tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Työeläkerahastojen avulla voisi alentaa työn hintaa

16.9.2015

Hallituksen ajaman kilpailukykyloikan voisi tehdä myös alentamalla eläkemaksuja. Eläkerahastojen ylijäämä on ollut viime vuosina 10 miljardin luokkaa. Suuret ikäluokat ovat nyt eläkkeellä, ja järjestelmä toimii lähes ilman rahastoja. Ketä varten rahastoja kerätään, kysyy pitkän linjan eläkeasiantuntija Olli Pusa kolumnissaan.

Olli Pusa

Suomalainen työeläke­järjestelmä luotiin 1960-luvun alussa. Eläkkeen piti turvata suunnilleen sama kulutustaso kuin sitä ennen. Tähän arvioitiin riittävän noin 60 prosenttia palkasta. Suuri osa vanhuksista pärjäisi eläkkeellään, eikä valtion tarvitsisi huolehtia heidän toimeen­tulostaan.

Järjestelmä tehtiin pääosin jako­järjestelmäksi, eli eläkkeet maksetaan vuosittain perittävillä eläke­maksuilla. Järjestelmään sisällytettiin jonkin verran rahastointia; se oli tarkoitus käyttää suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle eläke­maksun korotuksen hillitsemiseen.

Rahastoitujen varojen piti olla elinkeino­elämän käytössä. Niillä piti voida rahoittaa investointeja, jotka varmistavat työpaikkoja jatkossakin. Se oli jako­järjestelmän kannalta elinehto.

Kaikkiaan järjestelmä oli sen ajan yhteis­kuntaan sovitettuna järkevä.

Eläkerahastot toimivat tällä hetkellä Suomen taloudellista kehitystä vahingoittavalla tavalla.

Missä ollaan nyt, reilut 50 vuotta myöhemmin?

Alkava vanhuuseläke on 50 prosenttia palkasta, tulevaisuudessa 40 prosenttia. Indeksi­järjestelmää on heikennetty; 40 prosenttia palkasta 65-vuotiaana voi 80-vuotiaana olla enää 25 prosenttia palkasta. Sillä ei enää ostakaan hoiva­palveluja, joiden hinnoittelu on palkka­perusteista. Eläke­järjestelmä on vähin äänin työntänyt suuren osan vastuustaan vanhusten elatuksessa valtiolle, joka rahoittaa sen velkarahalla.

Pommi tuli, ja systeemi pyörii

Eläkerahastoja kerättiin suurten ikäluokkien korkeampia menoja varten. Suuret ikäluokat ovat nyt eläkkeellä, ja järjestelmä toimii lähes ilman rahastoja.

Viime vuonna eläkemenot olivat 24 miljardia ja eläke­maksut 20 miljardia euroa. Erotuksesta 3 miljardia tulee valtion budjetista, ja lopussa voi katsoa käytetyn rahastojen tuottoa.

Vuoden 2012 lopussa eläke­rahastoissa oli noin 150 miljardia euroa, tämän vuoden kesäkuun lopussa jo yli 180 miljardia euroa. Rahastot ovat kasvaneet 30 miljardilla eurolla 2,5 vuodessa pääasiassa sijoitus­tuotoista.

Ennusteena on, että rahastot kasvavat voimakkaasti jatkossakin ja ovat joidenkin vuosi­kymmenien kuluttua ehkä 400 miljardia euroa nykyrahassa. Ketä varten rahastoja kerätään?

Vaikka rahastojen merkitys on kasvanut eläke­järjestelmässä, 75 prosenttia eläkkeistä maksetaan tulevaisuudessakin kuten nytkin työeläke­maksuista kertyvillä varoilla.

Alun perin ajatus oli, että työeläke­­rahastojen piti – jo omaa etuaankin vaaliakseen – sijoituksillaan varmistaa maksaja­­pohjan säilyminen. Tuo on jäänyt yhä vähemmälle huomiolle, ja 70 prosenttia eläke­­rahastoista on sijoitettu ulkomaisiin pörsseihin. Työeläke­laitokset ovat itse suuressa määrin aiheuttaneet maksaja­pohjan rapautumisen. Ne ovat itse olleet keskeisessä roolissa Suomen taloutta kuihduttavan yritys­kulttuurin luomisessa.

Ylisuuria maksuja sijoitetaan ulkomaille

Työeläkejärjestelmä on niin valtava mammutti, että sen pitää marssia samaa tahtia muun yhteiskunnan kanssa. Jos niin ei tapahdu, se voi aiheuttaa vakavia häiriöitä maan talouteen.

Nyt eläkejärjestelmä kerää huppukorkeita maksuja, ja sen ylijäämä on sijoitus­tuottojen takia 10 miljardia vuodessa. Nuo rahat sijoitetaan ulkomaille.

Eli eläkejärjestelmä kerää Suomesta olosuhteisiin mitoitettuna ylisuuria maksuja ja sijoittaa ylijäämät ulkomaille. Näin se ”jäähdyttää” Suomen ”ylikuumentunutta” taloutta. Erikoista talous­politiikkaa.

Työeläkejärjestelmän kehittämisestä viime vuosikymmeninä vastanneet ovat melko pahasti epäonnistuneet siinä, että eläke­järjestelmä olisi yhteiskuntaa vahvistava tekijä ja toimisi samaan suuntaan muun yhteiskunnan kanssa. Kun he ovat saaneet toteuttaa ehdotuksensa ilman pienimpiäkään muutoksia, ei muita syyllisiä ole helppo löytää.

Sisäinen devalvaatio eläkemaksuja alentamalla

Sipilän hallitus on ottanut tavoitteekseen pienentää työvoima­kuluja 5 prosentilla. Se voitaisiin tehdä eläke­maksua alentamalla. Tätä on ehdottanut mm. evp valtio­sihteeri Raimo Sailas. Kustannus olisi 4 miljardia, ja siihen menisi 40 prosenttia vuotuisesta sijoitus­ylijäämästä.

Eläkejärjestelmä on vastustanut tätä. Perusteluna on ollut muiden muassa, että se hidastasi rahastojen kasvua ja rahastojen koko suhteessa palkkasummaan laskisi.

Miksi rahastojen koon suhteessa palkkasummaan pitäisi säilyä nykyisellä tasolla tai jopa kasvaa? Missä sellaisesta on päätetty?

Suomessa kotitalouksien varallisuus on vähäinen, ja yksi syy siihen on, että ihmisten rahat kerätään lain voimalla eläke­järjestelmään. Eläke­rahastojen osuuden pienentäminen veisi Suomea kohti normaalimpaa talous­rakennetta.

Eläkerahastot toimivat tällä hetkellä Suomen taloudellista kehitystä vahingoittavalla tavalla. Ne ovat toimillaan kasvattaneet valtion menoja ja syventäneet Suomen lamaa.

Ovatko eläkerahastot niin mahtavia vallan­käyttäjiä, että hallitus ei uskalla laittaa niitä järjestykseen? Vai onko hallituksen tarkoitus nimenomaan käyttää hyväksi tilaisuutta tietyn talous­politiikan ajamiseen?

 

Olli Pusa on yhteiskunta­tieteiden tohtori, vakuutus­matemaatikko ja sosiaaliturva­politiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Pusa on työskennellyt eläke­järjestelmän kaikilla portailla. Kirjoitus perustuu esitykseen Tilastokeskuksen suhdanne­klubilla 11.9.2015.

 

Kolumnit eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Kolumnistit kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.12.2017
R. Moilanen, M. Niemi, P. Nurmela, A-M. Paakki, K. Rautio, A. Rouvinen, Rauno Viita

Yhdeksänkymmentävuotiaan Suomen yrityksillä meni vielä kovaa, kunnes vuosien 2008 ja 2009 taitteessa maailmantalous romahti. Satavuotiaan Suomen talous näyttää taas valoisalta: kasvua syntyy laajalla toimialarintamalla, luottamus talouden tilaan on vahvaa ja mediat suoltavat positiivisia talousuutisia toisensa jälkeen.

Artikkeli
6.4.2017
Harri Nummila

Uuden mallin mukaan sekä kuukausi- että tuntipalkkaisille palkansaajille lasketaan ansiot kuukausiansioina. Työajan pidennys ei näy ansiotasoindeksissä, mutta lomarahojen leikkaukset näkyvät. Alustavien arvioiden mukaan sopimus hidastaa ansiotasoindeksin kehitystä 0,3 prosenttia ja työvoimakustannusindeksin kehitystä 3,1 prosenttia. Säännöllisen ansion indeksiin sopimuksella ei ole vaikusta.

Artikkeli
23.2.2015
Mika Maliranta

Työpaikkojen uudistuminen on nykykriisissä ollut selvästi vähäisempää kuin 1990-luvun alun laman yhteydessä. Monta heikosti tuottavaa työpaikkaa pitää vielä tuhoutua ja monta tuottavaa työpaikkaa syntyä tilalle, jotta Suomen talous nousisi kuopastaan.