Helpompi perustaa kuin pyörittää –
museot vetävät Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 3/2012.

Suomalaiset ovat laiskanlaisia taidenäyttelyissä ja museoissa kävijöitä vaikka muuten aktiivisia kulttuurin kuluttajia. Käynnit museoissa eivät ole lisääntyneet, vaikka niihin pääsee entistä useammin ilmaiseksi.
________________________

Guggenheim-hankkeen myötä on keskusteltu taidemuseoista poikkeuksellisen paljon. Edellisen kerran taidemuseot olivat julkisuudessa Ateneumin Picasso-näyttelyn yhteydessä, sitä ennen Kiasman rakentamiseen ja avausvuoden näyttelyihin liittyen kaukana 1990-luvulla.

Alkuvuoden keskustelussa ladattiin katteettomia odotuksia yhdelle museorakennukselle ja unohdettiin paljolti museoalan realiteetit ja se todellinen ympäristö, missä museot joutuvat Suomessa toimimaan.

Museoalalla hiljainen tieto kertoo, että uuden museon perustaminen on helppoa mutta ylläpito vaikeata. Museoliiton pääsihteerin Kimmo Levän mukaan uuden museon vaikeudet alkavat yleensä pian perustamisen jälkeen. Yleinen kokemus on, että kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen johtaja lähtee pois. Jotkut uudet museot eivät ole eläneet vuottakaan, ja taloudelliset odotukset ovat pääsääntöisesti ylioptimistisia. Museota eivät perusta useinkaan museoammattilaiset vaan muut asiasta kiinnostuneet.

Ilmaiskäynnit lisääntyneet, kokonaistaso vakaa

Suomessa on kaikissa museoissa yhteensä 2000-luvulla ollut likimain viisi miljoonaa käyntiä vuosittain (Taulukko 1). Kokonaismäärässä on itse asiassa ollut yllättävän vähän vaihtelua.

Nykyään noin puolet käynneistä tapahtuu ilman pääsymaksua. Ilmaiskäyntien osuus on ollut selvässä kasvussa. Kehityksen taustalla on ollut selkeästi museopoliittinen valinta, kynnyksen lasku. Jotkut museot ovat muuttuneet kokonaan ilmaisiksi, ja monissa on ilmaiskäyntien osuutta kasvatettu.

Samaan aikaan museopääsylipun keskihinta on noussut hiljalleen alle kolmesta eurosta runsaaseen viiteen euroon.

Taulukko 1. Museoissa käynti Suomessa 2000-luvulla

Käyntejä
milj. kpl		 Ilmaiskävijöiden
osuus, %		 Lipun hinta
keskimäärin,
euroa
2000 4,9 33 2,72
2001 4,7 37 2,72
2002 4,8 39 3,07
2003 4,5 39 3,12
2004 4,8 38 3,25
2005 4,3 38 3,28
2006 4,5 38 3,62
2007 4,6 44 4,51
2008 5,1 48 4,86
2009 5,0 49 5,21

Lähde: Museotilasto.fi

Sivun alkuun

Ruotsissa tuplamäärä kävijöitä

Ruotsissa museoiden ovet käyvät huomattavasti Suomea vilkkaammin. Ruotsin museoissa oli vuonna 2010 noin 19 miljoonaa käyntiä eli kaksi kertaa asukasta kohden.

Muissa Pohjoismaissa museokäynnit ovat suurin piirtein Ruotsin tasolla.

Sivun alkuun

Taidemuseot vetävät vähemmän kuin muut

Pääsylipun lunastaneista kävijöistä taidemuseoiden osuus on ollut viime vuosina vajaa neljännes. Muissa museoissa on siis kolme kertaa enemmän kävijöitä. Ilmaiskävijöistä taidemuseoiden osuus on ollut hieman suurempi, vajaat 30 prosenttia.

Koko maassa on taidemuseoissa ollut viime vuosina maksavia kävijöitä keskimäärin runsaat 0,6 miljoonaa vuosittain. Ilmaiskäyntejä on ollut 0,7 miljoonaa.

Helsingin taidemuseoissa on viime vuosina ollut keskimäärin 0,68 miljoonaa kävijää. Taidemuseoissa käynti keskittyy siis jo nyt paljolti Helsinkiin. Ilmaiskävijöiden osuus on ollut Helsingissä keskimäärin 45 prosenttia. Hyvinä vuosina on ollut yli 0,4 miljoonaa maksaneen asiakkaan käyntiä, huonoina on jääty 0,3 miljoonaan maksettuun käyntiin.

Kaupungin oman taidemuseon osuus on ollut Helsingissä kaikkien taidemuseoiden maksaneista käynneistä vajaa kymmenesosa ja ilmaiskävijöistä runsas viidesosa. Omassa taidemuseossa ilmaiskävijöiden osuus on ollut viime vuosina keskimäärin noin kaksi kolmasosaa kaikista kävijöistä.

Guggenheim-suunnitelmassa ehdotettiin ilmaiskävijöiden osuudeksi 20 prosenttia perustuen tiukentuneisiin sisäänpääsyn kriteereihin. Lippujen hinnat olisivat myös olleet verraten korkeita.

Guggenheim-suunnitelmassa arvioitiin maksavien kävijöiden pysyväksi vuotuiseksi määräksi 420 000 ja ilmaiskävijöiden määräksi 105 000. Jos verrataan tätä arviota kaikkien Helsingissä toimineiden taidemuseoiden viime vuosien keskimääräiseen 370 000 maksaneeseen kävijään, oli kasvuodotus aikamoinen. Kävijämäärän toivottiin kasvavan reilusti yli kaksinkertaiseksi koko Helsingissä. Ellei sitten oletettu, että käynnit muissa taidemuseoissa loppuvat.

Sivun alkuun

Kiasma realistinen verrokki

Minkä tahansa Helsinkiin suunnitellun uuden museon kävijämäärien kehityksen arvioinnissa on realistisempaa käyttää modernin taiteen museo Kiasman kävijäkäyrän toteutunutta muotoa (Kuvio 1)

Kuvio 1. Kiasmassa kävijät 1998–2011

Lähde: Valtion taidemuseon kävijätilastot

kuin Guggenheim-säätiön olettamaa, varsin loivasti laskevaa käyrää. Guggenheim-suunnitelmassahan kävijöiden vuotuinen keskitaso pitemmän päälle oletettiin peräti 87 prosentiksi ensimmäisen vuoden tasosta.

Kiasma sopii realistisen vertailun perustaksi, koska se on ainoa viime aikojen uusi, iso taidemuseo Helsingissä. Ensimmäisen vuoden tilastollinen kävijämäärä on vajaa, koska Kiasma avattiin vasta toukokuussa 1998. Keskimäärin kävijöitä on 14 vuoden aikana ollut noin 217 000 vuosittain, maksaneita 110 000. Maksaneiden kävijöiden vuotuinen keskitaso on alle 50 prosenttia lähtötasosta. Ja jos otetaan ensimmäiseen vuoden laskelmaan mukaan vuoden 1999 alkukuukaudet, myöhempien vuosien keskikävijämäärä on ollut alle 40 prosenttia ensimmäisen kokonaisen vuoden tasosta.

Toki kävijämäärät vaihtelevat aina jonkin verran vuosittain. Joka tapauksessa Guggenheim-museolle kaavaillut kävijämäärät ja 4,5 miljoonan euron pääsylipputulot eivät olleet kovin realistisia. Ei vaikka laskelman lähtötasona olisi pidetty Guggenheim-säätiön arvioimaa 602 000 kävijää ensimmäisen vuoden aikana. Pääsylipputulot olisivat Kiasman maksaneiden kävijöiden kehityskäyrän mukaan laskien jääneet silloin 1,5  –  2 miljoonan euron välille.

Pääsylipputulojen osuus on Kiasmassa ollut viime vuosina noin 8 – 10 prosenttia museon juoksevista kuluista. Guggenheim-hankkeessa pääsylipputulojen osuus juoksevista menoista olisi ollut runsaat 30 prosenttia.

Ulkomaisista museoista verrokkina tulisi kyseeseen lähinnä Ruotsin suosituin taidemuseo Tukholman Moderna Museet. Toki sen ympärillä asuu puolet enemmän ihmisiä ja kaupunki on Helsinkiä kansainvälisempi sekä museokäyminen on Ruotsissa Suomea huomattavasti aktiivisempaa.

Pääsylipputulojen osuus budjetista on Moderna Museetissa ollut viime vuosina 10 prosentin tienoilla, viime vuonna vähän yli. Museon maksaneiden kävijöiden määrä on ollut hieman runsaan 300 000 tienoilla, paitsi vuonna 2010, jolloin jäätiin reilusti alle. Maksaneiden osuus kaikista kävijöistä on ollut 55 – 60 prosentin paikkeilla. Moderna Museetin todellinen kävijämäärä onkin paljon alhaisempi kuin Helsingin Guggenheimin suunniteltu kävijämäärä oli, vaikka realistisesti ajatellen olettaisi asian olevan toisinpäin.

Sivun alkuun

Kynnys on madaltunut

Kynnystä Suomen museoihin on pyritty laskemaan. Vuonna 2010 ilmaiskävijöiden osuus oli Helsingin kaupungin museoista Tennispalatsissa 67 ja Meilahdessa 62 prosenttia, Espoon Emmassa yli 60 ja Valtion taidemuseossa 40 prosenttia.

Kannattaa varmaan harkita useammankin kerran, ennen kuin kynnystä lähdetään nostamaan. Guggenheimiin sellainen kulttuuripoliittinen viesti olisi liittynyt. Guggenheim-museossahan ilmaiskävijöiden osuus olisi suunnitelmien mukaan ollut huomattavasti alempi, noin 20 prosenttia.

Voidaan myös kysyä, olisiko suuri yleisö todella muuttanut yhden taidemuseon takia selvityksen ennusteen mukaisesti kulttuurista käyttäytymistään voimakkaasti taidemuseoissa käymisen ja vielä siitä maksamisen suuntaan? On muistettava, että gallerioissa, kuten useimmissa muissakin taidenäyttelyissä käyminen on Helsingissä ilmaista.

Sivun alkuun

Mies useammin mukana kuin teatterissa

Tilastokeskuksen ajankäyttö- ja vapaa-aikatutkimuksissa on kysytty jo muutaman vuosikymmenen ajan museoissa käyntejä kahteen ryhmään jaettuna. Tavallisissa museoissa käymistä on kysytty erikseen. Taidemuseoissa käyminen on yhdistetty samaan ryhmään muissa taidenäyttelyissä, gallerioissa tai erillisnäyttelyissä käymisen kanssa. Tämä kysymistapa nostaa varmaan taidemuseoissa käyntien tasoa, koska mukaan tulee luettua myös kirjastojen, oppilaitosten ja työpaikkojen taidenäyttelyt yms.

Naiset käyvät aktiivisemmin taidemuseoissa ja -näyttelyissä kuin miehet. Tilanne on siis samantyyppinen kuin muillakin kulttuuripalvelujen kuluttamisen alueilla: naiset ovat aktiivisempia kuin miehet. Ero ei ole kuitenkaan niin suuri kuin teatterissa käymisessä.

Vuonna 2009 naisista oli viimeisen vuoden aikana käynyt teatterissa 51 prosenttia, taidetta tutkailemassa 49 prosenttia. Miehistä taas oli taidemuseoissa tai -näyttelyissä käynyt 37 prosenttia, mutta teatterissa vain 33 prosenttia (Taulukko 2). Kuvataide onkin selvästi tasavertaisemmin eri sukupuolia kiinnostava kulttuurin harrastusmuoto.

Taulukko 2. Käynyt taidemuseoissa tai -näyttelyissä, prosenttia miehistä ja naisista

  Miehet Naiset
1981 29 43
1991 38 50
1999 28 40
2002 37 47
2009 37 49

 

Taulukko 3. Taidemuseoissa tai -näyttelyissä vuoden aikana käyneet, prosenttia ikäryhmästä

  10 – 14 15 – 24 25 – 44 45 – 64 65 – 
1981 42 40 41 35 20
1991 49 53 44 45 30
1999 36 37 37 37 22
2002 46 46 45 44 29
2009 53 47 42 47 34

Taulukko 4. Taidemuseossa tai -näyttelyssä vuoden aikana käyneet, prosenttia ryhmästä

  1981 1991 1999 2002 2009
Ylempi toimihenkilö 71 68 69 66 60
Alempi toimihenkilö 52 53 40 49 47
Tuotantotyöntekijä 19 26 17 23 31
Palvelutyöntekijä 23 35 21 30 28
Muu yrittäjä 46 47 39 52 43
Maatalousyrittäjä 14 32 17 32 36
Koululainen, opiskelija 52 65 46 53 54
Työtön 29 35 23 42 37
Eläkkeellä 20 33 24 31 36
Kotitaloutta hoitava 30 42 30 32 38

Taulukoiden lähde: Vapaa-aikatutkimus ja ajankäyttötutkimus. Tilastokeskus

Muissa kuin taiteeseen keskittyneissä museoissa ero on vielä pienempi. Miehet käyvät niissä yhtä paljon kuin taidemuseoissa, mutta naiset selvästi harvemmin kuin taidemuseoissa.

Ikäryhmittäisessä tarkastelussa eniten ovat lisääntyneet kaikkein nuorimman ikäryhmän, 10 – 14-vuotiaitten käynnit taidemuseoissa (Taulukko 3). Selitys liittynee ainakin osin koulun piirissä tapahtuneisiin taidenäyttelyihin ja luokkaretkiin. Myös 15 – 24-vuotiaat ovat jonkin verran lisänneet käyntejään taidemuseoissa ja -näyttelyissä.

Sen sijaan 25 – 44-vuotiaat ovat vähentäneet käyntejään. Kun verrataan lukuja muiden museoiden kävijäosuuksiin, tämä on ainoa ikäryhmä, joka käy enemmän muissa museoissa kuin taidenäyttelyissä ja -museoissa.

Ylemmän korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat innokkaimpia taidemuseoissa ja -näyttelyissä kävijöitä. Heidän aktiivisuutensa on kuitenkin laskenut aina 1980-luvulta saakka. Alemman korkea-asteen suorittaneet ovat myös hieman passivoituneet, mutta lasku ei ole niin merkittävä kuin ylemmän korkea-asteen suorittaneiden keskuudessa.

Muissa museoissa käyneiden osuus väestöstä on kaikissa ylemmissä koulutusasteissa hieman matalampi kuin taidemuseoissa ja -näyttelyissä. Alemmissa koulutusasteissa tilanne oli lievästi päinvastainen, mutta erot ovat hyvin pieniä alempien koulutusasteiden välillä.

Ammatin mukainen jaottelu on samantapainen kuin koulutusasteen mukainen. Suhteellisesti eniten taidetta harrastavat ylemmät toimihenkilöt, mutta heidän käyntiaktiivisuutensa on laskenut viimeisten vuosikymmenien kuluessa (Taulukko 4). Tämä on kiinnostavaa, koska esimerkiksi teatterissa käynneissä ei ole vastaavaa kehitystä.

________________________

Sivun alkuun

Henkilöstö kasvanut 2000-luvulla

Museot ovat aika pieni tekijä kansantaloudessa mutta myös kulttuurin kokonaistaloudessa. Museoiden osuus kulttuuristen alojen arvonlisäyksestä on 2000-luvulla ollut vain 0,2 prosenttia ja kulttuurialojen työllisistä 0,3 prosenttia.

Päätoimisesti hoidettujen museoiden henkilötyövuosina mitattu työntekijämäärä on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla lähes 40 prosenttia (Kuvio 2). Henkilöstöä on nykyään reilut 2 600 henkeä. Museoammattilaisten osuus on ollut 40 prosenttia viime vuosina.

Kuvio 2. Päätoimisesti hoidettujen museoiden henkilöstö 1999–2010

Lähde: Museotilasto, Kulttuuritilasto. Tilastokeskus

Palkkakustannusten osuus on ollut viime vuosina hieman vajaa puolet kaikista museoiden menoista.

Henkilöstön lisäys liittyy ennen kaikkea valtionapujen kasvuun 2000-luvulla. 1990-luvulla jätettiin valtionapujen indeksikorotukset kokonaan tekemättä, ja 2000-luvulla ne on sitten tehty takautuvasti. Vajaa puolet valtionavuista on peräisin veikkausvoittovaroista, runsas puolet budjetista. Tänä vuonna valtion talouden säästöpäätösten takia museohenkilöstön määrä tulee laskemaan.

Museoiden lukumäärä ei ole kasvanut henkilöstön kanssa. Museoyksiköitä oli 330 vuonna 2010, niistä puolet oli kulttuurihistoriallisia museoita.

________________________

Sivun alkuun

Optimistisia oletuksia vaikutuksista

Uusille museohankkeille maalaillaan usein aika optimistisia vaikutusoletuksia. Näin tehtiin aikoinaan Kiasmankin yhteydessä, ja nyt sama näytti tapahtuvan Guggenheimin yhteydessä.

Voiko museolla olla omasta toimintaympäristöstään poikkeavaa vaikutusta alueen kokonaiskehitykseen? Vastaus on minusta aika selvästi kielteinen. Bilbao ontuu esimerkkinä, koska siellä koko maakuntakaupungin infrastruktuuri rakennettiin täysin uusiksi ja Guggenheim-museon ympäristö muokattiin sen ehdoilla. Baskialueen yhteiskuntapoliittinen tilanne on muuttunut täysin museosta huolimatta, mutta sattumoisin samaan aikaan. Myös matkailun suhteellinen merkitys on moninkertainen Espanjassa Suomeen verrattuna.

Kuitenkaan Bilbaon seudun kokonaistalouden kehitys ei ole liiemmin poikennut Espanjan kehityksestä.

Suomessa Guggenheim-hankkeen uusi matkailutalouden tuottovaikutus olisi realistisesti laskien ollut huomattavasti esitettyä vaatimattomampaa tehtäviin investointeihin nähden. Alueelliseen matkailusatelliittiin perustuvien laskelmieni mukaan hanke ei olisi ollut elinkeinopoliittisesti eikä erityisesti matkailutalouden kannalta kannattava.

Sisältöjä rakennusten sijaan

Helsinki tarvitsee vetovoimaisia rakennuksia, mutta paljon enemmän sisältöjä. Kulttuurin seiniä on jo aika lailla. Mielekkäämpää olisi ennen uudisrakennusta ollut pohtia nykyisten rakennusten muokkaamista Kaapelin tai Suvilahden tapaan ja keskittyä sisällön kehittämiseen.

Jos Helsingin brändiä halutaan nostaa, olisi sekin mielekkäämpää tehdä sellaiselta kulttuuri- ja taidepoliittiselta pohjalta, jolta Suomi on tähänkin saakka ponnistanut. Voihan Helsingin vetävyys jopa laskea, jos brändin muokkaus on ristiriidassa muun kokonaisilmeen kanssa.

Meillä on esimerkiksi ollut kulttuuripoliittisesti tärkeä matalan kynnyksen sisäänpääsypolitiikka museoihin. Jos kynnystä nostetaan, vaikutus voi olla negatiivinen.

________________________

Lähteet:

Guggenheim Helsinki: konsepti- ja kehitysselvitys, Helsingin kaupungin tarkistama käännös, alkuperäinen The Solomon R. Guggenheim Foundation 2011

Moderna Museets årsredovisningar, 2007-11

Ajankäyttötutkimus. Tilastokeskus.

Vapaa-ajan tutkimus. Tilastokeskus.

Valtion taidemuseo, kävijätilastot.

Museotilasto.fi

Kulturrådet, Sverige 2012. Museer 2010.

Alanen Aku: Artikkeli Guggenheimin varjossa -pamflettikirjassa, toim. Kaarin Taipale, 2012.

Päivitetty 5.6.2012