Maahanmuuttajakeskittymiä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla

  1. Maahanmuuton motiivit alkavat monipuolistua 1990-luvulla
  2. Maaseutukin alkaa saada muuttovoittoa maahanmuuttajista
  3. Venäläissyntyiset ovat levinneet laajimmalle alueelle
  4. Ruotsi yleisin lähtömaa vain Ahvenanmaalla
  5. Somalialaisia on myös Itä-Suomen harvaanasutuilla alueilla
  6. Maahanmuuttajat ovat sirottuneet ympäri Suomen
  7. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Maahanmuuttajat ovat sirottuneet ympäri Suomen

Maahanmuuttajia on tullut Suomeen 213 maasta. Alueellinen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että suurin osa maahanmuuttajista on tullut suhteellisen harvasta lähtömaasta. Kaksi maahanmuuttajaryhmää erottuu joukosta levinneisyytensä vuoksi: Venäjä ja Viro. Ruotsista, Myanmarista ja entisen Jugoslavian alueelta tulleet maahanmuuttajat erottuivat alueellisen keskittyneisyytensä vuoksi.

Kuva muuttuu selvästi, kun tarkasteluun otetaan myös ne maat, joiden osuus alueilla on toiseksi suurin. Tässä tarkastelussa maiden määrä lisääntyy kuudella: Somalia, Turkki, Irak, Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta ja Latvia. Samalla käsitys maahanmuuttajien alueellisesta sijoittumisesta saa lisäsävyjä: vaikka pääkaupunkiseutu on suosituin alue, maahanmuuttajia asuu myös maan muissa osissa. Yllättävää on esimerkiksi somalialaisten suurehko osuus maan itäosissa.

 

Artikkelin käsitteitä
Ulkomaalainen ja maahanmuuttaja:
Artikkelissa käytetään sekä ulkomaalaisen että maahanmuuttajan käsitteitä. Niillä tarkoitetaan ulkomailla syntynyttä henkilöä, joka on myös syntyperältään ulkomaalainen. Ulkomaista syntyperää olevan henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Tällöin esim. suomalaissyntyiset paluumuuttajat Ruotsista eivät ole tarkastelussa mukana.

Maahanmuuttajan tausta:
Ulkomaalaisen (maahanmuuttajan) kansallista taustaa kuvataan syntymämaan eli lähtömaan avulla. Ulkomailla syntyneen kansallisuus on äidin syntymämaa, jos se tunnetaan. Jos vain isän syntymämaa tunnetaan, niin kansallisuus on isän syntymämaa. Jos vanhempien syntymämaasta ei ole tietoa, kansallisuus on henkilön oma syntymämaa. muussa tapauksessa henkilön oma syntymämaa. – Tilastokeskuksen väestörakennetilastossa syntymämaasta käytetään nimitystä taustamaa.

 

Suomen aluejako
Suomi on jaettu suuralueiksi yhdistämällä kaksi-kolme vierekkäistä maakuntaa: Uusimaa, Lounais-Suomi, Etelä-Häme, Kaakkois-Suomi, Keskinen Suomi, Itä-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Ahvenanmaa.
Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Ahvenanmaa muodostavat oman suuralueensa.

Suuralueiden sisällä alue on jaettu kaupunkialueisiin ja maaseutuun.
Kaupunkialueet ovat kaupunkimaisia kuntia (pl. Kaskinen) tai usean kunnan kaupunkiseutuja väestötilaston kaupunkiseutuluokituksen mukaan. Kaupunkialueista kehittynein ja suurin on valittu suuralueen keskukseksi Antikaisen (2001) kaupunkiverkkotutkimuksen mukaisesti.
Maaseutu on jaettu suuralueen sisällä yleisen maaseudun kolmijakoisen luokituksen mukaisesti kaupungin läheiseen maaseutuun, perusmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Kaupungin läheinen maaseutu ja perusmaaseutu on yhdistetty taajamamaaseuduksi.
Kukin suuralue on yleensä jaettu seuraaviin vyöhykkeisiin:
  • keskus
  • muut kaupunkialueet kuin keskus
  • taajamamaaseutu ja
  • harvaan asuttu maaseutu Jos yksittäisessä kunnassa jonkin maahanmuuttajaryhmän osuus maahanmuuttajista on suuri, on koko vyöhyke oheisissa kartoissa (kuviot 2 ja 3) jouduttu joskus merkitsemään kyseisen maahanmuuttajaryhmän alueeksi (alue on samanvärinen).

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 9.12.2013