tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Nousevien hintojen maa päätyi EU-kuriin

31.5.2017
Ilkka Lehtinen

Sodat, devalvaatiot, öljykriisit ja riippuvaisuus ulkomaan­kaupasta yhdistettynä omaan talous­politiikkaan ovat tehneet Suomesta korkean hinta­tason maan. Reippaasta hintojen noususta huolimatta taloutemme on kehittynyt voimakkaasti itsenäisyyden aikana, Ruotsiakin nopeammin viime vuosiin asti. EU-kaudella inflaatio on talttunut mutta myös talous­kasvu hidastunut.

Sodat, devalvaatiot, öljykriisit ja riippuvaisuus ulkomaan­kaupasta yhdistettynä omaan talous­politiikkaan ovat tehneet Suomesta korkean hinta­tason maan. Reippaasta hintojen noususta huolimatta taloutemme on kehittynyt voimakkaasti itsenäisyyden aikana, Ruotsiakin nopeammin viime vuosiin asti. EU-kaudella inflaatio on talttunut mutta myös talous­kasvu hidastunut.

Vuotuinen inflaatio on ollut Suomessa itsenäisyyden aikana keski­määrin 6 prosenttia (taulukko 1). Inflaatiota ovat rajuimmilleen kiihdyttäneet kansalais­sota sekä toisen maailman­sodan jälkeiset vuodet.

Taulukko 1. Kuluttajahintojen, rakennuskustannusten, tukkuhintojen, palkkojen, asuntojen hintojen, vuokrien ja bkt:n keskimääräinen vuosimuutos 1919–2017 Suomessa ja Ruotsissa, prosenttia

Taulukko 1. Kuluttajahintojen, rakennuskustannusten, tukkuhintojen, palkkojen, asuntojen hintojen, vuokrien ja bkt:n keskimääräinen vuosimuutos 1919–2017 Suomessa ja Ruotsissa, prosenttia  1) 1947 – 2017, 2) 1962 – 2017 Lähteet: Kuluttajahinnat: 1900 – 1914 Riitta Hjerppe, Suomen pankki; 1914 –  Elinkustannusindeksi 1914:1 – 6 = 100. Rakennuskustannusindeksi: 1900 – 1937 Eero Heikkonen, 1937 –  Tilastokeskus. Tukkuhinnat: Tilastokeskus. Palkat: Tilastokeskus. Asuntohinnat: 1947 – 1969, Pekka Korpinen; 1970 – Tilastokeskus. Asuntovuokrat: Tilastokeskus. Bruttokansantuote: Tilastokeskus. Ruotsin kuluttajahinnat ja bkt: SCB.

1) 1947 – 2017, 2) 1962 – 2017 Lähteet: Kuluttajahinnat: 1900 – 1914 Riitta Hjerppe, Suomen pankki; 1914 –  Elinkustannusindeksi 1914:1 – 6 = 100. Rakennuskustannusindeksi: 1900 – 1937 Eero Heikkonen, 1937 –  Tilastokeskus. Tukkuhinnat: Tilastokeskus. Palkat: Tilastokeskus. Asuntohinnat: 1947 – 1969, Pekka Korpinen; 1970 – Tilastokeskus. Asuntovuokrat: Tilastokeskus. Bruttokansantuote: Tilastokeskus. Ruotsin kuluttajahinnat ja bkt: SCB.

Rakennus­kustannukset ovat itsenäisyyden aikana nousseet keski­määrin 7,8 prosenttia, tukku­hinnat 6,8 ja palkat 9,9 prosenttia (eri inflaatiomittareiden pitkät aikasarjat liitetaulukkona lopussa). Brutto­kansantuotteen volyymin kasvu on ollut keski­määrin 3,6 prosenttia vuodessa

Sodilta ja devalvaatio­kierteiltä välttyneessä Ruotsissa vuotuinen inflaatio on ollut samana aikana 3,2 prosenttia ja bkt:n kasvu­vauhti 2,9 prosenttia vuodessa.

Ennätysinflaatiosta 1930-luvun deflaatioon

Itsenäisyyden ensimmäisenä vuotena 1918 ensimmäinen maailman­sodan ja kansalais­sodan myllerrykset aiheuttivat Suomen kaikkien aikojen inflaatio­ennätyksen 238 prosenttia. Toinen inflaatio­piikki oli elinkustannus­indeksin 1914:1 – 6=100 laskennan aloitus­vuonna 1921, 25 prosenttia.

Muina itsenäisyyden alku­vuosina aina toiseen maailman­sotaan asti inflaatio oli olematonta, ja useana vuotena vallitsi deflaatio eli hinnat laskivat. Yleisen talous­laman aikana vuodesta 1928 vuoteen 1934 kuluttaja­hinnat laskivat 20,3 prosenttia.

Vuoden 1928 hinta­taso saavutettiin vasta vuonna 1940. Palkoissa lama­vuosia edeltävä taso saavutettiin vuonna 1939. Rakennus­kustannuksissa lamaa edeltävä taso saavutettiin 1938.

Vuosina 1919 – 39 Suomen brutto­kansan­tuote kasvoi lama­vuosista huolimatta keski­määrin yli viisi prosenttia vuodessa. Lama­vuosina bkt laski vain neljä prosenttia ja lähti hurjaan nousuun jo vuonna 1934.

Hintojen ja palkkojen kilpa­juoksua sotien jälkeen

Toisen maailman­sodan aikana ja heti sen jälkeen hinnat ja kustannukset nousivat yleisesti 20 – 25 prosenttia vuodessa. Nopeinta nousu oli vuosina 1945 – 48, jolloin hintojen ja kustannusten vuosi­nousu vaihteli 40 – 60 prosentin välillä. Palkat nousivat tänä ajan­jaksona keski­määrin 30 prosenttia vuodessa.

Vuonna 1945 palkat nousivat lähes 100 prosenttia eli tuplaantuivat yhdessä vuodessa. Sodan­jälkeinen aika oli rauhatonta työ­markkinoilla, ja palkat ja hinnat kävivät kiivasta kaksin­kamppailua. Palkat pärjäsivät kisassa melko hyvin.

Sotavuosista ja voimakkaasta inflaatiosta huolimatta Suomen bkt nousi tänä aikana keski­määrin 3,4 prosenttia vuodessa.

Jälleenrakentamista, vaurastumista, devalvaatioita, öljy­kriisejä

Pienen rauhallisen hetken jälkeen hinnat, kustannukset ja palkat lähtivät jälleen kovaan nousuun vuonna 1950 ja 1951. Keväällä 1951 maahan julistettiin ns. linna­rauha, jolloin hinnat ja palkat jäädytettiin.

Vuoden 1951 aikana laadittiin presidentti Paasikiven vaatimuksesta uusi elinkustannus­indeksi, jonka perusajan­kohdaksi tuli lokakuu 1951. Tämä indeksi on edelleen laajasti käytössä eri indeksi­sidonnaisuuksissa. Episodista voi lukea mielen­kiintoisia katkelmia presidentti Paasikiven muistelmista.

Uuden indeksin myötä ja kansain­välisen tilanteen rauhoituttua hinta- ja palkka­kehitys rauhoittui useaksi vuodeksi. Vuosina 1956 ja 1957 inflaatio voimistui kaksi­numeroiseksi. Tällöin jouduttiin hinta – palkka­-kierteeseen, joka johti markan devalvointiin.

Devalvaatiot seurasivat toisiaan vähintään kerran vuosi­kymmenessä aina EU-jäsenyyteen asti. Hintojen ja palkkojen kilpa­juoksu päätyi aina kansain­välisen kilpailu­kyvyn menettämiseen, ja talous­politiikan virheet korjattiin devalvaatiolla.

Kun devalvaatioihin lisättiin 1970- ja 1980-luvun alku­vuosien energia­kriisit, oli keksitty inflaation iki­liikkuja. Aika­kausi päättyi vuoden 1991 lopun devalvaatioon ja vuoden 1992 markan kelluntaan. Markka heikkeni yli 30 prosenttia, mutta sen inflaatio­vaikutus jäi ennakoitua pienemmäksi. Kysynnän jyrkkä lasku ja ulko­maisten yritysten hinnoittelu johti katteiden pienenemiseen, ja hintojen nousu jäi yllättävän pieneksi. Vuonna 1992 kuluttaja­hinnat nousivat vain 2,6 prosenttia.

Vuosien 1952 – 91 välisenä aikana kuluttajahinnat ja rakennuskustannukset nousivat keskimäärin lähes seitsemän prosentin vuosivauhdilla. Palkkojen keskimääräinen nousu oli 9 prosenttia, eli reaalipalkat nousivat vuosittain pari prosenttia.

Asuntojen hinta­tilastot alkavat koko maan osalta vuodesta 1970. Helsingin osalta tietoja on lisäksi vuosilta 1947 – 69, ja niitä voi käyttää kuvaamaan kaikkien vanhojen osake­asuntojen hinta­kehitystä, koska kaupan­käynti oli melko hiljaista ja keskittyi Helsinkiin. Alueiden väliset hinta­erot olivat pieniä verrattuna tähän päivään. Asuntojen hinnat nousivat vuosina 1952  –  1991 keski­määrin 10,7 prosenttia vuodessa.

Vuokrien koko maata kattavat aika­sarjat alkavat vuodesta 1962. Vuokrat nousivat vuosina 1962 – 1991 keski­määrin kuusi prosenttia vuodessa. Koko tämän ajan Suomessa oli voimassa tiukka vuokra­sääntely. Vapaa­rahoitteisia vuokria sai nostaa vain valtio­neuvoston yleis­ohjeiden mukaisesti.

Reippaasta inflaatiosta huolimatta brutto­kansantuote nousi vuosina 1952 – 91 keskimäärin 3,8 prosenttia vuodessa eli Suomi vaurastui kovaa vauhtia. Parhaimmillaan kasvu oli lähes 10 prosenttia vuodessa.

Aikakausi loppui kokonais­tuotannon romahdukseen noin 10 prosentilla lama­vuosina 1991 – 93. Vuoden 1990 bkt-taso saavutettiin jälleen vasta vuonna 1996.

Hintakuri ja taantuma hidastavat inflaatiota, asuminen kallistuu

Suomen talous joutui EU-kuurille jo pari vuotta ennen jäsenyyttä. Inflaatio hidastui ja bkt lähti kasvuun. Devalvaatio ei ollut enää käytössä talous­politiikan välineenä. Jos haluttiin kestävää talous­kasvua, nousu piti saada aikaan tuottavuuden paranemisella.

Hintojen ja palkkojen nousu yli tuottavuuden kasvun johtaa ja johti ongelmiin Kreikassa, niin myös Suomessa finanssi­kriisin jälkeen. Palkkoja on nostettu liikaa tuottavuus­kehitykseen nähden. Suomi yrittää nousta nyt talous­ahdingosta sisäisen devalvaation keinoin.

Euroopan Keskuspankin noin kahden prosentin inflaatio­tavoite on toteutunut hyvin Suomessa ja Ruotsissa. Kuluttaja- ja tukku­hinnat sekä rakennus­kustannukset ovat nousseet Suomessa EU-aikana keski­määrin vuodessa 1,5 – 1,9 prosenttia. Palkat ovat nousseet yli kolme prosenttia eli reaali­palkat ovat nousseet vuosi­tasolla 1,6 prosenttia.

Suomessa vuokrien hinta­sääntely päättyi uusien sopimusten osalta helmi­kuussa 1992 ja vapautui lopullisesti vappuna 1995. Markkinoille tuli yli 100 000 vuokra-asuntoa. Muutaman vuoden nopeamman vuokrien nousun jälkeen vuokrat ovat nousseet EU-aikana keski­määrin 3,4 prosenttia vuodessa, siis nopeammin kuin kuluttaja­hinnat ja palkat (kuvio 1).

Kuvio 1. Asuntojen hintojen, vuokrien ja kuluttajahintojen vuosimuutos 1970 – 2017*

Kuvio 1. Asuntojen hintojen, vuokrien ja kuluttajahintojen vuosimuutos 1970 – 2017*   Lähde: Tilastokeskus   *ennakkotieto

Lähde: Tilastokeskus   *ennakkotieto

Asuntojen hinnat laskivat vuodesta 1989 vuoteen 1995 lähes 40 prosenttia ja palasivat vuoden 1989 tasolle vasta vuonna 2002. EU-aikana asuntojen hinnat ovat nousseet keski­määrin 5,1 prosenttia eli nopeammin kuin vuokrat, kuluttaja­hinnat yleensä tai palkat.

Asuntojen hinnat reagoivat herkästi talouden suhdanne­muutoksiin. Vuokrat taas ovat nousseet tasaisesti koko ajan suhdanteista riippumatta. Kun asunto­kauppa ei käy, siirtyy kysyntä vuokra-asuntoihin ja vuokrat nousevat.

EU-aikana talouden Suomi – Ruotsi-ottelussa länsi­naapuri on voitolla. Hinnat ovat nousseet Ruotsissa meitä hitaammin ja talous­kasvu on ollut nopeampaa (taulukko 2).

Taulukko 2. Keskimääräinen vuosimuutos 1995 – 2017 Suomessa ja Ruotsissa, prosenttia

Taulukko 2. Keskimääräinen vuosimuutos 1995 – 2017 Suomessa ja Ruotsissa, prosenttia   Lähde: Tilastokeskus, SCB

Lähde: Tilastokeskus, SCB

On vaikea sanoa, onko taustalla Ruotsin talouden moni­puolisempi rakenne, tuottavuuden nopeampi nousu vaiko oma valuutta. Nokia-toimialan romahdus, metsä­teollisuuden rakenne­muutos sekä kansain­välinen investointi­lama ovat kurittaneet Suomen taloutta enemmän kuin Ruotsin.

Kun tarkastellaan koko itsenäisyyden aikaa, nopea inflaatio ei ole aiheuttanut Suomen taloudelle suurempia ongelmia. Tuottavuuden nousu, ulkomaan­kaupan kasvu, teknologinen kehitys ja koulutus­tason nousu ovat pitäneet huolen siitä, että talous on kasvanut keski­määrin 3,6 prosentin vuosi­vauhdilla, nopeammin kuin Ruotsin.

---------------------------------------------------------------------------------

Inflaatio eri mittareilla samankaltainen

Hintakehitystä voidaan mitata usealla eri tavalla. Kuluttaja­hintaindeksi mittaa yksityisten koti­talouksien ostamien tavaroiden ja palvelujen hinta­kehitystä.

Yksityisen kulutuksen osuus bruttokansan­tuotteesta on noin puolet. Toinen puolisko muodostuu julkisesta kulutuksesta, rakentamisesta ja muista investoinneista sekä ulkomaan­kaupasta. Näiden kehitystä mittaavat paremmin tukku­hinta-, rakennus­kustannus-, sekä vienti- ja tuontihinta­indeksit.

Euroopan keskuspankki on toivonut inflaatio­käsitteen piiriin myös mittareita tontti­maan sekä asuntojen ja muiden kiinteistöjen hinta­kehityksestä.

Yhtä oikeaa inflaatio­mittaria ei ole olemassa. Talous­politiikan suunnittelussa ja seurannassa on käytettävä kaikkia näitä mittareita, jotta kokonais­kuva hinta­kehityksestä olisi oikea.

Useimmin hintakehitystä kuvaavana mittarina käytetään kuluttajahinta­indeksiä. Kun puhutaan inflaatiosta, tarkoitetaan yleensä kuluttajahinta­indeksin 12 kuukauden muutosta.

Viimeisen 65 vuoden aikana eli vuodesta 1952 lähtien hinnat ovat kehittyneet Suomessa lähes samaan tahtiin hinta­mittarista riippumatta (taulukko 1). Kuluttaja­hinnat ovat nousseet vuodessa keski­määrin 4,8 prosenttia, rakennus­kustannukset 4,7 ja tukkuhinnat 4,1 prosenttia. Palkat ovat nousseet 6,8 prosenttia ja asuntojen hinnat 7,9 prosenttia.

 

Kirjoittaja on Tilastokeskuksen hintatilastojen pitkäaikainen kehittämispäällikkö.

 

Liitetaulu: Elinkustannus-, rakennuskustannus-, tukkuhinta- ja ansiotasoindeksin sekä asuntojen hintojen ja vuokrien kehitys ja bkt:n taso (1917=100) ja vuosimuutos

 

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
3.5.2018
Olli Savela

Pienellä budjetilla elävän kulutus kohdistuu asioihin, jotka ovat 2000-luvulla kallistuneet virallista inflaatiota enemmän, analysoi Olli Savela. Raskaimmin köyhien kukkaroa on kurittanut vuokralla asuminen.   

Artikkeli
3.4.2018
Ilkka Lehtinen

Palveluiden ja tuonti­tavaroiden reaal­ihinnat ovat muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana eri lailla. Näiden hintojen kehitykseen kilpailun näkö­kulmasta perehdytään Ilkka Lehtisen kolmannessa suhteellisten hintojen muutoksia käsittelevässä artikkelissa.

Blogi
21.3.2018
Ilkka Lehtinen

Elintarvikkeiden hintojen vuosimuutos painui miinukselle huhtikuussa 2014 paljon mainostetun halpuutuksen myötä. Kampanjan markkinoinnissa unohdettiin kertoa, että vuosina 2011–13 elintarvikkeiden hinnat nousivat vuositasolla 5–6 prosenttia.

Artikkeli
7.3.2018
Jaana Hellman

Ruuan halpuutus on jatkunut viimeiset pari vuotta. Miten hinnat ovat kehittyneet halpuutuksen aikana leivän, lihan ja maitotuotteiden osalta, ja kuka on halpuuttanut eniten, kauppa vai tuottajat?