tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Suomen korkeakoulutus on yhä korkeaa kansain­välistä tasoa

20.12.2017
Juha Hedman, Osmo Kivinen
Kuva: pixhill

Arvovaltaiset kansainväliset koulutus­vertailut poikkeuksetta sijoittavat Suomen kärki­maiden joukkoon, mutta ministeriön visiotyö­ryhmän muistio puhuu osaamis­pohjan murenemisesta ja korkea­koulutuksemme vajoamisesta alle OECD-keski­arvon. Mistä risti­riidassa on kyse? Osmo Kivinen ja Juha Hedman Turun yli­opistosta kirjoittavat väärin­ymmärrysten ketjusta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön visio ”Korkea­koulutus ja tutkimus 2030-luvulle” kehottaa Suomea koulutus­tason nostoon. Tavoite on saada vähintään puolet nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat) suorittamaan korkeakoulu­tutkinto. Visiotyöryhmän taustamuistion huolen aiheita ovat Suomen osaamis­pohjan mureneminen, nuorten oppimis­tulosten lasku sekä se, että Suomi olisi menettänyt 1990-luvun kärki­paikan kansain­välisissä koulutustaso­vertailuissa.

Korkeakoulutusta koskeva huoli on Suomen vajoaminen alle OECD-maiden keski­arvon. Yksi sekaannusta synnyttävä tekijä visiotyö­ryhmän muistiossa on se, että tekstissä puhutaan korkeakoulu­tutkinnon suorittamisesta ja vision tavoitteet koskevat sitä, mutta oheen on liitetty kuvio korkea-asteen tutkinnon suorittaneista OECD-maissa.

Sekaannus visiotyöryhmän muistiossa olisi sinänsä vähä­pätöinen, mutta kun se seurannais­vaikutuksineen toistuu koulutus­politiikan uutisoinnissa ja keskeisissä puheen­vuoroissa, asia on syytä selvittää. Vastaava ongelma on ollut esillä jo jonkin aikaa ennen visiota, samoin kuin sen ilmeiset risti­riitaisuudet (ks. Kivinen ja Hedman 2016), mutta näyttää siltä, että korjaaviin toimiin ei ole ryhdytty.  

Erityisen huomion kohteeksi valta­kunnan mediassa nousi talous­tieteen nobelisti Bengt Holmströmin arvo­valtaisilla foorumeilla Suomen eduskunnassa ja kauppakamarien satavuotisjuhlassa Finlandia-talolla esittämä huoli Suomen koulutuksen tasosta. Holmströmiä järkytti erityisesti hänelle välitetty uskomus Suomen korkea­koulutuksen tason ”massiivisesta romahduksesta”, mikä sai hänet esittämään poliitikoille painavan vetoomuksensa välttämättömyydestä ryhtyä tilannetta välittömästi korjaaviin toimiin.

Puhe korkeakoulutuksen ”massiivisesta romahduksesta” juontuu toden­näköisimmin OKM:n vuoden 2014 työ­ikäisen väestön koulutus­tasoa ja -tarpeita koskevan raportti­sarjan tulkinnoista (ks. OKM 2014a; b; c; d; e).

Tuoreessa Suomen talouskasvua käsittelevässä artikkelissaan myös professori Matti Pohjola – niin ikään OKM:n raporttisarjaan viitaten – lähtee siitä, että nuoret ikä­luokat eivät enää olisi vanhempia ikä­luokkia paremmin koulutettuja.

Sekaannus OECD:n raportista

Visiotyöryhmän taustamuistion sekaannusta aiheuttavan kuvion lähteenä on OECD:n Education at a Glance 2017 -raportti. OKM:n siitä julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan Suomen menettäneen 1990-luvun kärki­paikkansa koulutustaso­vertailussa. Järkälemäisestä OECD-raportista ei kuitenkaan löydy tietoa, ei taulukkoa eikä kuviota, josta kävisi ilmi Suomen 1990-luvun kärki­paikan menettäminen.

OKM:n tiedotteen mukaan OECD-raportti osoittaisi myös, että ”monen OECD-maan nuorista aikuisista lähes puolet tai jopa yli ovat korkea­koulutettuja”. Raportin sivulla 74 olevasta taulukosta löytyy kyllä OECD:n laskema odotus­arvo (expected probability), jonka mukaan Suomen nuorista ikä­luokista arviolta 47 prosenttia suorittaisi vähintään kandidaatti­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon jossain elämän­vaiheessa.

Suomen 47 prosentin lukema on OECD-maiden toiseksi korkein, kun maiden keski­arvo on 36 prosenttia. OKM:n tiedotteen risti­riita sen kanssa, mitä OECD-raportissa tosi­asiassa esitetään, on syntynyt visiotyö­ryhmän muistion kanssa saman­kaltaisesta sekaannuksesta; korkea-asteen koulutusta käsittelevät OECD-raportin tiedot on tulkittu korkea­koulutusta koskeviksi.

Sekaannus on yltänyt aina pääkirjoitus­tason väitteisiin siitä, että Suomessa korkeakoulu­tutkinnon suorittaisi vain 40 prosenttia ikä­luokasta (pitää olla 47 %), kun Etelä-Koreassa luku olisi 70 prosenttia (pitää olla 49 %) ja Kanadassa 60 prosenttia (pitää olla 37 %). (Ks. Asetelma 1.) 

Asetelma 1. Vähintään kandidaatti­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuudet 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä 32 OECD-maassa 2016, %

Asetelma 1. Vähintään kandidaatti¬tasoisen korkeakoulu¬tutkinnon suorittaneiden osuudet 30–34-vuotiaiden ikä¬ryhmässä sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet 25–34-vuotiaiden ikä¬ryhmässä 32 OECD-maassa 2016, % Lähde: OECD:n Education at a Glance –tieto¬kannan taulu Educational attainment and labour force status.

Lähde: OECD:n Education at a Glance –tieto­kannan taulu Educational attainment and labour force status.[1]

Kun Korkeakoulutus 2030-luvulle -vision tavoin ollaan tekemisissä suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välisen tason kanssa, niin vertailuja laadittaessa on varmistettava, että mukaan tulevista maista saadaan tarkat ja luotettavat tutkinto­tiedot (vrt. Haapamäki 2017). Suomen verrokeiksi valituista maista tarvitaan ikä­ryhmittäiset tiedot vähintään kandidaatin­tasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneista. Mutta koska OECD-raportti ei sellaisenaan sovellu visiotyö­ryhmän tavoitteleman vertailu­asetelman lähteeksi, sen taustalla olevasta tietokannasta[2] saadaan poimittua tarvittavat tiedot Suomesta ja 31 muusta OECD-maasta (Ks. Asetelma 1).

Vähintään kandidaattitasoisen korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden (ISCED 2011 tasot 6, 7 ja 8) osuudet on optimaalista laskea 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmästä, koska siihen mennessä vertailtavissa maissa käytännöllisesti katsoen kaikki opiskelijat ovat ehtineet tutkintonsa suorittaa. Kuten Pekka Myrskylä toteaa, likimainkaan kaikki kandidaatiksi valmistuvat eivät meillä ehdi suorittaa tutkintoaan 25. ikä­vuoteen mennessä (ks. myös Haapamäki 2017). Siksikin 30–34-vuotiaat ovat optimaalinen ikäryhmä kansain­väliseen vertailuun. Eurooppa 2020-strategiassa Suomi onkin jo linjannut tavoitteekseen nostaa korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuutensa 42 prosenttiin nimen­omaan 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä.

Asetelmaan 1 olemme koonneet OECD:n Education at a Glance - tietokannasta[3] saatavilla olevat korkeakoulu­tutkinnon suorittaneita koskevat vuoden 2016 tiedot 32 OECD-maasta. Asetelmassa vasemmalla maat on järjestetty sen mukaan, kuinka suuri osuus 30–34-vuotiaista on niissä suorittanut korkeakoulu­tutkinnon. Oikealla taas esitetään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudet 25–34-vuotiaista visiotyö­ryhmän tausta­muistiossa esitetyllä tavalla.

Kuten asetelma osoittaa, korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista on Suomessa 47 prosenttia, siis hyvin lähellä visiotyö­ryhmän tavoitteeksi asettamaa puolta ikäluokkaa. Suomi ja Luxemburg jakavat 47 prosentilla kolmannen sijan edellään vain Sveitsi (51 %) ja Korea (49 %). Sveitsi on ainoana maana ylittänyt puolen ikä­luokan osuuden.

Jos visiotyöryhmän muistion viitoittamalla tavalla katsotaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneita 25–34-vuotiaiden ikä­ryhmässä, Suomi jää yhdessä Viron, Kreikan ja Espanjan kanssa sijalle 20.

Sille että suomalainen korkea­koulutus löytyy Kreikan, Espanjan ja Viron kanssa samalta tasolta, selitystä ei voi löytää Suomen korkea­koulutuksesta vaan epä­kelvosta vertailu­asetelmasta. Muistion – joka harhaan­johtavasti puhuu korkea-asteen tutkinnoista korkeakoulu­tutkintoina – mukaan ”Nuorissa ikä­ryhmissä Suomi on merkittävästi jäljessä maailman kärjestä; sijoitumme 25–34-vuotiaiden korkea­koulutettujen osuudessa alle OECD-maiden keski­arvon 41 % korkea­koulutettujen osuudellamme.” Mutta, kuten Asetelma 1 osoittaa, korkeakoulu­tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaista on meillä 47 prosenttia, millä Suomi sijoittuu kolmannelle sijalle reilusti yli OECD-maiden keski­arvon, 38 prosenttia.

Suomi vertailujen kärjessä

Artikkelimme ”Suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välinen taso on väitettyä parempi” (Kivinen ja Hedman 2016) teki – ehkä kiusallisiakin – havaintoja siitä tavasta, jolla OKM:n vuoden 2014 raportti­sarja (OKM 2014a; b; c; d; e) löi alku­tahdit Suomen koulutus-, oppimis- ja osaamis­tasoa vähättelevälle puheelle, vaikka kansain­välisessä keskustelussa Suomen menestys niin nuorten oppimis­tuloksissa (PISA) kuin aikuisten kognitiivisessa osaamisessakin (PIAAC) noteerataan korkealla.

Tieto&trendit-sivustolla äskettäin julkaistun kirjoituksen mukaan alle­kirjoittaneiden ”…tuloksia on hämännyt virheellinen koulutus­luokituksen käyttö”.  Niin ikään paikkansa­pitämätön on samojen kirjoittajien lausuma: ”Suomessa 1990-luvulla toteutetun ammatti­korkeakoulu-uudistuksen seurauksena korkea­koulutus ei luokituksena sovellu ajalliseen, kansain­väliseen tai ikä­ryhmien väliseen vertailuun toisin kuin kansain­välisestikin käytetty korkea-aste”.

1990-luvulla toteutetun ammatti­korkeakoulu-uudistuksen vuoksi aiemmat ”opisto­tutkinnot” poistuivat, ja niiden sijaan on tullut ammatti­korkeakoulun kandidaatti­tason tutkinnot. Väestön vanhemmista ikäryhmistä opisto­tutkintoja löytyy, mutta puheena oleva 30–34-vuotiaiden ikä­ryhmä ei niitä enää ole suorittanut. Tämä seikka ei millään muotoa estä suomalaisen korkea­koulutuksen kansain­välistä vertailua, kunhan vain varmistetaan, että vertailussa käytetään optimaalista ikä­ryhmää (30–34-vuotiaat), laskentaan saadaan tarkat ja luotettavat lähde­tiedot (Education at a Glancetietokanta)[4] ja korkeakoulu­tutkinnon suorittaneet määritellään asian­mukaisesti (vähintään kandidaatti­tasoisiksi).

Väite, että suomalainen korkea­koulutus ei sovellu kansain­väliseen vertailuun on vailla perää. Perehtyminen korkea­koulutusta koskevaan kansain­väliseen tutkimus­kirjallisuuteen vakuuttaa, että suomalaiset korkeakoulu­tutkinnot soveltuvat ongelmitta kansain­välisiin vertailuihin. Voimme lisäksi todeta, että Tilasto­keskuksen kokoamalta Suomi maailman kärjessä -listalta löytyy peräti yhdeksän vertailua, joissa suomalainen koulutus ja osaaminen sijoittuvat maailman kärkeen.

Kirjoittajat professori Osmo Kivinen ja tutkija Juha Hedman ovat Turun yliopiston Koulutus­sosiologian tutkimus­keskus, RUSEsta.

 

[1] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[2] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[3] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

[4] OECD (2017) "Education at a glance: Educational attainment and labour-force status", OECD Education Statistics (tietokanta: luettu 12.12.2017).

 

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.9.2018
Kaija Ruotsalainen

Tiedonvaihdossa noin 15 600 henkilölle saatiin tutkinto, joka on korkeampi kuin Tilastokeskuksen tutkinto­rekisterissä oleva tieto. Vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneita oli lähes 209 000, valtaosa heistä löytyy Ruotsin rekisteristä.

Artikkeli
2.11.2017
Aleksi Kalenius, Hannu Karhunen

1970-luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi. Eläkkeelle jäävien ikäryhmien koulutustaso on kipuamassa hyvin lähelle nuorten ikäluokkien tasoa, ja sen vuoksi aikuisväestön koulutustaso nousu lähes pysähtymässä 2020-luvun alkuvuosina. Kansainvälisesti Suomen sijoitus nuorissa ikäluokissa on lähellä kehittyneiden maiden keskitasoa, mutta heikkenee nykytahdilla yhä lähivuosina.

Artikkeli
12.10.2017
Pekka Myrskylä

Maastamuutto on oletettavasti tärkein syy siihen, miksi Suomen koulutustaso heikkenee muihin OECD-maihin verrattuna. Ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että koulutustason nousu on pysähtynyt 1970-luvun lopulla syntyneisiin. Juuri näissä ikäluokissa maasta muuttaminen alkoi eniten näkyä. Toinen, ehkä yhtä merkittävä syy on se, että maahan muuttaneiden koulutustietoja ei kerätä systemaattisesti. Jopa puolet korkea-asteen tutkinnoista saattaa jäädä tilastotiedostojen ulkopuolelle.