellä sitä, että taloudellisen kestävyyden pääindikaattoriksi on otettu pelkästään bkt per capita eikä velkaantuminen ole esillä lainkaan, kuten Suomen mittaristossa.
Ns. Stiglitzin komitean raportti korostaa sitä, että kestävän kehityksen mittariston pitäisi keskittyä erityisesti kestävyyden käsitteeseen eli tulevan hyvinvoinnin turvaamiseen. Eurostatin sosiaalisen kestävyyden indikaattoreissa on tämän hetken hyvinvoinnilla selvästikin suurempi paino kuin tulevan.
Käytännön asiatkin ovat ongelmallisia. Indikaattorit päivittyvät eri tahtia – osasta on tuoreita tietoja (2010) osasta vanhoja (2007). Tietoja myös puuttuu monista maista. Esitystapakaan ei ole selkein mahdollinen ja kuviot ovat pieniä ja vaikealukuisia. Tietokanta on käyttökelpoinen, kunhan sitä ensin oppii käyttämään.
Päivitetty 4.6.2012
Tilastokeskus
 Vaihde 09 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |