tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Opintolaina osaksi opiskelijoiden tuloja?

28.9.2016
Kaisa-Mari Okkonen

Opintotuen muuttaminen nykyistä lainapainotteisemmaksi vaikuttaisi tilastojen antamaan kuvaan pienituloisuudesta. Tulonjako­tilaston käsitteitä tulisikin tuolloin miettiä uudelleen.

U.Östlund

Kuva: U.Östlund

Opintotuen muuttaminen nykyistä laina­painotteisemmaksi vaikuttaisi tilastojen antamaan kuvaan pienituloisuudesta. Tulonjako­tilaston käsitteitä tulisikin tuolloin miettiä uudelleen.

Opintotuesta keskusteltiin vilkkaasti julkisuudessa keväällä 2016, kun professori Roope Uusitalo selvitti hallitusohjelmaan liittyvän opintotuki­uudistuksen mahdollisuuksia opetusministerin pyynnöstä (Uusitalo 2016). Hallituksen tavoittelemiin opintotukisäästöihin Uusitalo esitti yhtenä mahdollisuutena opintotuen muuttamista lainapainotteiseksi.

Opintotuki oli lainapainotteinen aina 1990-luvulle asti, minkä jälkeen lainan suosio romahti ja opiskelijoiden työssäkäynti yleistyi. Tuolloin korkotaso oli korkea ja opintorahan tasoa nostettiin. Opiskelijoiden haluttomuus nostaa opintolainaa liittyy nykyisin muun muassa opintojen jälkeisen työllistymisen ja tulojen epävarmuuteen ja lisääntyneisiin työssäkäynnin mahdollisuuksiin opintojen aikana.

Tällä hetkellä Suomessa pienituloisuus on yleisintä nuorten, työttömien ja vuoden aikana pääasiassa opiskelleiden keskuudessa. Kaikista ikäryhmistä 18 – 24-vuotiaiden nuorten pienituloisuus­aste on korkein – lähes 30 prosenttia. Opiskelijoiden pieni­tuloisuusaste on hieman yli 30 prosenttia, mikä työttömien jälkeen on suurin.

Opintolaina ei sisälly tilastoinnissa tuloihin

Tulonjakotilaston pääasiallinen tulokäsite on käytettävissä olevat rahatulot, joka on kansainvälisesti vertailukelpoinen eikä sisällä laskennallisia eriä kuten asuntotuloa (määritelmästä ks. Marie Reijon artikkeli tässä numerossa).

Se ei myöskään sisällä opintolainaa. Lainat, kulutusluotot ja vaikkapa säästöt eivät kuulu kansainvälisten käsitteiden mukaan tuloihin, vaikka niitä käytettäisiin muiden tulojen tapaisesti arkielämisen rahoittamiseen. Lainat kuuluvat varallisuus­mittauksen piiriin.

Tästä syystä opintojen aikaisen toimeentulon muuttuminen laina­painotteisemmaksi muuttaisi etenkin nuorten ja opiskelijoiden tuloista ja pieni­tuloisuudesta saatavaa kuvaa, mikäli tilastointi­käytännöt pidetään kansainvälisten suositusten mukaisina. Opintolainan suosiosta riippuen osa nuorten toimeentulon kannalta tärkeistä rahanlähteistä voisi jäädä tulokehikon ulkopuolelle, jolloin nuorten ja opiskelijoiden todellisen toimeentulon kuvaaminen muuttuisi vaikeammaksi.

Tämä näkyisi erityisesti nuorten jo ennestään korkeissa pienituloisuusasteissa, jotka hyvin oletettavasti kasvaisivat. Toisaalta maiden erilaiset käytännöt rahoittaa opiskeluaikaa vaikeuttaisivat nuorten ja opiskelijoiden toimeentulon kansainvälisiä vertailuja.

Tilastointikäytännöt eivät itsessään ole argumentti sen enempää laina­painotteisuuden puolesta kuin sitä vastaankaan, mutta toteutuessaan lainapainotteisuus pakottaisi kuitenkin miettimään, millä tavalla kotitalouksien tuloja tulisi kuvata ja keitä pienituloisuus­laskennassa otetaan mukaan.

Seuraavassa tarkastelen Tilastokeskuksen tulonjako­tilaston aineiston pohjalta, millä tavalla nykyisten, todella nostettujen opintolainojen ottaminen huomioon tuloissa muuttaisi tulomediaania ja pienituloisuutta. Tarkastelen myös Norjan kansallista tilastointi­esimerkkiä mukaillen, miten kuva pienituloisuudesta muuttuisi, jos opiskelijat olisivat näiden laskentojen ulkopuolella.

Lainat osana tuloja

Tilastokeskuksen velkaantumis­tilaston (2015) mukaan noin 340 000 henkilöllä oli vuonna 2014 opintovelkaa. Suurin osa heistä – noin 200 000 henkilöä – oli 20 – 29-vuotiaita. 30 – 39-vuotiaita opintovelallisia oli noin 100 000.

Vuoden aikana nostettujen opintolainojen laskeminen osaksi tuloa ei vaikuta ainoastaan niiden pienituloisuuteen, jotka nostavat lainaa itse. Pienituloisuusraja on suhteellinen indikaattori, joka lasketaan koko väestön ekvivalenttien tulojen mediaanin pohjalta.

Euromääräinen pienituloisuus­raja syntyy, kun lasketaan, kuinka paljon on 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskimmäisen väestöön kuuluvan henkilön tulosta. Kun opintolainat otetaan tuloihin mukaan, väestön järjestys tulojakaumalla muuttuu joiltakin osin, ja mediaani ja sitä myötä myös pienituloisuusraja joudutaan laskemaan uudelleen.

Nostettujen lainojen lisäksi tulolaskelmissa voidaan ottaa huomioon lainojen takaisinmaksu. Tällöin opintolainaa pidetään elinkaaritulon siirtona itselle, ikään kuin omista tulevaisuuden tuloista otettuna lainana. Takaisinmaksun ottaminen mukaan laskelmiin pienentää joidenkin väestöryhmien tuloja ja muuttaa henkilöiden välisiä suhteita tulojakaumalla edelleen, minkä vuoksi mediaani ja pienituloisuusraja täytyy jälleen laskea uudelleen.

Kun käytettävissä oleviin rahatuloihin lasketaan mukaan vuoden aikana nostetut opintolainat ja niistä vähennetään maksetut opintolainan korot ja lyhennykset, päästään tulokäsitteeseen, jota kutsun tässä yksinkertaisuuden vuoksi ”opintolainatuloksi”. Se pitää sisällään kaikki samat tuloerät kuin käytettävissä oleva rahatulokin eli palkat, eläkkeet, yrittäjä- ja omaisuustulot ja muut tulonsiirrot.

Tulot ovat ekvivalentteja eli ne on skaalattu kotitalouden tulotarpeeseen.

Vaikutukset nuorten pienituloisuuteen vähäisiä

Tulonjakotilaston (2014) mukaan henkilöä kohden lasketut ekvivalentit käytettävissä olevat tulot olivat keskimäärin 23 830 euroa (mediaani). Nostettujen opintolainojen, maksettujen korkojen ja lainan lyhennysten ottaminen huomioon pienentää mediaanituloa vajaalla 20 eurolla. (Taulukko 1.)

 Taulukko 1. Ikäryhmittäiset mediaanitulot* eri tulokäsitteillä 2014

Taulukko 1. Ikäryhmittäiset mediaanitulot* eri tulokäsitteillä 2014

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto. * Mediaanitulo on laskettu henkilöiden kesken, ts. jokainen henkilö saa tilastossa oman kotitaloutensa ekvivalenttitulon, ja mediaani kuvaa henkilöiden ekvivalenttitulon mediaania.

Nostetun opintolainan sekä maksettujen korkojen ja lyhennysten vaikutus mediaanituloon on ikäryhmittäin katsoen suurin 18 – 24-vuotiailla nuorilla, joilla tulot nousevat noin 220 eurolla, sekä sosioekonomisista ryhmistä opiskelijoilla, joilla tulot kasvavat vajaalla 250 euroa. Tulot pienenevät hiukan yrittäjillä ja 25 – 34-vuotiailla. Palkansaajilla sen sijaan keskitulo on korkeampi opintovelat huomioiden kuin ilman niitä. (Taulukot 1 ja 2.)

Taulukko 2. Mediaanitulot* sosioekonomisissa ryhmissä eri tulokäsitteillä 2014

Taulukko 2. Mediaanitulot* sosioekonomisissa ryhmissä eri tulokäsitteillä 2014

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto. * Mediaanitulo on laskettu henkilöiden kesken, ts. jokainen henkilö saa tilastossa oman kotitaloutensa ekvivalenttitulon, ja mediaani kuvaa henkilöiden ekvivalenttitulon mediaania.

Näin voi olla esimerkiksi siksi, että vuoden aikana opinnoista työelämään siirtyvät henkilöt ovat saman vuoden aikana nostaneet lainaa tai että palkansaajan kanssa samassa kotitaloudessa asuu opintolainaa nostavia henkilöitä.

Mediaanitulon muutoksen myötä pienituloisuus­raja muuttuu. Käytettävissä olevien rahatulojen tulokäsitteellä pienituloisuusraja oli 14 300 euroa vuonna 2014 yhden hengen taloudessa, mutta opintolainan, korot ja lyhennykset huomioiden se pienenee 14 290 euroon.

Mitä sitten tapahtuu pienituloisuus­asteille? Koko väestön pienituloisuus­aste pienenee 12,5 prosentista 12,1 prosenttiin. Henkilömäärissä pudotusta on noin 24 000 henkilöä.

Tällä hetkellä opintolainat eivät juuri vaikuttaisi koko väestön pienituloisuuden tasoon, jos ne otettaisiin mukaan tuloihin.

Ikäryhmittäin katsoen suurin vaikutus opintolainoilla on 18 – 24-vuotiaiden pienituloisuus­asteeseen, joka laskee noin 2,5 prosenttiyksikköä eli 12 000 henkilön verran. Nuorten pienituloisuuden lähtötaso on kuitenkin korkea, 29,7 prosenttia, joten nuoret pysyvät edelleen pienituloisimpana väestöryhmänä. Myös 25 – 34-vuotiaiden pienituloisuus pienenee vajaan prosenttiyksikön. Muissa ryhmissä muutokset ovat hyvin pieniä. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Pienituloisuusasteet ikäryhmittäin kansainvälisesti vertailu­kelpoisella tulokäsitteellä ja ”opintolainatulo”-käsitteellä 2014

Kuvio 1. Pienituloisuusasteet ikäryhmittäin kansainvälisesti vertailu­kelpoisella tulokäsitteellä ja ”opintolainatulo”-käsitteellä vuonna 2014, Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Sosioekonomisista ryhmistä opintolainat vaikuttavat selvimmin tietysti opiskelijoiden pienituloisuus­asteeseen, joka kutistuu 30,7 prosentista noin 3,2 prosenttiyksiköllä. Henkilömäärinä mitaten vaikutus on noin 13 500 henkilöä. Myös työttömien ja omaa kotitaloutta hoitavien pienituloisuus putoaa joitakin prosentin kymmenyksiä. Kokonaiskuva väestöryhmien pienituloisuudesta pysyy kuitenkin melko samana. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Pienituloisuusasteet sosioekonomisen aseman mukaan kansain­välisesti vertailukelpoisella tulokäsitteellä ja ”opintolaina­-tulo”-käsitteellä 2014

Kuvio 2. Pienituloisuusasteet sosioekonomisen aseman mukaan kansain­välisesti vertailukelpoisella tulokäsitteellä ja ”opintolaina­-tulo”-käsitteellä vuonna 2014, Lähde: Tilastokeskus

 

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Pitäisikö opiskelijat jättää pienituloisuuslaskelmien ulkopuolelle?

Opintojen aikaisen toimeentulon rahoittaminen lainalla aiheuttaa tilastointiongelmia esimerkiksi Norjassa, jossa opiskelijat jätetään kansallisten pienituloisuus­laskelmien ulkopuolelle. Norjassa opiskelijoiden osa-aikatyön yleistymisestä huolimatta laina on opiskelijoiden tärkein toimeentulon lähde.

Tärkein perustelu tälle käytännölle ovat kansainväliset suositukset, mutta toinen, usein Suomenkin pienituloisuus­keskustelussa esiin tuleva seikka on, ettei opiskelijoita mielletä huono-osaisiksi tai köyhyysriskissä eläviksi. Opintoja pidetään investointina, joka myöhemmin mahdollistaa hyvän elintason. Pienituloisuutta tarkastellaan Norjassa siis ilman opiskelijoita.

Käytännössä Norjassa mediaanitulo ja siitä johdettava pienituloisuus­raja lasketaan koko väestölle, jossa opiskelijat ovat mukana. Pienituloisten lukumääriä ja pienituloisuus­astetta laskettaessa väestöstä kuitenkin poistetaan kokonaan yksinasuvat opiskelijat sekä kaikki ne henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jossa pääasiallinen tulonsaaja ei ole palkansaaja tai eläkeläinen ja jossa nostetaan korkeakoulu­opiskelijoille tarkoitettua opintolainaa.

Väestöryhmien rajaaminen tilastojen ulkopuolelle on melko poikkeuksellista, mutta Norjan esimerkkiä noudattaen voidaan kokeilla Suomen tulonjako­tilaston aineistolla, millä tavalla kuva pienituloisuudesta muuttuisi, jos opiskelijat rajattaisiin laskuista ulkopuolelle.

Koska otosaineistossa kotitalouksien tunnistaminen on helpompaa kuin täysin rekisteripohjaisessa tilastossa, joissa vastaava käsite on asuntokunta, ja henkilön opiskelijastatuksen päätteleminen poikkeaa Norjan mallista, voidaan Suomen aineistosta rajata ulkopuolelle kaikki täysi-ikäiset opiskelijat ja laskea sekä kotitalouksien tulot, väestön mediaanitulo, pienituloisuusraja että pienituloisten lukumäärä ja osuus väestöstä uudelleen.

Tässä laskelmassa siis opiskelijat ja heidän henkilökohtaiset tulonsa on poistettu kotitalouksista kokonaan jo ennen pienituloisuus­rajan määrittämistä.

Tällä rajauksella koko väestön mediaanitulo pienenee 23 380 euroon kun opiskelijat mukaan lukien se on 23 830 vuonna 2014. Pienituloisuus­raja laskee myös 14 300 eurosta 14 030 euroon. Koska väestöstä on poistettu opiskelijat ja heidän henkilökohtaiset tulonsa kokonaan, pienenee koko väestön määrä hieman yli 310 000:lla ja pienituloisten määrä 53 000 henkilöllä. Pienituloisia näin laskettuna oli 620 000 vuonna 2014. Pienituloisuusaste laskee 12,5 prosentista 12,2 prosenttiin.

Väestöryhmittäin katsottuna pienituloisuus­asteen muutoksia tapahtuu tällä laskentatavalla kaikissa sosio­ekonomisissa ryhmissä ja ikäluokissa. Koska opiskelijoista on poistettu kaikki täysi-ikäiset, jäävät opiskelijaryhmään jäljelle 15 – 17-vuotiaat koululaiset, joiden pienituloisuus­aste on hieman yli väestön keskiarvon. – Alle 15-vuotiaat sisältyvät muut-ryhmään. Kaikissa muissa sosioekonomisissa ryhmissä pienituloisuus­aste nousee, kaikkein eniten työttömillä ja omaa kotitaloutta hoitavilla.

Myös iän mukaan tarkasteltuna pienituloisuus­asteet kasvavat kaikkein eniten lapsilla sekä 75 vuotta täyttäneillä, ja pienituloisuus vähenee eniten 18 – 24-vuotiailla. Pienituloisimman väestöryhmän paikan nuorilta ottaa kaikkein vanhin väestönosa, mutta muuten väestöryhmittäiset suhteet eivät muutu. (Kuvio 3 ja 4.)

Kuvio 3. Pienituloisuusasteet sosioekonomisen aseman mukaan laskettuna perinteisesti ja ilman täysi-ikäisiä opiskelijoita vuonna 2014

Kuvio 3. Pienituloisuusasteet sosioekonomisen aseman mukaan laskettuna perinteisesti ja ilman täysi-ikäisiä opiskelijoita vuonna 2014, Lähde: Tilastokeskus

 

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto. * Pylväät ilman täysi-ikäisiä opiskelijoita sisältävät 15–17-vuotiaat opiskelijat ja koululaiset.

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet iän mukaan laskettuna perinteisesti ja ilman täysi-ikäisiä opiskelijoita vuonna 2014

Pienituloisuusasteet iän mukaan laskettuna perinteisesti ja ilman täysi-ikäisiä opiskelijoita vuonna 2014, Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Mahdollinen opintotukiuudistus pakottaisi pohtimaan tilastokäytäntöjä

Opiskelijoiden tai ylipäätään minkään väestöryhmän rajaaminen pois tilastosta vaatii vankat perustelut. Ylläoleva, melko karkea laskelma kuitenkin osoittaa sen, ettei opiskelijoiden mukanaolo pienituloisuus­tilastossa merkittävästi muuta pienituloisuudesta syntyvää kuvaa.

Opintolainan käyttäminen on tällä hetkellä sen verran vähäistä, ettei sen laskeminen mukaan tuloihin vaikuta suuresti pienituloisuus­asteisiin. Mahdollinen opintotuki­uudistus kuitenkin pakottaisi miettimään, millä tavalla opintolaina ja opiskelijat ovat mukana tilastoinnissa, jotta eri väestöryhmien toimeentulosta saataisiin mahdollisimman todenmukainen ja vertailukelpoinen kuva.

 

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot yksikössä.

 

Lähteet:

Tilastokeskus. Tulonjakotilasto

Tilastokeskus. Velkaantumistilasto

Uusitalo, Roope (2016) Opintotuen uudistaminen, Selvitysmiehen raportti

Norjan tilastointikäytännöistä on saatu artikkelia varten tietoja Jon Eplandilta Norjan tilastovirastosta SBB:stä.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
29.8.2018
Pekka Ruotsalainen

Omistusomakotitaloissa asuvien pienituloisuusaste on pysynyt muutamassa prosentissa 1990-luvulta tähän päivään kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Samaan aikaan julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on noussut kahden­kymmenen prosentin tuntumaan.

Artikkeli
23.5.2016
Pekka Ruotsalainen

Taloudellinen toimeliaisuus on viime vuosina keskittynyt yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Pääkaupunkiseudulle on myös keskittynyt entistä suurempi osa maan varakkaasta väestä. Tuloerot ovatkin kasvaneet nopeammin tällä alueella kuin muualla maassa.

Blogi
22.3.2016
Olli Savela

Suomessa jo pitkään jatkunut talous­kriisi on muuttanut funktio­naalista tulon­jakoa eli alkuperäistä tulonjakoa. Funktio­naalisella tulon­jaolla tarkoitetaan tuotannon­tekijä­tulojen jakautumista tuotannossa eli palkka­tulojen ja voittojen keskinäisiä osuuksia.

Blogi
26.10.2015
Kaisa-Mari Okkonen

Julkisten tulonsiirtojen ja hyvinvointipalvelujen rahoitustaakan jakautumisesta veronmaksajien kesken keskustellaan ajoittain. Usein nousee esiin kysymys siitä, kuka palvelut maksaa ja kuka niistä hyötyy.