Julkaistu: 8.12.2014

Lääkäripalveluiden käyttö jakaa väestöä

  1. Terveyskeskus on yleisin väylä lääkärin vastaanotolle
  2. Hyvätuloiset käyvät muita useammin lääkärin vastaanotolla
  3. Työterveyshuollon piiristä putoaminen vähentää lääkärikäyntejä
  4. Lääkärimenot
  5. Perusterveydenhuolto on vain osa terveyspalveluita
  6. Tietolaatikko 1
  7. Tietolaatikko 2
  8. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Lääkärimenot

Kulutustutkimuksen aineiston mukaan lääkärien vastaanottopalvelujen kokonaiskustannukset olivat runsaat 1,1 miljardia euroa vuonna 2012. Julkisen rahan osuus summasta oli 65 prosenttia, kotitalouksien 24 prosenttia ja työnantajien 11 prosenttia. Julkinen raha sisältää tässä kunnallisten lääkäripalvelujen tuottamiskustannusten lisäksi Kelan korvaukset yksityislääkärinpalkkioista kotitalouksille sekä työterveyslääkäripalvelujen kustannuksista työnantajille.

THL laskee terveydenhuollon kokonaismenoja vuosittain, mutta summien vertailu on hankalaa, sillä laskelmissa ei ole eritelty työterveyshuollon lääkäripalveluja (Matveinen & Knape 2014). Nähdäkseni kulutustutkimuksen aineistosta laskettu 1,1 miljardia euroa kuitenkin aliarvioi todellisia kustannuksia. Sama ilmiö todettiin aiemmassa selvityksessä, jossa kulutustutkimuksen otosaineiston avulla laskettuja hyvinvointipalvelujen kustannustietoja verrattiin kansantalouden tilinpidon lukuihin (Tonkin ym. 2014). Syy tähän voi olla tutkimusasetelmassa tai ehkä todennäköisemmin käytettyjen yksikkökustannusten määrittelyssä. Erosta huolimatta kustannusten tuloryhmittäinen vertailu antaa kuvan siitä miten lääkäripalvelujen kustannukset jakautuvat eri tuloluokissa.

Ylimmässä tuloviidenneksessä julkisen rahan osuus lääkärikäyntien kustannuksista on noin puolet. Alimmassa tuloluokassa osuus on suurempi, 76 prosenttia. Hyvätuloisimmat maksavat lääkärikäyntiensä kustannuksista itse noin 34 prosenttia ja työnantajat reilut 15 prosenttia. Pienituloisimmat maksavat lääkärikäynneistään itse noin 20 prosenttia kustannuksista. Työnantajien osuus on alimmassa tuloluokassa vähäinen, alle 5 prosenttia. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Lääkärikäyntien kustannuksien jakautuminen henkeä kohti kotitalouden tuloviidenneksen mukaan vuonna 2012. Prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Koska ylimmät tuloluokat käyttävät enemmän lääkäripalveluja, erot julkisen tuen määrässä eivät ole euromääräisesti tarkasteltuna niin suuret kuin suhteellisen vertailun perusteella vaikuttaa.

Kuvio 7. Lääkärikäyntien kustannukset henkeä kohti kotitalouden tulokymmenyksen mukaan vuonna 2012. Euroa

Lähde: Tilastokeskus. Kotitalouksien kulutus

Tulokymmenyksittäin tarkasteltuna nähdään jälleen, kuinka alin kymmenys poikkeaa muusta väestöstä (Kuvio 7). Pienempien käyntimäärien myötä alimman kymmenyksen lääkärikäyntien vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat lähes 40 prosenttia pienemmät kuin ylimmän tulokymmenyksen. Aineiston mukaan ero julkisen tuen määrässä on hyvin pieni, ainoastaan 6 euroa, pienituloisten eduksi. Hyvätuloiset maksavat palveluista itse keskimäärin noin 90 euroa vuodessa, pienituloisimmat noin 25 euroa.

Toiseksi alimman tulokymmenyksen tarkastelu alimman sijaan antaa kuitenkin jo hyvin erilaisen tuloksen. Lääkärikäyntien kokonaiskustannukset nousevat samalle tasolle ja suuremmiksi kuin ylimmissä tuloluokissa ja myös julkisen tuen määrä on selvästi suurempi kuin hyvätuloisilla.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 8.12.2014