Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Ulkomaisten investointien strategiaa tulisi tarkistaa

24.10.2013

Viime syksynä käyttöönotetun kansallisen ulkomaisten sijoitusten strategian päämäärä on oikeanlainen. Linjavalintoja on kuitenkin syytä tarkistaa.

Pixhill

Kuva: Pixhill

Viime syksynä käyttöönotetun kansallisen ulkomaisten sijoitusten strategian päämäärä on oikeanlainen. Linjavalintoja on kuitenkin syytä tarkistaa.

Lähivuosina globaali talous heijastaa velkakriisejä USA:ssa, Euroopassa ja Japanissa, samoin kuin nousevien talouksien kasvuhaasteita. Maailman­laajuiset ulkomaiset investointivirrat eivät ole enää immuuneja näille kriiseille.

Uutta käännettä kuvastaa sijoitusvirtojen 18 prosentin romahdus vuonna 2012. Tästä peräti kaksi kolmasosaa selittyi Euroopan osuuden pudotuksella. Ensimmäistä kertaa nousevat ja kehittyvät taloudet ovat merkittävämpiä sijoittajia kuin kehittyneet taloudet.

Vielä parin viime vuosikymmenen aikana globaaleista sijoitusvirroista hyötyi eniten Eurooppa. Ne ajat ovat nyt haalistumassa historiaan.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomi on usein sijoittunut globaalien kilpailu‑kyky‑mittausten kärkeen. Samanaikaisesti maahan tulevien ulkomaisten investointien osalta olemme kuitenkin pysyneet kansainvälisten vertailujen häntäpäässä. Viime vuonna Suomi piti perää EU-maiden välisessä vertailussa.

Asemamme on yhtä huono muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vuonna 2012 ulkomaisten sijoituskantojen osuus bkt:sta oli Islannissa 91 prosenttia, Ruotsissa 72 prosenttia, ja Norjassa ja Suomessa 36 prosenttia.

Ulkomaiset investoinnit Suomessa

Kun Suomi liittyi EU-jäseneksi vuonna 1995, liki 87 prosenttia ulkomaisesta sijoituskannasta tuli Euroopasta. Kun nämä sijoitukset olivat suurimmillaan vuonna 2011, viisi maata – Ruotsi, Hollanti, Saksa, Tanska ja Luxemburg – vastasi 83 prosentista sijoituskannasta.

Parin viime vuosikymmenen aikana ulkomainen sijoituskanta Suomessa on yhä enemmän keskittynyt Eurooppaan. Puolet juontuu Ruotsista. Viime vuonna Ruotsin ja Saksan sijoitukset tosin supistuivat rajusti, mutta pudotusta tasapainottivat Hollannin, Tanskan, Venäjän ja Norjan sijoitusvirrat. Nykyisin eurooppalaisen sijoituskannan osuus maahamme tulevista sijoituksista on peräti 98 prosenttia.

Vuosien keskustelun seurauksena maassamme sovittiin kansallisesta ulkomaisten sijoitusten strategiasta vuonna 2012. Perusajatus oli, että strategia nivotaan lähemmin osaksi kansallista innovaatio­strategiaa ja maakohtaisesti painopistettä siirretään Venäjän, USA:n ja Kiinan (VUK-maat) suuntaan.

Perusajatus on oikea. Venäjä on suuri naapuri, jolla riittää taloudellista potentiaalia ja joka pyrkii monipuolistamaan teollisia rakenteitaan. USA on yhä globaali teknologiajohtaja ja merkkimarkkina, ja Kiina on kehittymässä maailman suurimmaksi markkinaksi. Mutta suorien sijoitusten kannalta nämä kolme VUK-maata eivät sellaisinaan riitä. Merkittävin haaste Suomelle siis on, että sijoitus­strategian tavoitteita ei saavuteta keskittymällä vain VUK-maiden sijoituksiin Suomessa.

Miksi vanha lääkkeet eivät enää toimi

VUK-maista USA:lla on pitkään ollut tärkeä rooli maassamme. Venäläiset sijoitukset ovat kasvaneet tasaisesti, myös globaalin laman jälkeen. Nykyisin niitä on enemmän kuin amerikkalaisia. Kiinan sijoitukset sen sijaan ovat merkittävästi vähäisempiä kuin USA:sta tai Venäjältä tulevat.

Länsimaiden velkakriisien seurauksena sijoituksia on vähemmän tarjolla ja niitä tavoittelee useampi maa. Alueellisten haasteiden lisäksi kilpailemme ulkomaisista investoinneista merkittävästi vaikeammassa tilanteessa kuin vielä muutama vuosi sitten.

90-luvulla Suomen metsä-, metalli- ja kemianklusterit kasvoivat vielä vahvasti. Kun maastamme tuli yhdentyvän Euroopan jäsen, suuryritykset saattoivat nivoutua osaksi globaaleja arvoketjuja, mistä seurasi nopea kansainvälistymisen kasvu. Samalla alkoi myös Nokian historiallinen maailmanvalloitus. Saavutukset olivat ennen­näkemättömiä, mutta ne tuudittivat myös itsetyytyväisyyteen.

Nykyisin vastaavia suuria kansallisia kilpailuetuja ei ole. Metsäklusteri on kansainvälistynyt ja keskittynyt, ja suomalaisyhtiöiden rooli on pienentynyt globaalilla tasolla. Metalliklusterin tilanne on hiukan parempi, mutta myös se on ajautumassa uusiin haasteisiin. Samoin on kemianklusterin laita.

Nokian maailmanvalloitus on ohi. Microsoftin Nokia-osto kasvattaa suoria sijoituksia merkittävästi lyhyellä tähtäimellä, mutta kaupan merkitys mitataan vasta ajan myötä. Kun maamme ICT-klusteri on ollut pääasiassa yhden globaalin jätin varassa, klusterin tulevaisuus on vaakalaudalla, kun osaaminen väistämättä kärsii keskipitkällä aikavälillä.

Kansalliseen ulkomaisten sijoitusten strategiaan tulisi sisällyttää myös monikansalliset yritykset. On yksi asia tavoitella ulkomaisia investointeja, mutta toinen tavoitella monikansallisten yritysten panostuksia. Jälkimmäinen vaatii kohdennettuja toimia ja räätälöityjä palveluita. Ennen pk-yrityksemme kansainvälistyivät suuryritystemme peesissä. Kun suuret katoavat maailmalle, niiden täytyy etsiytyä maailman­markkinoille omillaan tai suurten monikansallisten yritysten arvoketjuissa.

Lähivuosina maamme tulee olemaan vähemmän houkutteleva kuin vuosikausiin. Kansallisen innovaatio­strategian kannalta tämä on erityisen ongelmallista siksi, että maamme mitatusta kansainvälisestä innovaatiotoiminnasta (t&k ja patentit) yli puolet on peräisin Nokian omistamilta yrityksiltä.

Nämä riskit eivät realisoituneet yllättäen. Vuonna 1997 varoitimme niistä yhteisessä selvityksessämme klusteritutkimuksen pioneerin professori Michael E. Porterin kanssa. Toistamiseen varoitin niistä vuonna 2001, kun johdin OECD:n tutkijaryhmää Suomessa.

Kohti toimivaa kansallista sijoitusstrategiaa

Kansallinen strategiamme satsaa yhä liikaa kehittyneiden maiden sijoituksiin. Mutta maakohtaisen painotuksen tarkistaminen on vieläkin tärkeämpää. Nykyisen kansallisen sijoitusstrategian tavoite ulkomaisille sijoituksille Suomessa on 41 prosentin osuus bkt:sta. Lähitulevaisuudessa kaavailtu Microsoft-Nokia kauppa toki paisuttaa tilastoja, mutta jos sen kertavaikutus eliminoidaan, niin strateginen tavoite ei ole saavutettavissa kolmen kohdemaan ”hienotarkennuksella”. Tarvitaan isompaa haavia.

Sijoituskannan perusteella mitaten VUK-maita ei löydy maamme kahdeksan johtavan ulkomaisen sijoittajan listalta. Niin Venäjän kuin myös USA:n sijoituskanta on maassamme pienempi kuin Itävallan, ja esimerkiksi Islannilla on maassamme enemmän sijoituskantaa kuin vaikkapa Kiinalla.

VUK-maiden yhteenlaskettu osuus ulkomaisesta sijoituskannasta Suomessa oli alle 2,5 prosenttia vuonna 2012. Mutta sijoituskanta heijastaa menneitä trendejä ja sijoitusvirrat nykyisiä. Ei siis ole yllättävää, että VUK-mailla on merkittävämpi rooli sijoitusvirroissa. Tällä listalla Venäjä on kolmas, USA kuudes ja Kiina kahdeksas. Silti VUK-maat kattoivat vain 12 prosenttia vuoden 2012 positiivisista sijoitusvirroista.

Mitattiinpa VUK-maiden roolia maassamme sitten sijoituskannan tai -virtojen pohjalta, niiden yhteinen rooli on riittämätön suhteessa kansallisen strategian tavoitteisiin. Niinpä on syytä kysyä, miksi kansallisen strategian tulisi keskittyä vain kolmeen kansantalouteen? Miksi se ei voisi kohdentua kaikkiin relevantteihin talouksiin?

Nykyinen strategia pyrkii keskittämään vähäiset kansalliset resurssit. Mutta voisi olla parempi ajatella sijoitusten haarukointia kalastuksena epävarmoilla vesillä, joilla tarvitaan suuria verkkoja ja erilaisia pyydyksiä.

Vuonna 2012 kahdeksan euromaata kattoi liki 90 prosenttia kaikista ulkomaisista sijoituskannoista Suomessa. Tältä listalta löytyy Pohjoismaita, suuria EU-talouksia, Benelux-maat ja Itävalta. Listalla ei ole VUK-maita laisinkaan.

Jos taas sihti tarkennetaan nykyisiä trendejä heijastaviin sijoitusvirtoihin, niin vuonna 2012 kahdeksan maata kattoi 93 prosenttia kaikista sijoitusvirroista Suomessa. Tällä listalla puolet maista on eurooppalaisia, mm. Pohjoismaat ja Benelux-maat, mutta lista sisältää myös VUK-maat ja Britannian.

Niinpä kahdeksan johtavan maan sijoittajalista on välttämätön tavoitteen saavuttamiseksi. Toimivan kansallisen strategian tulisi huomioida ainakin seuraavat kohdemaat:

  • VUK-maat: Venäjä, USA ja Kiina
  • Pohjoismaat: Ruotsi, Tanska ja Norja, Benelux-maat: Hollanti, Belgia ja Luxembourg, merkittävät EU-taloudet: Saksa, Ranska ja Britannia, ja eräät muut pienet ja avoimet EU-taloudet kuten Itävalta
  • Tärkeimmät mahdolliset tulevaisuuden ulkomaiset sijoittajat, mukaan lukien BRIC-maat kuten Brasilia ja Intia, samoin kuin ne maat joilla on BRIC-potentiaalia ja jotka ovat jo 30 johtavan ulkomaisen sijoittajan listalla Suomessa, mm. Puola ja Meksiko.

Tulevaisuuteen peruutuspeilillä

Nykyisen sijoitusstrategian puoltajat selittävät VUK-maiden painotusta sillä, että resursseja täytyy keskittää. Mutta tulos voisi olla parempi, jos nykyresursseja lisättäisiin oikealla tavalla – esimerkiksi korottamalla sijoituksia haarukoivien organisaatioiden toimivaroja – ja käytettäisiin tehokkaammin, esimerkiksi vähentämällä ylenmääräistä euromaa-keskeisyyttä.

Nykyinen strategia luottaa ensi sijassa olemassa oleviin sijoitus­organisaatioihin maassamme (mm. Invest in Finland), toimijoihin jotka tukevat teknologiakehitystä Suomessa ja ulkomailla (Tekes) ja suomalaisyritysten kansainvälistymistä ulkomailla (Finpro), samoin kuin suomalaisten lähetystöjen ja konsulaattien tukeen. Olemassa olevat organisaatiot rakentavat kuitenkin yhä liikaa Euroopan varaan.

Lisäksi Ulkoministeriö (UM) on kustannussyistä lakkauttanut toimintoja nousevissa talouksissa kuten Guangdongin provinssissa Kiinassa ja Filippiineillä. Toisaalta samalla on vähennetty sellaista UM:n kapasiteettia, jolla nyt olisi suurta kysyntää, kuten kansainvälinen kaupallinen osaaminen.

Vielä nykyisin – siis 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen – maamme ulkoinen talousstrategia kuvastaa lähinnä sotien jälkeisen ajan tarpeita, joita määritteli vahva Eurooppa – eikä multipolaarin globaalitalouden tarpeita, joita määrittävät nousevat taloudet.

Suomi tuntuu navigoivan tulevaisuuteen peruutuspeiliä tuijottaen.

 

Teksti perustuu tekijän raporttiin Finland as a Major FDI Destination in 2020 (lokakuu 2013), jonka julkaisija on Invest in Finland.

Dosentti Dan Steinbock on kansainvälisen liiketoiminnan tutkimusjohtaja Intia, Kiina ja Amerikka -instituutissa (USA) ja vaikuttaa lisäksi Shanghain kansainvälisten opintojen instituutissa (Kiina) ja EU-keskuksessa (Singapore).

tk-icons