tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Nais- ja miesjohtajien erot perheellisyydessä tukevat miesjohtajuutta

1.10.2015
Twitterissä: @miinakeskipetaj, @marjutpiet

Perheen ja johtajuuden yhdistäminen on miehille yhä helpompaa kuin naisille. Johtajina toimivat miehet ovat naisia useammin naimisissa ja heillä on keskimäärin enemmän lapsia kuin naisjohtajilla. Suurin osa naisjohtajista on silti perheellisiä.

Perheen ja johtajuuden yhdistäminen on miehille yhä helpompaa kuin naisille. Johtajina toimivat miehet ovat naisia useammin naimisissa ja heillä on keskimäärin enemmän lapsia kuin naisjohtajilla. Suurin osa naisjohtajista on silti perheellisiä.

Naisten pientä osuutta yritysjohdossa on selitetty muun muassa perheen ja työn yhdistämisen vaikeudella. Tilastokeskuksen väestö- ja elinolo­tilastojen rekistereihin pohjautuva tarkastelu osoittaa selviä eroja johtajana toimivien miesten ja naisten perheellisyydessä. Johtajamiehillä on johtajanaisia useammin puoliso ja keskimäärin enemmän lapsia.

Naisten osuus suomalaisyritysten ylimmässä johdossa on edelleen suhteellisen pieni. Erityisesti johtoryhmissä naisten osuus on kasvanut hitaasti. Sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvoa johtajien urakehitykseen TASURI -hankkeen tuoreen tilastoselvityksen mukaan pörssiyhtiöiden johtoryhmissä naisia oli 17 prosenttia, listaamattomien yhtiöiden johtoryhmissä 18 prosenttia ja valtio-omisteisten yhtiöiden johtoryhmissä 26 prosenttia vuonna 2013. (Pietiläinen, Keski-Petäjä & Katainen 2015.)

Naisten vähäistä osuutta on selitetty mm. naisten ja miesten asenteilla ja koulutus- ja uravalinnoilla, miesjohtajien pitkällä perinteellä sekä toisaalta hitaasti muuttuvilla työnantaja­kulttuureilla, joissa naisille tarjotaan vähemmän vaativia tehtäviä (esim. Lämsä & Hiillos 2008; Ekonen 2007; Puttonen 2006; Kauhanen & Napari 2009 ). Yhtenä keskeisenä selityksenä on tarjottu myös perheen ja työn yhdistämisen vaikeutta, joka etenkin yksilötasolla voi estää naisia nousemasta johtopaikoille.

Perheissä hoivavastuu jää edelleenkin useammin naisille kuin miehille (THL 2015). Pienten lasten vanhemmuus päivähoitoineen ei ole välttämättä helposti sovitettavissa johtajan työajattomaan työnkuvaan ilman tukiverkkoa. Tutkimusten mukaan (esim. Heikkinen 2015; Heikkinen, Lämsä & Hiillos, 2013) erityisesti puolison tuella näyttää olevan positiivinen vaikutus perheen ja työn yhdistämiseen sekä johtajien urakehitykseen.

Rekistereihin perustuvia tarkasteluja johtajien perhetaustoista on Suomessa tehty vain joitakin ja ne ovat keskittyneet lähinnä työssäkäynti­tilaston johtajat-ammatti­luokkaan (ks. Harala 1994; Keinänen 1994; Kartovaara 2003; Pajunen 2013). Tässä artikkelissa tarkastellaan ensimmäistä kertaa yritysten ylimmän johdon perhetausta­tietoja rekisteriaineistoista.

Artikkelissa selvitetään suurimmissa suomalaisyrityksissä työskentelevien johtajien siviilisäätyä, perheellisyyttä sekä puolison taustatietoja. Perhetietoja tarkastellaan sekä yritysten ylimmän johdon että ns. keskijohdon osalta. Johtajien ja heidän puolisoidensa välistä työnjakoa selvittääksemme tarkastelu ulotetaan myös johtajien puolisoiden pääasialliseen toimintaan[1], ammattiin ja koulutukseen.

Tutkimuskohteena ovat pörssiyhtiöiden, liikevaihdoltaan suurimpien listaamattomien yhtiöiden sekä valtio-omisteisten yhtiöiden ylin johto (yhtiöiden johtoryhmiin kuuluvat johtajat)[2].

Johtajien taustatietoja tarkastellaan perheaseman, siviilisäädyn, lasten lukumäärän, pääasiallisen toiminnan, ammatin ja koulutuksen mukaan. Ylimmän johdon rinnalla tarkastellaan vastaavien suomalaisyhtiöiden kaikkia johtajia. Aineisto on koottu työssäkäynti­tilaston ammatti­luokituksen johtajat-luokasta, joka koostuu pääasiassa ns. keskijohdossa toimivista johtajista.

Suurimpien suomalaisyritysten ylimmässä johdossa eli johtoryhmissä toimi lähes 1 000 johtajaa, joista lähes 20 prosenttia (200) oli naisia. Suurimpien yritysten koko johdossa oli puolestaan 9 200 johtajaa (ammattiluokituksen johtajat-luokka), joista 24 prosenttia (2 180) oli naisia. Ylimmän johdon aineisto on vuodelta 2013 ja koko johdon aineisto vuodelta 2012.

Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että johtajanaisia oli kaikkiaan selvästi vähemmän kuin johtajamiehiä, ja ikäluokittain tarkastellut ryhmät saattavat olla hyvin pieniä. Erityisesti 60 – 69-vuotiaita johtajanaisia oli hyvin vähän. Pienet määrät selittävät osaltaan joidenkin ikäluokkien vaihtelevia jakaumia.

Johtajanaiset useammin naimattomia tai eronneita

Suurin osa sekä johtajanaisista että johtajamiehistä oli naimisissa (ml. rekisteröidyt parisuhteet). Miehillä naimisissa olo oli kuitenkin selvästi yleisempää kuin naisilla: ylimmän johdon miehistä naimisissa oli 86 prosenttia, kun naisista naimisissa oli 68 prosenttia.

Kuvio 1. Ylin johto iän ja siviilisäädyn mukaan 2013

Kuvio 1. Ylin johto iän ja siviilisäädyn mukaan 2013. Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Johtajanaiset olivat sitä vastoin miehiä useammin siviilisäädyltään naimattomia tai eronneita. Naisista useampi kuin joka kymmenes (13 %) oli naimaton, miehistä naimattomia oli vain 7 prosenttia. Suurin ero naisten ja miesten välillä oli kuitenkin eronneisuudessa: johtajanaisista lähes viidennes oli eronnut, kun johtajamiehistä eronneita oli vain 7 prosenttia vuonna 2013.

Miehillä naimattomien ja eronneiden osuus oli kaikissa ikäluokissa pieni lukuun ottamatta alle 40-vuotiaita johtajamiehiä, joista lähes viidennes oli naimattomia.

Myös naisilla naimattomien osuus oli suurin alle 40-vuotiailla, jopa 27 prosenttia. Kuitenkin sekä 40 – 49-vuotiaista että 50 – 59-vuotiaista johtajanaisista 11 prosenttia oli naimattomia, kun taas samanikäisillä miehillä vastaavat osuudet olivat 7 ja 5 prosenttia.

Kuvio 2. Johtajat (ylin johto ja keskijohto) iän ja siviilisäädyn mukaan 2012

Kuvio 2. Johtajat (ylin johto ja keskijohto) iän ja siviilisäädyn mukaan 2012 Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Naisjohtajien eronneisuus painottui selvästi vanhempiin ikäluokkiin. Neljännes 60 – 69-vuotiaista oli eronneita. Kaikista vastaavan ikäisistä työllisistä naisista eronneita oli hieman vähemmän, 21 prosenttia. Johtajamiesten eronneisuus oli kaikissa ikäluokissa selvästi naisia pienempi. Yli 60 – 69-vuotiaista johtajamiehistä vain 7 prosenttia oli eronneita, kun vastaavan ikäisten työllisten miesten eronneiden osuus oli 14 prosenttia.

Keskijohdossa toimivilla naisilla naimisissa olo oli yhtä yleistä (67 %) kuin ylimmän johdon naisilla. Kaikista johtajamiehistä naimisissa oli 81 prosenttia, mikä oli hieman vähemmän kuin ylimmän johdon miesten naimisissa olevien osuus (86 %). Myös keskijohdossa naisten eronneisuus oli yleisempää kuin miesten.

Siviilisäätytietoa tarkasteltaessa on otettava huomioon, ettei siviilisääty välttämättä kerro henkilön todellisesta elämäntilanteesta vaan väestö­tieto­järjestelmässä vuoden lopussa olevan tiedon henkilön siviilisäädystä. Esimerkiksi naimattomat, eronneet tai lesket voivat hyvin asua avoliitossa ja olla siten perheellisiä. Toisaalta henkilö voi olla naimisissa (tai rekisteröidyssä parisuhteessa), vaikka ei enää puolisonsa kanssa asuisikaan. Lisäksi avioliitossa olevalla voi olla eroja takanaan.

Johtajamiehillä useammin ja enemmän lapsia

Johtajamiehillä oli useammin lapsia kuin johtajanaisilla. Ylimmässä johdossa työskentelevistä miehistä jopa 93 prosentilla oli lapsia, kun taas ylimmän johdon naisista lapsia oli 78 prosentilla. Sukupuolten välillä on selvä ero jo alle 40-vuotiaissa: lapsia oli neljällä viidestä miehestä, mutta naisista vain puolella.

Kuvio 3. Ylimmän johdon perheellisyys iän mukaan 2013

Kuvio 3. Ylimmän johdon perheellisyys iän mukaan 2013. Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Ylimmässä johdossa tilanne on täysin päinvastainen kaikkiin työllisiin verrattuna: alle 40-vuotiailla johtajamiehillä on selvästi enemmän lapsia ja johtajanaisilla taas vähemmän lapsia kuin samanikäisillä työllisillä keskimäärin. Esimerkiksi 30 – 39-vuotiaista työllisistä naisista lapsia oli 69 prosentilla ja miehistä 60 prosentilla vuonna 2013. Miesten pienempi osuus selittyy sillä, että miehet tulevat vanhemmiksi vanhemmalla iällä kuin naiset[3].

Ylimmässä johdossa työskentelevät miehet olivat huomattavasti useammin pienten lasten vanhempia kuin naiset. Alle 40-vuotiaista johtajamiehistä 39 prosentilla ja naisista 20 prosentilla oli alle 3-vuotiaita lapsia. Miehillä oli selvästi enemmän myös alle kouluikäisiä lapsia: 69 prosentilla ylimmän johdon alle 40-vuotiaista miehistä ja 29 prosentilla 40 – 49-vuotiaista miehistä.

Alle 40-vuotiaista johtajanaisista vain 45 prosentilla oli alle 7-vuotiaita lapsia ja 40 – 49-vuotiaista 10 prosentilla.

Alle 40-vuotiaita naisjohtajia on suhteellisen vähän, joten prosentuaaliset osuudet voivat vaihdella vuosittain jonkin verran. Toisaalta pieni lukumäärä itsessään viestinee naisten suuremmasta lasten hoivavastuusta, joka saattaa hidastuttaa perheellistymis­ikäisten naisten etenemistä työmarkkinoilla.

Keskijohdossa erot naisten ja miesten perheellisyydessä pienenevät hieman. Kaikista johtajana työskentelevistä miehistä (ylin johto ja keskijohto) 88 prosentilla ja naisista 78 prosentilla oli lapsia. Sekä miehillä että naisilla lapsia oli sitä useammalla, mitä vanhemmasta ikäluokasta oli kyse.


Kuvio 4. Johtajien (ylin johto ja keskijohto) perheellisyys iän mukaan 2012

Kuvio 4. Johtajien (ylin johto ja keskijohto) perheellisyys iän mukaan 2012. Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Koko johdossa työskentelevät naiset ja miehet olivat lähes yhtä usein pienten lasten vanhempia, eikä ylimmän johdon kaltaisia eroja sukupuolten välillä pienten lasten vanhemmuudessa ollut. Johtajamiehistä 38 prosentilla ja johtajanaisista 37 prosentilla oli alle 3-vuotiaita lapsia.

Miehet olivat hieman naisia useammin alle kouluikäisten vanhempia: 72 prosentilla alle 40-vuotiaista ja 28 prosentilla 40 – 49-vuotiaista miehistä oli alle 7-vuotiaita lapsia, kun alle 40-vuotiaista naisista 59 prosentilla ja 40 – 49-vuotiaista 18 prosentilla oli tämän ikäisiä lapsia.

Ylimmässä johdossa miehillä oli selvästi enemmän ja koko johdossa jonkin verran enemmän lapsia kuin väestön työllisillä miehillä keskimäärin. Ylimmän johdon miehistä lapsettomia oli vain 6 prosenttia ja koko johdosta noin kymmenesosa, kun 40 – 49-vuotiaista työllisistä miehistä lapsettomia oli 23 prosenttia ja 50 – 59-vuotiaista 19 prosenttia vuonna 2013.

Naisilla taas johtotehtävissä toimivilla oli keskimäärin vähemmän lapsia kuin työllisillä naisilla: 40 – 49-vuotiaista ja 50 – 59-vuotiaista lapsettomia oli karkeasti ottaen alle viidennes. Osuus on hieman suurempi kuin vastaavien ikäluokkien työllisillä naisilla vuonna 2013 (17 %, 14 %).

Lapsilla tarkoitetaan tässä sekä biologisia että adoptoituja lapsia. Mukana ovat myös täysi-ikäiset lapset sekä lapset, jotka eivät asu yhdessä vanhempansa tai vanhempiensa kanssa (esimerkiksi jo itsenäistyneet lapset tai toisen vanhemman kanssa asuvat).

Kuvio 5. Johtajina toimivien sekä työllisten naisten ja miesten keskimääräinen lapsiluku iän mukaan

Kuvio 5. Johtajina toimivien sekä työllisten naisten ja miesten keskimääräinen lapsiluku iän mukaan. Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Johtajamiesten puolisot useammin työelämän ulkopuolella

Johtajan työn ja perheen yhdistämisen kannalta on keskeistä tarkastella puolisoiden välistä työnjakoa, jossa tärkeää on ymmärtää myös sukupuoliroolien merkitys. Puolison tuki on merkittävä tekijä johtajien uran kannalta.

Voidaan ajatella, että johtajamiehen perheessä miehen saama tuki ei vaadi muutosta perinteisiin sukupuoli­rooleihin. Mies on perinteisesti nähty ensisijaisesti perheen elättäjänä, kun taas naisen rooliin on kuulunut perheestä ja kodista huolehtiminen. Johtajanaisen saamaan puolison tukeen vaikuttaa näin ollen vahvasti se, miten perinteisesti tai joustavasti sukupuoli­rooleja ymmärretään. (Heikkinen 2015.)

Vaikka rekisterien perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä puolisoiden tuesta sen psyko­sosiaalisessa merkityksessä, aineisto antaa kuitenkin taustatietoa johtajien ja puolisoiden työnjaosta henkilöiden pääasiallisen toiminnan kautta. Puolisolla tarkoitetaan tässä tarkastelussa avo- tai aviopuolisoa tai puolisoa rekisteröidyssä parisuhteessa.

Kaikkien johtajanaisten ja -miesten puolisoista valtaosa oli työelämässä kuten väestöön kuuluvat työikäiset henkilöt ylipäänsä. Ylimmän johdon johtajanaisten puolisoista 86 prosenttia ja johtajamiesten puolisoista 83 prosenttia oli työllisiä.

Kuvio 6. Ylimmässä johdossa sekä koko johdossa (ylin johto ja keskijohto) työskentelevien johtajien puolisoiden pääasiallinen toiminta

Kuvio 6. Ylimmässä johdossa sekä koko johdossa (ylin johto ja keskijohto) työskentelevien johtajien puolisoiden pääasiallinen toiminta

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Johtajamiesten puolisoista joka kymmenes kuului ryhmään ”muut työvoiman ulkopuolella olevat”. Tämä tarkoittaa, että henkilöt eivät olleet työllisiä, työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita tai varusmiehiä. Vastaavasti johtajanaisten puolisoista vain 3 prosenttia kuului edellä mainittuun ryhmään.

Työvoimaan kuulumattomien osuus oli selvästi korkeampi kuin koko väestön 30 – 59-vuotiaiden puolisoiden: vain 5 prosenttia naispuolisoista ja 2 prosenttia väestön miespuolisoista oli työvoiman ulkopuolella. Johtajat, joiden puoliso oli työvoiman ulkopuolella, jakautuivat tasaisesti pääasiassa alle 60-vuotiaiden ikäluokkiin. Puolisot siis olivat kotona usein myös ilman lastenhoito­velvoitetta.

Kun tarkasteluun otetaan mukaan keskijohto, sukupuolten väliset erot puolisoiden pääasiallisessa toiminnassa pienenevät hieman. Kaikkien johtajina toimivien puolisot olivat hieman ylimmän johdon puolisoita harvemmin työvoiman ulkopuolella tai työttömiä. Johtajamiesten puolisot olivat kuitenkin selvästi yleisemmin (6 %) työvoiman ulkopuolella kuin johtajanaisten puolisot (2 %) myös kaikkia johtajia tarkasteltaessa.

Ylimmän johdon naisten puolisoista 7 prosenttia ja koko johdon naisten puolisoista 5 prosenttia oli eläkkeellä, mikä oli selvästi enemmän kuin eläkkeellä olevien osuus miesten puolisoista. Eläkkeellä olevien puolisoiden osuutta selittää luonnollisesti se, että johtajanaisten puolisot olivat usein naisia vanhempia.

Valtaosa niin mies- kuin naisjohtajienkin puolisoista työskenteli itse johto- tai asiantuntija­tehtävissä. Johtajanaisilla oli todennäköisemmin myös johtajana toimiva puoliso. Ylimmässä johdossa toimivien naisten puolisoista 36 prosenttia oli ammatiltaan johtajia ja 40 prosenttia erityis­asiantuntijoita. Ylimmän johdon miesten puolisoista taas lähes puolet oli ammatiltaan erityis­asiantuntijoita, mutta vain 13 prosenttia toimi johtajina.

Myös koko johdon osalta johtajanaisilla oli johtajamiehiä useammin puoliso, joka oli ammatiltaan johtaja. Johtajamiesten ja johtajanaisten väliset erot puolisoiden ammateissa olivat kuitenkin kaikilla johtajilla pienempiä kuin ylimmässä johdossa.

Johtajien puolisoiden ammattijakaumassa näkyy selvästi työelämän sukupuolen mukainen segregaatio eli työmarkkinoiden jako miesten ja naisten ammatteihin ja aloihin. Johtajamiesten puolisot toimivat johto- ja asiantuntijatyön lisäksi usein toimisto-, palvelu- ja myyntityössä, kun taas johtajanaisten puolisoille tyypillisempi ammatti oli rakennus-, prosessi- ja kuljetustyössä.

Kuvio 7. Ylimmässä johdossa sekä koko johdossa (ylin johto ja keskijohto) työskentelevien johtajien puolisoiden ammatti

Kuvio 7. Ylimmässä johdossa sekä koko johdossa (ylin johto ja keskijohto) työskentelevien johtajien puolisoiden ammatti. Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Lähde: Tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot

Myös se, että miehet työskentelevät ylipäänsä naisia useammin johtotehtävissä, johtaa tilanteeseen, jossa johtajanaisilla on johtajamiehiä todennäköisemmin johtajapuoliso.

Sen lisäksi, että johtajanaisten puolisot toimivat hieman useammin johtavissa tai erityis­asian­tuntemusta vaativissa tehtävissä, johtajanaisten puolisot olivat myös koulutetumpia. Johtajanaisten puolisoista, pääosin siis miehistä, 56 prosenttia oli ylemmän korkeakoulutuksen suorittaneita, kun taas johtajamiesten puolisoista, pääosin naisista, 51 prosentilla oli ylempi korkeakoulu­tutkinto.

Tulos on kiinnostava, sillä koko väestössä naiset ovat keskimäärin miehiä koulutetumpia: 30 – 70-vuotiaista naisista ylemmän korkeakoulu­tutkinnon oli suorittanut 14 prosenttia, kun vastaavan ikäisistä miehistä ainoastaan 11 prosentilla oli ylempi korkeakoulu­tutkinto. (Väestön koulutusrakenne 2013.).

Perheen ja johtajuuden yhdistämiselle tulisi olla yhtäläiset edellytykset

Tarkastelun tulokset osoittavat, että johtajanaisten ja -miesten avioitumisessa, eronneisuudessa, lasten lukumäärässä sekä puolison pääasiallisessa toiminnassa ja ammatissa on sukupuolittaisia eroja.

Johtajina toimivat naiset olivat miehiä useammin siviilisäädyltään naimattomia ja eronneita ja heillä oli keskimäärin vähemmän lapsia kuin miehillä. Kaikkiin työllisiin naisiin verrattuna johtajanaisilla ei ollut eroa naimisissa olon suhteen, mutta eronneisuus oli johtajanaisilla yleisempää kuin kaikilla työllisillä naisilla. Johtajamiesten eronneisuus oli sen sijaan selvästi harvinaisempaa kuin kaikilla työllisillä miehillä.

Tutkimusten mukaan puolison ja perheen tuella on suuri merkitys johtajan uralle (esim. Heikkinen 2015). Jo siviilisäätyyn pohjautuvat tarkastelut osoittavat johtajamiehillä olevan johtajanaisia enemmän mahdollisuuksia tähän tukeen. Johtajamiehillä oli myös naisia useammin puoliso, joka ei käynyt töissä. Lisäksi johtajamiesten puolisot olivat harvemmin itse ammatiltaan johtajia.

Ammattitietojen ja pääasiallisen toiminnan perusteella voidaan siis varovasti arvioida johtajamiesten puolisoiden työllisyystilanteen tai työmarkkina-aseman mahdollistavan johtajauran tukemisen paremmin kuin johtajanaisten puolisoiden. Tulos tukee tutkimuksessa esitettyjä näkemyksiä johtajamiesten puolisoltaan saamasta tuesta ja avusta kodin ja lastenhoidossa.

Miesjohtajien on hyväksyttävämpää olla poissa perheen ja kodin parista kuin naisjohtajien, vaikka yhteiskunnassa sekä naisen että miehen työn ja perheen välinen suhde nähdään yleensä muuten melko samankaltaisena. (Heikkinen 2015.) Rekisteritiedot eivät kuitenkaan kuvaa sitä, miten sukupuoliroolit käsitetään ja miten arkielämä järjestetään todellisuudessa.

Johtajana toimivilla miehillä oli keskimäärin enemmän lapsia kuin johtajana toimivilla naisilla. Ero oli selvin ylimmässä johdossa, jossa alle 40-vuotiaista naisista puolella ei ollut lapsia, kun taas vain alle viidesosa saman ikäisistä miehistä oli lapsettomia. Ylimmässä johdossa naisilla oli myös selvästi vähemmän pieniä lapsia kuin miehillä.

Ylimmän johdon naisilla lasten lukumäärä oli selvästi pienempi kuin keskijohdossa toimivilla naisilla. Ylimmän johdon johtajamiehillä oli puolestaan jopa hieman useammin lapsia kuin keskijohdossa toimivilla miehillä.

Näyttäisikin siltä, että ylimmässä johdossa toimiminen ja pienten lasten vanhemmuus on hankalammin yhdistettävissä naisilla kuin miehillä. Jos naiset perheellistymisen takia etenevät ylimpään johtoon miehiä hitaammin, miehillä lastenhankinta ei näytä juurikaan jarruttavan johtopaikoille etenemistä, pikemminkin päinvastoin.

Perheen ja uran yhdistämiselle on 2010-luvun Suomessa suhteellisen hyvät edellytykset. Tästä todisteena naisten koulutusaste ja työhön osallistumisaste ovat korkeita ja naiset ovat yhä enenevässä määrin päättävässä asemassa niin politiikassa kuin työelämässäkin. Perheen ja työn sujuva yhdistäminen takaisi yrityksille ja yhteiskunnalle tilanteen, jossa molempien sukupuolten johtaja­potentiaali saataisiin hyödynnettyä.

Tänä päivänä monissa yrityksissä työn ja perheen yhdistämistä tuetaankin monipuolisesti. Yritysjohdon rekrytointia tutkineen Tuija Koivusen (2015) mukaan rekrytoijat olivat varsin yksimielisiä siitä, etteivät perhe ja lapset ole este johtajana toimimiselle. Myös suomalaiset johtajanaiset itse ovat kokeneet äitiyden positiivisena resurssina pikemminkin kuin esteenä johtajauralle (Lämsä & Piilola 2015).

Viime vuosina on pyritty aktiivisesti edistämään naisten ja miesten tasapuolista osuutta yritysten ylimmässä johdossa. Naisten osuus onkin noussut etenkin hallitusten jäsenien osalta. Johtoryhmissä kehitys on kuitenkin ollut hitaampaa (Keskuskauppakamari 2013 & 2014).

Sukupuolten tasaisemman edustuksen lisäämisen näkökulmasta on huolestuttavaa, että nuorissa ikäluokissa naisten osuus ei välttämättä ole vanhempia ikäluokkia korkeampi (Pietiläinen, ym. 2015). Nuorten ikäluokkien vähäistä edustusta voi osaksi selittää se, että perheellistymis­iässä olevat naiset jäävät lastenhoito­syistä kotiin.

Artikkelin tulokset osoittavat, että perheen ja johtajatyön yhdistämisen problematiikka liittyy olennaisesti sukupuolten tasapuolisen edustuksen toteutumiseen. On tutkittava, mistä erot johtajanaisten perheellisyydessä verrattuna miehiin tai muihin työllisiin naisiin johtuvat. Lisäksi seuranta­tutkimuksen avulla olisi hyödyllistä jatkossa tarkastella missä määrin johtaja­polkujensa alussa lapsia hankkineet naiset myöhemmin pääsevät johtopaikoille.

Tällä hetkellä naisten ja miesten edustusta eri yhtiötyyppien ylimmässä johdossa ei tilastoida tai kerätä rekistereihin säännöllisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamassa Tasa-arvoa johtajien urakehitykseen (TASURI) -hankkeen tilastotyöryhmässä (2013 – 2015) on kehitetty sukupuolen mukaan eritellyn johtajuus­tilastoinnin säännöllistä tuottamista laajassa yhteistyössä.

Työryhmä on antanut kesällä 2015 kehittämisehdotukset sukupuolen mukaan eriteltyjen johtajuus­tilastojen tuotannon vakiinnuttamiseksi. Keskeistä sukupuolten tasapuolisemman edustuksen kannalta on, kasvaako naisten osuus johtajista nuorempien sukupolvien myötä, ja murtuvatko perinteiset sukupuoliroolit tulevaisuudessa.

Kattavat rekisteri­aineistot mahdollistaisivat tulevaisuudessa naisten ja miesten urakehityksen paremman ja ajantasaisen seurannan, esimerkiksi siirtymien tarkastelun yritysten keskijohdosta ylimpään johtoon, myös työn ja perheen yhdistämisen näkökulmasta.

Miina Keski-Petäjä on yliaktuaari, Marjut Pietiläinen erikoistutkija ja Antti Katainen tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

 

Lähteet ja kirjallisuus:

Ekonen, Marianne 2007. Moninaiset urat − Narratiivinen tutkimus naisjohtajien ura­kehityksestä, Jyväskylän yliopisto. Taloustieteiden tiedekunnan julkaisuja 170/2007. Lisensiaattitutkimus.

Harala, Riitta 1994. Naisjohtajat elinkeinoelämän suurissa yrityksissä. Julkaisussa Naiset huipulla − Selvitys naisista elinkeino­elämän johtotehtävissä. Tilastokeskus, Tutkimuksia 206. Helsinki 1994.

Heikkinen, Suvi 2015. Teoksessa Significant Others: The Role of the Spouse in Women and Men Managers` Careers in Finland. Jyväskylä Studies in Business and Economics 158. University of Jyväskylä.

Heikkinen, Suvi, Lämsä, Anna-Maija. & Hiillos, Minna 2014. Narratives by women managers about spousal support for their careers. Scandinavian Journal of Management 30(1): 27-39.

Kartovaara, Leena 2003. Miesjohtajilla ura ja perhe, entä naisjohtajalla? Hyvinvointikatsaus 1/2003. Tilastokeskus.

Kauhanen, Antti & Napari Sami 2009. Työurat Suomessa – onko sukupuolella merkitystä? Tutkimus teollisuus­toimihenkilöistä 1981 – 2006. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos B 238.

Keinänen, Päivi 1994. Nais- ja miesjohtajien perheet ja taloudellinen asema. Julkaisussa Naiset huipulla − Selvitys naisista elinkeino­elämän johtotehtävissä. Tilastokeskus, Tutkimuksia 206.

Koivunen, Tuija 2015. Sukupuolten tasa-arvo yritysten ylimmän johdon rekrytoinneissa. Sosiaali- ja terveys­ministeriön julkaisuja 2015:5.

Keskuskauppakamari 2014. Naiset ottavat vastuuta johtoryhmissä. Keskuskauppa­kamarin neljäs naisjohtajaselvitys.

Keskuskauppakamari 2013. Menestystä hallituksissa, haasteita johtoryhmissä. Keskuskauppa­kamarin kolmas naisjohtajaselvitys.

Lämsä, Anna-Maija & Hiillos, Minna 2008. Career counselling for women managers at mid-career: Developing an auto­biographical approach. Gender in Management: An International Journal 23(6), 395−408.

Lämsä, Anna-Maija & Piilola, Arja 2015. Women's Leadership in Finland: The Meaning of Motherhood as Related to Leadership for Women Managers. Teoksessa Ngunjiri, F.W. & Madsen, S.R. (toim.). Women and Leadership Around the World (sarjassa Women and Leadership: Research, Theory, and Practice).

Mikkelä, Elina 2013. Naisten ja miesten ammatit ja työt. Teoksessa Pietiläinen, M. (toim.): Työ, talous ja tasa-arvo. Tilastokeskus.

Pajunen, Airi 2013. Ammattiryhmien välillä on eroja perheellis­tymisessä. Teoksessa Pietiläinen, M. (toim.): Työ, talous ja tasa-arvo. Tilastokeskus.

Pietiläinen, Marjut, Keski-Petäjä, Miina & Katainen, Antti 2015. Naisten ja miesten edustus yritysten ylimmässä johdossa. Sosiaali- ja terveys­ministeriön julkaisuja 2015:3.

Puttonen, Tuomas 2006. Naisten johtamisuriin vaikuttavat tekijät. Jyväskylän yliopisto. Taloustieteiden tiedekunnan julkaisuja N:o 328/2006.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tilastotietoa perhevapaiden käytöstä. [Viitattu 13.7.2015.]

Tilastokeskus, Väestön koulutusrakenne.

 

-----------------------------------------------------------------

Artikkelin aineistona on käytetty Sosiaali- ja terveys­ministeriön toteuttaman Tasa-arvoa johtajien urakehitykseen (TASURI) -hankkeen tilasto­selvityksen toteuttamisen myötä kertynyttä tutkimusaineistoa, jota ei kaikilta osin käytetty hankkeen selvityksessä. Tilastoselvityksen toteutti Tilastokeskus.

Selvityksen aineisto pohjautuu Tilastokeskuksen yritys­tilastoihin, väestö- ja perhetilastoihin, koulutus­rakennetilastoon, työssäkäynti­tilastoon sekä Suomen Asiakastieto Oy:n aineistoihin vuosilta 2007, 2012 ja 2013. Aineisto kattaa yritysten ylimmän johdon, toisin sanoen hallitukset ja johtoryhmät. Selvitykseen valittiin tarkastelu­vuoden lopun tilanteen mukaiset tiedot.

Tämän artikkelin tarkastelunäkökulma rajoittui ylimmän johdon osalta yritysten johtoryhmiin vuodelta 2013. Johtoryhmä koostuu yleensä operatiivisesta liiketoiminta­johdosta. Toimitusjohtaja toimii usein johtoryhmän puheenjohtajana ja sisältyy näin ollen tarkasteltavaan aineistoon.

Ylimmän johdon lisäksi artikkelissa tarkastellaan ”keskijohtoa”, jonka määrittelyssä hyödynnettiin työssäkäynti­tilaston ammattitietoja. Keskijohdon tarkastelut sekä ammatti­tietoihin liittyvä tulokset on laskettu vuoden 2012 aineistolla.

Tiedot johtoryhmien jäsenyyksistä on kerätty yritysten internet-sivuilta sekä osittain myös yrityksiltä suoralla tiedonkeruulla. Toimitus­johtajien tiedot on hankittu Suomen Asiakastieto Oy:stä.

Tässä artikkelissa on mukana ainoastaan ne henkilöt, joille on tiedossa henkilötunnus ja joille saadaan yhdistettyä puolisoiden ja perheiden tietoja. Aineisto kattaa pörssiyhtiöt, suurimmat listaamattomat yhtiöt sekä valtio-omisteiset yhtiöt. Yhtiötyyppejä ei tarkastella artikkelissa erikseen vaan ainoastaan kokonaisuutena.

Pörssiyhtiöt on muodostettu valitsemalla NASDAQ OMX NORDICin Helsingissä tilastovuoden joulukuussa noteeratuista pörssiyhtiöistä ne yhtiöt, jotka ovat listattu päälistalle ja jotka ovat suomalaisia yhtiöitä. Muutamassa tapauksessa mukaan otettiin myös pörssissä julkisen kaupan kohteena olevan ruotsalaisen konsernin suomalainen tytäryhtiö. Kaiken kaikkiaan aineistossa on 121 pörssiyhtiötä vuodelta 2013 ja 122 yhtiötä vuodelta 2012.

Listaamattomien yhtiöiden tiedot on muodostettu siten, että Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikka­rekisteristä poimittiin vuonna 2012 liikevaihdoltaan 100 suurinta suomalais­yhtiötä, joita ei ole noteerattu NASDAQ OMX NORDIC pörssissä tarkastelu­vuoden lopussa. Vuoden 2013 aineistoon valittiin liikevaihdon mukaan 150 suurinta listaamatonta yhtiötä.

Valtio-omisteisten yhtiöiden nimet on kerätty aineiston muodostamista varten valtioneuvoston kanslian tuottamista vuosi­kertomuksista. Osa vuosi­kertomuksissa mainituista yhtiöistä rajattiin lopullisen tarkastelu­joukon ulkopuolelle, sillä osalta yhtiöistä valtio-omisteisuus oli poistunut tarkasteluvuoden aikana tai yhtiöllä on sellainen erityisrooli, että yhtiötä ei ollut perusteltua ottaa mukaan selvitykseen. Vuodelta 2013 aineistossa on mukana 58 valtio-omisteisen yhtiön tiedot ja 57 yhtiön tiedot vuodelta 2012.



[1] Pääasiallisella toiminnalla tarkoitetaan henkilön taloudellista toimintaa. Luokituksessa henkilöt jaetaan työvoimaan kuuluviksi (työlliset ja työttömät) ja työvoiman ulkopuolelle kuuluviksi (0-14-vuotiaat, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet tai siviilipalvelusmiehet, muut).

[2] Koska artikkelissa tarkastellaan johtajan työssä toimivia henkilöitä, ylimpään johtoon tavallisimmin lukeutuvat yhtiöiden hallitusten jäsenet on jätetty pois tarkastelusta.

[3] Naisten keskimääräinen äidiksi tuloikä 28,6 vuotta, miesten keskimääräinen isäksi tuloikä 30,7 vuotta vuonna 2014.

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit