tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Ulkomaalaistaustaisten toimeentulossa huomattavia eroja

17.6.2015

Suomen taloustilanne ja maahanmuuton syyt vaikuttavat ulkomaalais­taustaisten tulotasoon ja sen kehittymis­mahdollisuuksiin. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat maahan pakolaisina tulleet.

 

Maahanmuuton vilkastuminen Suomessa on lisännyt kiinnostusta ulkomaalais­taustaisten taloudellisia oloja kohtaan. Tulon­jako­tilastoissa ulkomaalais­taustaisten tuloihin ja tulo­köyhyyteen liittyviin kyselyihin ei ole pystytty vastaamaan osittain siksi, että virallinen määritelmä ulkomaalais­taustaisten identifioimiseksi on puuttunut.

Nyt Tilastokeskuksessa on kuitenkin otettu käyttöön viralliset syntyperä- ja tausta­maa­luokitukset, joilla ulkomaalais­taustaista väestöä voidaan luotettavammin tilastoida. Vastaavanlaiset luokitukset ovat käytössä myös muissa Pohjois­maissa (ks. Marja-Liisa Helmisen artikkeli).

Henkilön syntyperä ja taustamaa määräytyvät henkilön vanhempien syntymä­valtio­tiedon perusteella. Syntyperä­luokituksen avulla voidaan eritellä ulkomailla ja Suomessa syntyneet suomalais- ja ulkomaalais­taustaiset henkilöt. Ulkomaalais­taustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalais­taustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole väestö­tieto­järjestelmässä tietoa.

Ulkomaalais­taustaisten määrä on viimeisen parin vuosikymmenen aikana lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Oheisesta taulukosta ilmenee, että 1990-luvun puolivälissä synty­perältään ulko­maalais­taustaisia oli Suomessa 80 000 henkilöä, mutta nykyisin heitä on jo runsaat 300 000 henkilöä. Ulkomaalais­taustaisten väestöosuus on kasvanut 1,6 prosentista 5,5 prosenttiin vuosien 1995 – 2013 välillä.

Taulukko. Väestö henkilön syntyperän mukaan, 1 000 henkilöä

Taulukko. Väestö henkilön syntyperän mukaan, 1 000 henkilöä, Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne

Kuvaan tässä artikkelissa Suomessa asuvan ulkomaalais­taustaisen asunto­väestön taloudellisia oloja ja asemaa vakiintuneilla tulonjakomittareilla: tuloilla, tulonsiirtojen tulo-osuuksilla, tuloluokkiin sijoittumisella ja pienituloisuusasteella (ks. tietolaatikko artikkelin lopussa). Pääpaino on poikkileikkausvertailuissa, mutta artikkelin lopussa tarkastelen ilmiöitä myös dynaamisesta näkökulmasta vertailemalla sitä, miten lähtömaaltaan suurimpien väestöryhmien taloudellinen asema on vuosituhannen vaihteesta nykyhetkeen verrattuna muuttunut.

Tuloksia tulkittaessa on hyvä ottaa huomioon, että maahan­muuttaja­taustaisten ikärakenne eroaa selvästi kanta­väestön ikä­rakenteesta, kuten kuviosta 1 voi havaita.

Kuvio 1. Väestön keski-ikä syntyperän mukaan 1995–2013

Kuvio 1. Väestön keski-ikä syntyperän mukaan 1995–2013, Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Suomessa syntyneet toisen polven ulkomaalais­taustaiset ovat keski-iältään selvästi muita ryhmiä nuorempia. Toisen polven ulkomaalais­taustaisista runsas 90 prosenttia on alle 30-vuotiaita (ks. Marja-Liisa Helmisen artikkeli). Lisäksi tässä ryhmässä keski-ikä on alentunut tarkastelu­jakson kuluessa selvästi, kun se muissa synty­peräryhmissä on jonkin verran noussut. Muutos johtuu muun muassa siitä, että maahan­muuttaja­taustaisille perheille on Suomessa syntynyt paljon lapsia.

Ulkomaalais­taustaisten tulotaso selvästi valtaväestön alapuolella

Ulkomaalais­taustaisen väestön tulotaso jää selvästi matalammaksi kuin kanta­väestöllä (kuviot 2 ja 3). Esimerkiksi Suomessa syntyneen ulko­maalais­taustaisen väestön, eli toisen polven ulkomaalaisten mediaani­tulo oli vuonna 2013 yhden henkilön taloudessa vajaa 15 600 euroa vuodessa. Ensimmäisen polven ulkomaalaisilla tämä tulo oli 17 600 euroa.

Suomessa syntyneen suomalaistaustaisen väestön ekvivalentti mediaani­tulo (ks. tietolaatikko) oli vuonna 2013 selvästi korkeampi kuin ulkomaalais­taustaisilla – runsaat 24 000 euroa.

Kuvio 2. Väestön tulotaso henkilön syntyperän mukaan 1995–2013, ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo vuoden 2013 rahassa, mediaani

Kuvio 2. Väestön tulotaso henkilön syntyperän mukaan 1995–2013, ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo vuoden 2013 rahassa, mediaani

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Kuviosta 2 voi havaita myös sen, että vielä 1990-luvun puolivälissä ulkomailla syntyneiden suomalaistaustaisten (Suomessa syntyneiden vanhempien ulkomailla syntyneitä lapsia) tulotaso jäi selvästi Suomessa syntyneen suomalaistaustaisen väestön tulojen alapuolelle, mutta viime vuosina heidän tulonsa ovat kohonneet samalle tulotasolle kantasuomalaisten kanssa.

Kuviosta 3 käy ilmi edellä mainittu ulkomailla syntyneiden suomalais­taustaisten muita ryhmiä parempi tulo­kehitys ja myös se, että toisen polven ulkomaalais­taustaisten suhteellinen asema on heikentynyt tarkastelu­periodin aikana selvästi.

Kuvio 3. Väestöryhmien tulotaso suhteessa Suomessa syntyneiden suomalaistaustaisten tuloihin 1995–2013*

Kuvio 3. Väestöryhmien tulotaso suhteessa Suomessa syntyneiden suomalaistaustaisten tuloihin 1995–2013, ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo, mediaani

* ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo, mediaani

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Vasta aivan viime vuosina tämän ryhmän suhteellisen aseman heikkeneminen on pysähtynyt, heidän asemansa tulo­jakaumassa on alkanut jopa hiukan parantua. Tosin suhteellisen aseman parantuminen näyttää pääasiassa johtuneen siitä, että Suomessa syntyneen suomalais­taustaisen väestön tulo­taso on viime vuosina alentunut (kuvio 2).

Talouksissa, joihin toisen polven ulkomaalaistaustaiset kuuluvat, on lasten määrä kasvanut tarkastelemallani aikavälillä selvästi: 1990-luvun puolivälissä alle 18-vuotiaita lapsia oli toisen polven ulkomaalais­taustaisten talouksissa keskimäärin 1,7, mutta vuonna 2013 lapsia oli jo keskimäärin 2,3. Muissa synty­peräryhmissä lasten määrä on keskiarvolla mitattuna kyseisellä tarkasteluperiodilla alentunut.

Tulonjakotilastojen perusteella talouksissa, joissa on lapsia ja nuoria, tulotaso kulutus­yksikköä kohden jää usein lapsettomien talouksien tuloja matalammaksi. Näin ollen myös toisen polven ulkomaalais­taustaisen väestön selvästi matalampaa tulotasoa ja heikompaa tulo­kehitystä saattaa ainakin osittain selittää lasten määrän lisääntyminen. Sama kehitys ilmenee myös siinä, että toisen polven ulkomaalais­taustaisten keski-ikä on tarkastelu­periodin aikana alentunut selvästi, kun se muissa ryhmissä on kasvanut (kuvio 1).

Yhteenvetona voidaan todeta, että 1990-luvun puolivälissä toisen polven runsaat 8 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä eli noin 6 800 taloudessa. Toisen polven ulkomaalaistaustaisten keski-ikä oli tuolloin 25 vuotta. Pari vuotta sitten 44 000 toisen polven ulkomaalaistaustaista henkilöä eli runsaassa 27 000 taloudessa, mutta heidän keski-ikänsä oli pudonnut runsaaseen 10 vuoteen.

Näinkin merkittävillä rakenteellisilla muutoksilla saattaa olla vaikutusta tulovertailuihin – etenkin kun ne on tehty tulo­käsitteellä, jonka tasoon vaikuttavat kotitalouksien rakenteelliset tekijät kuten lasten lukumäärien muutokset. Vaikka ulkomaalais­taustaisten perheissä vanhempien tulot olisivat pysyneet ennallaan, alentavat perheisiin syntyneet lapset kulutus­yksikkö­skaalauksen kautta perheiden ekvivalentteja tuloja. Tällöin tulojen muutosta selittävät enemmän rakenteelliset tekijät kuin todelliset tulomuutokset (ks. tietolaatikko artikkelin lopussa).

Ulkomaalaistaustaiset sijoittuvat usein pienituloisimpiin tuloluokkiin

Koska ulkomaalaistaustaisten tulot ovat keskimäärin pienemmät kuin suomalais­taustaisella väestöllä, on luonnollista, että he sijoittuvat pieni­tuloisimpiin tulo­luokkiin useammin kuin kantaväestö.

Kuviosta 4 ilmenee, että 1990-luvun puolivälissä selvästi heikoin taloudellinen asema oli ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisilla, joista peräti 35 prosenttia sijoittui pieni­tuloisimpaan tulo­kymmenykseen. Kolmeen pieni­tuloisimpaan tulo­kymmenykseen heistä sijoittui runsaat 60 prosenttia.

Kuvio 4. Asuntoväestön sijoittuminen tulokymmenyksiin henkilön syntyperän mukaan 1995

Asuntoväestön sijoittuminen tulokymmenyksiin henkilön syntyperän mukaan 1995, % asuntoväestöstä

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Nykyisin ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisten tilanne on hieman parempi, sillä pieni­tuloisimpaan tulokymmenykseen heistä sijoittui vuonna 2013 noin 27 prosenttia (kuvio 5). Kolmeen pieni­tuloisimpaan tulo­kymmenykseen sijoittuneiden osuus oli 54 prosenttia.

Kuvio 5. Asuntoväestön sijoittuminen tulokymmenyksiin henkilön syntyperän mukaan 2013

Kuvio 5. Asuntoväestön sijoittuminen tulokymmenyksiin henkilön syntyperän mukaan 2013, % asuntoväestöstä

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Toisen polven ulkomaalais­taustaisten tilanne oli 1990-luvulla ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisiin nähden hieman parempi, sillä heistä vain noin 22 prosenttia sijoittui tuolloin kaikista pieni­tuloisimpaan tulo­kymmenykseen. Kolmeen pieni­tuloisimpaan tulo­kymmenykseen tästä ryhmästä lukeutui reilusti puolet, eli 54 prosenttia. Vuonna 2013 vastaavat osuudet olivat 29 ja 66 prosenttia. Nykyisin siis kaikista heikoimmassa asemassa ovat toisen polven ulkomaalais­taustaiset.

Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ulkomaalaistaustaiset ovat harvinaisuuksia. Toisen polven ulkomaalaistaustaisista suurituloisimpaan tulokymmenykseen sijoittui vuonna 2013 vain pari prosenttia. 1990-luvun puolivälissä tämä osuus oli runsas seitsemän prosenttia. Voidaankin todeta, että 1990-luvun puolivälissä noin 8 000 toisen polven ulkomaalais­taustaista oli suhteellisesti mitattuna selvästi paremmassa asemassa kuin tämän päivän 44 000 toisen polven ulkomaalais­taustaista.

Ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisilla kehitys­suuntaus on ollut jotakuinkin päinvastainen. Nykyisten noin 240 000 ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisen taloudellinen asema suhteessa koko väestöön on hieman parempi kuin 1990-luvun puolivälissä silloisella noin 70 000 ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisella.

Tulonsiirroilla suuri merkitys ulkomaalaistaustaisten tuloihin

Tulonjako­tilastoissa bruttotulot kuvaavat talouksien tulotasoa ennen kuin niistä on vähennetty verot. Bruttotulot koostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuus­tuloista sekä saaduista tulon­siirroista. Palkka-, yrittäjä- ja omaisuus­tulot ovat työhön osallistumisesta ja omaisuuden tuotoista saatuja markkina­tuloja, jotka tulonjako­tilastoissa on nimetty tuotannon­tekijä­tuloiksi.

Saadut tulonsiirrot muodostuvat erilaisista yhteiskunnan maksamista sosiaa­liturva­etuuksista ja -avustuksista sekä työeläke­järjestelmien kautta maksetuista ansioeläkkeistä. Tulonjako­tilastojen tuloista sen sijaan puuttuvat yhteiskunnan ilmaisina tai selvästi alle markkina­hinnoin tuottamat hyvinvointi­palvelut, joiden merkitys etenkin lapsi­perheille ja pieni­tuloisille on suuri (Tilastokeskus 2014).

Koko väestön tasolla saatujen tulon­siirtojen osuus brutto­tuloista on viime vuosina ollut keskimäärin 25 prosentin luokkaa, toisin sanoen joka neljäs euro keskiverto­talouden tuloista on tullut julkiselta sektorilta saatuina tulon­siirtoina (kuvio 6).

Kuvio 6. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista henkilön syntyperän mukaan 1995–2013

Kuvio 6. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista henkilön syntyperän mukaan 1995–2013, prosenttia

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Tarkastelemallani ajanjaksolla tämä suhde oli korkeimmillaan 1990-luvun puolivälissä, jolloin elettiin vielä syvän talous­taantuman jälkipyörteissä. Saatujen tulon­siirtojen osuus bruttotuloista oli tuolloin koko väestön keskuudessa 30 prosentin paikkeilla. Matalin saatujen tulonsiirtojen brutto­tulosuhde oli hyvän talous­kehityksen huipulla vuonna 2007, noin 20 prosenttia.

Saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on ollut erityisen korkea talouksissa, joissa on toisen polven ulkomaalaistaustaisia. Viime vuosina saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on näissä talouksissa ollut noin 40 prosenttia.

Lisäksi saatujen tulonsiirtojen merkitys on pysynyt tässä ryhmässä tasaisen korkeana koko tarkastelu­periodin ajan, joskin hyvinä talouskasvun vuosina 2000-luvun puolivälin jälkeen osuus käväisi 35 prosentissa. Viime vuosien yleiset talousongelmat ovat kuitenkin kääntäneet saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuudet uudelleen kasvuun sekä suomalais­taustaisten että ulkomaalais­taustaisten ryhmissä.

Myös ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisilla saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli 1990-luvun puolivälissä selvästi yli 40 prosenttia, mutta osuus lähti pienentymään nopeasti. Pienentyminen jatkui vuoteen 2008 saakka, jolloin se oli lähellä 20 prosenttia. Nopeaa muutosta saattaa selittää ennen kaikkea ryhmän sisäiset rakenne­muutokset: todennäköisesti uudet maahan­muuttajat ovat tulleet maahan aikaisempaa useammin töiden perässä, eli heidän markkinoilta saamansa tulot (palkat, yrittäjä- ja omaisuustulot) ovat alentaneet saatujen tulon­siirtojen bruttotulo-osuutta.

Lisäksi maahan jo 1990-luvulla muuttaneet ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaiset ovat todennäköisesti työllistyneet hyvän taloussuhdanteen ansiosta aiempaa helpommin, mikä on osaltaan ollut alentamassa saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuutta.

Suomalaistaustaisten maahanmuuttajien saamat tulonsiirrot ovat olleet merkitykseltään vähäisemmät kuin muilla etenkin tarkastellun ajanjakson lopulla. Esimerkiksi vuonna 2013 saadut tulon­siirrot muodostivat tässä ryhmässä vain 15 prosenttia ryhmän kokonais­tuloista.

Oletettavasti tässäkin synty­peräryhmien erilainen ikä­rakenne selittää ainakin osan ryhmien välisistä eroista, joten jatkossa ilmiötä tulisi selvittää tarkemmin esimerkiksi vertaamalla ryhmien tulo­rakenteita tarkemmin ikä­luokittain. Tällä saataisiin selvitettyä muun muassa sitä, poikkeavatko esimerkiksi nuorten opiskeluikäisten tulorakenteet syntyperäryhmittäin?

Toisen polven ulkomaalais­taustaisilla korkea pieni­tuloisuus­riski

Tuloerojen kasvun myötä myös suhteellinen pieni­tuloisuus on kasvanut Suomessa viime vuosina (kuvio 7). Pieni­tuloiseksi on määritelty ne henkilöt, jotka ovat eläneet koti­talouksissa, joiden ekvivalentti tulo on vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaani­tulosta.

Kuvio 7. Poikkileikkauspienituloisuuden (pl) ja pitkittyneen pienituloisuuden (pitk) riski syntyperän mukaan 1995/1998–2013

Kuvio 7. Poikkileikkauspienituloisuuden (pl) ja pitkittyneen pienituloisuuden (pitk) riski syntyperän mukaan 1995/1998–2013, % asuntoväestöstä, pienituloisuusraja 60 % asuntoväestön mediaanitulosta

*pienituloisuusraja 60 % asuntoväestön mediaanitulosta

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Kuviossa 7 on kuvattu myös pitkittyneen pieni­tuloisuuden esiintymistä Euroopan komission tilastoviraston Eurostatin käyttämällä määritelmällä. Sen mukaan pitkittyneesti pieni­tuloiseksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat eläneet pieni­tuloisessa taloudessa tilastovuoden lisäksi kolmen edellisvuoden aikana ainakin kahtena vuotena.

Koko väestön keskuudessa pieni­tuloisia oli 1990-luvun puolivälissä noin 8 prosenttia asunto­väestöstä. Korkeimmillaan pieni­tuloisuus oli vuosina 2007 – 2011 noin 15 prosenttia, minkä jälkeen se on kääntynyt lievään laskuun. Pitkittyneesti pieni­tuloisia voidaan luotettavasti tilastoida vuodesta 1998, jolloin heitä oli 4,5 prosenttia asunto­väestöstä. Vuoteen 2008 mennessä pitkittyneesti pieni­tuloisten osuus väestöstä oli kaksinkertaistunut 9 prosenttiin, josta osuus vielä muutaman seuraavan vuoden aikana kasvoi muutaman prosentin kymmenyksen.

Sekä poikki­leikkaus­pieni­tuloisuuden että pitkittyneen pieni­tuloisuuden kasvu on ollut merkittävää toisen polven ulko­maalaisten keskuudessa. Kun vielä 1990-luvun puolivälissä toisen polven ulkomaalais­taustaisista alle 20 prosenttia kuului pienituloiseksi luokiteltuun talouteen, oli osuus kasvanut vuoteen 2008 mennessä 45 prosenttiin.

Sama kehityssuunta ilmenee myös pitkittyneessä pieni­tuloisuudessa: vuonna 1998 se oli vajaa 10 prosenttia, mutta vuonna 2010 jo lähes 30 prosenttia.

Ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisilla sekä poikkileikkaus- että pitkittynyt pieni­tuloisuus on pysynyt koko tarkastelu­ajanjakson ajan tasaisempana, mutta selvästi korkeampana kuin suomalais­taustaisella väestöllä. Tarkastelujakson alussa 1990-luvun puolivälissä ensimmäisen polven ulko­maalais­taustaisista jopa 30 prosenttia kuului pieni­tuloiseksi luokiteltuun kotitalouteen. Osuus on toki kasvanut tasaisesti tämän jälkeenkin, mutta selvästi muita ryhmiä maltillisemmin.

Pienituloisuus on hyvin ikäsidonnaista ja yleistä etenkin nuorten parikymppisten keskuudessa synty­perästä riippumatta. Tämän ikäisten suomalais­taustaisten ja toisen polven ulkomaalais­taustaisten pieni­tuloisuus­aste oli samalla tasolla, noin 30 prosenttia, vuonna 2013. Huolestuttavaa on, että pienituloisuus on yleistä erityisesti ulkomaalais­taustaisten lasten ja nuorten sekä vanhusten joukossa.

Pienituloisuus ongelma pakolaisina maahan tulleilla

Mistä maista tulleilla pieni­tuloisuus­riski on sitten suurinta ja mistä maista tulleilta pienintä? Seuraavassa tarkastelussa ovat mukava vain ne maat, joita oli asunto­väestössä vuonna 2013 vähintään 500 henkilöä.

Kuvioon 8 on otettu mukaan vain ääripään maat, eli 10 matalimman ja korkeimman pieni­tuloisuus­riskin taustamaan asunto­väestöt. Kuviossa maan nimen yhteydessä suluissa oleva tieto kertoo sen, kuinka monta kyseisen maan edustajaa oli vuonna 2013 asuntoväestössä.

Kuvio 8. Pienituloisuus 2013 henkilön taustamaan mukaan, 10 korkeimman ja matalimman pienituloisuuden maata*

Kuvio 8. Pienituloisuus 2013 henkilön taustamaan mukaan, 10 korkeimman ja matalimman pienituloisuuden maata, maan nimen jälkeen suluissa asuntoväestön määrätieto

*maan nimen jälkeen suluissa asuntoväestön määrä

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Korkein pienituloisuus­aste on Myanmarista tulleilla henkilöillä, joista kolme neljästä (75 %) eli vuonna 2013 pienituloiseksi luokitellussa taloudessa. Pitkittyneesti pienituloisten osuus oli 60 prosenttia. Paljon parempi tilanne ei ollut Syyriasta, Somaliasta ja Irakista tulleiden ulkomaalais­taustaisten keskuudessa. Näissä ryhmissä useampi kuin kolme henkilöä viidestä sijoittui pienituloisten joukkoon vuonna 2013.

Lisäksi etenkin somalialais- ja irakilais­taustaisten keskuudessa pieni­tuloisuus näyttää muuttuneen luonteeltaan pysyväksi.

Vähiten (pl. suomalaistaustaiset) pieni­tuloisuutta esiintyy hieman yllättäen Filippiineiltä tulleiden joukossa, ryhmän pienituloisuusaste oli vuonna 2013 selvästi alle 20 prosenttia. Filippiineiltä muuttaneilla ei myöskään pitkittyneen pienituloisuuden riski kohonnut kovin korkeaksi (6,5 %). Monen eurooppalais­taustaisen maahanmuuttaja­ryhmän pieni­tuloisuus oli pienempi kuin filippiiniläisten, mutta maiden edustajia Suomen väestöstä oli alle 500, joten maat eivät näy kuviossa.

Puolasta, Alankomaista ja Bosnia-Hertsegovinasta tulleiden pieni­tuloisuusriski jäi 20 prosenttiin vuonna 2013. Mainituissa ryhmissä myös pitkittyneesti pienituloisten osuus pienituloisista jäi selvästi alhaisemmaksi kuin korkean pienituloisuus­asteen väestöryhmissä.

Filippiiniläisten ja eurooppalais­taustaisten matalaa pienituloisuus­astetta selittänee ennen kaikkea se, että kyseisistä maista muuttaneet ovat tulleet Suomeen töiden perässä, jolloin heidän saamansa työtulot ovat varmistaneet heille muita väestöryhmiä paremman taloudellisen aseman uudessa kotimaassaan.

Eurooppalaisten maahanmuuttajien taloudellinen asema paras

Tulonjaon kokonais­tilaston aineistot antavat mahdollisuuden selvittää väestön todellisia liikkeitä tulo­jakaumassa kahden ajankohdan välillä. Analyyseja voidaan tehdä aidosta henkilö­paneeli­aineistosta, tässä paneeli­aineisto on muodostettu vuosina 2000 ja 2013 asunto­väestöön kuuluneista henkilöistä. Sitä, ovatko henkilöt kuuluneet asunto­väestöön paneelin välivuosina (vuodet 2001 – 2012), ei ole tässä otettu huomioon. Näin rajattuun aitoon henkilöpaneeliin kuului yhteensä 4,35 miljoonaa henkilöä.

Tuloliikkuvuutta on kuvattu keskimääräisten tulo­kymmenysten perusteella. Tulokymmenykset on muodostettu kummallekin vuodelle erikseen koko asuntoväestön ekvivalenttien käytettävissä olevien raha­tulojen pohjalta.

Kuvioon 9 on otettu mukaan vain ne maat, joiden edustajia oli paneelissa vähintään 500 henkilöä. Maan nimen jäljessä oleva suluissa oleva luku kertoo sen, kuin monta henkilöä kyseisestä taustamaasta muuttaneista on paneeli­asetelmassa mukana.

Kuvio 9. Keskimääräinen tulokymmenys 2000 ja 2013 henkilön taustamaan mukaan*

Kuvio 9. Keskimääräinen tulokymmenys 2000 ja 2013 henkilön taustamaan mukaan, mukana ne maat, joissa edustajia paneelissa vähintään 500, maan nimen jälkeen suluissa paneelissa olleiden henkilöiden lukumäärä

* maan nimen jälkeen suluissa paneelissa olleiden henkilöiden lukumäärä

Lähde: Tilastokeskus, tulonjaon kokonaistilasto

Keskimääräinen tulokymmenys kertoo sen, mihin tulokymmenykseen kyseisen ryhmän henkilöt ovat keskimäärin ajanjakson alussa (2000) ja lopussa (2013) kuuluneet. Mitä korkeampi keskimääräinen tulokymmenys on, sitä paremmin kuhunkin maaryhmään kuuluneet henkilöt ovat koko väestön tulojakaumassa keskimäärin sijoittuneet.

Kuvion 9 mukaan koko väestön tulojakaumassa korkeimmalle ovat sijoittuneet eurooppalaistaustaiset maahanmuuttajat. Kaikista korkeimmalle tulojakaumassa ovat sijoittuneet ne henkilöt, joiden taustamaa on Britannia, Saksa, Puola, Unkari ja Ruotsi. Lisäksi kaikilla edellä mainituilla taloudellinen asema on pysynyt yhtä korkealla sekä paneelin alussa vuonna 2000 että lopussa vuonna 2013.

Kaikkien edellä mainituista maista tulleiden muita ulkomaalaisryhmiä parempaa taloudellista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa selittänevät monet tekijät, joita tässä artikkelissa ei ole mahdollista tarkemmin selvittää. Keskeisin syy lienee kuitenkin se, että Euroopasta tulleilla on useimmiten ollut työpaikka tiedossa Suomeen muuttaessa, tai sitten he ovat heti maahan muutettuaan työllistyneet nopeasti.

Todennäköisesti myös moni eurooppalaistaustainen maahanmuuttaja elää samassa taloudessa kantasuomalaisen kanssa, jolloin edellytykset päästä hyvään taloudelliseen asemaan ovat suuremmat verrattuna niihin, jotka ovat muuttaneet pakolaisina Suomeen. Tulosten perusteella korkeiden tulojen maista tulleet sijoittuvat myös varsin korkealle uuden kotimaansa tulo­jakaumassa.

Listan toisesta päästä löytyy pakolaisstatuksella maahan muuttaneita. Kaikista heikoimmassa asemassa ovat Somaliasta ja Irakista maahan muuttaneet, joiden suhteellinen tuloasema koko väestön tulojakaumassa oli vaatimaton sekä vuonna 2000 että vuonna 2013.

Lisäksi etenkään somalialaistaustaisten suhteellisessa asemassa ei ole vuosien 2000 ja 2013 välillä tapahtunut juurikaan parantumista. Se miksi yhden suurimman maahan­muuttajaryhmän suhteellinen asema ei ole kehittynyt, on merkittävä yhteiskuntapoliittinen kysymys, johon pelkkien tilastotietojen pohjalta ei saada vastausta.

Ajattelemisen aihetta viranomaisille ja politiikoille

Ulkomailta Suomeen muuttaneet ovat siis ikä­rakenteeltaan ja taloudelliselta asemaltaan varsin hetero­geeninen ryhmä. Tämä ei ole yllätys niille, jotka ovat viime vuosina vähänkin maahan­muuttoon liittyvää keskustelua seuranneet.

Taloudellisesti hyvinä aikoina maahamme on tullut väkeä töiden perässä, mikä ilmenee tulon­jako­mittareistakin hyvin. Työssä olevien ulkomaalais­taustaisten asema tulojakaumassa on vähintäänkin kohtuullinen. Tämä johtuu siitä, että markkinoilta saadut tulot takaavat niin kantaväestölle kuin maahanmuuttajillekin yleensä kohtuullisen toimeentulon.

Taloudellinen tilanne on vaikeampi niiden ulkomaalais­taustaisten keskuudessa, jotka ovat tulleet maahan pakolaisina perheineen. Heidän tulonsa koostuvat pääasiassa yhteiskunnan tarjoamista sosiaali­turva­etuuksista. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että pakolais­statuksella maahan tulleiden keskuudessa pieni­tuloisuus­riski on muihin ryhmiin verrattuna selvästi korkeampi.

On kuitenkin muistettava, että etenkin pieni­tuloisten perheiden toimeentuloa ovat tukemassa monet yhteiskunnan tarjoamat ilmaiset tai markkina­hintoja huomattavasti edullisemmat hyvinvointi­palvelut, joita ei ole otettu huomioon tulonjako­tilaston tuloissa.

Ajattelemisen aihetta ainakin maahan­muuttajien parissa toimiville viranomaisille ja poliitikoille antaa se, että monen pakolais­statuksella maahan tulleen väestönosan taloudellinen asema näyttää jääneen heikolle tasolle pysyvästi.

Esimerkiksi Somaliasta on Suomeen muuttanut 1990-luvulta alkaen merkittävä määrä ihmisiä, joiden taloudellisessa asemassa ei ole juurikaan tapahtunut parannusta. Eräiden Suomessa pysyvästi olleiden maahan­muuttaja­ryhmien taloudellinen asema on pysynyt jotakuinkin yhtä heikkona koko heidän Suomessa oleskelunsa ajan. Herää kysymys, johtuuko tämä Suomen harjoittaman kotouttamis­politiikan epäonnistumisesta vai jostakin muusta.

Myös tilastojen tekijöille maahanmuuton lisääntyminen asettaa haasteita. Lisätietoja maahan­muuttajien taloudellisesti tilanteesta ja sen kehittymisestä tarvitaan. Tähän Tilastokeskuksen käytössä olevat aineistot antavatkin hyvät mahdollisuudet.

Toisessa vaakakupissa painaa pelko siitä, että maahan­muuttajiin liittyvät tarkemmat tilastot saattavat lyödä negatiivisen leiman ainakin joihinkin maahan­muuttaja­ryhmiin. Joka tapauksessa ainakin tulo­tilastojen laatijat joutuvat tulevaisuudessa miettimään sitä, millä tasolla maahanmuuttajista tulisi virallisia tilastoja tuottaa.

 

Kirjoittaja on suunnittelija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolo­tilastot -yksikössä.

Lähteet:

Tilastokeskus 2014. Hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys on suurin lapsiperheille. Kotitalouksien kulutus 2012.

Tilastokeskus. Tulonjaon kokonaistilasto.

Tilastokeskus. Väestörakenne.

____________________

Aineisto ja käsitteet

Tilastokeskuksen tulonjaon kokonais­tilastossa kuvataan asuntoväestön tuloja ja yhteiskunnassa vallitsevia tuloeroja. Asuntoväestön ulkopuolelle jäävät vakinaisesti laitoksissa kirjoilla olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt. Asuntoväestöön kuulumattomien osuus koko väestön tasolla on parin prosentin luokkaa, mikä on viime vuosina ollut noin 120 000 henkilöä.

Ulkomaalais­taustaisissa asuntoväestöön kuulumattomien osuus on korkeampi, toisen polven ulkomaalaisista jäi vuonna 2013 runsaat 3 prosenttia asuntoväestön ulkopuolelle. Ensimmäisen polven ulkomaalais­taustaisissa tämä suhde oli vielä suurempi, yli 6 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että nämä asuntoväestön ulkopuoliset niin suomalais- kuin ulkomaalais­taustaisetkin henkilöt jäävät tulonjakotilastojen ja myös tämän artikkelin tarkastelujen ulkopuolelle.

Artikkelin analyyseissä on käytetty tulonjako­tilastojen vakiomenetelmiä: tulokäsitteenä on käytetty niin sanottuja ekvivalentteja tuloja, joissa asuntokunta­kohtaiset tulot on skaalattu (jaettu) asuntokunnan kokoon ja rakenteeseen perustuvilla kulutus­yksiköillä. Menettelyn tarkoituksena on saada kooltaan ja rakenteiltaan erilaisissa talouksissa elävien tulot mahdollisimman hyvin vertailukelpoisiksi eri väestöryhmissä sekä yli ajan. Ekvivalentit tulot kuvaavat sellaisenaan yhden henkilön talouksien tuloja. Muille talouksille vertailukelpoinen tulo saadaan kertomalla ekvivalentti tulo talouden kulutusyksikköluvulla.

Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Asuntokunnan yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut asuntokunnan 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutus­yksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutus­yksikköä. Yhden aikuisen asuntokunta on yksi kulutusyksikkö, kun taas asuntokunta, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Ekvivalentit tulot on viety henkilökohtaisiksi tuloiksi asuntokunnan jokaiselle jäsenelle, jolloin tarkasteluissa ovat mukana kaikki asuntoväestöön kuuluvat riippumatta siitä, minkä ikäinen henkilö on tai onko henkilöllä henkilökohtaisia tuloja vai ei. Kukin henkilö on mukana tarkastelussa omalla syntyperätiedollaan ja samassa taloudessa voi asua useampaa eri syntyperää olevia henkilöitä. Esimerkiksi yleistä on se, että samassa taloudessa elää ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia ja heidän Suomessa syntyneitä lapsiaan.

Tulokäsitteenä käytetään mediaanituloa, joka on keskimmäisen tulonsaajan tulo, kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruus­järjestykseen. Keskimmäisen tulonsaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa. Mediaani ei ole yhtä herkkä poikkeaville äärihavainnoille kuin aritmeettinen keskiarvo.

____________________

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.9.2016
Kaisa-Mari Okkonen

Opintotuen muuttaminen nykyistä lainapainotteisemmaksi vaikuttaisi tilastojen antamaan kuvaan pienituloisuudesta. Tulonjako­tilaston käsitteitä tulisikin tuolloin miettiä uudelleen.

Blogi
14.9.2015
Anna Pärnänen

Hallitus esittää sunnuntaityöstä maksetun korvauksen leikkaamista 100 prosentista 75 prosenttiin. Tämä on kirvoittanut Tilasto­keskukseen monia kyselyitä siitä, keitä korvauksen leikkaus oikeastaan koskee. Kuinka moni tekee sunnuntaityötä?

Artikkeli
17.6.2015
Marja-Liisa Helminen

Suomen ulkomaalaistaustainen väestö on pohjois­maisessa vertailussa vielä pieni. Väkilukuun suhteutettuna jopa Islannissa on enemmän ulkomaalais­taustaisia kuin Suomessa. Ruotsi erottautuu liberaalilla maahan­muutto­politiikallaan muista Pohjoismaista.