Tilastolain mukaan tilastojen laadinnassa tulee aina ensi sijassa käyttää hyväksi jo muussa yhteydessä kerättyjä tietoja. Suoraa tiedonkeruuta käytetään vain, jos tietoja ei muutoin ole käytettävissä. Tilastokeskus saakin suurimman osan, yli 95 prosenttia tilastoja varten tarvitsemistaan tiedoista olemassa olevista hallinnollisista aineistoista. Tilastokeskuksen omalla suoralla tiedonkeruulla kootaan loput, alle viisi prosenttia tilastojen perusaineistoista.
Hallinnollisten aineistojen käyttö tilastotuotannossa on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna maailman huippuluokkaa. Tärkeimpiä tilastotuotannossa käytettyjä aineistoja ovat mm. opiskelua, työssä ja eläkkeellä oloa, verotusta sekä yritys- ja toimipaikkatietoja kuvaavat aineistot. Esimerkiksi rekisteripohjaisessa väestölaskennassa käytetään noin kolmenkymmenen hallinnollisen ja tilastollisen rekisterin tietoja.
Tilastokeskuksen omassa suorassa tiedonkeruussa tietoja kerätään käynti- ja puhelinhaastatteluin, postikyselyin tai sähköisenä keruuna. Tilastokeskuksen on tietoja kerättäessä kirjallisesti selostettava vastaajille tietojen käyttötarkoitus, käytettävät menettelytavat, tiedonantovelvollisuus perusteluineen tai ettei tiedonantovelvollisuutta ole, tiedonantajien oikeudet, tietojen suojaamisjärjestelyt ja säilytysajat sekä muut tarpeelliset tietojen antamiseen vaikuttavat seikat. Tiedonantovelvollisille, lukuun ottamatta valtion viranomaisia, annetaan kerätyistä tilastotiedoista palautetieto tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tavoitteena on pitää tiedonantajille kohdistuva tiedonantorasitus kohtuullisena. Keskeinen tiedonkeruuperiaate on, että tietojen keruu suunnitellaan huolellisesti ja että tietojen antajilta kerätään vain tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot. Tiedonantotaakkaa kevennetään sähköistä tiedonkeruuta kehittämällä sekä lisäämällä kerättävien tietojen monikäyttöisyyttä.
Päivitetty 23.11.2005