Monet syrjäseutujen vanhukset asuvat vielä puutteellisesti

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Niina Jaako on tietopalvelusuunnittelija Tilastokeskuksen Oulun aluepalveluyksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2012.

Suomessa on yhä enemmän yksin asuvia vanhuksia. 75 vuotta täyttäneistä lähes 200 000 asuu yksin. Kotona asuminen on monelle tärkeä elämänlaatua ylläpitävä tekijä. Erityisesti syrjäseuduilla ongelmaksi voivat kuitenkin muodostua puutteelliset asuinolot ja palveluiden huono saatavuus.

Yhä useampi suomalainen on vanhus. Millaiset ovat tämän kasvavan väestöryhmän asuinolot? Moniko vanhus asuu yksin? Monellako on ahdas tai puutteellisesti varustettu asunto? Näihin kysymyksiin haki vastauksia vuonna 1989 ilmestynyt vanhusten asuinoloja käsittelevä Tilastokeskuksen julkaisu. Kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia. Tässä artikkelissa tarkastelen yli 74-vuotiaiden yksin asuvien asuinoloja ja asuinalueita.

Nykyisin on yleisempää asua yksin kuin kahdestaan. Suomessa on yli 2,5 miljoonaa asuntokuntaa, joista 41 prosenttia on yhden hengen asuntokuntia, kun vuonna 1985 niitä oli vajaa kolmannes (kuvio 1). Vuoden 1975 väestölaskennassa oli vielä eniten kahden hengen asuntokuntia, mutta jo seuraavassa väestölaskennassa vuonna 1980 oli eniten yhden hengen asuntokuntia. Yhden hengen talouksien osuus sekä määrä kasvavat koko ajan.

Kuvio 1. Asuntokuntien keskikoko vuosina 1985, 2000 ja 2011. Henkilöä keskimäärin asuntokunnassa.

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Väestö ikääntyy ja myös yksin asuvien keski-ikä nousee. Yksin asuvista 20 prosenttia oli yli 74-vuotiaita vuonna 2011. Heitä oli lähes 200 000. Yli 65-vuotiaiden määrä puolestaan ylitti jo miljoonan heinäkuussa 2012. Koska naiset elävät miehiä pitempään, liki 80 prosenttia yksin asuvista ikäihmisistä on naisia. Yleisin syy vanhusten yksin asumiseen on leskeys. Seuraavaksi yleisimpiä syitä ovat naimattomuus tai avioero. Ikäihmisen yksin asumisen syy voi olla myös puolison joutuminen laitoshoitoon.

Yksin asuvien osuus kasvaa Kainuun ja Lapin pienissä kunnissa

Yksin asuvien vanhusten lukumäärä on liki kaksinkertaistunut vuosina 1987–2011. Heidän määränsä on kasvanut eniten suurissa kaupungeissa, joissa väestön kasvu on muutenkin ollut huomattavaa. Vuonna 1987 yksin asuvien yli 74-vuotiaiden osuus asuntokunnista oli koko maassa vajaat 6 prosenttia ja vuonna 2011 noin 8 prosenttia. Eniten yksin asuvien ikäihmisten suhteellinen osuus on kasvanut Kainuun ja Lapin pienissä kunnissa sekä muuallakin väestömäärältään pienissä ja maaseutumaisissa kunnissa. Näissä kunnissa yksin asuvien osuus on lisääntynyt tarkastelujaksolla noin 10 prosenttiyksikköä.

Yksin asuvien yli 74-vuotiaiden osuus kaikista asuntokunnista on suuri niissä syrjäisissä ja maaseutumaisissa kunnissa, joissa asuu runsaasti ikääntyneitä. Yksinasuvia vanhuksia on suhteellisen vähän lapsiperheiden suosimissa taajaan asutuissa kunnissa, jotka sijaitsevat suurten kaupunkien läheisyydessä. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Yksin asuvat yli 74-vuotiaat kunnittain vuonna 2011. Osuus kaikista asuntokunnista. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Sivun alkuun

Kolmannes yli 74-vuotiaista yksin asuvista asuu pientalossa

Lähes 54 000 eli reilu neljännes yksin asuvista yli 74-vuotiaista asuu erillisessä pientalossa. Pientalot ovat yleensä omakotitaloja. Koko maan tasolla yksinään pientaloissa asuvien osuus on vuosina 1987–2011 jopa vähentynyt, mutta joissain kunnissa yksin asuvien suhteellinen määrä on kasvanut huomattavasti.

Miehet asuvat naisia yleisemmin pientaloissa. Iäkkäillä miehillä kerros- ja omakotitaloasuminen on lähes yhtä yleistä, mutta naisista yli puolet asuu kerrostaloissa ja alle viidennes pientaloissa. Yli 74-vuotiaista yksin asuvista 70 prosenttia asuu kerros- tai rivitalossa. Kerros- ja rivitalot sijaitsevat yleisimmin kaupungin tai kunnan keskustassa tai taajamassa ja pientalot usein maaseudulla tai haja-asutusalueella. Yksin asuvien ikäihmisten osuus pientaloissa onkin suurin Lapin ja Pohjanmaan maakuntien maaseutumaisissa ja harvaan asutuissa kunnissa.

Lähes 70 prosenttia yksin asuvista ikäihmisistä asui omistusasunnossa ja kolmannes puolestaan vuokralla vuonna 2011. Omistusasunnoissa asuminen on lisääntynyt ikäihmisten keskuudessa koko maan tasolla vain 7 prosenttia vuosina 1987–2011, mutta alueelliset erot ovat suuret.

Sivun alkuun

Yksin asuvista yli 74-vuotiaista runsaat 16 000 asuu puutteellisesti varustetussa asunnossa

75 vuotta täyttäneistä yksin asuvista hieman yli 16 000 eli 8 prosenttia asuu puutteellisesti varustetussa asunnossa. Puutteellisesti varustetusta asunnosta puuttuu joko peseytymistilat tai keskuslämmitys. Puutteellisen varustelun lisäksi asunnossa voi olla myös esteettömyysongelmia. Vaaraman ym. (2010) mukaan asunnon esteettömyysongelmiin on viime vuosina kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota ja ne ovat vähentyneet.

Puutteellisesti varustetut asunnot ovat useimmiten pientaloja ja sen lisäksi useimmiten omistusasuntoja. Yksin asuvien ikäihmisten asuttamista pientaloista peräti neljännes on puutteellisesti varustettuja ja näitä pientaloja on hieman vajaa 14 000. Puutteellisesti varustetut pientalot ovat yleensä hyvin vanhoja ja sijaitsevat usein pienissä ja harvaan asutuissa kunnissa (kuvio 3).

Kuvio 3. Puutteellisesti varustetuissa asunnoissa yksin asuvat yli 74-vuotiaat asuntokunnat vuonna 2011. Osuus yli 74-vuotiaiden yksin asuvien asuntokunnista. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot.

Yksin asuvista ikäihmisistä noin 7 prosenttia asuu asunnossa, joka on valmistunut ennen vuotta 1940. Suurin osa, liki 60 prosenttia, asuu asunnossa, joka on valmistunut vuosien 1940 ja 1979 välisenä aikana. Reilu kolmannes yksin asuvista vanhuksista asuu asunnossa, joka on valmistunut vuoden 1980 jälkeen. Esimerkiksi Oulun seudulla ja pääkaupunkiseudulla rakennuskanta on sangen nuorta.

Sivun alkuun

Yksin asuvat vanhukset tulevaisuuden haasteena

Vanhuus tuo tullessaan erilaisia fyysisiä vaikeuksia, kuten ongelmia pukeutumisessa, ulkona liikkumisessa sekä päivittäisissä askareissa. Lähipalvelumatkojen hankaluus ja asunnon puutteet voivat heikentää iäkkäiden elämänlaatua (Vaarama ym. 2010). Päivittäisistä toimista selviytyminen on yksi keskeinen tekijä ikäihmisten elämänlaadulle, ja tutkimusten mukaan elämänlaatu säilyy hyvänä sitä pidempään, mitä kauemmin kotona asuminen on mahdollista.

Yksin asumisen haaste erityisesti haja-asutusalueilla on tarvittavan avun riittävyys, sillä kotipalveluhoitoa tarvitsevien määrä kasvaa koko ajan. Terveys- ja sosiaalipalvelut ovatkin tärkeitä elämänlaadun ylläpitäjiä. (Vaarama ym. 2010.)

Helposti saavutettavat lähipalvelut ovat tärkeitä erityisesti vanhuksille. Syrjäseuduilla ongelmana ovat lähipalvelujen puutteet ja pitkät etäisyydet. Maaseudun haja-asutusalueilla on kuitenkin totuttu pitkiin palveluetäisyyksiin ja kaupunkeja huonompaan palvelutarjontaan, mutta ikääntyminen vie usein oman auton käyttömahdollisuuden. Asiakkaiden kuljettaminen palvelujen luo on yleistynyt ja liikenteen merkitys korostuu. (Kytö 2012.)

Myös yksinäisyys lisääntyy iän myötä. Jatkuvasti itsensä yksinäiseksi kokeminen on naisilla hieman yleisempää kuin miehillä (Vaarama ym. 2010). Yksinäisyyttä aiheuttavat esimerkiksi elämäntilanteiden muutokset, sosiaalisten suhteiden vähyys sekä terveyden heikkeneminen (Routasalo ym. 2003).

Kumpi on onnellisempi, peräkylän mummu piilopirtissään vai kaupunkimummu yksiössään? On mielenkiintoista, että Vaaraman ym. (2010) mukaan yksinäisyys on harvinaisinta maaseudulla ja yleisintä keskustassa asuvilla, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Myös tämä seikka puolustaisi sitä, että vanhusten olisi hyvä saada asua kotonaan mahdollisimman pitkään, vaikkakin kotitalo olisi kaukana kunnan keskuksesta. Julkisen kotihoidon ohella perheiden ja ystävien rooli yksin asuvien vanhusten tukena on tulevaisuudessa yhä suurempi.

 

Asuntoväestö. Väestötietojärjestelmän mukaan asuntoväestöön kuuluvat varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti kirjoilla olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Asuntoväestöllä pyritäänkin kuvaamaan itsenäistä asumista. Tilastossa ovat mukana yleensä asunnot, joissa on keittiö, wc, peseytymistilat ja oma sisäänkäynti.

 

Lähteet:

Kytö, Hannu 2012. Lähipalvelujen merkitys kasvaa väestön ikääntyessä. Hyvinvointikatsaus 2/2012.

Routasalo, Pirkko & Pitkälä, Kaisu & Savikko, Niina & Tilvis, Reijo 2003. Ikääntyneiden yksinäisyys. Kyselytutkimuksen tuloksia. Vanhustyön keskusliitto.

Tilastokeskus 1989. Asuinolot 1986: vanhusten asuinolot. Asuminen 1989:1. Helsinki: Tilastokeskus.

Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.) 2010. Suomalaisten hyvinvointi 2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8cec7cec-5cf3-4209-ba7a-0334ecdb6e1d.

 


Päivitetty 11.3.2013

Jaa