Haku
Toimialaluokitusten avulla ryhmitellään luokkiin samankaltaisia toimintoja eli aktiviteetteja. Näitä luokkia kutsutaan toimialaluokiksi tai lyhyesti toimialoiksi. Toiminnot ovat samankaltaisia, kun ne ovat tuottamiensa hyödykkeiden, tuotantopanostensa sekä tuotantoprosessinsa mukaan samankaltaisia.
Kun toimialaluokitusta sovelletaan, on pidettävä mielessä, miten todelliset yksiköt (yritykset, yritystyyppiset yksiköt ja toimipaikat) esiintyvät tuotantoelämässä ja miten toiminnot yhdistyvät niissä. Toiminnot saattavat ryhmittyä toimipaikoissa muidenkin periaatteiden kuin raaka-aineiden, tuotantoprosessin tai tuotteiden samankaltaisuuden perusteella.
Toimialaluokkien määrittelyssä on erityisesti pyritty siihen, että tarkimman tason luokat ovat mahdollisimman homogeenisia. Homogeenisuutta kuvaavat erikoistumis- ja peittävyysaste. Erikoistumisaste ilmoittaa, kuinka suuri osa tuotannosta tietyllä toimialalla on toimialalle ominaisia hyödykkeitä. Peittävyysaste ilmoittaa, kuinka suuri osuus tietylle toimialalle ominaisten hyödykkeiden kokonaistuotannosta tuotetaan toimialalla.
Tilastokeskuksessa valmistellaan uutta kansallista toimialaluokitusta uuden NACE Rev. 2:n pohjalta. Tehtävänä on toimialaluokituksen luokkien määrittelyjen (luokkakuvaukset), hakemiston (hakusanojen) ja muunnosavainten laatiminen. Lisää luokitusuudistuksesta.
Toimialaluokitus TOL 2002 on Toimialaluokitus 1995 -luokitusstandardin päivitetty laitos ja korvaa sen. Päivitettyä toimialaluokitusta aletaan soveltaa tilastoissa pääsääntöisesti vuoden 2003 alusta.
Luokituksen kansainvälinen tausta
Toimialaluokitus TOL 2002 perustuu Euroopan unionin yhteiseen toimialaluokitukseen, NACE 2002:een, joka on vahvistettu Euroopan unionin komission asetuksella. ((EC) No 29/2002 of 19 December 2001 amending Council Regulation (EEC) No 3037/90 on the statistical classification of activities in the European Community). Asetus on jäsenmaita velvoittava.
Komission asetuksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat käyttää NACEsta johdettua kansallista luokitusta kansallisiin tarkoituksiin. Kansallisten versioiden on kuitenkin oltava NACEn rakenteen ja hierarkian mukaisia. Useimmissa tapauksissa kansallisia tarkoituksia varten luokitukseen on lisätty 5-numerotaso.
TOL on osa integroitua luokitusjärjestelmää
Euroopan yhteisön jäsenmaissa käytössä olevan toimialaluokituksen (NACE) ja tuoteluokituksen (CPA) päivitykset perustuvat vastaavien YK:n yleismaailmallisten luokitusten (ISIC ja CPC) päivityksiin, joiden taustalla on joka viides vuosi toteutettava tullin HS-tavaranimikkeistön päivitys. Näin ollen kansallisen toimialaluokituksen (TOL) ja tuoteluokituksen päivittäminen on osa taloustilastojen harmonisoidun luokitusjärjestelmän päivitysprosessia.
Toimiala- ja tuoteluokitusten harmonisoitu kokonaisuus luotiin kansainvälisten tilastoluokitusten tarkistuksen yhteydessä 1990-luvulla. Luokitukset muodostavat yhtenäisen tilastoluokitusjärjestelmän, jossa
Luokitusten suhdetta toisiinsa harmonisoidussa kokonaisuudessa voidaan kuvata seuraavasti:
ISICin ja NACEn rakenne ja määrittelyt ovat yhtenevät 1- ja 2-numerotasolla. Sen sijaan 3- ja 4-numerotasolla EU:n toimialaluokitus on huomattavasti yksityiskohtaisempi kuin ISIC. TOL 2002:ssa 1-4-numerotasot seuraavat NACEn rakennetta, kun taas 5-numerotason luokat tarkentavat NACEn 4-numerotasoa. 5-numerotaso on määritelty Suomessa.
Muutokset edellisestä versiosta
NACEen tehdyistä päivityksistä seurasi hieman yli sata muutosta TOLin 5-numerotasolle. Kansallisten ehdotusten perusteella ja TOL 1995:n tulkintojen täsmentämisen vuoksi TOL 2002:een on tehty noin 50 5-numerotason päivitystä.
Maatalous, riistatalous ja metsätalous (pääluokka A) päivitettiin vastaamaan EU-typologiaa (Eurostatin luokitus maatalouden tuotantosuunnille), joka on hyvin samanhenkinen kuin Suomen maataloushallinnon viranomaisten käyttämä kansallinen tuotantosuuntaluokitus.
Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut (pääluokka N) tarkistettiin ja käytetyt luokittelukriteerit täsmennettiin Stakesin ehdotusten pohjalta.
TOL 2002:n luokkiin ja toimintoihin on tehty seuraavanlaisia muutoksia:
Koodausjärjestelmään tehdyt muutokset
Kun luokitukseen lisätään uusia luokkia, annetaan näille pääsääntöisesti uusi koodi. Tarkoituksena on välttää tilanteita, joissa jo käytössä olleella koodilla olisi olennaisesti uusi tai muuttunut sisältö aiempaan luokitukseen verrattuna.
Jos luokan määrittely on muuttunut niin paljon, että entistä koodia ei voi käyttää uudessa merkityksessä, koodi on poistettu luokituksesta. Seurauksena on, että luokituksen systematiikkaan syntyy aukkoja, kun luokituksen hierarkiaa ei ole haluttu rikkoa. Tästä syystä päivitetyistä luokituksista NACE 2002 ja TOL 2002 puuttuvat luokat
Joissakin tapauksissa jo käytössä olleelle koodille on jouduttu antamaan uusi sisältö, koska vapaita koodeja ei ole ollut eikä luokituksen etenemisjärjestystä ole voitu muuttaa ilman luokituksen logiikan ymmärtämisen vaikeutumista. Luokkia, joilla TOL 2002:ssa on kokonaan uusi sisältö, ovat
Luokituksen rakenne tai luokitteluperiaatteet jne.
TOL 2002:n rakenne:
TOL 2002 noudattaa Euroopan unionin toimialaluokituksen (NACE 2002) rakennetta ja koodijärjestelmää vähäisin poikkeuksin aina 4-numerotasolle asti. Luokitukset ovat rakenteeltaan hierarkkisia ja niiden koodijärjestelmään kuuluu:
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja otti käyttöön yhteisön
toimialaluokitukseen perustuvan uuden kansallisen
toimialaluokituksen (TOL 1995), sovittiin alla esitetyistä
poikkeamista. Nämä poikkeamat säilytettiin myös TOL 2002
-päivityksessä.
1. Luokat 5147 Muiden kotitaloustavaroiden tukkukauppa ja 5248 Muu
vähittäiskauppa erikoistuneissa myymälöissä jakaantuvat yli
yhdeksään 5-numerotason luokkaan (51471-51489, 52482-52499),
jolloin ne varaavat myös 4-numerotason koodit 5148 ja 5249.
2. Luokituksen loppuun on lisätty luokat X, 99, 999, 9999 ja 99999
Toimiala tuntematon, jolloin kansainvälisten järjestöjen ja
ulkomaisten lähetystöjen koodit ovat Q, 98, 980, 9800 ja 98000
(NACEssa Q, 99, 990 ja 9900).
Pääasiallinen toiminta. Yksiköt luokitellaan johonkin toimialaluokkaan pääasiallisen toiminnan perusteella. Pääasiallinen toiminta on toimintaa, joka lisää eniten yksikön perushintaista arvonlisäystä. Näin määriteltynä pääasiallinen toiminta ei välttämättä kata vähintään 50 prosenttia yksikön kokonaisarvonlisäyksestä.
Sivutoiminta on yksikön mikä tahansa muu toiminto, joka tuottaa tavaroita tai palveluja.
Aputoiminnot ovat yksikön pää- ja sivutoimintoja tukevia toimintoja, joilla tuotetaan kulutustavaroita tai palveluja kyseisen yksikön käyttöön.
Toiminnan luokittelu
Siinä yksinkertaisessa tapauksessa, että yksikkö harjoittaa vain yhdenlaista 5-numerotasolla luokiteltavaa toimintaa, kyseisen yksikön toimialaluokka määräytyy sen TOL 2002:n kohdan mukaan, joka kattaa kyseisen yksikön toiminnan.
Jos yksikkö harjoittaa toimintoja, jotka kuuluvat eri kohtiin TOL 2002:n 5-numerotasolla, mutta jonkin toiminnan osuus on yli 50 prosenttia arvonlisäyksestä, yksikön luokka määritellään sen mukaan.
Kun monitoimialainen yksikkö harjoittaa useampaa kuin kahta erilaista toimintaa, jotka kuuluvat useampaan kuin kahteen toimialaluokkaan eikä mikään toiminnoista kata yli 50 prosenttia arvonlisäyksestä, on kyseisen yksikön toimialaluokka määriteltävä vaiheittain käyttämällä ns. yleisestä yksityiskohtaiseen -sääntöä.
Yleisestä yksityiskohtaiseen (ns. top-down -sääntö)
Monitoimialaisen yrityksen tai vastaavan päätoimiala määritetään
vaiheittain pääluokasta tarkimmalle tasolle edeten:
1. Ensin määritellään yksikön harjoittamat aktiviteetit ja niiden
arvonlisäosuudet toimialaluokituksen tarkimman tason mukaisesti.
Jos arvonlisäystietoja ei ole käytettävissä, käytetään muita
korvikemittoja, joita ovat palkat, henkilöstön määrä, tuotannon
bruttoarvo, liikevaihto tms.
2. Määritellään se pääluokka, jolla on suurin arvonlisäys tai
vastaava.
3. Määritellään se toimialaluokituksen 2-numerotaso, jolla on
suurin arvonlisäys tai vastaava.
4. Tämän jälkeen määritellään samoin 3-, 4- ja 5-numerotaso
peräkkäin. Saatu luokka kuvaa ko. yrityksen tai vastaavan
päätoimialaa.
Joissain tapauksissa on tarpeen pääluokan tunnistamisen jälkeen määritellä myös kaksikirjaiminen välitaso, jolla on suurin arvonlisäys tai vastaava. Kaksikirjaimisia välitasoja on vain pääluokissa C Kaivostoiminta ja louhinta ja D Teollisuus.
Toimeksi annetut työt
Yksiköt, jotka suorittavat toiminnon palkkio- tai sopimusperusteella, luokitellaan samoin kuin yksiköt, jotka tuottavat samoja tavaroita tai palveluita omaan lukuunsa.
Asentaminen
Yksiköt, jotka pääasiassa suorittavat rakennuksen tai sen osien asennus- tai kokoonpanotyötä, luokitellaan rakentamisen pääluokkaan (F).
Korjaus, ylläpito ja huolto
Yksiköt, jotka korjaavat, ylläpitävät tai huoltavat esineitä tai
laitteita, luokitellaan samaan toimialaan kuin ko. tuotteita
valmistavat yksikötkin. Tästä on seuraavat poikkeamat:
Julkisen sektorin yksikköjen luokittelu
Julkisen sektorin yksikköjä luokitellaan samojen periaatteiden mukaan kuin yrityksiäkin. Kaikki yksiköt eivät kuulu julkisen hallinnon pääluokkaan (L), vaan yksiköt pyritään sijoittamaan niiden tosiasiallisen toiminnan mukaan. Esimerkiksi yliopistot ja korkeakoulut sijoitetaan koulutuksen pääluokkaan (M) ja sairaalat terveydenhuollon pääluokkaan (N).
Vähittäiskaupan luokittelusäännöt:
Vähittäiskauppa luokitellaan ensin myyntipaikan mukaan (vähittäiskauppa myymälöissä: 3-numerotasot 521-525; vähittäiskauppa muualla kuin myymälöissä: 3-numerotaso 526). Vähittäiskauppa myymälöissä jaetaan edelleen uusien tavaroiden vähittäiskauppaan (521-524) ja käytettyjen tavaroiden vähittäiskauppaan (525).
Uusien tavaroiden vähittäiskauppa myymälöissä jaetaan edelleen vähittäiskauppaan erikoistuneissa myymälöissä (522-524) ja erikoistumattomissa myymälöissä (521). Uusien tavaroiden vähittäiskauppa erikoistuneissa myymälöissä jaetaan myytävien tavaroiden mukaan. Edellä mainittuja 3-numerotasojen aggregaatteja on pidettävä luokituksen lisätasoina ja niitä on sovellettava käytettäessä yleisestä yksityiskohtaiseen etenevää luokitusmenetelmää.
Yksiköt, joiden pääasiallinen toiminto arvonlisäyksellä
mitattuna on selkeästi vähittäiskauppa, jota harjoitetaan
myymälässä, on luokiteltava johonkin 4-numerotasoista 5211-5250.
Sen jälkeen kun yksittäisen yksikön myymät tuotteet on määritelty,
luokittelu tapahtuu seuraavien sääntöjen mukaan:
1. Jos kaikki myydyt tuotteet kuuluvat samalle 5-numerotasolle,
yksikkö luokitellaan kyseiselle tasolle.
2. Jos myydyt tuotteet kuuluvat useammalle 5-numerotasolle,
määritellään, onko minkään tason osuus arvonlisäyksestä vähintään
50 prosenttia. Jos on, yksikkö luokitellaan kyseiseen
ryhmään.
3. Jos myydyt tuotteet kuuluvat useammalle 5-numerotasolle, eikä
minkään osuus ole 50 prosenttia tai enemmän arvonlisäyksestä, on
käytettävä yleisestä yksityiskohtaiseen etenevää menetelmää.
Päivittäistavarakauppa
Kun yli 50 % myynnistä on päivittäistavaroita, yksikkö
luokitellaan 4-numerotasolle 5211 Elintarvikkeiden, juomien ja
tupakan erikoistumaton vähittäiskauppa ja 5-numerotasolla edelleen
myymäläpinta-alan mukaan seuraavasti:
52111 Supermarketkauppa, kun myymäläpinta-ala on yli 400 m2
52112 Päivittäistavaroiden yleisvähittäiskauppa, kun
myymäläpinta-ala on alle 400 m2
52113 Kioskit, kun myynti on kioskikauppaa.
Silloin kun alle 50 % myynnistä on päivittäistavaroita eikä minkään hyödykeryhmän osuus ylitä puolta kokonaismyynnistä, yksikkö luokitellaan luokkaan 5212 Muu vähittäiskauppa erikoistumattomissa myymälöissä. Tällaisia yksiköitä ovat tyypillisesti tavaratalot.
Luokiteltavat yksiköt:
Yrityksellä tarkoitetaan yhden tai useamman henkilön yhdessä harjoittamaa taloudellista toimintaa, jolla tähdätään kannattavaan tulokseen.
Konserni. Oikeushenkilömuotoinen yritys voi perustaa tai hankkia yhden tai useampia tytäryrityksiä ja nämä edelleen tytäryrityksiä jne. Näiden emo-, tytär- ja sisaryritysten muodostamaa kokonaisuutta sanotaan konserniksi. Emoyrityksen ei välttämättä tarvitse olla varsinainen yritys, vaan se voi olla esimerkiksi säätiö. Taloudellisesti tärkeimmät konsernit muodostuvat osakeyhtiö- ja osuuskuntamuotoisista yrityksistä. Emoyritys voi sijaita ulkomailla. Vastaavasti kotimaisilla yrityksillä voi olla tytäryrityksiä ulkomailla.
Yritystyyppinen yksikkö. Aatteelliset yhteisöt, säätiöt, asunto-osakeyhtiöt, seurakunnat yms. ovat tärkeitä taloustoimien harjoittajia. Näistä käytetään usein nimitystä 'yritystyyppinen yksikkö'. Tällä halutaan ilmaista, että niiden toiminnasta saadaan tietoja kuten yrityksistäkin ja että ne ovat riittävän itsenäisiä päätöksentekoyksikköjä. Mainitut yhteisöt voivat toimintansa tukemiseksi harjoittaa yritystoimintaa.
Toimialayksikkö on yritys tai yrityksen osa, joka pääasiallisesti toimii yhdellä toimialalla. Sitä ei rajoiteta alueellisesti yhteen paikkaan. Jokaisella yrityksellä on yksi tai useampia toimialayksikköjä. Tämän yksikkökäsitteen avulla on tarkoitus muodostaa mahdollisimman homogeenisia luokkia rajoittumatta maantieteelliseen jakaumaan.
Paikallinen yksikkö on yritys tai yrityksen osa, joka maantieteellisesti sijaitsee yhdessä paikassa. Paikallinen yksikkö voi toimia usealla eri toimialalla. Paikallista yksikköä voidaan käyttää alueellisissa tarkasteluissa, joissa ei tarvita yksityiskohtaista toimialatietoa.
Toimipaikka eli paikallinen toimialayksikkö on yhden yrityksen tai yritystyyppisen yksikön omistama, yhdessä paikassa sijaitseva ja pääasiassa yhdenlaisia tavaroita tai palveluksia tuottava tuotantoyksikkö. Useimmat yritykset ovat yksitoimipaikkaisia, mutta suurimmilla yrityksillä voi olla satoja toimipaikkoja eri puolilla maata. Lisäksi nämä voivat toimia eri aloilla.
Toimialaluokitus TOL 2002. Helsinki: Tilastokeskus, 2002.
(Käsikirjoja / Tilastokeskus, 4)
Toimialaluokitus TOL 2002, liite 1 Hakemisto. Helsinki:
Tilastokeskus, 2002. (Käsikirjoja / Tilastokeskus, 4)
Toimialaluokitus TOL 2002, liite 2 Tiivistelmä. Helsinki:
Tilastokeskus, 2002. (Käsikirjoja / Tilastokeskus, 4)
Tilastokeskus
 Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |