Lähipalvelujen merkitys kasvaa väestön ikääntyessä

  1. Lähipalvelujen taustalla keskushierarkiateoriat
  2. Asukkaiden näkemykset lähipalveluista vaihtelevat asuinalueen ja kotitaloustyypin mukaan
  3. Lähipalveluita kehitettävä käyttäjän näkökulmasta

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asukkaiden näkemykset lähipalveluista vaihtelevat asuinalueen ja kotitaloustyypin mukaan

Kuluttajatutkimuskeskus on kartoittanut palvelujen käyttäjien tarpeista lähteviä palvelujen sijainti- ja käyttökriteereitä useissa tutkimuksissa (esim. Kytö ym. 2011; Varjonen & Aalto 2010; Koistinen & Tuorila 2008; Kytö & Aatola 2004; Kytö ym. 2003). Palvelujen käyttäjät pyrkivät etenkin muuton yhteydessä optimoimaan asuinalueen valintansa niin, että kotitalouden palvelutarpeet tulevat mahdollisimman hyvin tyydytetyiksi (Kytö & Väliniemi 2009). Toisaalta kuluttajat ovat sopeutuneet elinympäristöönsä ja pyrkivät toimimaan arkielämänsä kannalta parhaimmaksi katsomallaan tavalla (Koistinen & Tuorila 2008). Ulkopuolisilla rakenteilla on siis vaikutusta kuluttajien valintoihin ja toimintaan. Elämisen puitteet eivät välttämättä vastaa sitä, mitä kuluttajat eniten haluaisivat ja mikä heitä eniten miellyttäisi, vaan niihin vaikuttavat muun muassa kuluttajien omat taloudelliset resurssit ja työpaikan sijainti. Esimerkiksi palveluita valittaessa erilaisilla tilannetekijöillä ja rajoitteilla voi olla kuluttajan mieltymyksiä suurempi vaikutus (esim. Marjanen 1997a ja 1997b).

Palvelujen saatavuudessa kohtuullisena pidetyt etäisyydet eroavat enemmän asuinalueittain kuin kotitaloustyypeittäin (kuvat 1 ja 2). Maaseudun haja-asutusalueilla on totuttu siihen, että palveluihin on jonkin verran matkaa. Lähipalveluina taajamissa pidettiin palveluita, joihin oli enintään kahden kilometrin matka. Näitä olivat pankkiautomaatti, linja-autopysäkki, ruokakauppa, posti, päiväkoti, peruskoulu ja lasten kerhot sekä apteekki − ikääntyneiden mielestä myös lääkäri. Muihin palveluihin pidettiin kohtuullisena enintään viiden kilometrin etäisyyttä. Haja-asutusalueilla pidettiin mainituille lähipalveluille kohtuullisena 2–5 kilometrin keskimääräistä etäisyyttä ja muille palveluille 5–10 kilometrin etäisyyttä (Kytö ym. 2003a).

Kuva 1. Kunnan keskustassa, lähiössä tai sivutaajamassa asuvan lapsiperheen kohtuullisena pitämä keskimääräinen etäisyys eräisiin palveluihin.

Lähde: Kytö ym. 2003a.

Kuva 2. Kunnan keskustassa asuvien ikääntyneiden kohtuullisena pitämä keskimääräinen etäisyys eräisiin palveluihin.

Lähde: Kytö ym. 2003a.

Kaupunkiseutujen asukkaat ovat tottuneet parempaan palvelutarjontaan. Se ilmenee niin, että lähipalvelut halutaan kävelyetäisyydelle, joksi katsottiin alle puolen kilometrin matka. Pääkaupunkiseudun lähiöissä asuvat toivoivat, että kävelyetäisyydellä kotoa löytyy ruokakauppa, terveysasema, liikuntapaikka, päiväkoti, koulu ja kirjasto. Lähiöiden palveluista erityisesti kauppa ja kirjasto houkuttelevat äärelleen muita palveluita ja luovat siten myönteisen palvelukehityksen alueelle. Toisaalta palvelujen ei tarvitse sijaita kotiovella, jos liikkuminen on järjestetty hyvin ja saavutettavuus on joustavaa. Myös kotipalveluja sekä räätälöityjä kuljetuspalveluja voidaan pitää tällöin lähipalveluina (Kytö ym. 2011).

Myös vuoden 2010 Asukasbarometrin (Strandell 2011) mukaan ylivoimaisesti tärkein lähipalvelu on ruokakauppa. Päivittäistavarakauppaverkoston harveneminen ja keskittyminen on tehnyt kaupan jakelusta tehotonta ja siirtänyt jakelukustannuksia kuluttajille. Kotitalouksien palkattoman tuotannon kokonaissummasta kaupassa käynti lohkaisee merkittävän osan. Vuonna 2006 kaupan jakelukustannuksista siirtyi kotitalouksille maksettavaksi 12 miljardia euroa. Tästä arviolta noin puolet koski päivittäistavarakauppaa, puolet erikoistavarakauppaa (Varjonen & Aalto 2010, 15).

Lähipalvelujen puuttuminen lisää selvästi etenkin lapsiperheiden muuttoalttiutta. Pääkaupunkiseudun muuttovirtoja käsitelleessä tutkimuksessa tyytymättömyys julkisten palvelujen järjestämiseen korreloi useissa muuttovirroissa terveydenhuollon, koulun läheisyyden, päivähoitomahdollisuuksien ja kulttuuritarjonnan kanssa. (Kytö ym. 2011, 62). Myös terveyskeskuspalvelujen huono saatavuus lisää lähinnä pienituloisten eläkeläisten muuttoaikeita. Suurituloisten asumisvalinnat ovat muita vähemmän riippuvaisia palvelujen saatavuudesta. Kotitalouksien käyttämien palvelujen määrällä, sijainnilla ja palveluissa esiintyneiden ongelmien määrällä on selvä yh­teys muuttoaikeisiin joskin eri kotitalouksien erilaiset arvot ja tarpeiden joustavuus lopuksi määräävät sen, mikä merkitys palvelutarjonnalla on muuttoaikeiden synnyssä (esim. Kytö 1998, 22; Kytö ym. 2003, 104).

Kuluttajatutkimuskeskus on kehittänyt yhdessä Tilastokeskuksen kanssa valtiovarainministeriölle julkisten palvelujen laatubarometrin (Valtiovarainministeriö 2010), jolla on mitattu palvelujen käyttäjien näkemyksiä eräiden julkisten palvelujen laadusta käyttökokemuksien kautta. Barometrissa on tiedusteltu mm. palvelujen käyttäjien tyytyväisyyttä joidenkin lähipalvelujen sijaintiin. Käyttäjien arviot lähipalvelujen saavutettavuudesta ovat huonontuneet viime vuosina selvästi, vaikka palvelujen sijaintia pidetään vielä melko hyvänä (kuva 3). Vaikka arviot perustuvat palvelujen käyttäjien subjektiivisiin kokemuksiin eivätkä välttämättä kuvaa palvelujen todellisen saavutettavuuden muutoksia, on todennäköistä, että trendi kuvaa myös palveluverkoston harvenemista koko maan tasolla.

Kuva 3. Palvelujen käyttäjien tyytyväisyys eräisiin palveluihin Suomessa vuosina 2003−2010 mitattuna kouluarvosanalla 4−10.

Lähde: Valtiovarainministeriö 2010.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 4.6.2012