tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Joulukuu on kuukausista julmin – rekisteritieto synkistää kuvaa työllisyydestä

19.2.2016
Topias Pyykkönen

Alueellisia työmarkkinoita on kuvattu perinteisesti vuoden lopun tilanteen perusteella. Kuva muuttuu, kun vuoden­aikoihin liittyvä kausi­vaihtelu otetaan huomioon ja tilastointia laajennetaan eri ajan­kohtiin.

Työllisyydestä ja työttömyydestä laaditaan tilastoja haastattelu­tutkimuksen ja hallinnollisten rekistereiden perusteella. Toistaiseksi rekisteri­tiedot perustuvat vuoden lopun tilanteeseen, kun haastattelu­tutkimus kuvaa vuoden jokaista kuukautta.

Otoskoosta johtuen haastattelu­tiedon perusteella ei voida laatia esim. kunnittaisia työllisyystietoja, vaan ne on laadittava rekistereiden perusteella.

Työttömyyden osalta kuntatason tietoja työ­markkinoiden toiminnasta on hyvin saatavilla, sillä työttömiä tilastoidaan kunta­tasolla työ- ja elinkeino­ministeriön työnvälitystilastossa ja Tilasto­keskuksen työssä­käynti­tilastossa.

Työllisten osalta tilanne on hankalampi: kuntatasolla työllisiä tilastoidaan ainoastaan Tilasto­keskuksen työssä­käynti­tilastossa.

Työssäkäyntitilasto kuvaa väestön taloudellista toimintaa vuoden vaihteessa eri rekistereiden perusteella. Kuten työvoima­tutkimuksen perusteella hyvin tiedetään, työttömyys- ja työllisyys­asteissa on paljon kausi­vaihtelua. Työllisyysaste on kesäisin talvea korkeammalla.

Koska työssäkäyntitilasto kuvaa vain vuoden vaihteen tilannetta, voi kysyä, antaako kyseinen tilasto liian synkän kuvan alueellisista työllisyys­asteista ja saako alueellisista eroista vääristyneen kuvan pelkän joulu­kuun tilanteen pohjalta. Seuraavassa yritän vastata näihin kysymyksiin.

Kausitasoitus tasoittaa vuodenajan vaihteluita

Vertailukohdan rekisteritiedoille saa Tilasto­keskuksen työvoima­tutkimuksesta, joka kuvaa väestön työhön osallistumista haastattelu­tutkimuksen keinoin.

Työvoimatutkimuksesta saadaan tietoa työllisyydestä ja työttömyydestä kuukausittain, mutta otoskoosta johtuen tieto ei ole luotettava kunta­tasolla. Tästä johtuen vertailu pitää tehdä koko maan tasolla.

Vertailussa käytin työvoima­tutkimuksen 20–64-vuotiaiden enkä 15–74-vuotiaiden työllisyys­astetta, koska ala­ikäisten työssä­käynnistä ei saada luotettavasti tietoa rekistereiden perusteella (työ­eläkkeiden vakuuttamisvelvollisuus ei koske heitä).

Kaikki tässä artikkelissa esitetyt työllisyys­asteet on laskettu kyseisellä ikärajauksella. Laskelmissa ei ole otettu huomioon väestö­pohjan muutosta, vaan luvut kuvaavat kunkin alueen väestöä[1] vuoden lopussa. Mikäli esimerkiksi kesäkuun työllisyysastetta haluaisi kuvata mahdollisimman totuuden­mukaisesti, tulisikin käyttää kesäkuun väestöä kuvaavia tietoja. Tähän ei kuitenkaan ollut tässä yhteydessä mahdollisuutta.

Tarkoitukseni on laskea työllisyys­aste kuukausittain hallinnollisten rekistereiden perusteella ja vertailla tätä työvoima­tutkimuksen työllisyys­asteeseen tekemällä molemmille aika­sarjoille kausi­tasoitus.

Kuukausittaisen työllisyysasteen olen muodostanut työssä­käynti­tilaston vuositilaston periaatteita mukaillen. Kyse ei siis ole ns. virallisesta tilastosta, vaan omista laskelmistani.

Kausitasoituksella tarkoitetaan laskennallista menetelmää, jolla pyritään poistamaan aikasarjasta vuosittain miltei säännöllisenä toistuva kausi­vaihtelu. Vaihtelua aiheuttavat esimerkiksi kesä­työt ja kausi­luonteiset työt (esim. rakentaminen ja matkailu).

Kausitasoituksella aikasarja voidaan jakaa eri komponentteihin eli trendiin, kausikomponenttiin ja epä­säännölliseen komponenttiin. Kausi- ja epäsäännöllinen komponentti muodostavat yhdessä kausi­tasoitetun aika­sarjan (ks. esim. Tilastokeskus 2013).

Ideana on siis vertailla työssä­käynti­tilaston ja työvoima­tutkimuksen työllisyysasteen vuosi­vaihtelua kausi­tasoituksen avulla. Jos rekisteri­tieto käyttäytyy eri vuoden­aikoina kuten haastattelu­tiedoista laadittu työllisyys­aste, kertoo se nähdäkseni siitä, että myös rekistereistä voidaan laatia kuukausi­tason tilastoja.

Rekisteritietoja voidaan käyttää kuukausitilastointiin

Rekistereistä lasketun työllisyys­asteen kausi­vaihtelu ja kausi­tasoitettu aika­sarja mukailevat työvoima­tutkimuksen lukuja. Rekisteristä laskettu työllisyysaste poikkeaa työvoima­tutkimuksen vastaavasta ainoastaan aika­sarjan ns. satunnaisvaihtelun osalta – verrattuna työvoima­tutkimukseen sitä ei oikeastaan ole. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen kausitasoituksen komponentit 2008–2013. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Kuvio 1. 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen kausitasoituksen komponentit 2008–2013. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, työvoimatutkimus

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, työvoimatutkimus

Tuloksen perusteella voidaan päätellä, että rekisteri­tietoja voidaan käyttää kuukausitason tilastointiin.

Kausivaihtelun ja trendin mukailun ohella luotettavuuden puolesta puhuu se, että tilastojen välinen tasoero säilyy kaudesta riippumatta: työvoima­tutkimuksesta saadaan noin 1‒2 prosentti­yksikköä korkeampi työllisyys­aste.

Kuten hyvin tiedetään, rekisterin perusteella laaditut työttömyys­luvut ovat työvoimatutkimuksen lukuja korkeampia eli rekisterin perusteella saadaan synkempi kuva työmarkkina­tilanteesta (erosta ja sen syistä ks. Larja & Pyykkönen 2015).

Sama pätee työllisyys­lukuihin: rekisteristä laskettu työllisyys­aste on kyselytutkimuksella saatua matalampi riippumatta vuoden­ajasta.

Työllisyyttä koskevista tilastoista ei ole käyty yhtä lailla keskustelua eikä eroja ole siten tutkittukaan samassa määrin. Näin ollen yksi­selitteistä vastausta tilastojen tasoerolle ei ole tarjolla.

Toinen mielenkiintoinen ero tilastojen välillä on kesä­kauden työllisyys­piikin koko ja ajoitus. Työvoima­tutkimuksessa kesä­kauden piikki sijoittuu heinäkuulle, kun rekisteristä laskettuna kesä­kauden nousu alkaa aiemmin ja piikki sijoittuu kesä­kuulle.

Vaikuttaa myös siltä, että työvoima­tutkimuksessa kesä­kauden työllisyys­aste nousee hieman korkeammalle kuin rekisterissä (vaikka tilastojen välinen ns. luonnollinen tasoero otettaisiin huomioon).

Rekisteristä lasketun työllisyys­asteen kausi­vaihtelusta puuttuu myös työvoimatutkimuksen kausi­vaihtelussa havaittavat piikit loka/marraskuun ja helmikuun tienoilla.

Joulukuu on työmarkkinoiden alavireisin aika

Kuten kuviosta 2 käy ilmi, on joulukuun työllisyys­aste kausi­tasoitettua sarjaa alhaisemmalla tasolla koko tarkastelu­jaksolla lukuun ottamatta vuoden 2009–2010 suhdanne­käännettä. Tuolloin kausi­tasoitettu sarja oli keski­määrin noin prosenttiyksikön joulukuun työllisyys­astetta suurempi.

Kuvio 2. 20–64-vuotiaiden työllisyysaste, kausitasoitettu työllisyysaste ja joulukuun työllisyysaste 2008–2014

Kuvio 2. 20 - 64-vuotiaiden työllisyysaste, kausitasoitettu työllisyysaste ja joulukuun työllisyysaste 2008 - 2014. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Ero voi kuulostaa hyvin mitättömältä, mutta työllisyys­asteiden yhteydessä pienilläkin eroilla on merkitystä.

Tämä tarkoittaa sitä, että alueellisia työ­markkinoita on arvioitu aina synkimmän ajankohdan mukaan. Voisi ajatella, että alueita vertailtaessa tällä ei kuitenkaan olisi väliä – onhan mitta­puu sama kunnasta riippumatta.

Toisaalta kausityötä tehdään enemmän toisilla paikka­kunnilla kuin toisilla. Voisi esimerkiksi olettaa, että Lapissa talven turismi- ja laskettelu­sesonki ilmenee muita vuodenaikoja parempana työllisyys­tilanteena.

Voidaankin kysyä, muuttuuko kuva alueellisista työ­markkinoista, jos pelkän vuodenvaihteen sijaan laajennetaan tarkastelu koko vuoteen?

Kausivaihtelun suuruusluokka vaihtelee alueittain

Yksi tapa tarkastella kausi­vaihtelun merkitystä on vertailla alku­peräistä työllisyysastetta joulukuussa ja kausi­vaihtelusta puhdistettua työllisyys­astetta joulukuussa. Näin saadaan käsitys siitä, minkälainen joulu­kuun työllisyys­aste olisi ilman kausi­vaihtelua.

Vuoden 2014 joulukuussa koko maassa kausi­tasoitettu työllisyys­aste oli 0,84 prosenttiyksikköä kausi­tasoittamatonta lukua korkeampi. Toisin sanoen: työllisyysaste oli 0,8 prosenttiyksikköä ”oikeaa tasoaan” matalampi johtuen kausivaihtelusta.

Laskemalla vastaava tunnusluku jokaiselle kunnalle saadaan puolestaan käsitys siitä, ilmeneekö kausi­vaihtelu eri tavoin eri alueilla. Joulu­kuun kausi­tasoitetun työllisyysasteen ja tasoittamattoman työllisyys­asteen erotus oli kunnissa keskimäärin 1,17 prosentti­yksikköä vuonna 2014.

Erotuksen keskihajonta oli 0,65, ala­kvartiili 0,82 ja ylä­kvartiili 1,5. Tämä tarkoittaa, että puolessa kunnista erotus oli välillä 0,82–1,5 prosentti­yksikköä. Ero tasoittamattoman ja kausi­tasoitetun työllisyys­asteen välillä voi joissakin tapauksissa olla siis muutamankin prosentti­yksikön luokkaa.

Lukujen tulkinnassa pitää muistaa, että kausi­tasoitus­menetelmän ja vertailuvuoden valinta vaikuttaa tuloksiin. Yhteen aika­sarjaan voidaan sovittaa eri malleja, joista jokaisella saadaan eri tuloksia.

Kausitasoitetun työllisyys­asteen ja tasoittamattoman työllisyys­asteen erotus riippuu aina myös työllisyyden kehityksestä. Kausi­tasoitettujen lukujen tulkintaa on avannut esimerkiksi Tuomas Remes, jonka huomiot työttömyysasteen kausi­tasoituksen tulkinnasta soveltuvat myös työllisyys­asteen tulkintaan.

Koko maan tasolla kausi­vaihtelussa ei ole mitään uutta, mutta alueellisesta näkökulmasta ajatus on mielen­kiintoinen, sillä kausi­vaihtelun suuruus­luokka vaihtelee kunnittain. Tämä tarkoittaa, että kuntien työmarkkina­tilanteesta sekä alueellisista eroista voi saada erilaisen kuvan riippuen siitä, minkä kuukauden valitsee viiteajankohdaksi tai käyttääkö kausi­tasoitettua aika­sarjaa vai ei.

Tätä havainnollistaakseni olen valinnut kuvioon 3 muutaman ääripään kunnan.

Kuvio 3. 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen kausivaihtelu kunnittain 2014

Kuvio 3. 20 - 64-vuotiaiden työllisyysasteen kausivaihtelu kunnittain 2014. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Muonio muodostaa Kittilän ja Kolarin kanssa poikkeuksellisen kolmikon verrattuna muihin Suomen kuntiin: ne ovat ainoat kunnat, joissa työllisyys­aste on joulukuussa vähintään prosentti­yksikön parempi kuin kesällä. Länsi-Lapin kuntien poikkeuksellista asemaa selittänee talvi­matkailu­sesonki.

Kaikki muut kunnat ovat kausi­vaihtelultaan suurin piirtein Kirkko­nummen ja Kemin välimaastossa. Kemi toimii siis esimerkkinä kunnasta, jossa talven ja kesän erotus on poikkeuksellisen suuri ja Kirkkonummi esimerkkinä, jossa vaihtelu on erityisen pientä (tai sitä ei käytännössä ole juurikaan).

Pieksämäki on esimerkki tyypillisestä tapauksesta.

Suomessa on siis sekä kuntia, joissa viite­ajankohdalla ei ole niin väliä (esimerkiksi Kirkkonummi) ja toisaalta kuntia, joissa viite­ajankohdan valinta on ratkaiseva (esimerkiksi Kemi).

Keski- ja Itä-Suomessa kausivaihtelu suurinta

Toinen tapa tarkastella eroja on vertailla kesäkuun työllisyys­astetta joulu­kuun työllisyysasteeseen. Vaikka viite­ajankohtaa vaihtaa, muuttuu kuva alueellisesta työmarkkinatilanteesta kuitenkin melko vähän johtuen siitä, että mittapuu on kaikille sama.

Viiteajankohdan vaihtaminen saattaa nostaa joidenkin kuntien työllisyys­astetta montakin prosenttiyksikköä. Ero muihin kuntiin ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa, sillä myös muiden kuntien työllisyys­aste nousee, jos tarkastellaan kesää talven sijasta.

Tästä huolimatta viite­ajankohdalla on jonkin verran merkitystä. Kuviossa 4 on kuvattu joulukuun ja kesäkuun kausi­vaihtelun erotus.

Kuvio 4. Kesä- ja joulukuun työllisyysasteen kausikomponentin erotus kunnittain, prosenttiyksikköä

Kuvio 4. Kesä- ja joulukuun työllisyysasteen kausikomponentin erotus kunnittain, prosenttiyksikköä. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kausivaihtelu nostaa eniten työllisyysastetta Keski- ja Itä-Suomen kunnissa, kun taas suurten kaupunkien kehys­kunnissa vaikutus on pienin. Joissakin Keski- ja Itä-Suomen kunnissa kesän työllisyys­aste voi olla yli viisi prosentti­yksikköä joulukuun työllisyys­astetta suurempi.

Kausivaihtelua on vähiten suurimpien kaupunkien kehys­kunnissa. Yksi mahdollinen selitys tälle on alku­tuotannon työ­paikkojen puuttuminen. Maatalous on vahvasti kiinni vuoden­ajoissa, joten se lisää kausi­vaihtelua esimerkiksi lomittajien ja kesä­työntekijöiden vuoksi.

Toinen selitys voi olla, että turismiin liittyvät palvelut työllistävät tasaisesti sesongista riippumatta toisin kuin esimerkiksi Lapissa, jossa talvi­sesonki on paljon kesää vilkkaampi.

Suurten kaupunkien kausi­vaihtelua voi tasoittaa myös esimerkiksi opiskelijoiden työssäkäynti: suurissa kaupungeissa korkeammat asumis­kustannukset saattavat edellyttää opiskelijoilta koko vuoden työskentelyä, kun taas pienemmillä paikkakunnilla lukukausien välinen työskentely riittää.

Lisäksi on mielenkiintoista huomata, että kausi­vaihtelua on vähiten siellä, missä työllisyysaste on korkea ja työttömyys­aste matala eli kaupunkien kehys­kunnissa ja rannikolla.

Sen sijaan Keski- ja Itä-Suomessa, jossa työllisyys­aste on perinteisesti ollut muuta maata matalampi, on kausi­vaihteluakin enemmän.

Alueiden väliset erot ovat niin suuria, etteivät erot tasoitu pelkällä kausitasoituksella. Vuoden 2014 joulukuussa pienin työllisyys­aste oli 55,6 ja korkein 86,5 prosenttia eli vaihteluväli oli 31 prosentti­yksikköä.

Tekemällä kausitasoituksen joulukuun työllisyys­aste parani eniten Pyhännällä (+3,1 prosenttiyksikköä). Pyhännän kausi­tasoitettu työllisyys­aste oli vuoden 2014 joulukuussa 68,4 prosenttia ja tasoittamaton 65,3 prosenttia.

Parannus on sinänsä merkittävä, mutta kuten aiemmin totesin, se ei vaikuta merkittävästi Pyhännän suhteelliseen asemaan, sillä muidenkin kuntien työllisyysaste nousee.

Kausitasoitus tarkentaa kuvaa alueellisista työllisyyseroista

Alueellisia eroja työssä­käynnissä on kuvattu pitkään väestö­laskentaan pohjautuvan työssä­käynti­tilaston perusteella. Rekisteri­tietoihin perustuvan työssäkäyntitilaston viite­ajan­kohta on perua väestö­laskennasta, joka pyrkii kuvaamaan vuoden­vaihteen tilannetta.

Väestön kuvaamisen kannalta viite­ajan­kohdalla ei ole niin suurta merkitystä kuin työn ja työttömyyden kohdalla. Työvoima­tutkimuksen perusteella nimittäin tiedetään, että työllisten ja työttömien määrä vaihtelee paljon vuoden­aikojen mukaan.

Tästä syystä joulukuuta kuvaavissa luvuissa on aina eräänlainen joulukuu-kerroin, joka työllisyys­asteen tapauksessa on miinus­merkkinen. Kausi­tasoitettu työllisyysaste on noin yhden prosentti­yksikön suurempi kuin kausi­tasoittamaton.

Työssäkäyntitilaston aineiston perusteella on kuitenkin mahdollista laskea työllisten määrä joka kuukauden lopussa aivan kuten joulu­kuunkin kohdalla. Näin ei ole kuitenkaan aiemmin tehty eikä rekisteristä saadun työssä­käynnin kausivaihtelusta ole näin ollen aiempaa kokemustakaan.

Tarkasteluni perusteella vaikuttaa siltä, että myös rekisteristä voidaan laskea kuukausittaisia tunnus­lukuja – ainakin jos luotettavuuden mittana pidetään työvoimatutkimusta.

Rekisteristä lasketun työllisyys­asteen vaihtelu vastaa aika hyvin sitä, mitä kausivaihtelusta työvoima­tutkimuksen perusteella tiedetään. Kesällä työllisyysasteessa nähdään piikki ja vuoden­vaihteessa luvut ovat matalimmillaan.

Alueellisista kausivaihtelua kuvaavista luvuista havaitaan, että kausi­vaihtelun suuruus vaihtelee alueittain. Kainuussa ja Keski-Suomessa joulu­kuun ja kesäkuun välinen ero on suurempi kuin muualla maassa keski­määrin.

Poikkeuksen muihin Suomen alueisiin muodostaa Länsi-Lappi, jossa joulu­kuussa mitattu työllisyys­aste on kesää korkeampi täysin päinvastoin kuin muualla Suomessa. Tätä selittänee matkailuun liittyvä liike­toiminta ja sen työllistävä vaikutus.

Kunnittaisista luvuista käy myös ilmi, että kausi­vaihtelu on pienintä erityisesti suurten kaupunkien kehys­kunnissa. Ilmiön taustalla voi olla vuoden­aikoihin liittyvän alkutuotannon työ­paikkojen puute – perunaa ei viljellä nukkumalähiöissä.

Huolimatta alueellisista eroista kausi­vaihtelun voimakkuudessa, ei alueellinen kuva työmarkkinoista muutu oleellisesti, vaikka viite­ajankohtaa vaihtaisikin.

Yksittäisen kunnan kohdalla muutos voi olla jopa muutama prosentti­yksikköä, mutta muiden kuntien lukujen muuttuessa myös, säilyvät suhteelliset erot alueitten välillä lähes ennallaan.

Vaikka erot eivät ole suuria, ne eivät ole merkityksettömiä. Näyttää siltä, että kausitasoituksella alueellisista eroista voisi saada hieman tarkemman ja kenties totuudenmukaisemman kuvan.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Larja, Liisa & Pyykkönen, Topias 2015. Työttömyystilastot tilastoivat eri kohderyhmiä. Tieto & trendit – talous- ja hyvinvointikatsaus 4/2015. 

Remes, Tuomas 2015. Työttömyysaste – ravistettuna, ei sekoitettuna. Tieto & trendit – talous- ja hyvinvointikatsaus 1.10.2015.

Tilastokeskus 2013. Kausitasoitettu trendi ja sen käytön rajoitukset.

Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto. 



[1] Väestöllä tarkoitetaan vuoden lopussa maassa vakinaisesti asuvaa väestöä.

 

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Blogi
30.10.2018
Pertti Taskinen

Tulevina kuukausina nähdään, onko työllisyysasteen trendin kasvun taittuminen hetkellistä vai osa pidempiaikaista kehitystä. Niin tai näin, tarkastelussa ei kannata takertua yhteen lukuun: työllisyysluvuissa on paljon muitakin tärkeitä indikaattoreita, kuten piilotyöttömät ja alityölliset.

Blogi
1.8.2018
Ulla Hannula, Liisa Larja

Työllisyyden kasvu tuli vuoden toisella neljänneksellä pää­asiassa yksityisen sektorin kokoaika­töistä, kirjoittavat työmarkkinatilaston asiantuntijat Liisa Larja ja Ulla Hannula.

Vieraskynä
3.8.2017

Suomalaiset 15–34-vuotiaat työttömät ovat yllättävän haluttomia muuttamaan työn perässä. Tilastokeskuksen vuoden 2016 työvoimatutkimuksen lisätutkimuksen mukaan työttömistä nuorista naisista miltei 60 prosenttia ja miehistä yli 40 prosenttia ilmoitti, ettei olisi valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn takia.