Julkaistu: 8.12.2014

Vapaa sivistystyö on merkittävä osa aikuiskoulutusta

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Tarja Seppänen on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Oppilaitokset järjestävät paljon aikuiskoulutusta, jonka tavoitteena tutkinnon suorittamisen sijaan on yleissivistyksen ja ammatillisen osaamisen lisääminen. Tästä koulutuksesta vapaan sivistystyön osuus on merkittävä. Koulutus tavoittaa hyvin iältään ja koulutustaustaltaan erilaisia opiskelijoita. Kulttuurialat ovat suosituimpia.

Työn sisältö ja ympäristö muuttuvat koko ajan, minkä vuoksi tarvitaan monenlaista osaamista. Yksilön kannalta tämä tarkoittaa omien kykyjen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä ja ajan tasalla pitämistä. Harrastuskurssit ja opinnot itsensä sivistämiseksi ja omaksi iloksi ovat myös tärkeitä elämänsisältöjä.

Tutkintoon johtamattoman koulutuksen tavoitteena on yleissivistyksen ja ammatillisen osaamisen lisääminen, ja siihen osallistujat ovat pääosin aikuisia. Koulutus ei johda tutkintoon (ei ole tutkintotavoitteista) ja se on kestoltaan vähintään kuusi tuntia. Tällaisia koulutuksia ovat mm. lyhyet kurssit, vapaan sivistystyön koulutukset ja yksittäiset perus- ja lukioasteen aineopintokurssit sekä yksinomaan aikuiskoulutuksena järjestettävät koulutukset kuten kauppateknikko ja työteknikko. Myös ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot, auskultointityyppinen opettajankoulutus, avoimen ammattikorkeakoulun ja avoimen yliopiston opinnot lasketaan mukaan.

Oppilaitokset tarjoavat kouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen mahdollisuuksia järjestämällä sisällöltään ja laajuudeltaan vaihtelevaa tutkintoon johtamatonta koulutusta, joka voi olla mm. vapaana sivistystyönä järjestettyä koulutusta, työvoimapoliittista aikuiskoulutusta ja ammatillista lisäkoulutusta.

Tässä artikkelissa kuvaan oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen osallistuja- ja tuntimäärien sekä sisällön kehitystä vuosina 2004–2012, jolta ajalta käytettävissä olevat tiedot ovat vertailukelpoisia. Tarkastelun kohteena olevat oppilaitokset ilmenevät taulukosta 1. Artikkelin lopussa esitän joitakin taustatietoja yleissivistävien oppilaitosten (pl. musiikkioppilaitokset) opiskelijoista. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen oppilaitosten aikuiskoulutustilastoon (ks. tietolaatikko).

Vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestävät valtaosan koulutuksesta

Vuonna 2012 oppilaitosten tutkintoon johtamattomaan aikuiskoulutukseen osallistuttiin runsaat 2,2 miljoonaa kertaa ja opetustunteja annettiin noin 5,5 miljoonaa (taulukko 1). Vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestivät valtaosan koulutuksesta: niissä oli neljä viidesosaa osallistumistapauksista ja lähes kolme viidesosaa opetustunneista. Ammatillisissa oppilaitoksissa oli noin kuudesosa osallistumisista ja kolmasosa opetustunneista. Naisia osallistuneista oli kaksi kolmasosaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa naisten osuus oli selvästi pienempi, kaksi viidesosaa osallistuneista.

Taulukko 1. Oppilaitosten tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus oppilaitostyypeittäin vuonna 2012.

Oppilaitostyyppi Tutkintoon johtamatonta
aikuiskoulutusta järjestäneitä
oppilaitoksia
Osallistumis-tapauksia (brutto) Naisia Opetustunteja
% % % %
Ammatilliset oppilaitokset 173 28,5 355 916 16,0 41 1 828 970 33,2
Vapaan sivistystyön oppilaitokset 1) 319 52,6 1 780 001 80,2 72 3 157 110 57,3
Musiikkioppilaitokset 88 14,5 1 796 0,1 70 21 324 0,4
Ammattikorkeakoulut 27 4,4 82 272 3,7 69 506 250 9,2
Yhteensä 2012 607 100,0 2 219 985 100,0 67 5 513 654 100,0
     
Yhteensä 2011 614   2 230 438   67 5 643 402  
2010 618   2 211 919   67 5 740 981  
2009 634   2 254 156   66 5 413 030  
2008 673   2 267 722   66 5 673 223  
2007 704   2 269 226   66 5 886 335  
2006 716   2 311 412   65 5 690 149  
2005 792   2 340 949   65 5 592 943  
2004 809   2 245 956   66 5 700 672  

1) Kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset ja opintokeskukset.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Tutkintoon johtamatonta koulutusta järjestäneiden oppilaitosten määrä on vähentynyt vuoden 2004 runsaasta 800 oppilaitoksesta noin 600 oppilaitokseen vuonna 2012. Vastaavana aikana osallistujien määrä on pysynyt samalla tasolla ja opetustuntien määrä hieman vähentynyt (-3 prosenttia). Naisten osuus on pysytellyt kahdessa kolmasosassa osallistuneista.

Koulutustyypeittäin tarkasteltuna suurin osa, kolme neljäsosaa, osallistumisista oli vapaana sivistystyönä järjestetyssä aikuiskoulutuksessa vuonna 2012 (taulukko 2). Työnantajan tilaamat kurssit keräsivät osallistumisista lähes 10 prosenttia. Opetustunneista runsas puolet annettiin vapaana sivistystyönä järjestetyssä aikuiskoulutuksessa ja runsas viidesosa työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa.

Taulukko 2. Oppilaitosten tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus koulutustyypeittäin vuonna 2012.

Koulutustyyppi Osallistumistapauksia Naisia Opetustunteja
(brutto)
% % %
Ammatillinen lisäkoulutus, ei oppisopimus 116 572 5,3 41 421 834 7,7
Ammatillinen lisäkoulutus, oppisopimus 4 813 0,2 74 53 719 1,0
Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 59 488 2,7 49 1 174 666 21,3
Työnantajan tilaamat kurssit 201 723 9,1 47 335 139 6,1
Vapaana sivistystyönä järjestetty koulutus 1 677 441 75,6 73 2 938 349 53,3
Avoin ammattikorkeakouluopetus 14 356 0,6 66 269 872 4,9
Avoin yliopisto-opetus 1) 44 615 2,0 79 70 510 1,3
Muut koulutukset 100 977 4,5 55 249 565 4,5
Yhteensä 2 219 985 100,0 67 5 513 654 100,0

1) Ei sisällä tietoja avoimesta yliopisto-opetuksesta yliopistojen itsensä toteuttamana.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Opetustuntien jakauma koulutustyypin mukaan on pysynyt melko samalla tasolla vuosina 2004–2012 lukuun ottamatta ammatillista lisäkoulutusta (ei oppisopimus), jossa vuosina 2007–2008 opetustuntien määrä oli noin neljä prosenttiyksikköä suurempi muihin vuosiin verrattuna ja työnantajien tilaamia kursseja, joiden opetustuntien osuus on puolittunut vuodesta 2007 nykyiselle tasolle.

Sivun alkuun

Kulttuuriala on suosituinta

Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen tuntimäärä vaihteli suuresti koulutuksen sisällön mukaan (kuvio 1). Annetuista opetustunneista noin 1,6 miljoonaa (29 %) oli sisällöltään kulttuurialaa vuonna 2012. Humanistisen ja kasvatusalan opetusta annettiin runsas 1,1 miljoonaa opetustuntia (20 %), sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opetusta runsas 0,8 miljoonaa opetustuntia (15 %) sekä tekniikan ja liikenteen alan opetustunteja reilu 0,7 miljoonaa tuntia (13 %).


Kuvio 1. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunnit koulutuksen pääasiallisen sisällön mukaan vuonna 2012. Miljoonaa tuntia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Seuraavassa käydään hieman tarkemmin läpi tuntimääriltään suurimpia opetussisältöjä.

Kulttuurialalla merkittävimmät koulutusalat ovat käsi- ja taideteollisuus ja musiikki. Vuoden 2012 1,6 miljoonasta opetustunnista kolmasosa oli käsi- ja taideteollisuuteen sekä käden taitoihin liittyvää opetusta. Runsas 30 prosenttia oli musiikin opetusta. Kuvataiteen alaan liittyi opetustunneista runsaat 15 prosenttia sekä teatteriin ja tanssiin noin 10 prosenttia. Pienimpien sisältöjen − viestintä ja informaatioala, kirjallisuus, kulttuurin- ja taiteiden tutkimus sekä muu kulttuurialojen koulutus − osuus jäi yhteensä seitsemään prosenttiin.

Käsi- ja taideteollisuuteen sekä käden taitoihin liittyvät opetustunnit ovat vuodesta 2004 vuoteen 2012 vähentyneet noin 12 prosenttia. Musiikin opetustunnit ovat puolestaan lisääntyneet kymmenesosalla tarkasteluajankohtana. Myös kirjallisuuden alan opetustunnit ovat lisääntyneet noin 10 000 tunnilla. Vuonna 2012 kirjallisuuden opetustunteja oli noin 35 000.

Sivun alkuun

Suomen kielen opiskelu on lisääntynyt

Humanistisella ja kasvatusalalla selvästi eniten opetustunteja oli suomen ja englannin kielissä vuonna 2012 (kuvio 2). Suomen kielessä annetut opetustunnit ovat kaksi- ja puolikertaistuneet vuodesta 2004, jolloin opetustunteja oli noin 210 000 tuntia. Vuonna 2012 opetusta annettiin jo runsaat 500 000 tuntia. Vastaavana aikana englannin kielen opetustunnit ovat vähentyneet vuoden 2004 noin 180 000 tunnista vuoden 2012 noin 140 000 tuntiin.

Kuvio 2. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunnit suomen ja englannin kielissä vuosina 2004–2012. Tuntia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Vuonna 2012 muita suosittuja kieliä opetustunneilla mitattuna olivat espanja (noin 59 000 opetustuntia), ruotsi ja venäjä (molemmat 41 000 opetustuntia) sekä italia (30 000 opetustuntia). Opetustuntien määrä on kasvanut espanjan, venäjän ja italian kielissä. Saksan opetustuntien määrä vaihteli 21 000 ja 26 000 tunnin välillä seuranta-ajankohtana. Ranskan (28 000 tuntia vuonna 2012) ja ruotsin opetustuntien määrät vähenivät vuodesta 2004 jonkin verran.

Humanistisista aineista opetus- ja kasvatustyön ja psykologian koulutuksissa opetustunnit vaihtelivat suuresti vuosina 2004–2008: 250 000 tunnista 440 000 tuntiin. Enimmillään niitä oli lähes 500 000 tuntia vuonna 2006. Sittemmin opetustuntien määrä on pudonnut ja vakiintunut noin 90 000 tuntiin. Tähän on vaikuttanut se, että valtaosa koulutuksesta on ollut ammattikorkeakoulujen järjestämää ja vuodesta 2009 alkaen ammattikorkeakoulut ovat vähentäneet merkittävästi näiden aineiden opetustuntejaan.

Sivun alkuun

Tietotekniikan koulutuksen tarve on vähentynyt

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla yli puolet (432 000 tuntia) opetustunneista oli sisällöltään liikuntaa ja urheilua vuonna 2012 (kuvio 3). Tämän koulutuksen osuus on lisääntynyt noin kymmenesosalla vuodesta 2004. Terveys- ja hammashuollon koulutusta oli opetustunneista lähes viidesosa ja sosiaalialan koulutusta lähes 15 prosenttia vuonna 2012. Sekä terveys- ja hammashuollon että sosiaalialan koulutustuntien määrä on kasvanut vuodesta 2004.

Kuvio 3. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunnit eräillä sosiaali-, terveys- ja liikunnan aloilla vuosina 2004–2012. Tuntia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Tekniikan ja liikenteen alalla eniten opetustunteja vuonna 2012 annettiin kone-, metalli- ja energiatekniikan alalla (20 % opetustunneista), ajoneuvo- ja kuljetusalalla (15%), prosessi-, kemian ja materiaalitekniikan alalla (13 %) sekä arkkitehtuurin ja rakentamisen alalla (12 %). Tieto- ja tietoliikennetekniikan opetustuntien määrä on pudonnut selvästi: kun opetustunteja vuonna 2004 oli noin 97 000, niin vuonna 2012 niitä oli enää vajaa neljäsosa. Myös sähkö- ja automaatiotekniikan alalla opetustuntien määrä on vähentynyt lähes 20 prosentilla.

Opetustuntien määrä on noussut prosessi-, kemian ja materiaalitekniikan sekä ajoneuvo- ja kuljetusaloilla: ensimmäisellä opetustuntien määrä on lähes kuusinkertaistunut ja jälkimmäisellä lähes kaksinkertaistunut tarkasteluajankohtana. Kone-, metalli- ja energiatekniikan opetustuntien määrä oli vuosina 2007–2011 selvästi korkeammalla tasolla kuin tarkastelujakson ensimmäisinä ja viimeisenä vuotena (kuvio 4).

Kuvio 4. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunnit eräillä tekniikan ja liikenteen aloilla vuosina 2004–2012. Tuntia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Luonnontieteiden alalla tietokoneiden käyttöön liittyvä koulutus on romahtanut vuosina 2004–2012 (kuvio 5). Sisällöltään tietokoneen hyväksikäyttöä koskevaa koulutusta (pl. tietokoneen ajokorttikoulutus) oli lähes 300 000 tuntia vuonna 2004 ja kahdeksan vuotta myöhemmin enää puolet tästä tuntimäärästä. Tietokoneen ajokorttikoulutus on vähentynyt vielä roimemmin: vuonna 2012 opetustunteja oli enää noin 24 000, kun niitä vuonna 2004 oli lähes seitsemän kertaa enemmän.

Kuvio 5. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunnit tietokoneen ajokorttikoulutuksen ja tietotekniikan hyväksikäytön sisällöissä vuosina 2004–2012. Tuntia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Tarve tietokoneen käyttöä koskevalle koulutukselle on vähentynyt väestön aiempaa parempien tietoteknisten valmiuksien myötä. Vuoden 2012 aikuiskoulutustutkimuksen mukaan tietokonetta tai internetiä käyttivät kaikki tai jo lähes kaikki 18–54-vuotiaat. Heitä vanhemmista, 55–64-vuotiaista, käyttäjiä oli 85 prosenttia, mikä oli 15 prosenttiyksikköä enemmän kuin kuusi vuotta aiemmin. Tähän kuitenkin vaikuttaa se, että nykyinen 55–64-vuotiaiden ikäluokka on oppinut jo nuoremmalla iällä käyttämään tietokonetta kuin vastaavan ikäiset kuusi vuotta aiemmin. 65–69-vuotiaista lähes neljä viidestä käytti tietokonetta. (Niemi ym. 2014.)

Tietokone ja kodin internetyhteys oli käytössä jo noin yhdeksällä kymmenestä kotitaloudesta vuonna 2012 (15–74-vuotiaat vastaajat). Kuusi vuotta aiemmin tietokonetta käyttävien ja internetyhteyden omistavien kotitalouksien osuus oli noin 20 prosenttiyksikköä pienempi. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2012 -tutkimukseen. (Tilastokeskus 2012.)

Sivun alkuun

Nuoret opiskelevat liikunnan koulutuskeskuksissa ja iäkkäät kansalaisopistoissa

Tutkintoon johtamatonta koulutusta järjestäneiltä yleissivistäviltä oppilaitoksilta pl. musiikkioppilaitokset kerättiin koeluonteisesti vuosina 2004 ja 2005 tietoja koulutukseen osallistuneiden iästä, koulutustaustasta ja pääasiallisesta toiminnasta. Vuonna 2004 näitä tietoja kerättiin kansanopistoilta ja kesäyliopistoilta ja vuonna 2005 kansalaisopistoilta, liikunnan koulutuskeskuksilta ja opintokeskuksista.

Vuosien 2004 ja 2005 yhteenlaskettu netto-opiskelijamäärä em. oppilaitoksissa oli lähes 1,1 miljoonaa osallistujaa (brutto-opiskelijamäärä oli noin 1,8 miljoonaa). Osallistujista yli puolet opiskeli kansalaisopistoissa ja noin joka viides opintokeskuksissa. Joka kymmenes opiskeli kansanopistossa, seitsemän prosenttia liikunnan koulutuskeskuksissa ja viisi prosenttia kesäyliopistoissa. Valtaosa osallistujista, 97,5 prosenttia, osallistui vapaana sivistystyönä järjestettyyn koulutukseen ja loput 2,5 prosenttia vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämään avoimeen yliopisto-opetukseen.

Opiskelijoiden ikärakenne vaihtelee oppilaitoksittain (kuvio 6). Liikunnan koulutuskeskuksissa opiskelevista joka neljäs oli alle 20-vuotias ja suurin osa, lähes yhdeksän kymmenestä, oli alle 50-vuotiaita. Kansalaisopistoissa ja opintokeskuksissa ikäjakauma oli juuri päinvastainen: lähes joka neljäs osallistuja oli vähintään 60-vuotias ja alle 20-vuotiaita oli noin joka kymmenes. Kesäyliopistoissa runsas kahdeksan kymmenestä osallistujasta oli iältään 20–59-vuotias.

Kuvio 6. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen netto-opiskelijat iän mukaan vuosina 2004 ja 2005. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Kaikkiaan vapaan sivistystyön oppilaitosten osallistujista kuusi kymmenestä oli 40-vuotiaita ja sitä vanhempia. Tähän vaikuttaa kansalaisopistojen ja opistokeskusten osallistujien iäkkäämpiin painottuva ikärakenne ja se, että nämä kaksi oppilaitostyyppiä kattoivat yhdessä lähes neljä viidesosaa tässä tarkoitetun vapaan sivistystyön osallistujamäärästä.

Tutkintoon johtamattomaan aikuiskoulutukseen osallistuneista 43 prosentilla oli toisen asteen tutkinto, 29 prosentilla perusasteen tutkinto ja 28 prosentilla korkea-asteen tutkinto, kun tarkastellaan vuosina 2004 ja 2005 kerättyjä tietoja yhdessä (kuvio 7).

Kuvio 7. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen netto-opiskelijat koulutustaustan mukaan vuosina 2004 ja 2005. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Kansanopistoissa, liikunnan koulutuskeskuksissa ja kansalaisopistoissa oli perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus keskimääräistä suurempi. Toisen asteen koulutustaustalla olevia opiskelijoita oli suhteellisesti eniten kansanopistoissa, joissa joka toisella opiskelijalla oli tämän asteinen tutkinto. Myös kesäyliopistoissa ja opintokeskuksissa opiskelevista noin 46 prosentilla oli toisen asteen tutkinto. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli kesäyliopistojen opiskelijoista kolmasosa ja liikunnan koulutuskeskusten opiskelijoista kolme kymmenestä. Kansanopistojen opiskelijoista vain alle viidesosalla oli korkea-asteen tutkinto.

Tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opiskelijoista puolet oli työllisiä, vajaa viidesosa oli eläkeläisiä ja saman verran opiskelijoita (kuvio 8). Työttömiä oli kuusi prosenttia, ja seitsemällä prosentilla pääasiallinen toiminta oli jokin muu kuin edellä mainittu.

Kuvio 8. Oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen netto-opiskelijat pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 2004 ja 2005. Prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus. Oppilaitosten aikuiskoulutus.

Liikunnan koulutuskeskuksissa oli selvästi enemmän pääasialliselta toiminnaltaan opiskelijoita (33%) kuin muissa oppilaitostyypeissä. Myös kansanopistoissa joka neljäs osallistuja oli opiskelija. Opintokeskuksissa ja kansalaisopistoissa eläkeläisten osuus oli suuri, runsas joka viides osallistuja oli eläkeläinen. Vastaavasti eläkeläisten osuus oli liikunnan koulutuskeskuksissa ja kesäyliopistoissa huomattavasti pienempi verrattuna muihin oppilaitostyyppeihin. Kesäyliopistoissa työllisiä oli suhteellisesti eniten, kaksi kolmasosaa osallistujista. Niissä oli myös opiskelijoita (pääasialliselta toiminnaltaan) keskimääräistä enemmän.

Sivun alkuun

Vapaa sivistystyö on säilyttänyt suosionsa

Vapaa sivistystyö on ollut suosittua vuodesta toiseen ja siinä on annettu vuosittain noin puolet oppilaitosten tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen opetustunneista.

Vaikka aikuiskoulutusta järjestävien oppilaitosten määrä on vähentynyt neljäsosalla, niin osallistujien ja opetustuntien määrät ovat pysyneet lähes ennallaan.

Suomen kielen opetustuntien kaksi- ja puolikertaistuminen vuodesta 2004 on yhteydessä lisääntyneeseen maahanmuuttoon. Kun vuonna 2004 maahanmuuttajia oli noin 20 000, niin vuoteen 2012 mennessä osuus on kasvanut puolella runsaaseen 30 000 henkeen (Tilastokeskus c).

 

Oppilaitosten aikuiskoulutus -tilasto (Tilastokeskus b) on Tilastokeskuksen vuosittain tuottama tilasto. Tässä artikkelissa käsiteltyä oppilaitosten tutkintoon johtamatonta aikuiskoulutusta ovat järjestäneet ammatilliset oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, musiikkioppilaitokset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset (kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot). Aineisto perustuu Tilastokeskuksen oppilaitoksilta keräämiin tietoihin. Se sisältää tietoja oppilaitosten tutkintoon johtamattoman koulutuksen osallistujista ja opetustunneista.
Tietoja oppilaitosten järjestämästä aikuiskoulutuksesta alettiin kerätä 1990-luvun alkupuolella. Perusjoukko on laajentunut vuosien varrella ammatillisista oppilaitoksista mm. yleissivistäviin ja ammattikorkeakouluihin.
Tieto tutkintoon johtamattoman aikuiskoulutuksen sisällöstä on saatu keräämällä opettajien antamat opetustunnit koulutuksen pääasiallisen sisällön mukaan. Koulutuksen sisältö on luokiteltu Opetushallinnon koulutusalaluokituksen aikuiskoulutussovelluksen mukaisesti (Tilastokeskus a).
Oppilaitosten aikuiskoulutus -tilastossa opiskelijoilla tarkoitetaan kalenterivuonna oppilaitosten kirjoilla olevia tutkintoon johtamattoman koulutuksen opiskelijoita. Brutto-opiskelijamäärään henkilö lasketaan opiskelijaksi jokaisesta opiskelemastaan koulutuksesta. Opiskelija voi siten olla mukana opiskelijamäärässä useamman kerran kalenterivuoden aikana yhdessä tai useammassa oppilaitoksessa. Netto-opiskelijamäärällä tarkoitetaan sitä, että henkilö lasketaan opiskelijaksi vain kerran yhdessä oppilaitoksessa kalenterivuoden aikana.

Sivun alkuun

Lähteet

Niemi, Helena & Ruuskanen, Timo & Seppänen, Tarja 2014. Osallistuminen aikuiskoulutukseen vuonna 2012. Helsinki: Tilastokeskus.

Tilastokeskus a. Koulutusluokitus 2006. Liite 3 opetushallinnon koulutusalaluokitus, aikuiskoulutussovellus 2003. http://tilastokeskus.fi/keruu/otjk/files/sisalto_su.pdf.

Tilastokeskus b. Oppilaitosten aikuiskoulutus. http://tilastokeskus.fi/til/oaiop/index.html.

Tilastokeskus c. Väestötilastot, muuttoliike. http://tilastokeskus.fi/til/muutl/index.html.

Tilastokeskus 2012. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö. http://www.stat.fi/til/sutivi/index.html.


Päivitetty 8.12.2014