Iisakka, Laura. Sosiaalinen pääoma suomalaisissa haastattelu- ja kyselyaineistoissa vuoden 1990 jälkeen


Tiivistelmä
1. Miksi tämä kartoitus
1.1 Kuvaus taustakeskustelusta/ Mitä sosiaalinen pääoma on?
1.2 Selostus englantilaisesta sosiaalista pääomaa kartoittavasta työstä
2. Mitä kartoitettiin ja miten?
2.1 Mikä kuvaa sosiaalista pääomaa/muuttujat?
2.2 Miten aineistoista saa tietoa?
3. Kartoitustulosten arviointi
4. Tiivistelmä kartoituksen tuloksista
Lähteet

Tiivistelmä

Tämän kartoituksen tarkoituksena on antaa tietoa tutkimusaineistoista ja tietolähteistä sosiaalisen pääoman tutkimuksesta kiinnostuneille. Sosiaalinen pääoma ja sen mittaaminen ovat Suomessakin herättäneet kasvavaa mielenkiintoa, minkä vuoksi on tarpeellista ja ajankohtaista tehdä kartoitus aiheeseen sopivista suomalaisista aineistoista. Selvityksessä kartoitetaan sosiaalista pääomaa koskevien kvantitatiivisten haastattelu- ja kyselyaineistojen saatavuutta Suomessa. Keskeisiä kysymyksiä kartoituksessa on se, minkälaisia sosiaalisen pääoman mittaamiseen soveltuvia aineistoja Suomessa on ja onko sosiaalista pääomaa mahdollista mitata näiden aineistojen avulla. Ensi vaiheessa kartoituksen kohteena ovat Tilastokeskuksen omat ja Tilastokeskuksen muiden tahojen kanssa yhteistyössä toteutettavat tutkimukset vuodesta 1990 alkaen. Kartoituksen avulla saa konkreettista tietoa siitä, mitkä sosiaalisen pääoman ulottuvuudet sisältyvät kuhunkin aineistoon.

Kartoituksen mallina käytetään Iso-Britannian tilastoviraston vuonna 2001 tekemää selvitystä. Iso-Britannian tilastovirasto (Office of National Statistics, ONS) on käynnistänyt sosiaaliseen pääomaan liittyvän projektin, jonka yhtenä osana on selvitetty mahdollisuutta mitata sosiaalista pääomaa valmiiden haastattelu- ja kyselyaineistojen avulla. Projekti esitellään tarkemmin tilastoviraston internet-sivuilla (www.statistics.gov.uk/socialcapital ).

Luvussa 1 tarkastellaan lyhyesti sosiaalisen pääoman teoreettista viitekehystä. Siinä esitellään kuvausta taustakeskustelusta, siitä mitä sosiaalinen pääoma on ja taustaa tämän raportin ilmestymiselle. Tarkoituksena ei ole antaa perusteellista sosiaalisen pääoman selvitystä, sillä aiheesta on ilmestynyt suomen kielelläkin useita kattavia ja perusteellisia teoksia (esim. Ruuskanen 2002, 2001). Pikemminkin pyrkimyksenä on kartoittaa lyhyesti taustaa ja suuntaviivoja tulevalle sosiaalisen pääoman mittaamiseen pyrkivälle tarkastelulle. Kartoitus perustuu englantilaisten tekemään malliin, minkä vuoksi luvussa 1 on myös selostus englantilaisen sosiaalista pääomaa kartoittavasta työstä. Luvussa 2 annetaan tietoa kartoituksen sisällöstä ja esitellään sosiaalista pääomaa kuvaavat pääulottuvuudet. Jokainen sosiaalisen pääoman ulottuvuus koostuu vaihtelevasta määrästä yksittäisiä muuttujia. Useat muuttujat kaipaavat hieman selvennystä, sillä jokaisen kohdalla ei ole täysin selvää mitä kyseisellä muuttujalla tarkoitetaan. Luvussa esitellään sellaisia yksittäisiä muuttujia, joiden sisältö on hieman epäselvä tai jotka ovat hieman vaikeita ymmärtää. Lisäksi kerrotaan, miten tutkimuksesta saa tietoa. Luvussa 3 on yhteenveto kartoituksesta. Liitteessä 1 on taulukko kartoituksen tuloksista ja liitteessä 2 kuvaus Tilastokeskuksen keskeisimmistä survey-tutkimuksista vuodesta 1990 alkaen ja niiden yhteydestä sosiaaliseen pääomaan.

1. Miksi tämä kartoitus?

1.1 Kuvaus taustakeskustelusta/ Mitä sosiaalinen pääoma on?

Sosiaalisen pääoman käsitteestä on tullut suosittu viime vuosina yhteiskunta- ja taloustieteellisessä keskustelussa. Käsitteen historia juontaa juurensa viime vuosisadan alkuun, mutta systemaattisemman käytön kannalta käsitteen syntyminen yhdistetään usein James Colemanin (1988) tutkimukseen. Käsite yleistyi 1990-luvulla ja saapui Suomeen vuoden 1997 aikoihin, minkä jälkeen aiheesta on ilmestynyt useita teoksia ja tutkimuksia.

Sosiaalinen pääoma on käsitteenä monitahoinen ja määritelmältään vielä keskeneräinen, yhtä kaikkien hyväksymää määritelmää ei käsitteestä vielä ole. Sosiaalinen pääoma viittaa sosiaalisen rakenteen yhteisöllisiin piirteisiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin ja luottamukseen. Nämä sosiaalisen rakenteen piirteet edistävät henkilöiden välistä kanssakäymistä helpottamalla verkoston jäsenten välistä vuorovaikutusta ja toimintojen koordinointia. Niiden myötä sosiaalinen pääoma tehostaa yksilöiden tavoitteiden toteutumista ja myös talouden toimintaa. Ihmisten väliset jatkuvat sosiaaliset siteet ja jatkuva yhteistyö mahdollistavat luottamuksen syntymisen yksilöiden välille. (Ruuskanen 2001.) Käsite yhdistää sosiaalisen rakenteen ja normit taloudelliseen tehokkuuteen.

Sosiaalisen pääoman tarkka määrittely vaihtelee määrittelijästä riippuen. Käsitteen määrittelemisen yhteydessä viitataan usein kolmikkoon: Pierre Bourdieu (The Forms of Capital, 1986), James Coleman (Social Capital in Creation of Human Capital, 1988) ja Robert Putnam (Making Democracy Work, 1993; Bowling Alone, 1995). Useimmiten käytetty sosiaalisen pääoman määritelmä on Putnamin, mitä pidetään Michael Woolcockin (2000) määritelmän kanssa yhtenä tiiviimmistä sosiaalisen pääoman määritelmistä. Eroista huolimatta monia yhteneväisyyksiä kuitenkin löytyy. Sosiaalisen pääoman käsitteeseen on vakiintunut tiettyjä ominaisuuksia kuten sosiaaliset verkostot ja verkostoihin liittyvät normit. Yleensä sosiaalinen pääoma ymmärretään sosiaaliseksi voimavaraksi, joka muodostuu ihmisten välisten formaalien ja informaalien suhteiden vaikutuksesta (ONS 2001a, 26) .

Bourdieu (1986) käyttää sosiaalisen pääoman käsitettä eritellessään yksilöiden ja ryhmien sijoittumista yhteiskunnan sosiaalisilla kentillä. Taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma ja niiden kokonaisuus muodostavat ihmisille resurssin kentillä tapahtuvissa kamppailuissa ja erojen tekemisessä. Hänen huomionsa on keskinäisten arvostusryhmien verkostoissa ja yhteiskunnan luokkaluonteen paljastamisessa. Bourdieulle sosiaalinen pääoma liittyy jäsenyyteen samankaltaisten ja toisiaan arvostavien henkilöiden verkostossa. Sosiaalinen pääoma on yksilön tai ryhmän omaamia yhteisösuhteita, joita käytetään hyväksi (resurssina) keskinäisessä kilpailussa.

Colemanin (1988) näkökulmasta tarkasteltavana ovat yksilöiden käytössä olevat suhdeverkot sosiaalisena pääomana. Sosiaalinen pääoma koostuu verkostoista, normeista ja luottamuksesta. Hän kiinnittää huomiota sosiaalisten suhteiden kiinteyteen ja sosiaalisen rakenteen kykyyn ylläpitää normeja, luottamusta ja tiedon kulkua. Colemanin mukaan sosiaalisen pääoman muotoja ovat velvoitteet ja odotukset, sosiaalisessa rakenteessa olevat informaatiovirrat sekä sosiaaliset normit ja niihin liittyvä sanktioiden mahdollisuus. Coleman käsittää sosiaalisen pääoman yksityisten käytössä olevaksi resurssiksi, mutta näkee sen myös yhteisön yhteiskäytössä olevana resurssina. (Kajanoja & Simpura 1998, 29).

Putnam (2000) käsittelee sosiaalista pääomaa yhteisön ominaisuutena. Sosiaalisen pääoman muotoja ovat verkostot, normit ja luottamus. Keskeistä Putnamin määrittelemälle sosiaalisen pääoman käsitteelle ovat kansalaishyveet ja instituutioihin sitoutuva sosiaalinen pääoma. Kuuluisassa Italiaa koskevassa tutkimuksessaan hän osoitti, että kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus ja asukkaiden kiinnostus yhteisiin asioihin vaikuttavat paikallishallinnon toimintakykyyn. Sosiaalinen pääoma sitoutuu Putnamin mukaan historiallisiin instituutioihin, se ei ole yhteen aikaan sidottu ominaisuus. Keskeistä sosiaalisen pääoman mittaamisen kannalta ovat historiallisesti muodostuneet institutionaalistuneet sosiaalisen pääoman muodot. Putnamin kiinnostuksen kohteena on erityisesti Yhdysvaltoja koskevissa tutkimuksissa ollut sosiaalisen pääoman vaihtelut pitkällä aikavälillä. Putnam on todennut sosiaalisen pääoman heikentyneen 1960-luvulta alkaen. Teoksessaan "Bowling Alone" (2000) Putnam jakaa sosiaalisen pääoman kahteen ulottuvuuteen; "yhdistävään" (bridging) ja "sitovaan" (bonding). Yhdistävä ulottuvuus merkitsee yksilöiden välisiä sosiaalisia siteitä ja verkostoja ja sitova ulottuvuus ryhmäidentiteettiä. (Ruuskanen 2001, 23.)

Michael Woolcock (2000) määrittelee sosiaalisen pääoman "yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteisiin juurtuneiksi normeiksi ja sosiaalisiksi suhteiksi, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden koordinoida toimintaansa haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi". Woolcock ymmärtää sosiaalisen pääoman synergianäkökulmasta eli hänen määritelmässään yhdistyvät paikallisyhteisöjen kiinteyttä ja verkostonäkökulmaa korostavat sekä institutionaalinen käsitys sosiaalisesta pääomasta. (Woolcock 2000, 30-37) Myöhemmin Woolcock on kuitenkin muuttanut käsitystään suppeammaksi, minkä mukaan sosiaalinen pääoma koostuu verkostoista ja sosiaalisista normeista. Hän jättää ulkopuolelle luottamuksen, sosiaalisen kiinteyden ja yhteiskunnan oikeudellisen järjestyksen. (Helliwell 2001; Kajanoja & Simpura 2002, 168.) Woolcockin mukaan suppeamman ja hyväksyntää saavuttaneen sosiaalisen pääoman määritelmän etuna on se, että sellainen määritelmä rohkaisee sekä kannattajia että epäilijöitä noudattamaan samoja sääntöjä (ONS 2001a, 9).

Putnamin ja Woolcockin määritelmät korostavat sosiaalisen pääoman luonnetta yhteisöjen ominaisuutena, kun taas Coleman ja Bourdieu pitävät sitä enemmän yksilön ominaisuutena. Toisaalta Colemanin ja Putnamin näkökulmissa korostuu sosiaalisen pääoman yleinen luonne. Heidän näkökulmastaan kulttuuri ja yhteiskunnan jakautuminen eri identiteettiryhmiksi jäävät huomiotta. (Ruuskanen 2001, 33-35.) Molemmat korostavat sosiaalisen pääoman yhteydessä toimimista yhteisen hyvän vuoksi ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi (Kajanoja & Simpura 1998, 30). Bourdieun tarkastelussa sosiaalinen pääoma nähdään enemmän kontekstisidonnaisena. Se ei jakaudu tasaisesti yhteiskunnassa, vaan liittyy jollekin sosiaalisen elämän alueelle tai johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään.

Luottamusta pidetään sosiaalisen pääoman käsitteen selkärankana. Se on keskeinen ja tärkeä myös sosiaalisen pääoman mittaamisessa. Luottamuksen myötä toisen osapuolen toiminta muuttuu ennustettavaksi, jolloin osapuolet eivät toimisi petollisesti lyhyen tähtäimen oma etu mielessään. (Ruuskanen 2001.) Sosiaalisen pääoman kannalta kiinnostavaa on sekä ihmisiin että formaaleihin ja informaaleihin instituutioihin kohdistuva luottamus. Ne edistävät ihmisten välistä yhteistoimintaa ja sosiaalisen pääoman muodostumista. Sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan kannalta on olennaista yksilöiden mahdollisimman suuri varmuus noudatettavista säännöistä ja uskominen sopimusten pitävyyteen. Kaikki sosiaalisen pääoman edustajat eivät kuitenkaan huomioi luottamusta osaksi sosiaalisen pääoman käsitettä. Viime aikoina on myös esiintynyt käsityksiä siitä, ettei luottamus olisikaan keskeinen osa sosiaalista pääomaa. Esimerkiksi Woolcock näyttää jättäneen luottamuksen pois sosiaalisen pääoman käsitteestä (Kajanoja & Simpura 2002, 168).

Eräs tapa hahmottaa sosiaalisen pääoman luonnetta ja siihen usein yhdistettyjä piirteitä on käyttää Petri Ruuskasen tekemää sosiaalisen pääoman jaottelua. Ruuskanen (2001) jakaa sosiaalisen pääoman lähteisiin, tuotoksiin ja mekanismeihin. Sosiaalisen pääoman lähteitä ovat esimerkiksi sosiaaliset verkostot, normit, vuorovaikutus ja ryhmäidentiteetti. Sosiaalista pääomaa välittäviä mekanismeja ovat luottamus ja kommunikaatio. Tuotoksia ovat muun muassa kanssakäymisen helpottuminen ja valvonnan vähenemisen tarve. Ruuskasen tekemä jaottelu havainnollistaa selkeästi keskeisimpiä sosiaaliseen pääomaan usein liitettäviä käsitteitä ja antaa niille selkeän paikan käsitteen ymmärtämiseksi.

Sosiaalisen pääoman käsitteeseen liittyvien näkemyserojen vuoksi myöskään sen mittaaminen ei ole täysin selkeää, eikä käsite muodosta yhtä yhteisesti sovittua mittausulottuvuutta (ks. Simpura 2002). Sosiaalisen pääoman mittareista ja ulottuvuuksista ei ole vielä yksimielisyyttä, minkä vuoksi mittaamisessa joudutaankin usein tyytymään sosiaalista pääomaa mahdollisesti kuvaaviin liki-indikaattoreihin. Sosiaalisen pääoman luonnetta yhteisötason ilmiönä joudutaan usein mittaamaan yksilöiden toimintaa ja kokemuksia mittaavilla epäsuorilla tutkimuksilla ja tiedoilla, sillä suoria sosiaalista pääomaa koskevia kyselytutkimuksia ei vielä juurikaan ole. Sosiaalisen pääoman mittaamisyrityksistä kuuluisimpia lienevät Putnamin Italiaa koskeva tutkimus sekä Yhdysvaltojen eri osavaltioiden välisen sosiaalisen pääoman mittaaminen. Putnam mittasi osavaltioiden välistä sosiaalista pääomaa mm. yhdistysten ja niiden jäsenten määrällä. Maailmanpankki on kehittänyt erityisen sosiaalisen pääoman toiminta-aloitteen (Social Capital Initiative, SCI). Maailmanpankki on ollut kiinnostunut sosiaalisen pääoman käsitteestä osana köyhyyden torjumista kehitysmaissa, minkä vuoksi se on ollut erityisen kiinnostunut kehittämään sosiaalisen pääoman mittauspyrkimyksiä osana köyhyyden torjuntaa ja talouden kasvuun tähtäävää toimintaohjelmaa. Maailmanpankin kehittämässä mittausmallissa on pyritty pitämään erillään sosiaalisen pääoman lähteet, mekanismit ja tuotokset. Näin malli välttää Ruuskasen kritiikin siitä, että "kaikki yhteiskunnassa hyvinä pidetyt ilmiöt yhdistetään sosiaalisen pääoman indikaattoreihin" (Ruuskanen 2001, 51).

1.2 Selostus englantilaisesta sosiaalista pääomaa kartoittavasta työstä

Iso-Britannian tilastovirasto (ONS) on tehnyt vuonna 2001 kartoituksen sosiaalista pääomaa koskevan tutkimustiedon saatavuudesta Britanniassa. (ks. internet-sivut: www.statistics.gov.uk/socialcapital) Sosiaalisen pääoman mittaamista koskeva tutkimus on osa suurempaa Britannian tilastoviraston projektia kehittää valtakunnallinen (pan-governmental) sosiaalisen pääoman operationaalinen määritelmä. Tilastoviraston tarkastelussa on käytetty OECD:n sosiaalisen pääoman määritelmää. Sen mukaan "Sosiaalinen pääoma muodostuu verkostoista ja yhteisesti jaetuista normeista, arvoista ja ymmärtämistavoista, jotka helpottavat yhteistoimintaa ryhmien sisällä ja niiden välillä" (Simpura 2002, 204). Projektin tärkeimpiä päämääriä on vakiinnuttaa erilaiset sosiaalisen pääoman tulkinnat Britanniassa, löytää yksimielisyyttä ja säilyttää sosiaaliseen pääomaan sitoutuneiden henkilöiden verkosto. Virasto on laatinut projektista sosiaalisen pääoman kirjallisuutta koskevan selvityksen (Social capital: literature review), johon sisältyy myös erikseen saatava sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvä taulukko (Social capital: survey matrix) ja esittely kartoituksessa käytetyistä tutkimuksista. Osana projektia on julkaistu vuoden 2002 kesäkuussa Social Capital Question Bank. Siihen on kerätty kysymyksiä brittiläisistä haastattelu- ja kyselyaineistoista, jotka kuvaavat kartoituksessa käytettyjä sosiaalisen pääoman osa-indikaattoreita.

Tutkimuksessa kartoitettiin sitä, missä haastattelu- ja kyselytutkimuksissa on saatavilla sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvää tietoa. Tutkimus käy perusteellisesti läpi sosiaalisen pääoman klassiset pääulottuvuudet. Sosiaalista pääomaa voidaan tarkastella yhteisöjen tai yksilöiden ominaisuutena. Iso-Britannian tilastoviranomaisen tekemässä tutkimuksessa pääpaino on yksilöiden ominaisuuksilla. Tutkimuksessa käytettiin viisiosaista luokitusta, joka edustaa sosiaalisen pääoman keskeisiä ulottuvuuksia. Näitä ulottuvuuksia tutkimuksessa ovat:

1. osallistuminen,

2. kontrolli ja pystyvyys (self-efficacy),

3. yhteisön rakenteiden ja piirteiden havaitseminen,

4. sosiaalinen vuorovaikutus, verkostot ja tuki,

5. luottamus, vastavuoroisuus ja sosiaalinen koheesio.

Kukin ulottuvuus jakaantuu joukoksi yksittäisiä muuttujia. Tarkasteltavia muuttujia oli yhteensä 48, ja niiden esiintymistä tarkasteltiin jokaisen tutkimuksen osalta. Sosiaalista pääomaa tarkastellaan tutkimuksessa yksilöiden ominaisuuksiin painottuvana, ei siis Putnamin tapaan yhteisöjen ominaisuuksina. Peruste voi olla myös tekninen: otospohjainen haastattelu- ja kyselyaineisto tarkastelee maailmaa irrallisten yksilöiden kautta. Taustalla on myös James Colemanin näkemys sosiaalisesta pääomasta yksilöiden käytössä olevina suhdeverkkoina (Ruuskanen 2001, 2) ja hänen muotoilemansa sosiaalisen pääoman ulottuvuudet: velvoitteet ja odotukset, informaatiovirrat sekä normit ja normeista poikkeamiseen liittyvät sanktiot.

Englantilaisessa selvityksessä käytiin alun perin läpi 18 laajaa tutkimusta, joissa on sosiaalisen pääoman käsitteeseen liittyvää tietoa. Vuonna 2002 tutkimusten määrä kasvoi 21:teen. Tilastoviraston tekemässä selvityksessä esitellään lyhyesti jokainen tutkimus; tutkimusten tarkoitus ja niiden keskeiset piirteet. Lopuksi esitetään taulukko siitä, mitkä sosiaalisen pääoman muuttujat kussakin tutkimuksessa katetaan.

Kartoituksessa käytettiin sekä valtiollisia että muiden tekemiä tutkimuksia. Tutkimukset ovat laajoja ja aihepiiriltään monipuolisia. Osa tutkimuksista on vuosittain tai tietyin väliajoin tehtäviä, osa taas on yksittäisiä, kertaluontoisia tutkimuksia. Muutama käytetyistä tutkimuksista on tehty sosiaalisen pääoman tutkimista varten; pääosa on kuitenkin yleisiä terveys- ja elinolotutkimuksia. Käytettyjen tutkimusten aihepiirit vaihtelevat rikollisuudesta terveyteen. Esimerkkeinä vaalit ja äänestäminen, kotitaloustutkimukset, ikääntyminen, sosiaaliset asenteet, osallistuminen järjestötoimintaan, kansalaisaktiivisuus sekä köyhyys ja syrjäytyminen.

Britannian selvityksessä käytetyt osaindikaattorit eli yksittäiset muuttujat perustuvat Blaxterin, Polandin ja Curranin (2001) laatimaan typologiaan, jotka on ryhmitelty temaattisesti kyseisiin viiteen pääluokkaan. Matriisi perustuu General Household Survey -tutkimusta (GHS) varten laadittuun kysymysrunkoon. GHS on jatkuva ja laaja tutkimus Iso-Britanniassa yksityisissä kotitalouksissa asuvista henkilöistä. Tutkimuksessa selvitetään mm. elämäntyyliä, kotitalouden koostumusta sekä näkökulmia ja asenteita ympäröivästä yhteiskunnasta. Vuosien 2000/2001 tutkimus sisälsi sosiaalista pääomaa koskevan osion, joka oli suunniteltu mittaamaan viittä sosiaalisen pääoman näkökulmaa. Käytetyistä mittareista kolme oli yhteisöllisiä (views about the local area, civic engagement, reciprocity and local trust) ja kaksi yksilöllisiä (social networks and social support). ( www.statistics.gov.uk. )

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että Britanniassa on olemassa monipuolisesti aineistoja sosiaalisen pääoman mittaamisesta kiinnostuneille. Monet tutkimuksista kattoivat osia kaikista sosiaalista pääomaa kuvaavista pääulottuvuuksista. Mikään aineistoista ei kuitenkaan kattanut kaikkia selvityksessä käytettyjä yksittäisiä muuttujia, mutta useat niistä kattoivat puolet tai lähes puolet kaikista muuttujista. Parhaiten edustettuina eri aineistossa ovat osallistuminen, tyytyväisyys elämään, normien tunnistaminen ja noudattaminen sekä luottamus. Ongelmallisimpia olivat kontrollia ja pystyvyyttä mittaavat osaindikaattorit.

2. Mitä kartoitettiin ja miten?

2.1 Mikä kuvaa sosiaalista pääomaa/muuttujat?

Seuraavassa esitetään sosiaalisen pääoman mittaamisessa käytettävät sosiaalisen pääoman pääulottuvuudet. Käytetty viisiosainen luokitus ja sosiaalista pääomaa kuvaavat osaindikaattorit (ks. taulukko liite 1.) on otettu brittiläisestä tutkimuksesta. Käytetty mittaristo on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sama kuin Britanniassa käytetty malli. Sosiaalista pääomaa kuvaavia pääulottuvuuksia ovat: (1.) osallistuminen; (2.) kontrolli ja pystyvyys; (3.) yhteisötason rakenteiden ja piirteiden havaitseminen; (4.) sosiaalinen vuorovaikutus, verkostot ja tuki sekä (5.) luottamus, vastavuoroisuus ja sosiaalinen koheesio. Esitetyt pääulottuvuudet jakautuvat vaihtelevaan määrään yksittäisiä muuttujia. Koska käytetty luokittelua perustuu englantilaisten tekemään malliin, esitetään muuttujia pääasiassa ONS:n tekemän Social Capital Question Bank:n pohjalta. Sen avulla on parhaiten mahdollisuus saada kokonaiskuva siitä, mitä käytetyllä viisiosaisella luokituksella ja sen osaindikaattoreilla on ajateltu.

Suomea koskevaan tarkasteluun on tehty muutama muutos. Ensimmäiseen, osallistumista kuvaavaan osioon on lisätty ryhmässä tehtävät vapaa-ajanharrastukset. Neljänteen, sosiaalista vuorovaikutusta, verkostoja ja tukea kuvaavaan osioon on lisätty tieto- ja viestintäteknologian käyttö yhteydenpidon välineenä. Lisäksi osiossa neljä olleet kaksi sosialisaatioverkostojen syvyyttä koskevaa indikaattoria on Suomessa käytettävässä kaaviossa yhdistetty. Brittiläisessä tutkimuksessa oli erikseen "sosialisaatioverkostojen syvyys" ja "erityisesti vapaa-aikaan liittyvien sosialisaatioverkostojen syvyys". Seuraavassa esitetään keskeisimmät muuttujat ja sisällöltään kysymyksiä herättävät tai epäselvät kohdat.

Ensimmäinen pääulottuvuus kattaa osallistumista mittaavia muuttujia. Osallistuminen paikallisten ryhmien toimintaan (1.1) tarkoittaa aktiivista osallistumista erilaisten ryhmien, järjestöjen, liikkeiden ym. toimintaan. Jäsenyys (1.6) puolestaan tarkoittaa passiivista osallistumista. Jäsenyys kattaa erilaisten järjestöjen, yhdistysten ja ryhmien lisäksi mm. jäsenyyden ammattijärjestössä ja -liitossa. Paikallisosallistumisen intensiteetillä (1.3) tarkoitetaan vapaaehtoisen aktiivisuuden tyyppiä tai toimintaan käytettyjen tuntien määrää. Kysymyksissä on myös sellaisia, joissa selvitetään sitä, kuinka usein johonkin toimintaan osallistutaan. Aktiivinen osallistuminen paikallisissa kysymyksissä (1.7) tarkoittaa mm. mielenosoituksiin ja marsseihin osallistumista, vetoomuksien allekirjoittamista, kirjoittamista paikallislehteen ja rahan keräämistä. Osallistuminen yhteistoimintaan naapuruston kanssa sisältyy kohtaan naapuruston tunteminen (1.11).

Kontrollia ja pystyvyyttä kuvaava pääulottuvuus kartoittaa tuntemusta oman elinympäristön asioiden kontrollimahdollisuuksista ja siihen liittyvästä pystyvyydestä. Kontrollimahdollisuutta tarkastellaan paikallisyhteisön, oman terveyden ja organisaatioiden osalta. Lisäksi osiossa selvitetään havaittuja kansalaisoikeuksia ja -velvollisuuksia sekä tyytyväisyyttä. Havaittu oman terveyden kontrolli (2.2) sisältää oman terveydentilan arvioimista koskevia kysymyksiä ja sellaisten terveydellisten tekijöiden olemassaoloa, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään ja sosiaalisiin suhteisiin. Tyytyväisyys elämänhallintamahdollisuuksiin (2.4) ilmentävät seuraavankaltaiset kysymykset, joita on löytynyt brittiläisistä aineistoista: Oletko kyennyt tekemään päätöksiä? Näetkö että asiat etenevät nykyisellään vai luuletko että ne muuttuvat tulevaisuudessa? Oletko ollut huolissasi rahasta viime aikoina? Olen tyytyväinen elämääni vaikuttavan kontrollin suhteen ja päätöksiin jotka vaikuttavat elämääni? Oletko ollut eristäytynyt yhteiskunnasta tai masentunut rahan puutteen vuoksi? Elämänhallinta on oman elämän koossa pitämistä sekä uskoa itseen, kykyä ja tahtoa tehdä valintoja jne. Elämänhallintaa heikentävät mm. ongelmat parisuhteissa, rahahuolet ja tulevaisuuden epävarmuus. Havaittua tyytyväisyyttä elämään (2.7) kuvaavat brittiläisessä tutkimuksessa onnellisuutta ja yleistä tyytyväisyyttä koskevat kysymykset. Psykologiset omavoimaisuuden ja kontrolloimiskyvyn mittarit (2.8) viittaavat mahdollisuuksiin tehdä itseä koskevia päätöksiä ja mahdollisuuksiin vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon. Näitä piirteitä ilmentäviä kysymyksiä englantilaisten tutkimuksessa ovat mm.: Oletko kokenut itsesi kyvykkääksi tekemään päätöksiä viime aikoina? Oletko kokenut, ettet selviä vaikeuksistasi? Oletko tuntenut itsesi onnettomaksi tai masentuneeksi? Tyytyväisyys elämänhallintamahdollisuuksiin ja psykologiset omavoimaisuuden ja kontrolloimiskyvyn mittarit menevät hieman keskenään päällekkäin esimerkiksi 'oletko kyennyt tekemään päätöksiä viime aikoina' sopii molempaan kohtaan.

Yhteisötason rakenteita ja piirteitä kartoittavassa osiossa (3.) tarkastellaan sitä fyysistä ympäristöä, jossa ihmiset asuvat, sen palveluita ja alueeseen mahdollisesti liittyviä ongelmia ja turvallisuuden tuntemista alueella. Ihmisten mielipiteillä asuinympäristöönsä on merkitystä sen vuoksi, että se voi vaikuttaa muihin sosiaalisen pääoman näkökulmiin. Paikallisia rakenteita ja piirteitä arvioidaan mm. seuraavien palveluiden osalta: arvio koulupalveluista, terveyspalveluista, yleisistä paikallisista resursseista ja julkisen liikenteen toimivuudesta. Lisäksi kartoitetaan arvioita ja havaintoja erilaisista paikallisista ongelmista, kuten meluhaitoista, rikollisuudesta, uhriksi joutumisesta, töhrimisestä ja turvallisuudesta. Arvio rikollisuudesta, turvallisuudesta ja uhriksi joutumisesta (3.9) tarkoittaa yleistä arviota yhteiskunnallisesta tai alueellisesta tilanteesta, mutta myös omaa kokemusta erilaisten rikosten uhriksi joutumisesta, esimerkkeinä asuntomurto tai sen yritys, autovarkaus, mukiloinnin tai hakkauksen kohteeksi joutuminen ja rasistinen hyökkäys. Arvio sosiaalis-taloudellisesta eriarvoisuudesta (3.7) voi tarkoittaa esimerkiksi rikollisuuden tai köyhyyden syiden miettimistä, köyhyyden muuttumista viimeisten vuosien aikana tai tulevaisuudessa. Minkälaisena henkilö ajattelee köyhyyden tulevaisuuden näkymät tai yhteiskunnallisen eriarvoisuuden?

Sosiaalinen vuorovaikutus, verkostot ja tuki tarkastelee ihmisten vuorovaikutusta toistensa kanssa. Miten usein ystävien, sukulaisten tai naapureiden kanssa ollaan tekemisissä, kuinka monta ystävää ja sukulaista asuu lähellä jne. Sosiaalisia verkostoja ja vuorovaikutusta pidetään tärkeänä osana sosiaalista pääomaa. Tällaisia vuorovaikutuksen muotoja mittaamisessa ovat vuorovaikutuksen määrä ja laatu, muiden auttaminen, verkostossa yhteisesti jaetut normit. Yhteydenpidon esteet ystäviin, sukulaisiin ja naapureihin (4.3) ovat olennaisia poliittisten ja hallinnollisten syiden vuoksi. Tiedon avulla voidaan puuttua ja vaikuttaa epäkohtiin. Sosiaalisten verkostojen määrä ja laatu voi vaikuttaa yhteiseen kehittyvään identiteettiin sekä sen kautta sosiaalisen tuen saamiseen. Sosiaalista tukea kartoitetaan tarkastelemalla sitä, onko henkilöllä joku kotitalouden ulkopuolinen henkilö, johon turvautua (4.4). Turvautuminen voi vaihdella käytännöllisestä ja henkisestä avusta taloudelliseen apuun. Lisäksi tarkastellaan saatua apua tai opastusta lasten kasvattamisessa (4.5). Brittiläisessä tutkimuksessa kohtia löytyi melko paljon, mutta Suomessa lastenhoito on järjestetty julkisilla varoilla, eikä täällä olla yhtä riippuvaisia saadusta avusta kuin esimerkiksi Englannissa. Tämän vuoksi kyseinen kohta ei ole yhtä toimiva suomalaisia survey-aineistoja tarkasteltaessa.

Sosialisaatioverkostojen syvyys (4.6) viittaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen, erilaisissa yhteiskunnallisissa tapahtumissa ja kulttuuritilaisuuksissa käymistä. Käytännössä sosialisaatioverkostot ja niiden syvyys on ymmärrettävissä syrjäytymisen vastakohdaksi. Question Bankin esimerkkien mukaan sosialisaatioverkostojen syvyyttä kuvaavia kysymyksiä ovat esimerkiksi teatterissa, ravintolassa, kirjastossa ja urheilutapahtumissa käyminen, ystävien tapaaminen tai heidän luonaan käyminen. Erityisesti vapaa-aikaa liittyvien sosialisaatioverkostojen syvyys tarkoitti ONS:n tutkimuksessa pubeissa, ravintolassa elokuvissa jne. käymistä. Tilastokeskuksen aineistojen kartoittamisessa nämä kaksi on yhdistetty yhdeksi sosialisaatioverkostojen syvyyttä kuvaavaksi mittariksi, koska selkeää perustelua tällaiselle kahtiajaolle ei ole. Havaitut sosiaalisen tuen normit (4.7) kartoittaa sitä, miten henkilöt yleisesti ajattelevat saavansa apua erilaisissa tilanteissa. Onko mielestäsi suurin osa ihmisistä avuliaita vai ajattelevatko he vain omaa etuaan? Saako asuinalueellasi apua naapureilta? Mitä tekisit, jos näkisit, että joku ryöstetään tai hakataan? Sosiaaliset suhteet työssä (4.8) ovat sosiaalisen pääoman kannalta olennaisia, sillä mikäli työpaikalla vallitsee eripuraa työtovereiden kesken, voi se vaikuttaa myös sosiaaliseen pääomaan. Sellaisessa työpaikassa ei vallitse luottamus työntekijöiden kesken, mikä johtaa puutteisiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja inhimillisen pääoman (tiedon) vaihtamisessa. Tieto työpaikalla ei liiku kuten sen pitäisi, eikä työpanos ole siis optimaalinen. Kyseistä muuttujaa kuvaavia kysymyksiä ovat sekä työpaikalla tapahtuva yhteistyö, mutta myös työtovereiden näkeminen tai ajanvietto heidän kanssaan vapaa-aikana.

Viides pääluokka luottamus, vastavuoroisuus ja sosiaalinen koheesio sisältää luottamusta koskevia osa-alueita ja sellaisia seikkoja, joilla voi olla vaikutusta luottamuksen tuntemiseen. Luottamusta tarkastellaan ihmisiin, organisaatioihin ja poliittisiin rakenteisiin kohdistuvana luottamuksena. Sosiaalinen luottamus (5.7) tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuinka sopivaksi henkilö kokee tilanteen, jossa joutuu lainaamaan esimerkiksi naapurilta jotakin tai kysymään tietä tuntemattomalta. Havaittu reiluus elämässä (5.5) kartoittaa havaintoja epätasa-arvoisesta kohtelusta esimerkiksi iän, sukupuolen tai rodun suhteen. Ennakkoluulot erilaisuutta, kuten vammaisia kohtaan kuuluvat tähän indikaattoriin. Kohta mittaa myös asenteita; brittiläisessä tutkimuksessa tätä indikaattoria kuvasi myös kysymys siitä, miksi maailmassa on pulassa olevia ihmisiä. Havaitut yhteiset arvot, luotettavuus (5.8) kartoittaa yleisiä hyvinä pidettyjä arvoja ja suhtautumista yhteisten toimintasääntöjen rikkomiseen. Esimerkkejä tällaisista ovat kysymykset suhtautumisesta pimeään työvoimaan ja suhtautuminen liikaa annettuun vaihtorahaan kaupassa. Entä kuinka todennäköistä on, että saat pudottamasi lompakon takaisin, eikä siitä ole hävinnyt mitään?

2.2 Miten aineistoista saa tietoa?

Tämän raportin liitteenä 1 on taulukko siitä, miten suomalaisista aineistoista on löydettävissä sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvää tietoa. Taulukossa on tarkasteltu jokaisen kahdenkymmenen tutkimuksen haastattelu- ja kyselylomakkeet jokaisen muuttujan osalta. Rasti indikaattorin kohdalla tarkoittaa, että kyseistä indikaattoria kuvaavia kysymyksiä löytyy tutkimuksesta. Joidenkin indikaattorien osalta tutkimuksissa ei ollut tarkasti kyseistä sisältöä, mutta kuitenkin samansuuntaista tietoa. Näiden kohdalla taulukossa on o-merkki. Taulukon lopuksi on vielä huomautuksia joihinkin taulukon osiin. Huomautukset ovat joko sisällöllisiä, menetelmiin tai tutkimusvuosiin liittyviä.

Liitteenä 2 on lyhyt esittely jokaisesta tarkastellusta tutkimuksesta. Esittely on tarpeellinen, jotta jokaisella kiinnostuneella on mahdollisuus kartoittaa tutkimusten luonne ja se onko kyseinen aineisto sopiva ajateltua käyttöä varten. Tutkimuksista esitetään jokaisen tutkimuksen keskeinen sisältö ja keskeiset tutkimusmenetelmät. Tutkimusmenetelmistä annetaan muun muassa tutkimuksen kohderyhmä, kenttätyön ajankohta, otoksen koko ja vastausprosentti, tiedonkeruumenetelmä ja otantakehikko. Lisäksi jokaisen aineiston osalta mainitaan yhteys sosiaaliseen pääomaan. Kohdassa mainitaan keskeisimmät sosiaaliseen pääomaan liittyvät kohdat, jotka eivät siis ole varsinaisessa yhteydessä sosiaaliseen pääomaan. Lukuun ottamatta Aku Alasen ja Sami Niemeläisen (2002) sosiaalisen pääoman alueellista mittaamista koskevaa tutkimusta missään muussa tutkimuksessa ei ole nimenomaista yhteyttä sosiaaliseen pääomaan. Uusissa syksyn 2002 aikana kerättävissä ESS- ja vapaa-aikatutkimuksissa on läheisempi yhteys sosiaaliseen pääomaan, molemmissa on esimerkiksi useita luottamukseen liittyviä kysymyksiä.

Tutkimusten yhteydessä mainitaan johtava organisaatio ja yhteyshenkilö mahdollisia yhteydenottoja varten. Joidenkin tutkimusten osalta vastuuhenkilöä ei ole mainittu vastuuhenkilöiden vaihtuvuuden vuoksi. Yhteydenotot Tilastokeskuksen tutkimuksien osalta tapahtuvat Tilastokeskuksen tietopalvelun kautta (www.tilastokeskus.fi/tilastokirjasto).

3. Kartoitustulosten arviointi

Kartoituksessa on tarkasteltu sitä, missä kaikissa haastattelu- ja kyselyaineistoissa on saatavilla sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvää tietoa. Tarkastelun kohteena on ollut kaksikymmentä Tilastokeskuksen omaa ja muiden tahojen kanssa yhteistyössä tekemää tutkimusta vuodesta 1990 lähtien. Kartoituksen tulos on esitetty taulukkona (liite 1), josta on nähtävissä mitä sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia kussakin tutkimuksessa on katettu.

Kartoitus on tehty englantilaisen esikuvan mukaisesti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Englannissa sosialisaatioverkostojen syvyyttä tarkasteltiin kahdessa kohdassa - yleisesti, ja erityisesti vapaa-aikaan liittyvinä sosialisaatioverkostojen syvyytenä. Koska jaottelulle ei ole esitetty riittävää perustelua, käytetään Suomea koskevassa kartoituksessa vain yhtä sosialisaatioverkostojen syvyyttä koskevaa muuttujaa. Kartoitukseen lisättiin ensimmäiseen pääulottuvuuteen ryhmässä tehtävät vapaa-ajan harrastukset (1.11), sillä harrastusten osuus tuntui englantilaisen mallin pohjalta jäävän liian vähälle huomiolle. Vuorovaikutusta ja yhteydenpitoa kuvaavaan osioon (4.) lisättiin tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen yhteydenpidon välineenä (4.10), mikä sopii kartoitukseen sen ajankohtaisuuden vuoksi. Aiheesta on ilmestynyt keväällä 2002 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan aloitteesta teos, jossa käsitellään sosiaalista pääomaa ja tietoliikennettä. (Ks. Pekonen & Pulkkinen, 2002)

Kartoituksen perusteella voi todeta, että aineistoa sosiaalisen pääoman mittaamiseksi on selvästikin saatavissa Suomessa. Englantilaiseen kartoitukseen verrattuna vastaavanlaista aineistoa on kuitenkin niukemmin. Tosin englantilaisessa kartoituksessa on esitelty ainoastaan ne tutkimukset, joissa oli sosiaalisen pääoman mittaamiseen sopivaa tietoa. Suomen kartoituksessa ovat mukana tässä vaiheessa kaikki Tilastokeskukseen yhteydessä olevat tutkimukset huolimatta niiden yhteydestä sosiaaliseen pääomaan. Tarkasteltavissa suomalaisissa tutkimuksissa ei ole uusimpia tutkimuksia lukuun ottamatta suoranaista yhteyttä sosiaaliseen pääomaan. Vuoden 2002 syksyllä kerättävässä vapaa-aikatutkimuksessa on lähestytty sosiaalista pääomaa monipuolisesti muun muassa tarkastelemalla luottamusta ja osallistumista. Samaan aikaan kerättävä eurooppalainen sosiaalitutkimus (ESS, European Social Survey) sisältää suoranaisemman yhteyden sosiaaliseen pääomaan. ESS kattaa monia sosiaalisen pääoman mittaamiseen sopivia muuttujia. Se kattaa useita kohtia kaikista pääulottuvuuksista, erityisesti luottamus on monipuolisesti edustettuna. Näistä tutkimuksista on odotettavissa tuloksia vuoden 2003 puolivälistä alkaen.

Suomalaisista haastattelu- ja kyselyaineistoista löytyy kaikkiin sosiaalisen pääoman pääulottuvuuksiin liittyvää tietoa. Parhaiten mittaamiseen soveltuvaa tietoa löytyy Terveys 2000- tutkimuksesta sekä vapaa-aika- ja elinolotutkimuksista. Tutkimuksista Perheellistyminen ja työ- hanke sekä ECHP kattoivat osia jokaisesta pääulottuvuudesta, vaikka yksittäisiä muuttujia ei ollutkaan kovin laajasti. Perheellistyminen ja työ- hanke kattoi yhteensä kahdeksan muuttujaa ja ECHP yhteensä kymmenen.

Mikään aineistoista ei kattanut kaikkia sosiaalisen pääoman osa-indikaattoreita. Lisäksi taulukossa on yksittäisiä muuttujia, joita kuvaavia kysymyksiä ei löytynyt kyseisistä aineistoista. Tällaisia muuttujia olivat mm. havaitut esteet paikallisten ryhmien toimintaan osallistumisessa (1.3), paikallisen julkisen liikenteen toimivuus (3.10), lapsille tarjolla olevien leikkipaikkojen ja välineiden arviointi (3.12), esteet yhteydenpitoon ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa (4.3), tyytyväisyys paikallisista kysymyksistä saatavaan tietoon (5.1) ja sosiaalinen luottamus (5.7). Tarkasteltavien tutkimusten joukossa oli yksi, varallisuustutkimus, joka ei sisältänyt mitään sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvää. Lisäksi työvoima- ja tulonjakotutkimukset käsittivät vain ammattiliittoa tai -järjestöä koskevat kysymykset. Kulutustutkimuksessa oli kysymyksiä, joilla on jonkinlainen yhteys sosiaalisen pääoman mittaamiselle, mutta monet kysymyksistä olivat menojen kartoitusta varten, eli niissä kysyttiin vain käytettyä rahamäärää.

Ongelmana Englannin tilastoviraston tutkimuksessa on se, ettei ONS juurikaan selitä sitä, miksi kyseiset osa-alueet ovat sosiaalisen pääoman kannalta merkittäviä ja miksi juuri kyseiset kohdat ovat mukana tarkastelussa. Monet muuttujat on määritelmältään monimutkaisia ja epäselviä, eikä Englannin kartoituksessa selvennetty sitä, mitä käytetyillä muuttujilla tarkoitetaan tai minkälaiset ja minkä tyyppiset kysymykset kuvaavat kyseisiä muuttujia. Tämän helpottamiseksi raportin mukana on selostus siitä mikä kuvaa sosiaalista pääomaa.

Englannin tutkimuksessa on nähtävissä vahva sosiaalipsykologinen virittäytyminen, mikä näkyy kontrollia ja pystyvyyttä käsittelevässä osiossa. Kontrollia ja pystyvyyttä käsiteltiin useilla monesti vaikeasti ymmärrettävissä olevilla yksittäisillä indikaattoreilla. Kyseinen kontrollia ja pystyvyyttä kuvaava pääulottuvuus eli tuntemus oman elinympäristön kontrollimahdollisuuksista ja siihen liittyvästä pystyvyydestä oli heikoimmin edustettu ulottuvuus brittiläisessä kartoituksessa. Hieman yllättävää Suomen osalta oli, ettei kyseinen osio ollut selkeästi muita huonommin edustettuna.

Englannin tilastoviraston tekemässä mallissa on kattavasti sosiaalisen pääoman keskeisiä ulottuvuuksia kuvaavia muuttujia. Muuttujien määrä on kuitenkin suuri minkä vuoksi monet kohdat menevätkin helposti sisällöltään päällekkäin. Taulukossa on useita muuttujia, joihin on löydettävissä selkeästi jokin tai joitakin kysymyksiä. Monen kysymyksen osalta on vaikea päättää mitä muuttujaa se parhaiten kuvaa koska muuttujia on niin monta ja ne ovat monesti melko lähekkäin toisiaan. Vaikka luokitus paperilla näyttää selkeältä ja toimivalta, ei todellisuus aina vastaa tehtyjä luokitteluja. Vaikeimpia kohtia olivat havaitut kansalaisoikeudet ja velvollisuudet, tyytyväisyys elämänhallintamahdollisuuksiin. Lisäksi arvio sosiaalis-taloudellisesta eriarvoisuudesta, havaittu reiluus elämässä ja havaitut yhteiset arvot aiheuttivat hankaluuksia sijoittaa jokin tietty kysymys kyseisiin luokkiin.

Monilta osin tarkasteltavat muuttujat ovat keskenään läheisiä, minkä vuoksi joissakin kohdin samat kysymykset saattavat viitata useampaan osaindikaattoriin, eli sama kysymys mittaa monta eri asiaa ja sopii moneen eri kohtaan. Tällaisia kohtia ovat osallistuminen paikallisten ryhmien toimintaan ja paikallisosallistumisen intensiteetti. Useissa kysymyksissä oli samassa mahdollinen osallistuminen ja se kuinka usein toimintaan osallistuu. Osallistumista mittaavassa osiossa on lisäksi kaksi muuta kohtaa, jotka menevät hieman päällekkäin, nimittäin konkreettisen palveluksen saaminen tai antaminen ja säännöllisen palvelun, avun tai hoivan tarjoaminen muille. Mikäli tarjottu apu on usein toistuvaa esim. kerran viikossa tapahtuvaa on se tulkittavissa säännölliseksi avun tarjoamiseksi.

Selvityksen perusteella huomaa Englannin ja Suomen väliset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset erot. Tämän vuoksi englantilaisten käyttämät muuttujat ja tehty jaottelu eivät kaikilta osin sovellu mittaamaan samanlaista asiaa Suomessa. Selkeimpiä eroja kartoituksen pohjalta näyttää olevan se, miten Englannissa kiinnitetään parisuhteeseen ja perheeseen enemmän huomiota. Toisaalta lastenhoito maissa toimii eri tavalla. Suomessa lapsille on järjestetty yleinen ja toimiva päivähoitojärjestelmä, jonka puitteissa kuntien on järjestettävä jokaiselle kunnassa asuvalle lapselle hoitopaikka. Lisäksi Suomessa naiset käyvät enemmän töissä, eikä lasten hoito ole samalla tavalla yksistään naisten vastuulla, niin kuin asia on Britanniassa. Käytettyjen muuttujien osalta lasten hoitoa koskevat muuttujat eivät siis ole täysin vertailtavissa keskenään. Suomalaisista aineistoista ei myöskään ole löydettävissä yhtä paljon lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Havaittuja kansalaisoikeuksia ja velvollisuuksia kuvaavat kysymykset ovat sisällöltään joissakin määrin erilaisia Suomessa ja Englannissa. Ensinnäkään suomalaisista aineistoista ei löydy yleisiä kansalaisoikeuksia koko yhteiskunnan tasolla koskevia kysymyksiä. Yksityiskohtaisemmat kysymykset aiheesta (esimerkiksi naisten oikeus käydä töissä) eivät ole sisällöltään samoja Englannissa ja Suomessa. Sen vuoksi kyseisen tyyppiset kysymykset eivät aina sisälly Suomen taulukkoon, koska ne eivät kuvaa välttämättä kansalaisoikeuksia.

Sosiaalisen pääoman mittaamiseen tähtääviä tutkimuksia tai niiden yrityksiä on useissa yhteyksissä kritisoitu siitä, etteivät ne sovellu hyvin suomalaisen yhteiskunnallisen osallistumisen mittareiksi. Valtiollisten instituutioiden rooli jää pitkälti sosiaalisen pääoman osalta tarkastelun ulkopuolelle. Suomea ja muita Pohjoismaita on usein luonnehdittu hyvin järjestäytyneiksi ja läpipolitisoituneiksi valtioiksi, joissa kansalaistoiminta ja valtiolliset toimet ja rakenteet kietoutuvat toisiinsa. ONS:n tekemässä kartoituksessa poliittisia tekijöitä on huomioitu useassa kohdassa, vaikka pohjoismaisten yhteiskuntien institutionalisoitunut rooli jääkin hiukan vähemmälle huomiolle. Ilmeni kuitenkin, ettei ainakaan Tilastokeskuksen tutkimuksista ole löydettävissä poliittisia aihepiirejä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yllättävää oli kartoituksessa myös se, ettei luottamusta yhteiskuntaan, poliittisiin rakenteisiin ja julkisiin palveluihin esiintynyt aineistoissa juuri lainkaan.

Englantilaisen kartoituksen perusteella kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, esimerkiksi ajankohtaisten ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen jää vaille huomiota. Italian alueellisia eroja tutkiessaan Putnam (1993) havaitsi alueen sivilisoitumisella ja instituutioiden tehokkuudella olevan yhteyttä taloudelliseen tilanteeseen. Sivilisoituneilla alueilla ihmiset kuuluvat kansalaisjärjestöihin ja ovat kiinnostuneita paikallisista asioista ja politiikasta. (Ruuskanen 2001, 21-22.) Sivistyksen ohella Putnam korostaa koulutuksen merkitystä, mikä on myös tässä kartoituksessa huomioimatta.

Sosiaaliseen pääomaan liittyen on Suomessa tulossa useita eri projekteja. Suomen Akatemiassa valmistellaan tutkimusohjelmaa sosiaalisesta pääomasta. Sen on tarkoitus alkaa vuonna 2003 ja projektit ajoittuisivat mahdollisesti vuosille 2003 - 2007. (Ks. http://data.vatt.fi/sospo/Default.htm) Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra suunnittelee sosiaaliseen pääomaan liittyvää ohjelmaa. Lisäksi EU:n rahoittamassa NESIS-hankeessa (ks. internet-sivut: http://nesis.jrc.it) on osaprojekti "eCitizenship", jossa on yhteys sosiaaliseen pääomaan. Sen tavoitteena on kehittää haastattelu- ja kyselytutkimuksiin perustuvia mittareita sosiaaliselle pääomalle, viestintävalmiuksille ja kestävään kehitykseen suhtautumiselle. (Simpura 2002, 212.)

4. Tiivistelmä kartoituksen tuloksista

Kartoitus osoitti, että sosiaalisen pääoman mittaamiseen liittyvää tietoa voi löytää Tilastokeskuksen aineistoista. Aineistoista löytyy tietoja useista sosiaalisen pääoman ulottuvuuksista. Monipuolinen sosiaalisen pääoman mittaaminen ei kuitenkaan näytä onnistuvan yhden tutkimuksen avulla, sillä tutkimuksissa on melko hajanaisesti tietoa eri ulottuvuuksista. Yksikään tutkimuksista ei kattanut kaikkia tarkasteltuja sosiaalisen pääoman muuttujia. Tutkimuksissa ei ole varsinaista yhteyttä sosiaaliseen pääomaan, lukuun ottamatta muutamaa uudempaa tutkimusta, joissa on nähtävissä yhteyttä esimerkiksi luottamuksen osalta. Sosiaalista pääomaa koskevien tai siihen yhteydessä olevien tutkimusten määrä todennäköisesti lisääntyy.

Vireillä on myös kartoituksen laajentaminen. Kartoitusta on tarkoitus jatkaa syksyn 2002 aikana laajentamalla tarkastelua muihin suomalaisiin haastattelu- ja kyselyaineistoihin. Sopivia tarkastelun kohteita voisivat olla Stakes, Kansanterveyslaitos (KTL), Kela, Työterveyslaitos (TTL) ja Suomen Akatemia. Lisäksi Jyväskylän yliopistossa on ollut useita sosiaaliseen pääomaan liittyviä tutkimusprojekteja. Tarkoituksena on kartoittaa vuoden 1990 jälkeen tehtyjen tutkimusten haastattelu- ja kyselyaineistoja.

 

Tutkimukset, joiden aineistoja kartoituksessa on käyty läpi:

  1. Työvoimatutkimus
  2. Tulonjakotutkimus
  3. Varallisuustutkimus
  4. Kulutustutkimus
  5. Työolotutkimus
  6. (Kulttuuri- ja) vapaa-aikatutkimus
  7. Elinolotutkimus
  8. Ajankäyttötutkimus
  9. ECHP
  10. Uhritutkimus
  11. Kansainvälinen rikosuhritutkimus
  12. Aikuiskoulutustutkimus
  13. Perheellistyminen ja työ
  14. Ympäristömielipiteet
  15. Tasa-arvobarometri
  16. Tietoyhteiskunta
  17. Terveys 2000
  18. Aikuisten lukutaitotutkimus
  19. Aku Alanen & Sami Niemeläinen: Sosiaalisen pääoman subjektiivisten mittareiden etsintää - luottamus, ystävyyssuhteet ja toiminta aluetasolla Suomessa
  20. ESS (European Social Survey)

LÄHTEET

Alanen, Aku & Niemeläinen, Sami (2002), Sosiaalisen pääoman subjektiivisten mittareiden etsintää - luottamus, ystävyyssuhteet ja toiminta aluetasolla Suomessa. Helsinki: VATT- Keskustelunaloitteita (ilmestyy).

Bourdieu, Pierre (1986), The Forms of Capital. Teoksessa John G. Richardsson (toim.), Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. New York: Greenwood Press, 241 - 258.

Coleman, James S. (1988), Social Capital in the Creation of Human Capital. American Journal of Sociology, vol. 94, Supplement, 95 - 130.

Helliwell, John R. (toim.)(2001),The Contribution of Human and Social Capital to Sustained Economic Growth and Well-Being. International Symposium Report. Ottawa & Paris: Human Resources Development Canada (HRDC) ja OECD.

Kajanoja, Jouko & Simpura, Jussi (toim.)(1998), Sosiaalinen pääoma. Käsite ja sen soveltaminen sosiaali- ja talouspolitiikassa. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), VATT-julkaisuja 24.

Kajanoja, Jouko & Simpura, Jussi (toim.)(2000), Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Helsinki: STAKES, STAKES raportteja 252.

Kajanoja, Jouko & Simpura, Jussi (2002), Sosiaalisen pääoman lupaukset. Teoksessa Jouko Kajanoja; Jaakko Kiander; Iikko B. Voipio (toim.), Tutkimus ja talouspolitiikka. Kirjoituksia taloudellisesta kasvusta. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), VATT-julkaisuja 33, 161 - 181.

ONS (Office for National Statistics) (2001a), Social Capital. A review of the literature. London: Office for National Statistics. Ks. kotisivu www.statistics.gov.uk/socialcapital

ONS (Office for National Statistics) (2001b), Social Capital Matrix of Surveys. London: Office for National Statistics. Ks. kotisivu www.statistics.gov.uk/socialcapital

ONS (Office for National Statistics) (2002), Social Capital Question Bank. London: Office for National Statistics. Ks. kotisivu www.statistics.gov.uk/socialcapital

Pekonen, Osmo & Pulkkinen, Lea (2002), Sosiaalinen pääoma ja tieto- ja viestintätekninen kehitys. Helsinki: tulevaisuusvaliokunta, teknologian arviointeja 11., Eduskunnan kanslian julkaisu 5/2002.

Putnam, Robert D (1993), Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy. Princeton: Princeton University Press.

Putnam, Robert D (1995), Bowling Alone: America's Declining Social Capital. Journal of Democracy, vol. 6, n:o 1, s. 65 - 78.

Ruuskanen, Petri (2001), Sosiaalinen pääoma - käsitteet, suuntaukset ja mekanismit. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, VATT- tutkimuksia 81.

Ruuskanen, Petri (toim.) (2002), Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille. Jyväskylä: PS-kustannus.

Simpura, Jussi (2002), Sosiaalista pääomaa mittaamassa. Teoksessa Petri Ruuskanen (toim.), Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Jyväskylä: PS-kustannus, 200 - 222.

Woolcock, Michael (2000), Sosiaalinen pääoma: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Teoksessa Jouko Kajanoja & Jussi Simpura: Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Helsinki: STAKES, STAKES raportteja 252, 25 - 56.

INTERNET

Englannin tilastovirasto: http://www.statistics.gov.uk/socialcapital

Tilastokeskus: http://www.tilastokeskus.fi

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT): http://www.vatt.fi


Päivitetty 29.9.2004

Linkkipolku

Olet sivulla:

Navigointi

På svenska In English Tulostusversio
Hakemisto| Sivukartta| Palaute| Yhteystiedot
Förstasidan| Home
Etusivu Tilastot Tietoa tilastoista Tiedonkeruut Tuotteet ja palvelut Ajankohtaista Tilastokeskus

Haku

Tilastokeskus
Tilastokeskus PalloVaihde 09 17 341 PalloYhteystiedot PalloTekijänoikeudet ja käyttöehdot PalloPalaute